Facebook oman tietoisuuteni kautta katsottuna on kuin koko maailma pienoiskoossa.
Facebookissa on nähtävissä koko dualismin kirjo monine ulottuvuuksineen. On paljon kaikenlaista. Kivaa ja ei niin kivaa. On monenlaisia ihmisiä ja monenlaisten ihmisten monenlaisia käyttäytymisiä. Mutta ennenkö lähden purkamaan tätä ihanan kauheaa paikkaa tarkemmin, niin voisin hieman alustaa miksi näen tämän yhteisön elämän peilinä.
No ensiksikin eikös ole aika mahdottoman hupaisaa ajatella että ihmisillä on kädessään pienet "tietokoneet" joita tuijotellaan busseissa, odotushuoneissa, kauppa jonoissa, kävelyllä, ravintoloissa..joka paikassa. Näissä pienissä tietokoneissa ei ole mitään johtoja eikä missään ole sellaista yhtä suurta paikkaa missä ja mistä tämä facebook tapahtuu. Se näyttää olevan näissä tietokoneissa sisällä, mutta ei se siellä ole. Se näyttää jakautuneen miljooniin eri koneisiin ja näyttää siltä että olisimme siellä sisällä. Sinne sisälle on rakennettu uudet kuvat meistä ja esiinnymme siellä "ihmisinä" tai siis hahmoina jotka eivät vastaa todellisuutta mitenkään (mikä on todellisuus tällä tasolla?). Olemme facessa identiteettejä joita kuvittelemme olevamme ja toivomme että toinenkin näkisi minut sellaisena kuin haluan hänen näkevän. Me päivitämme sinne asioita harkiten tai sitten olemme vain uteliaita tarkkailijoita, mutta varomme olemasta jotain mitä emme halua olla.
Kaikki tämä tapahtuu vain mielessämme. Omassa mielessä. Tämä facebook on kuin vertauskuva elämälle. Me hengailemme itsemme kanssa. Rakastamme itseämme, taistelemme itseämme vastaan ja projisoimme kaiken facebookiin tai johonkin muuhun sosiaalisen median formaatteihin. Ihan niinkuin ennen vanhaan oli kylätappeluita. Nyt ne tappelut käydään enemmänkin jossain mielessämme. Näen sen vain hyvänä asiana. Olemme saaneet suuren mahdollisuuden oivaltaa että KAIKKI pohjimmiltaan tapahtuu vain mielessä.
Toimintaa näyttää aina edeltävän ajatus, mielikuva.
Facekäyttäytymisiä on monenlaisia. Joku pelkää päivittää avoimesti omat asiansa, joku päivittää sen toivossa että saisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä muilta. Joku tykkää pitää facebookia jäteastiana, joku pitää sitä viihdepaikkana linkitellen vain omia harrastuksiin liittyviä asioita. Joku "ei ole koskaan paikalla" vaikka haluaakin nähdä kaiken mitä siellä tapahtuu. Joku ei ole halunnut koskaan liittyä facebookiin, joku on siellä aina. Minusta on ollut hauskaa huomata miten sama ihminen joka livenä ottaa osaa keskusteluun ei facebookissa ole mitään mieltä tai sitten varoo päivittämästä mitään henkilökohtaista. Saattaa se olla toisinkinpäin.
Kaikki tämä moninaisuus on vain neutraalia. eikä ole tietenkää oikeaa tai väärää tapaa. On vain tapoja joita on hauska seurata.
Itse oivalsin jo Facebookin alkuaikoina että nyt saan SUUREN mahdollisuuden kasvaa henkisesti tai siis saan seurata omia reaktioitani, pelkojani ja jopa sisäistä "narsismiani".
Kun tulin facebookiin niin egoni koki mahtavia fiiliksiä kun kaveripyyntöjä ropisi. Oli mahtavaa kun pystyi seuraamaan vanhojen ja uusien ystävien päivityksiä. Oli mahtavaa kun sai toteuttaa itseään ja olla parrasvaloissa. Sitten vähitellen minua alkoi ärsyttämään se oman kuvan kohottaminen sekä tykkäyksien haaliminen. Itsekkyys nosti päätään itsessäni koska näin sen ympärilläni. Lähdin pois. En kestänyt katsoa itseäni, alitajuista "vihaani", pelkoani.
