Google+ Followers

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Hieman yksinäisyydestä



"Hyvin harva meistä haluaa olla ja elää koko elämäänsä vapaaehtoisesti yksin. Me kaikki tarvitsemme toisia ihmisiä. Nekin, jotka pakenevat maailmaa luostareihin tai muihin yhteisöihin, saavat turvansa yhteisöstä. Joillekin yksinäisyys - tai ainakin parisuhteettomuus - on kuitenkin pakon sanelema tilanne esimerkiksi jonkin fyysisen vajavuuden takia, tai yksinkertaisesti vain siksi, ettei sopivaa kumppania tahdo löytyä.
Me käytämmekin parisuhdetta ennen kaikkea yksinäisyydentunteen poistamiseksi; ei ole niin väliä, kuka siinä vierellä on, kunhan on joku, ettei tarvitse olla yksin. Mitenhän moni parisuhde perustuu tähän ajatusmalliin ja kuinkahan moni meistä roikkuu suhteessa, josta aika on jo kauan sitten ajanut ohi, vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin?
Yksinäisyydenpelko ja kuolemanpelko ovat veljekset, sillä kuolemmehan me kaikki lopulta yksin. Yksinäisinä hetkinämme joudumme kohdakkain itsemme kanssa, minkä takia niin kovin moni meistä haluaa täyttää yksinäiset hetkensä kaikella mahdollisella. Kaikki me myös tiedämme, mitä merkitsee, kun sydänyön yksinäisinä tunteina omat ajatuksemme alkavat pelottavina hirviöinä saalistaa meitä.
Ellei yöllisiä valvomisia lasketa, milloin viimeksi olit yksin itsesi kanssa tunnin tai pari tekemättä yhtään mitään? Pelkäämme itsemme kohtaamista pohjimmiltaan siksi, että mielemme on jakautunut emmekä tiedä, mitä sisältämme löytyy, jos pysähdymme hetkeksi. Onko siellä demoneja vai enkeleitä? Onko siellä ystävä vai vihollinen? Mitä jos kuolema tuleekin kohta? Juuri tällaiset ajatukset meitä yön pimeinä hetkinä valvottavat.
Kaikki itsetuntemus alkaa kuitenkin siitä, että opettelee olemaan yksin itsensä kanssa. Ei yksinäisyys mitään sinänsä takaa vaan se on osattava käyttää hyödykseen. Mikäli yksin ollessa koko ajan vain kaipaa seuraa tai jonnekin muualle, menee yksinäisyys täysin hukkaan.
Yksinäisyyden tunne on vain eräänlainen verho, jonka tarkoitus on pitää meidät loitolla oikeasta mielestämme. Väärä mielemme pelkää, että jos uppoudumme yksinäisyyteemme toden teolla, sen juonet paljastuvat - minkä ne tekevätkin. Yksinäisyys on kuin onkin portti oikeaan mieleen, mutta siitä on usein hyvin tuskallista kulkea, sillä olemme niin kovin tottuneita täyttämään yksinäisyytemme muilla ihmisillä. On sinänsä paradoksaalista, että niin moni on parisuhteessaan henkisesti täysin yksin mutta pitää siitä huolimatta yllä illuusiota ei-yksinäisyydestä esimerkiksi arkirutiinien ja seksin avulla. Me olemme valmiit lähes miten epätyydyttävään suhteeseen tahansa, jos vain sen avulla voimme välttää yksinäisyyden.
Mutta yksinäisyyskin voidaan nähdä täysin toisin: Yksinäisyys on ystäväsi. Yksinäisyys on tie oikeaan mieleesi. Yksinäisyys vie sinut rauhaan. Yksinäisyydessä löydät yhteyden. Yksinäisyys opettaa sinulle, ettet koskaan ole todella yksin. Älä siis pidä yksinäisyyttä vihollisenasi vaan toivota se avosylin tervetulleeksi, silloin kun sen aika elämässäsi on. Kohtaamalla yksinäisyytesi avoimesti olet ottanut tärkeän askeleen kohti eheytymistäsi. Kun olet yksin, muista, ettei mikään mielen harhassa kestä loputtomiin, ja jos suostut täysin omaan yksinäisyyteesi, olet monin verroin valmiimpi kohtaamaan toisen ihmisen sitten, kun sen aika tulee. Luota oikean mielesi arvioon siitä, milloin yksinäisyys on sinulle yhdessäoloa parempi tila, ja luota myös siihen, ettet todella ole koskaan yksin, sillä oikea mielesi on aina kanssasi."

kamalan ihanat ihmissuhteet, juha kuvajainen

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti