Google+ Followers

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Maailma pelon vallassa!





Koko maailma pelkää. Oletko huomannut miten koko maailmassa heijastuu kollektiivinen alitajuinen pelko, joka lähtee meistä itsestämme? 
Maat puolustavat itseään koska pelkäävät. Eläimet ja ihmiset juoksevat karkuun toisiaan. Iltapäivä-lehdet, uutiset, elokuvat, tv, netti ja moni taidekin, maalauksista musiikkiin näyttävät asioita jotka perustuvat pelkoon. Joka paikka heijastaa tätä meidän sisintämme. Uskonnoissa esiintyy sama pelko, joka kerrotaan niin kuvallisesti kuin sanallisestikin. Jopa Jumalaan on projisoitu niin paljon pelkoa, että hän kaikessa suuruudessaan vähintääkin tuomitsee meidät helvettiin. Katsomme vain omaa peiliämme. Henkisyydessäkin on paljon sääntöjä ja kuvitelmia, jotka yrittävät syyllistää, jos emme tee niin kirjoissa sanotaan. Jos emme usko pappia, niin piru meidät vieköön.

Ajatellaanpa vaikka ihan tavallisen arkijampan elämää. Ensin synnytään itkun kanssa tänne ja sitten alkaa armoton hengissä selviytymisen kierre. Maailma näyttää isolta ja pelottavalta. On paljon asioita joita pitäisi oppia. On sopeuduttava joukkoon. Kouluissa on kilpailtava hyvistä arvosanoista ja kavereiden suosiosta, jotta ei tulisi kiusatuksi tai leimautuisi tyhmäksi. Vanhemmatkin pelottelevat, että jos ei opiskele hyvin, niin ei pärjää elämässä. Yhteiskunta ei arvosta sinua jos et toimi kuin se sanoo. On tienattava rahaa jotta kykenee elämään. On kuljettava sääntöviidakossa ettei syyllisyys ja pelko nouse purkin kannen alta. Tästä seuraa se, että on myös näytettävä hyvältä, jotta saisi hyväksyntänsä ja rakkautensa. Ihmissuhteetkin solmitaan useasti ulkonäön perusteella, suosio perustuu pitkälti vain lahjakkuuksiin ja ulkonäköön. Rahallakin on kummallinen voima saada haluamansa. Alkoholi ja huumeet on hyvä tapa hakea parempaa fiilistä, mutta siinäkin on se vaara, että aamun pikkutunneilla pelko ja syyllisyyden kansi taas avautuu, ja näin nakkikioskilla vedetään toista uhkaavaa pelkuria turpaan tai sitten kotona viimeistään emäntä ja lapset saavat juosta lumihankeen. Alkoholiin on hyvä juosta karkuun mutta hetkeksi. Ihmissuhteissa pelataan pelejä sen minkä keretään. Pahastutaan ja pelataan, pahastutaan ja pelätään. Itseä ei voi juosta karkuun lopputomasti. On myös muita asioita joita kohti on hyvä juosta karkuun pelkoa, esim pakkomielteinen punttisalilla käyminen, penkkiurheilu, tavotteiden tavoittelu tai jatkuva shoppaileminen. Jopa tiedon pakonomainen pänttäminen kertoo siitä, että jotain sisällä pelätään paljastuvan.
Pienet lapset pelkäävät mörköjä sängyn alla ja vanhemmat lapset pelkäävät toisiaan, sotaa, sairauksia, köyhyyttä, naapuria, yksinäisyyttä ja jopa Jumalaa tai ainakin helvettiä, joka odottaa meitä syntisiä viikatemiehen tullessa kylään. Kaikkein suurimpana pelkona meillä sisäisesti vaanii kuoleman pelko tai kaiken takana oikeastaan rakkauden pelko. Ei uskoisi, mutta niin se vaan taitaa olla. Heräämisen pelko. Siksi olemme niin ahnaasti vanhassa kiinni.



Yksinäisyyden pelko, sosiaalisen tilanteiden pelko, paniikki häiriöt, masennukset, epäonnistumisen pelko, hämähäkkien ja käärmeiden pelot, hammaslääkärin pelko, korkeanpaikan pelko, seurustelemisen pelko, läheisyyden pelko, rahattomuuden pelko. Pelkoja on miljoonia eikä me ihan huvin vuoksi kuljeta maailmassa asestautuneina valmiina hyökkäyksiin. 

Kauneus maailma mainostaa tuhansilla kauneudenhoito tuotteilla ja ruokapuolella on hyllytolkulla superfoodeja ja muita terveyspillereitä mahdollisia uhkia vastaan. Jos et syö d-vitamiinia tulee sitä tätä ja tota, jos et syö antioksidantteja niin tulee ennenaikainen vanhuus ja kuolema. Juo sitä ja syö tätä niin pysyt iät ja ajat terveenä ja elät pitkään! Syö kuin luolamies! Syö kuin vege! Kehoa vastaan on jatkuvasti uhkia joka puolella, jopa tietä ylittäessäsi voit joutua kuoleman omaksi. Vaikka tekisit kaiken ns. oikein, niin silti syöpä voi iskeä. Vaikka urheilisit aamusta iltaan, voi aivoverenvuoto iskeä hetkellä minä hyvänsä. Tai vaikka tekisit maailman parasta musiikkia ja tienaisit sillä miljoonia, niin saatat heittää itsesi siitä hyvästä kaulakiikkuun. Miten kävi Elvikselle, Jim Morrissonille, Janis Joplinille, Linkin Parkin laulajalle ja monille muille? Kuolema tuli "ennen aikojaan" (aina oikeaan aikaan). Mikään ulkoinen hyvinvointi ei poista sitä pelkoa mikä sisällä odottaa ulostuloa.
Me olemme valmiina puolustelemaan itseämme kaikkea ja jokaista vastaan. Olemme myös valmiita syyttelemään tästä kaikesta epävarmuudesta ja pelosta muita ihmisiä ja siitä syntyy tämä pelon maailma, jossa epäoikeus ja ristiriitaisuus esiintyy lopputtomasti.
Olemme mestareita muurien rakentamisessa, ihan niin fyysisesti kuin henkisestikin! Osaamme nähdä sen toisissa helposti, mutta itsessä on vaikea nähdä mitään muureja.

Haluamme parisuhteen joka pelastaisi kaikelta tältä kauhealta (menneisyydeltä). Toivon että elämääni tulisi ihminen joka pelastaisi kaikelta tältä. Vaan eipäleipä, juuri siellä läheisissä ihmisuhteissa se pelko ja epävarmuus vasta lähtevätkin liikenteeseen. Siellä ne tulevat "valoon" eli anteeksiannettaviksi. Jokainen joka on ollut tai on parisuhteessa tietää tämän, että se on vaarallinen paikka mielenrauhalle ja harmonialle. Siitä ei tarvitse tässä yhteydessä tämän enempää ruotia.

Minullakin on pelkoja, niinkuin kaikilla ja mitä enemmän tulen niistä tietoiseksi sitä enemmän tietysti niitä huomaan; Mokaamisen pelko, rahattomaksi jäämisen pelko, käärme pelko, sodan pelko, hylätyksi tulemisen pelko, itsensä kadottamisen pelko, sairauden pelko, unettomuuden pelko, oman rauhan menettämisen pelko...en millään jaksaisi riidellä enkä käyttää elämääni oravanpyörässä pyörimiseen, aina siihen asti kunnes heitän veivini. Siinä ei vain ole mielestäni mitään järkeä. En haluisi olla robotti jotka muut ovat ohjelmoinut. En halua enää olla unessa. Mitä herkemmäksi tulen, niin sitä enemmän asioita tiedostan. Niiltä ei vain pääse pakoon.



Minä pelkään pitkin päivää, on pieniä ohimeneviä pelkoja ja sitten niitä jotka eivät tunnu menevän ikinä pois, ainakaan lopullisesti. Olen tämän hyväksynyt. Annan niiden olla. Se mikä on muuttunut, on se, että en ainakaan tietoisesti syytä näistä peloista muita. Vaikka tiedostan senkin, että alitajuisesti, hetkittäin luulen että kaikki tämän maailman pahuus on muiden syytä, niin aika nopeasti muistan kuka todellisuudessa olen. Olen viaton, olet viaton, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu, koska ikuisuudessa ja totuudessa ei ole tuomiota. Loppupelissä mitään ei ole edes tapahtunut vaikka siltä se ehkä näyttääkin. Maailma on vain AJATUSTEN luoma NÄYTELMÄ, UNI.

Minä en enää usko että Jumala tuomitsee, koska se mikä on TÄYDELLINEN RAKKAUS, ei voi pelotella eikä tuomita. Vain täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Vaikka keho onkin epätäydellinen ja muistuttaa rajallisuudesta, se ei tarkoita sitä, että aikaan sidottu keho olisi todellinen ja loputon. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, koska meidän todellisuutemme on ikuinen. Vain ajassa näyttää olevan jotain joka perustuu menneisyyteen eikä menneisyyttä ole enää missään. Vain keho näyttää tarvitsevan puolustautumista, kilpailua ja tuomitsemista, mutta henki ei. Se "takki" joka heitetään arkkuun on hengetön, minne se henki meni? Mistä se tuli? Olenko minä se takki? Onko sillä nimi? Tarviiko sitä tuomita?



Vaikka minua pelottaa toisinaan kehossa paljonkin ja vaikka kehoni on katoavainen ja vaikka ympäristö muistuttaa tästä katoavaisuudesta, tiedän että me olemme jotain aivan muuta. Kun ei esitä henkistä gurua, joka kertoo mitä pitää olla ja kun ei yritä olla peloton, eikä yritä etsiä maailmasta jotain elämää suurempaa, niin se jotenkin helpottaa olemaan tässä hetkessä sellaisena kuin sillä hetkellä ilmenee. Kaikki pelot liittyvät kehoon, enkä minä en ole pohjimmiltani keho. Hyväksyn sen, että vanhenen ja voin kuolla hetkellä minä hyvänsä. Yritän ainakin hyväksyä. On lohduttavaa ajatella, että olemme syyttömiä ja rakastettuja. Sinä ja minä. Olemme kaikki yhtä rakkaudessa.

Tämä kauhun näytelmä ajassa on se helvetti, josta Raamattukin puhuu. Täällä on itku ja hammasten kiristys, ei totuudessa, jossa mieli asustaa <3
Kaikki hyökkääminen kohdistuu vain itseen. Jos haluan tietää mitä totuus on, niin en lisää itseeni mitään vaan poistan esteet rakkauden edestä. Jokainen uskomus ja pelko on revittävä juurineen, hellästi mutta rehellisesti. Siihen asti minulle riittää se tieto, että kaikki on hyvin-totuudessa...
....vaikka pelkäisinkin.




T: Jake

maanantai 7. elokuuta 2017

"Mitä hittoa täällä on oikein tapahtumassa?" (Vakavaa jööttiä!!!)

"Sokrates sanoi, ettei tutkimaton elämä ole elämisen arvoinen. Se on aika vakavaa jööttiä. Kovinkaan moni ihminen ei välittäisi tutkia tätä väittämää ja vielä vähemmän omaa elämäänsä. Jos ajattelemme Sokrateen sanojen tarkoittavan sitä, ettei paikoilleen pysähtynyt ja poteroitunut elämä ole elämisen arvoista, se merkitsee, ettei juuri kenenkään elämällä ole mitään arvoa, mikä onkin suurin piirtein niin, miltä Ihmisyyden lapsuus näyttää Ihmisyyden aikuisuuden näkökulmasta. Ihmisyyden lapsuutta voi tästä huolimatta yrittää puolustaa, mutta siihen liittyy aina sellainen epätyydyttävä tunne pelkästä teknisestä voitosta.
Sokrateen näytös on varsin vakava: tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoinen. Kuka meistä oikein elää tietoista ja tutkittua elämää? Jokainen vaarmaankin ajattelee tekevänsä niin, mutta käytännöllisesti katsoen kukaan ei kyllä tee sitä. Kuka päättää kuluttaa elämänsä tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet sillä tavoin kuin kaikki tekevät?  Kuka sellainen, jolla on mahdollisuus ajatella asiat etukäteen todella päättää tietoisesti pariutua, hankkia lapsia, ostaa talon, käydä töissä ja tuhlata kaikki elämänsä varat yrittääkseen täyttää käytettynä saadun, värityskirjamaisen elämän vaatimukset?  Missä on ne ihmiset, jotka elävät tutkittua elämää? Arvokasta elämää?  Missä on ne ihmiset, jotka ovat todella tehneet valinnan eivätkä mitään sellaisia toissijaisia valintoja joissakin puitteissa, jota he eivät ole itse valinneet, vaan sellaisen päävalinnan jolloin he itse ovat valinneet nimenomaan omat puitteensa? Missä ovat ne ihmiset, jotka ovat valinneet oman elämänsä?
Kuka valitsee tietoisesti kahlita itsensä? Kuka valitsee avioliiton, lapset ja uran? Kuka valitsee velkaantuneen kuluttajan aseman ja päättää tuhlata elämäntyönsä hedelmät ollakseen omaisuutensa ja suuryhtiöiden orja? Kuka valitsee käyttää kaiken vapaa-aikansa kaikenlaisten juoksevien asioiden hoitamiseen, arkipuuhien tekemiseen ja television katseluun?  Kuka valitsee syödä myrkyllisiä ruoka-aineita ja elää myrkkyjen täyttämässä  ympäristössä myrkyttyneiden ihmisten ympäröimänä?  Kuka valitsee etukäteen ohjelmoidun elämän syntymästä kuolemaan?  Kuka uneksii tällaisia kurjia, katalia ja elämänvastaisia unia?
Voihan olla niin, että valitsisimme nimenomaan tällaisen elämän, jossa raadamme porkkanaa tavoitellen, jos todella valitsisimme, mutta me emme valitse. Juuri tätä merkitsee tiedostamattoman elämän eläminen, että on nukuksissa unessa. Me sujahdamme elämiimme samalla tavoin kuin lapset sujahtavat niihin vaatteisiin, jotka äiti on heille ottanut aamua varten esille. Kukaan ei päätä mitään. Me emme elä elämäämme valintojemme vaan enakkoasetusten mukaan. Me näyttelemme niitä rooleja, joihin olemme syntyneet. Me näyttelemme niitä rooleja, joihin olemme syntyneet. Me emme elä elämäämme vaan heitämme sen hukkaan. Heitämme elämämme menemään, koska emme tiedä mistään muusta, ja me emme tiedä mistään muusta siksi, että emme koskaan ole koskaan tulleeksi kysyneeksi mitään. Me emme ole kyseenalaistaneet tai epäilleet mitään, nousseet omille jaloillemme tai vetäneet rajaviivaa ja sanoneet, että nyt alkaa riittää. Me emme ole koskaan kävelleet vanhempiemme eteen tai henkisten opettajiemme tai minkä tahansa lapsuutemme muun merkittävän henkilön eteen ja esittäneet yhtä yksinkertaista, rehellistä ja suoraa kysymystä, sitä kysymystä, johon on vastattava, ennen kuin mitään muuta kysymystä voi edes kysyä:
"Mitä hittoa täällä on oikein tapahtumassa?"
Sillä tavalla heidät murhataan. Ei suinkaan tuliasein tai viidakkoveitsin vaan ajatuksen, rehellisyyden ja suoruuden voimin. Tällä tavoin se rajaviiva vedetään.
Tämä ei ole mikään pikkuinen väliajan kannustuspuhe, jonka tarkoitus on heivata meidät carpe diem -intoon ja lähettää meidät taistelukentälle voitonmaku suussa ja elämänmyönteinen, vapautta rakastava ja verenhimoinen loppuelämän-viimeinen-päivä kiihko suonissamme sykkien, kunnes herätyskello taas soi maanantaiaamuna palauttaen meidät takaisin vankilarutiineihin. Hetkeen tarttuminen ei vain riitä. Se on vähän kuin rohkaisisi vankilalaitoksen asukkia toteuttamaan elinikäisen unelmansa saada laulaa vankilakuorossa. Jos minulla olisi poika tai tytär, joku josta todella välittäisin, rohkaisisin häntä sanomalla mieluummin CARPE VITAE, tartu elämääsi. Ja jos tietäisin, miten sanotaan latinaksi tartu nyt siihen vitun elämääsi, maustaisin kehotukseni tällä tavoin. Tatuoisin sen lasten kämmenselkään, jotta he näkisivät sen koko ajan ja jotta he tuntisivat tervettä häpeää ja itseinhoa joka hetki, kun he törsäisivät aikansa katselijan roolin pelaajan roolin asemasta.
Kuvaannollisesti (!) puhuen, meidän on siis ensimmäiseksi murhattava vanhempamme. Me tapamme Buddhan (tai jonkun muun hänen vastineensa) viimeisenä tiellämme totuuden oivaltamiseen, mutta ensin meidän on tapettava vanhempamme, jotta pääsisimme yhtään mihinkään.  On koko joukko muitakin ihmisiä, jotka meidän on tapettava, ennen kuin saavutamme vapauden, mutta on aloitettava omista vanhemmista. Ennen kuin olemme murhanneet vanhempamme (vertauskuvallisesti!), me emme synny."

Jed McKenna: henkinen sodankäynti


lauantai 5. elokuuta 2017

Namaste, motherfuckers

"Minulla ei ole mitään aitoa, erillistä kiinnostusta mihinkään paitsi kävelyllä käymiseen ja mieluiten koirani kanssa. Tällaista  on olla täysin hereillä, valaistunut, totuuden oivaltanut. Tällaista se olisi ihan kenen kohdalla tahansa. Myötätuntoinen Buddha, esimerkikisi, on oksymoroni, täysin ristiriitainen ja yhteensovittamaton vastakkainasettelu. Se kuulostaa kyllä mukavalta, mutta se on täysin absurdi käsite, kuten jokainen tämän asian teoriaosaan tutustunut voi omalla kohdallaan todeta.
Minua huvittaa ajatellakin, että on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat heränneen tilan olevan jotakin sellaista, mitä pitäisi hirveästi haluta ja jonka eteen pitäisi kovasti paiskia töitä. Vastakkainasettelut alkavat heti kasaantua. Sitä ei voi mitenkään haluta, koskaan mitään sitä ei ole olemassa, tai ketään minää, joka siinä tilassa olisi, ja kuitenkaan minä, joka tässä tilassa elän, en vaihtaisi sitä mihinkään määrään rikkauksia tai valtaa tai kauneutta tai lapsia tai lastenlapsia tai mitään muuta. Yritän pysytellä erossa sellaisista muotisanoista kuin onni ja autuus ja rakkaus, koska ne eivät mielestäni kuvaa hyvin tätä tilaa ainakaan siinä mielessä kuin ne, jotka tässä tilassa eivät ole, ymmärtävät ne.
Olen onnellinen, tyytyväinen ja useinmiten huvittuneesti ja iloisesti asioissa mukana, ja kuitenkin, jos saisin viestin siitä, että kuolisin viiden minuutin kuluttua, en reagoisi siihen mitenkään muuten, kuin että keskittäisin ajatukseni ja mieleni siihen, miten hauskaa minulla on täällä ollut, ja antaisin kiitollisuuteni kasvaa ja täyttää koko olemukseni."

Jed McKenna

 

perjantai 4. elokuuta 2017

Etsijöitä

"Etsijöitä näyttää olevan kahdenlaisia: niitä jotka etsivät tehdäkseen egostaan jotakin muuta kuin mikä se on, kuten pyhän, onnellisen, epäitsekkään (ihan niin kuin kalasta voisi tehdä epäkalan), ja niitä jotka ymmärtävät kaikkien tällaisten yritysten olevan vain tyhjän huitomista ja näyttelemistä ja että on vain yksi asia, jonka voi tehdä: lakata samaistumasta egoon tajuamalla sen epätodellinen luonne ja tulla tietoiseksi omasta ikuisesta olemuksesta puhtaana olentona."
 -Wei Wu Wei


torstai 3. elokuuta 2017

Tat tvam asi: se sinä olet.

Valtameri ei voi vastustaa ajatusta valtamerestä. Jos ajatuksen ja varsinaisen tapahtuman välillä on jokin ristiriita, silloin ajatuksessa on jotakin vikaa. Valtameri ei voi olla väärässä, sillä se tekee sen, mitä se on. Kylämme alleen pyyhkivä tsunami ei ole hyvä tai paha, oikea tai väärä- se vain on.
Päämäärä ei ole se, minne olemme menossa, vaan se missä me olemme. Tällainen puhdas ja luonnollinen egoton näkökulma. Missä on se osa valtamerta, joka tuntee olonsa kurjaksi, kun tsunami vyöryy kyliemme ylitse? Missä on se valtameren ajatteleva osa, jossa tapahtumia tulkitaan ja jossa tulevaa käytöstä sopeutetaan tai muutetaan tulkinnan mukaisesti? Missä kaikki suunnittelu ja aikataulu tehdään? Mihin valtameri säilöö kaikki muistonsa, tietonsa, käsityksensä ja uskomuksensa? Missä on se osa valtamerta, jossa se tuntee oman mahtavuutensa, voimansa ja kauneutensa? Missä se tuntee ylpeyttä ja häpeää? Missä kohdin se pelkää sitä aikaa, jolloin se lakkaa olemasta? Missä valtameri pitää kaikki toiveensa ja pyrkimyksensä? Entä katumuksensa ja pahat aavistuksensa? Mikä osa valtamerta juonittelee jonkin ihmiskunnan tavoitteiden puolesta ja joitakin toisia vastaan? Miten valtameri arvostelee? Miten se erottelee oikean väärästä?
Koska emme voi vastata näihin kysymyksiin, pitääkö meidän olettaa, että valtameri on eloton ja vailla älyä?
Tietenkään ei. Valtameri on elävä, elinvoimainen, puhtaan älyn dynaaminen järjestelmä. Se suorittaa mittaamattoman mutkikkaita toimenpiteitä joka päivä ja joka sekunti maailman joka kolkassa eikä se koskaan poikkea piiruakaan täydellisyydestä. Tämä puhdas äly löytyy kaikesta aina galakseista alkeishiukkasiin ja kaikesta niiden väliltä ja niiden ulottumattomissa - jokaisesta hyönteisestä, jokaisesta ihmisestä, jokaisesta ajatuksesta, jokaisesta tuulenhenkäyksestä, jokaisesta planeetasta, jokaisesta pölyhiukkasesta ja ovennupista, jokaisesta kastehelmestä ja ajallisesta hetkestä. "Minä uskon, ettei ruohonkorsi ole yhtään sen vähäarvoisempi kuin tähdet", kirjoitti Whitman. "Löysin valtameren salaisuuden mietiskelemällä kastepisaraa", kirjoitti puolestaan Gibran. Valtameri on vain pikkuriikkinen osa ääretöntä järjestelmää, joista me itsekin olemme vain pikkuriikkinen osa ääretöntä järjestelmää, josta me itsekin olemme vain pikkuriikkisiä osasia, ja kuitenkaan yksikään osa ei ole toista suurempi tai vähäisempi. Mikään osa ei ole erillään; kaikissa osissa on kaikki. Valtameri on yksi kokonaisuus: jos olet osa valtamerta, olet valtameri. Tat tvam asi: se sinä olet.
Tämäkin on esimerkki yhdentyneen tilan egottomasta näkökulmasta.
Maailmankaikkeus on puhdasta älyä- absoluuttinen, erehtymätön ja täydellinen. Entä mikä sitten on erona valtameressä, tähdissä, alkeishiukkasissa ja sinussa?
Ego.
Ainoastaan egoon sidotut olennot kykenevät epätäydellisyyteen. Ainoastaan me omassa erillisyyden tilassamme kykenemme siihen, mihin koko maailmankaikkeus ei kykyne: virheisiin, hulluuteen, tunteellisuuteen, hölmöilyyn, kiitollisuuteen, rakkauteen, vihaan, tutkimiseen, ihmetykseen, itsetärkeyteen, merkityksellisyyteen, taiteeseen, kansanmurhaan ja muuhun hyvin pitkään luetteloon asioita, joka sisältää myös meidän tarkoitusperiemme kannalta kaikkein tärkeimmän seikan, henkisen pyrkimyksen. Me voimme pyrkiä ylittämään itsemme, ylittämään erillisen itsemme tilan; me voimme ylittää oman luontomme, me voimme pyrkiä purkamaan itsestämme meitä itseämme rajoittavan ohjelmoinnin ja sulautumaan takaisin yhdentyneeseen tilaan, josta ego meidät keinotekoisesti pitää erillään.
Pohjimmiltaan egoon sidoksissa oleva ihmiskuntakin on vain alijärjestelmä aivan kuten valtameret, tähdet ja ruohikkokin, ja se mikä sisäpuolelta tarkasteltuna näyttää virheeltä, onkin ulkopuolelta katsottuna täydellisyyttä. Me olemme täydellisiä epätäydellisyydessämme, suunniteltu virheelliseksi.
Kun riisumme itsemme egoistisesta tarpeestamme tuomita kaikki teot, pyrkimykset, ajatukset ja tunteet joko oikeiksi tai vääriksi, hyviksi tai pahoiksi, myönteisiksi tai kielteisiksi, me huomaamme kyllä, että asioita voi arvostella ainoastaan sen perusteella, tapahtuvatko ne vai eivät. Kerettiläinen on oikeassa, jos hän myös toimii kerettiläisesti, ja hänet kuoliaaksi polttava vihainen ihmisjoukkokin on yhtä lailla oikeassa, jos he tekevät sen. Ei ole mitään oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa vaan ainoastaan se, mikä on tai ei ole.
Se mikä on, on oikein.
Kaikki parhaaksi, maailmamme on paras mahdollinen maailma.

Jed McKenna

 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Brian Setzer`s ROCKABILLY RIOT! FATBOY! La 22.7.2017 LAHTI

RUNAWAY BOYS! Rockabillya lahden (lahen) yössä!

(On heti aluun sanottava, että yksi hienoimpia keikkakokemuksia ikinä!)

Lauantaina muistin taas sen miksi höyrähdin rockabillyyn, stray catsiin ja muuhun neo billyyn joskus vuonna 1992. Vanha heavy menneisyyteni kaipasi 90 luvun alussa tutkiskelua rock n rollin juurille. Kun muut metal fanit ajautuivat norjalaisen black metallin ja floridalaisen death metallin syövereihin, kun grunge teki tuloaan ja listoilla pyöri 90 luvun techno, niin meikäläinen teki täys käännöksen ja alkoi armoton levyjen ostelu rockabillyn parissa. Olin jälleen hieman erilainen nuori. 
Kun kuulin lahtelaista francinea ja rockabillyn suurinta bändiä stray catsiä, se oli menoa se. Monet ystävistäni eivät ymmärtäneet valintaani, mutta minusta rockabillyssa soi rock n rollin alkuvoima, aitous ja yksinkertaisuuden kauneus. Energinen rock n roll sai sukat pyrimään jalassa ja muutenkin musiikki paukkui päästä varpaisiin. Oli slap beisiä ja oli ug-pörinää.  Ajattelin että tätä lisää. On pureuduttava perus asioihin.

"Brian Setzer on todellinen musiikin monitaituri. Hän on kolminkertainen Grammy-voittaja, kitaristi, lauluntekijä ja laulaja ja nousi koko maailman tietouteen Stray Cats -yhtyeen myötä 1980-luvulla. Sittemmin hän on tullut tunnetuksi myös sooloartistina sekä oman big bändinsä, Brian Setzer Orchestran johtajana.

Setzer on taiturimainen musiikkityylien yhdistäjä ja on tuonut sekä rockabillyyn että swingiin myös rock-musiikin rytmejä. Hänen albumeitaan on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta ja hänet on palkittu lukuisilla musiikkialan arvostetuilla tunnustuksilla.

Brian Setzeriä pidetään yhtenä maailman parhaana kitaristina ja hänellä on oma nimeään kantava mallisto Gretsch-merkkisten kitaroiden joukossa. Suomi on ollut Setzerille aina läheinen, sillä Stray Cats sai kaikkien aikojen ensimmäisen kultalevynsä nimenomaisesti Suomesta."




ROCKABILLY PAUKKUU PÄÄSTÄ VARPAISIIN


Mutta miten rockabilly paukkuu nyt, vuonna 2017? No erittäin hyvin, vahvimpana kuin koskaan. Alan bändejä on paljon. Psychobilly on tehnyt vahvaa tasaista nousuaan ja kaiken tämän lisäksi siinä sivussa on kerääntynyt paljon alan klassikoita, jotka eivät kuole koskaan.
Lauantai-iltana sain kunnian päästä katsomaan suurinta esikuvaani stray catsien Brian Setzeriä. Tuota kaikkein kovinta rock n roll kitaristia maan päällä. Eikä kaveri pettänyt. Tuo vuonna 1959 syntynyt ikinuori rockabilly rebel oli hyvän tuulinen, nöyrä, aito ja erittäin taitava, edelleen. Setzer osasi ottaa yleisön puolelleen jo pelkällä olemassa olollaan, ilman turhia ego pelleilyjä. Brian antoi kitaransa laulaa ja taustabändi soitti erittäin tiukasti, ammattitaitoisesti. "Aikuisten summer upissa" soi mm. runaway boys, cry baby, rumble in brighton, fishnet stockings, rock this town sekä Brianin omaa soolotuotantoa ja kävelipä lopussa lavalle viimeisen keikkansa heittänyt Dave Edmunds.

Mutta katsotaan mitä muuta tuolla niemen satamassa raikasi. Miss Mary Ann & The Ragtime Wranglers meni meiltä ohi, mutta tarkoitus olikin nähdä seuraavaksi esiintynyt kerrassaan loistava ruotsalainen FATBOY. Fatboy onkin saanut levyhyllyssäni paljon tilaa ja rakastan bändin tyylikästä soundia, omaa tapaa tulkita 50 luvun rockabillya ja sekoittaa siihen muutakin melankolista fiilistä.
Täydellistä. 5/5.



Livenä bändi kuulosti täysin samalta kuin levyllä, jopa paikoitellen paremmalta. On vaikea kuvata fatboyta kenellekään, jos ei ole käynyt livenä kuuntelemassa. On kerrassaan ainutlaatuinen bändi. Kaiken kukkuraksi bändin jäsenet olivat erittäin lämmin henkisiä, tavallisia, ystävällisiä ja lyömättömiä omassa genressään. Ruotsalaiset (mukana suomalainen Hannu Kiviaho) taitavat rockabillynkin. Kun kehuin heille keikkaa, niin vastauksena tuli: "erittäin mukava kuulla" ja lämmin käden puristus. Tyypit olivat yhtä aitoja kuin heidän musiikkinsakin. Ei mitään "hei me ollaan rock tähtiä" vaan "tosi kiva nähdä" ja "me rakastetaan musiikiamme" fiilis. 
Päästiin heidän kanssa yhteiseen selfieen ja hauskaa oli:



Reverend Peyton`s big damn band olikin sitten erityisesti rakkaani mieleen. Hymyä riitti heidän pilke silmäkulmassa esittämäänsä "absurdille" esitykselle. 3 hengen bändi jossa oli pyykkilautaa (joka sytytettiin tuleen), rumpali jonka rumpusetissä oli joku ämpäri sekä kitara joka oli tehty kirveestä. Repikää siitä ;-) Siinä mentiin bluesin juurille, mutta ei mitenkään vakavasti :-) Hauska oli. Hienosti toimi jos ei ole ahdasmielinen puritaani ;-)




Dave Edmunds esiintyi kuulemma viimeistä kertaa ja nyt tämä tapahtui lahdessa. Legendaarinen ukko, joka on työskennellyt mm. Paul Maccartneyn ja Brian Setzerin kanssa. Hänellä kitara soi erittäin hienosti, mutta biisit eivät vakuuttaneet mitenkään kummallisemmin. Hyvää tanssi ja joraus musiikkia, vaan eipä juuri muuta. Hyvin groovasi.

Setzer diggali lavan reunalla ja moikkasi eturivin tytöille ystävällisesti

BRIAN SETZER`S ROCKABILLY RIOT!!!

Väkeä oli kiitettävästi, muutama tuhat. Hieno ja leppoisa fiilis.  Ei mikään takakireä megaluokan tapahtuma mutta ei mikään baari keikkakaan.



torstai 13. heinäkuuta 2017

HALUAN SINUN VIHASI. HALUAN SINUN TULESI.

"HALUAN SINUN VIHASI. HALUAN SINUN TULESI.
Älä ole henkinen minun kanssani, rakkaani.
Ole sen sijaan rehellinen!

Vihastu minulle. Kerro, miten todella tunnet.
Kerro, miten paljo sinua vituttaa.
Huuda. Tai itke. Näytä minulle heikkoutesi.
Ilmaise se, mitä sydämelläsi on.
Sano vääriä juttuja. Sekoita kaikki.
En minä välitä. Voidaan selvitellä niitä myöhemmin.
Haluan vain kohdata sinut. Nyt.

Älä odota, kunnes osaat sanoa täydelliset sanat.
Älä odota, kunnes kallisarvoinen tulesi on laantunut.
Tai kyyneleesi kuivuneet.
Ei ole mitään syytä hävetä sitä, että on itse täysi kaaos.
Viha ei ole ’ei-henkistä’.
Se on kauneutta. Se on voimaa.

Haluan kohdata sinut kaikkien naamioiden takana.
Sen kivan pienen pojan, tai kiltin pikkutytön maskin tuolla puolen.
Sen hyvin opiskelleen henkisen opiskelijan.
Tai asiantuntijan. Sen rauhallisen tyypin.
Sen, jolla ei ole koskaan ollut lupaa korottaa ääntään.

Haluan tuntea sinun tulenlieskasi, helvetti soikoon!
Haluan tuntea sinun totuutesi!
Sinun intohimosi ja kärsimyksesi! Sen mitä tarvitset! Sen, mitä haluat!
Sinun yksipuoliset kaipauksesi! Sinun turhautuneet toiveesi!

Älä huolehdi siitä, että satuttaisit minua.
Anna vain elämän puhua lävitsesi. Nyt.
Minä kannan vastuun omasta kivustani.

Please. Kaikkein mieluiten ottaisin vastaan puhtaan vihasi NYT
kuin vuosien ajan tarinointia, syytöksiä, mielipahaa,
ja passiivista aggressiviisuutta.

Tiputa kaikki henkinen paskanjauhanta.
Kerro nyt vaan, että miten minä mokasin.

Anna kaiken tulla ulos.
En minä sinua moiti.

Ja voidaan sitten jatkaa siitä.”
-Jeff Foster-
suom. Saija

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

PARANTAVAT PARISUHTEET

KAIKKI tunteet ovat sinussa - kiitä sitä, joka auttaa sina näkemään ne toisen tuomitsemisen sijaan <3 Ihanaa päivää <3
"PARANTAVAT PARISUHTEET – Helpottavia neuvoja
Anteeksianto tapahtuu aina ITSELLESI. Se ei ole koskaan anteeksiantamista toiselle. Tiedostamaton ego käyttää toisia ihmisiä, menneisyyttä, kehoa ja maailmaa, kaikkia näitä, hyökkäämään sinua vastaan. Niin kauan kuin uskot, että sinun pitää antaa anteeksi partnerillesi, eikä niin, että antaisit anteeksi itsellesi, uskot vielä, että hän on 'tehnyt syntiä' sinua kohtaan sen sijaan, että hän olisi vain tehnyt virheen. Virhe voidaan antaa anteeksi silmänräpäyksessä. Mutta että synti?
Kun anteeksianto tuntuu vaikealta, olemme sekoittaneet 'virheen' syntiin. Ja tuomitessamme tapahtuneen synniksi… teemme siitä TODELLISTA. Silloin SITÄ EI VOIKAAN ANTAA ANTEEKSI. Näin ego pitää kärsimyksen pyörän pyörimässä.
Todellinen anteeksianto tapahtuu, kun opimme kaivamaan esiin kaikki uskomukset ja arvot, jotka piilottavat Korkeimman Itsen. Esimerkiksi, jos koen suhteessa olevani pelkkä ovimatto, silloin minuun on kätkeytynyt arvottomuuden uskomus, jota ego haluaa ylläpitää. Silloin minussa on uskomus pienuudesta, että olisin pieni ja mitätön. Ja näin ego projisoi tiedostamatonta 'odotusta' arvottomuudestani kumppaniin, käyttäen häntä näyttämään sitä, miten arvottomalta tunnunkaan. Näin se ego toimii.
Jos taas tunnen olevani arvoton toisen silmissä, silloin minun täytyy tarkastella omaa itsearvostustani. Kumppanini voi kohdella minua vain sen ARVON mukaan, jonka annan Itselleni. Kukaan ei voi kohdella minua huonosti, ellen tiedostamatta ole pyytänyt häntä tekemään niin.
ANTEEKSIANNON RUKOUS: 'Pyhä Henki, auta minua antamaan anteeksi itselleni, että olen tiedostamattani käyttänyt ___(henkilön nimi)___ hyökkäämään minua vastaan ja näin erottanut minut Pyhästä, Korkeimmasta Itsestäni'
HELPOTTAVIA NEUVOJA PARISUHTEISIIN:
1) Radikaalia rehellisyyttä itseäsi kohtaan käyttäen, tee itsetutkiskelua ja kirjoita lista kaikista niistä ominaisuuksista, joita haluaisit kumppanissasi olevan.
2) Luo sitten näille merkitykset kohdistamalla ne ITSEESI. Kun opit olemaan läpinäkyvä ja radikaalin rehellinen omista tarpeistasi, muutkin voivat kohdella sinua sillä Rakkaudella, jota opettelet laajentamaan itseesi.
3) Kirjoita nyt lista korostaen kaikki se, mitä ODOTAT kumppaniltasi. Ole rehellinen. Tunnista sitten se, että hän ei voi antaa näitä sinulle… ennen kuin opettelet ensin antamaan ne itsellesi.”


 Nouk Sanchez

tiistai 11. heinäkuuta 2017

WHEN YOU SHOW-UP FOR YOURSELF

KUN NÄYTTÄYDYT ITSELLESI
"Jos et rakasta, tue, kannusta ja luota omaan Itseesi… niin 'kuka' sitten? Rakkaus, tukeminen, kannustus ja luottamus alkavat kaikki SISÄLTÄPÄIN. Jos olemme kovin kiireisiä hylkäämään itsemme muiden egojen palvelemista varten, onko se mikään ihme, että näyttää siltä, että OLEMME hylänneet ja pettäneet oman itsemme? Emme vaan voi houkutella Rakkautta, luottamusta ja tukea luoksemme muilta ihmisiltä, ellemme ole halukkaita antamaan näitä itse itsellemme ensin.
Kysymys kuuluukin, miten AUTENTTINEN sinä olet? Oletko halukas näyttäytymään mahdollisimman aitona itsellesi, kaikille muille ja kaikissa tilanteissa? Se, että pelkäät muiden reaktiota, on OMAN 'ITSESI' PELKOA. Tämä on tiedostamatonta Jumalan (Rakkauden) pelkoa. Ulkopuolella ei ole ketään ja jos pelkäät olla aito ja autenttinen, ja pelkäät sitä, miten muut reagoivat? Silloin tämä huoli on omaa alitajuista itsesi tuomitsemista. Se projisoituu ULKOPUOLELLESI käyttäen muita ihmisiä hyökkäämään sinua päin. Se on vain sairas egon prosessi, jota tiedostamattamme ylläpidämme sillä, ettemme ole Rehellisiä Itsellemme.
Kun olet yhteydessä itseesi… muutkin ovat olemassa sinua varten..
Pelkäätkö loukkaavasi toista ihmistä olemalla oma itsesi? Silloin pelkäät hyökkääväsi tai haastavasi heidän egoaan. Mutta tämän huolen alla makaa todellisuudessa sinun pelkosi siitä, että oma vääränlainen ego-identiteettisi joutuu haastetuksi. Muista, että on vain YKSI ego. Ja jos toisen ego laukaisee meissä reaktion, silloin meidän pitää parantaa omaamme.
Tässä toinen egon paradoksi, kun olemme henkisellä polulla. Pidä varasi suojelemasta omaa valheellista identiteettiäsi, jolla on omat uskomuksensa ja arvonsa. Tämä juuri sitä, mitä ”henkinen ego” tekee. Totuus on, että meidän TÄYTYY haastaa egoamme (kiitollisena)… jos haluamme herätä kärsimyksistämme, lol!
Muutamia kysymyksiä sinulle:
tee radikaalia ja perustavanlaatuista itsetutkiskelua ja kysy egolta, mitä se yrittää suojella? Mitä se puolustaa? Mitä se ei halua menettää? Ja mikä on sen suurin pelko sen suhteen, että sinusta tulisi aito ja perin pohjin rehellinen itsellesi? Anna vastauksesi Hengelle ja muuta ne ihmeiksi. Sinä OLET ihme ja ansaitset Jumalan mahtavat lahjat puutteellisen itsen sijaan.

Opettele olemaan läsnä itsellesi. Kuuntele sisäistä Itseäsi; se on Rakkauden Ääni. Miten voisit koskaan odottaa toisten kuuntelevan sinua ja olevan 'läsnä' kanssasi, kun hylkäät Itsesi jatkuvasti? Valheellinen nöyryys on ARVOTTOMUUTTA. Arvottomuus on tiedostamaton hyökkäys itseä kohtaan, joka projisoituu tiedostamattomana, itseen kohdistuvana sabotaasina. Ja tuo arvottomuus nousee hulluista sopimuksistamme egon kanssa, joka tuomitsee sen, ketä olemme. Tämä on röyhkeyttä korkeimmillaan… koska me istumme mielummin egon tuomitsevuuden kanssa sen sijaan, että luottaisimme ja käsittäisimme Jumalan Arvion siitä, KETÄ olemme Totuudessa… joka on täydellinen viattomuus.
Valheellinen identiteetti on hyökkäys Itseä ja Jumalaa kohtaan. Uskomalla, että olemme arvottomia, käytämme tätä parhaana PUOLUSTUKSENAMME sen HYVÄKSYMISTÄ vastaan, että voisimme ELÄÄ Totuudesta käsin. Emme voi VASTAANOTTAA Jumalan rakkautta täydesti, kun olemme mielummin jumissa omassa arvottomuudessamme. Nyt on aika nitistää tuo arvottomuus, sanon minä!”
-Nouk Sanchez-

<3 Käännös: Saija

torstai 6. heinäkuuta 2017

GUNS N` ROSES HÄMEENLINNA 1.7.2017

Suuren urheiluhengen tuntua!

Heräsin lauantai aamuna suht huonosti nukutun yön jälkeen seitsemän aikaan. Bussi lähti 9 aikaan lahteen. Lahdesta hämeenlinnaan bussi 10:15. Hämeenlinnassa olin 11:30. Hämeenlinnassa seikkailin itsekseni fiilistellen aina puoli viiteen iltapäivään. Porukkaa oli liikenteessä jo aamusta. 5 tunnin hengailun jälkeen raksun kanssa hengailua vielä ainakin kuudeksi tunniksi. 
Guns n roses aloitti tunnin myöhässä kuten bändin kuvaan sopii. Keikan päätteksi tiet jumissa. Pelkästään tunti kesti ennenkuin päästiin lähtemään hämeenlinnasta turkuun (lue: tienylitys ja autoruuhka). Matkalla otettiin italialainen liftari mukaan. Viiden aikaan aamulla päästiin vasta nukkumaan. Siinä pähkinänkuoressa tämä pitkä ihanan raskas päivä. About 22 tuntia guns n rosesia ja sen fiilistelyä. Kotiin tulin vasta 5.7..:-)
P.s Harjoittelijat älkööt vaivautuko


Maailman suurin rock bändi

Vaikka joka paikka oli täynnä ihmisiä, portit tukossa, jatkuvaa odottelua ja jalkojen päällä oloa, niin kaikki oli helposti sen arvoista. Kesä on kerran vuodessa. Aurinkoa ja ihmisiä riitti ihan kiitettävästi. Ilta oli lämmin ja tyyni; kaunis. Lipun lunastaneita oli 55 000. Eli ihmismassa tuplasi kaupungin väkimäärän. Ei tuollaisiin MEGAluokan tapahtumiin kovin useasti pääse elämänsä aikana. SE vain on nähtävä ja koettava, niin tietää mitä se on. Vaikka rakastankin rock klubeja, on tämä eri juttu mutta hyvä juttu. Parasta tuossa päivässä oli aurinko ja hyvä fiilis. Kun Guns n roses aloitti tunnin myöhässä, niin kaikki oli annettu anteeksi. Keikka oli täyttä rock n roll ilotulitusta alusta loppuun asti, 3 tuntia. Soundit oli loistavat ja bändi kovassa iskussa. Ei epäilystäkään siitä, että G N R on maailman suurin rock bändi. SE on enemmän kuin pelkkä hard rock bändi. Bändi on tyylikäs ja monipuolinen. Se on taitava ja juureva, mutta samalla klassinen ja mahtipontinen ja jopa punk. Slash on ehkä maailman kovin rock n roll kitaristi ja heillä on ehkä maailman kovin biisi "November rain". Biisissä ehkä mahtavinta kitaran soittoa koko planeetalla. 
Eipä tähän mitään lisättävää enää ole.
Kokemus 5/5. 
Klassinen rock ei kuole koskaan, sen puolesta yleisö äänestää jaloillaan heti kun tilaisuus tulee. LIVE AND LET DIE!

Kuvakaappaus sarjiksesta...
 SETTILISTA:

It’s So Easy
Mr. Brownstone
Chinese Democracy
Welcome to the Jungle
Double Talkin’ Jive
Better
Estranged
Live and Let Die (Wings-cover)
Rocket Queen
You Could Be Mine
New Rose (The Damned -cover)
This I Love
Civil War
Yesterdays
Coma
Speak Softly Love (Nino Rota -cover)
Sweet Child O’ Mine
Out Ta Get Me
Wish You Were Here (Pink Floyd -cover)
November Rain
Black Hole Sun (Soundgarden-cover)
Knockin’ on Heaven’s Door (Bob Dylan -cover)
Nightrain
Encore:
Don’t Cry
Whole Lotta Rosie (AC/DC-cover)
Patience
The Seeker (The Who -cover)
Paradise City

The Darkness

Tässä vielä allekirjoittaneen tekemä "dokkari" reissusta:

https://www.youtube.com/watch?v=mUwX4Wrvt0I&feature=youtu.be