Tulin kuitenkin takaisin uudella asenteella. Ymmärsin että nyt minulla on mahtavat mahdollisuudet harjoittaa anteeksiantoa itseäni ja muita kohtaan. Opetella erilaisuuden hyväksymistä. Käyttää peiliäni oman ITSENI ymmärtämiseen siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. Monenlaisten fiilisten jälkeen annan sen vain tapahtua eikä minua ärsytä facessa juuri mikään (paitsi eläinkidutus videot...).
Jos joku linkkaa"mitä vittua" sivuston uutisia tai joku kertoo vain kivoja asioita (sitaatteja, kissavideoita, tai sitten musiikkivideoita kuten itse teen), ymmärrän että tämä on vain elämää. Näin se vain ilmenee täällä. Kyse ei ole asioiden maton alle lakaisemisesta vaan katselemisesta. Antaa elämän ilmetä sellaisena kuin se ilmenee. Ei se tuomiota kaipaa. Ne kaikki toimintatavat ovat kuin ajatuksiani jotka vain ilmenevät eteeni. Minusta on mahtavaa erilaisuus, moninaisuuden rikkaus. Se ei ole enää uhka minulle. Minun ei tarvitse sulkea mitään pois. Päivitän täysin spontaanisti välittämättä siitä mitä mielikuvia se muissa ihmisissä (hahmoissa) herättää. Usein jätän myös asioita päivittämättä koska olen sen kyseisen asian jo hetken päästä unohtanut. Joskus saatan jättää päivittämättä jotain epävarmuudestakin, mutta silloin VAIN huomaan sen ja se riittää,;-)
Facebook antaa mahdollisuuden oivaltaa suuri asioita ihmisluonteesta ja elämästä.
Suurin oivallukseni on se, että tämä kaikki näyttää tapahtuvan ulkopuolellamme mutta se tapahtuukin mielessä.
Homman pointit:
- Facebook on hyvä itsetutkiskelemisen paikka
- Facebook on hyvä anteeksiantamisen paikka
- Facebook on omien riippuvuuksien osoittaja
- Facebook on hauska "viihdekeskus"
- Facebook on maailma pienoiskoossa
- Facebook on omien pelkojen kohtaamisen peili
- Facebook on hyvä jakamisen, laajentamisen paikka
- Facebook on hyvä hyvien ja rakentavien asioiden paikka
- Facebook on tämän ajan kuva
- Facebook on hyvä ymmärtämisen harjoitus paikka
- Facebook ei ole MINÄ, vaan se on minun sisäisen maailmani peili, joka on laajentunut harhaiseksi kollektiiviseksi maailmaksi. Kollektiivinen maailma joka koetaan yksilötasolla. Ajatuksia, pelkoja, tunteita, asioita tulee ja niitä menee. Olen kuin meditoiva facebookkaaja ;-) Tällaista elämä ON.
Facebook on myös hyvä paikka ymmärtää miten moneen osaa mieli näyttää pirstoituneen. Facebook on hyvä paikka yksinäisille, koska se tuo tunteen että ei ole yksin. Facebook voi olla myös hyvä luovuuden paikka. Sitten on vielä se yksäri osasto, josta monetkaan asiat eivät kestä "päivän valoa". Se on kuin symboli alitajuisille asioille.
Kuka mitenkin tarvitsee tasapainotusta mieleensä. Yksinäiset saavat huomiota koska jokaisen päivitys on tasavertaisena nähtävillä. Jos olet super ujo niin suosittelen että menet hieman mukavuusalueen ulkopuolelle ja päivitä itsestäsi jotain. Jos olet super ekstrovertti niin ole välillä vain tarkkailija. Jos olet super introvertti, niin tuo itsestäsi jotain ulos päivänvaloon, ja huomaa että siihen ei kuollutkaan eikä omissa jutuissasi ollut mitään pelkäämistä. :-)
Tällaisia ajatuksia minulla heräsi aiheesta Facebook. Face ei ole niin huono asia kuin joskus saattaa siitä kuulla. Se on mahtava sosiaalisen median paikka. Hyvä renki mutta huono isäntä. Ei se mitä siellä on, mutta se miten sitä katsoo. Liiallinen faceilu voi ainakin itsellä vieraannuttaa siitä mitä luonnolla ja maanpäällisellä todellisuudella on tarjottavanaan. Mielen hiljaisuus pohjalla niin hyvä on. On muutakin elämää kuin "Face". Nautitaan tästä moninaisuuden sirkuksesta. Tykkään!
Ainiin: Hyvää vappua kaikille!! <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti