Ihmeiden Oppikurssi aukeaa helpommin, jos ottaa lähtökohdaksi sen, että alue jolla liikutaan, on aina mielen sisäinen maailma (content), ei ulkoinen maailma (form), joka Ihmeiden Oppikurssissa nähdään sisäisen maailman projektiona. Silloinkin kun puhutaan aistien/aistielinten kautta tulevista havainnoista, ”aistihavainnoista”, tai “havaintomaailmasta”, nämä sanat viittaavat päässä tapahtuvaan tulkintaan siitä, mitä aistitaan. Tulkinta perustuu aina menneisyyden kokemuksiin ja on prosessina salamannopeaa ja enimmäkseen tiedostamatonta. Ajatteleva mieli tulee mukaan vasta jälkeenpäin antamalla omaan menneisyyteen perustuvan sanallisen tulkinnan havaitulle asialle. Kysymys ei siis ole siitä, MITÄ havaitaan, vaan siitä MITEN kyseinen havainto tulkitaan. Havaintomaailma sijaitsee siis yksilöllisesti itse kunkin omassa päässä ja saa muotonsa mielessä tapahtuvien prosessien kautta. Nämä prosessit näkyvät suhtautumisena eli ajatuksina ja asenteina itseä, kanssaihmisiä ja maailmaa kohtaan.
“Projisointi saa aikaan aistihavainnot” (T.21.Johd.1.1) (Englanniksi “Projection makes perception”). Lauseen sisällys avautuu, kun termi ‘aistihavainnot’ korvataan sanalla ‘suhtautuminen’. Suhtautuminen perustuu siis projisointiin eikä kerro mitään todellisuudesta. Projisointi on tapa kätkeä omassa mielessä olevia kipeitä asioita. Ne nähdään ulkopuolisissa asioissa ja maailmaan aletaan nähdä harhaisesti omien projektioiden ohjaamana. “Se (näkemäsi maailma) todistaa sinun mielesi tilasta, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T.21.Johd.1.5) Sisäisten kiputilojen parantamiseksi ei toisin sanoen tarvitse yrittää muuttaa maailmaa, koska kipujen syy on ajattelijan mielessä, ei ulkoisissa asioissa. “Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.Johd.1.7)
“Kadotus on sitä, että tuomitset itsesi, ja sen sinä tulet projisoimaan maailmaan. Kun näet sen (maailman) kirottuna, et näe muuta kuin sen, mitä teit loukataksesi Jumalan Poikaa (eli Itseäsi). Jos näet tuhoa ja katastrofeja, yrität ristiinnaulita hänet. Jos näet pyhyyttä ja toivoa, yhdyt Jumalan tahtoon vapauttaa hänet. Näiden kahden päätöksen välillä ei ole muita vaihtoehtoja.” (T.21.Johd.2.2-5). Kannattaa siis tarkkailla omaa suhtautumistaan ja panna merkille mieltä rasittava negatiivisuus, joka on yhtä vahingollista riippumatta siitä mihin se kohdistuu. Erityisesti omaan itseen kohdistuva negatiivisuus on yksi vahvimmista egon käyttämistä keinoista pitää ihmistä hallinnassaan. Negatiivinen suhtautuminen on kokonaisuudessaan tarpeen ottaa mielen muuttumisen ja parantumisen eli todellisen anteeksiannon kohteeksi.
-Niilo Kylmälahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti