sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kiitollisuus on voimakkain rukous

"Et saa sitä mitä pyydät etkä voi pyytää kaikkea mitä haluat. Se johtuu siitä että pyyntösi on puutteen toteamista, ja kun sanot haluavasi jotakin, seurauksena on vain puuttumisen kokeminen omassa todellisuudessasi.
Oikea rukous ei siksi koskaan ole anelemista vaan kiitollisuuden osoittamista.
Kun kiität Jumalaa etukäteen siitä minkä päätät kokea todellisuudessasi, tunnustat itse asiassa sen olemassaolon. Kiitollisuus on siksi voimakkain rukous jonka Jumalalle voi esittää, vahvistus siitä, että olen vastannut jo ennen kuin pyyntö on esitetty.
Älä milloinkaan anele. Pidä arvossa sitä minkä olet saanut."

Keskusteluja Jumalan kanssa 

 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Itsensä rakastamisen parantava voima

"Emme koe itseämme kauniiksi emmekä kykene rakastamaan itseämme. Pulmallista tilannetta parantaaksemme kehittelemme itsellemme erilaisia sijaistoimintoja, mutta saamme aikaan vain lisää paineita. Pyrimme mielyttämään muita, jotta he rakastaisivat meitä. Yritämme osoittaa muille olevamme älykkäitä, vaikka emme sitä itse uskokaan. Koemme itsemme jollain lailla vajaiksi siksi, että olemme kadottaneet yhteyden omaan sisäisen kauneutemme lähteeseen, alkuperäiseen olemukseemme. Yritämme epätoivoisesti löytää ulkopuoleltamme sitä, mikä meistä sisäisesti puuttuu.
Haluamme olla ulkoisesti kauniita ja viehättäviä, mutta tämä ei ole muuta kuin heijaste siitä, että janoamme oman sisäisen kauneutemme kokemista. Haluamme jälleen rakastaa itseämme. Mikään dieetti tai liikunta ei tuota meille pysyvää onnea, jos meiltä puuttuu rakkaus itseämme kohtaan. Voimme käyttää mitä kauneimpia vaatteita ja ihanampia hajuvesiä, mutta nämä eivät auta meitä löytämään omaa kauneuttamme, jota kaipaamme. Ellemme löydä omaa sisäistä kauneuttamme, ulkoisella kauneudellamme ei ole mitään pohjaa eikä perustaa. 
Se on yhtä hauras kuin hiekkalinna.
Olen tavannut vuosien varrella ihmisten kanssa työskennellässäni monta vaatemallia. Hämmästyttävää on ristiriita, joka vallitsee heidän ulkoisen kauneutensa ja sisäisen itseensä suhtautumisen välillä. He tuntevat itsensä usein arvottomiksi ja rumiksi ja vertailevat jatkuvasti itseään toisiin naisiin sekä kritisoivat omaa vartaloaan enemmän kuin muut."
-Devapath


maanantai 21. marraskuuta 2016

Rock Of Ages viikonloppu!

CUM ON FEEL THE NOIZE!!!

Viikonloppuun mahtuu paljon kun pistää mahtumaan...pennala-orimattila-lahti-orimattila-turku-orimattila ja niin poispäin..:-)
Mepätettiin Saijan kanssa myös rock musikaalissa turussa. Näytelmä oli loistava trippi 80 luvun rock maailmaan ja sunset tripille. Komeesti näyttelijät vetivät livesoittajien tahdissa 80-luvun rock hittejä. Välillä sai nauraa ja välillä rummutella polviin. Lopussa näytös sai raikuvat ablodit ja huutomyrsky oli valtaisa. Jos elit 80 luvulla ja olet teatteri-ihminen, niin suosittelen tsekkaamaan jos mahdollisuus siunaantuu. 
Esitystä ei tietenkää saa kuvata, joten laitan tähän parit kuvat omasta käsiohjelmasta. Seksiä, musiikkia ja rock n rollia..tai jotain sinne päin;-) Let`s rock!

Ja muita kuveja viikonlopulta....:-) <3


https://www.youtube.com/watch?v=ZxgMGk9JPVA

Ku on tarpeeks egee, ni saa laadukasta vegee
kuka muu muka
Arvaa paljon maksaa pantteri? Vihje, alle tonnilla lähtee.. (Epäonnistunut photo;-)
Arvaa ostinko?
Jake & Saija Mepälä kiittää ja kuittaa!!!!
Peace&Love

Hiljaisen ymmärtämisen tilaan

"Ongelmana suhteissa on, että pian hunajaisen alkuhuuman jälkeen mieli vaatii herruuttaan takaisin. Hetkeen emme miettineet liikoja, mutta nyt ajattelu taas vyöryy ylitsemme. Alamme taas harkita ja suunnitella elämää toisen kanssa, rakennamme turvaverkkoja suojellaksemme rakkauttamme, alamme vaatia toista omaksemme ja menemme naimisiin saadaksemme "omia" lapsia. Ajaudumme takaisin omistavan mielen ansaan, niin että se alkaa taas hallita seksuaalisuuttamme ja rakkauttamme.
Pienen hetken tunsimme rakkauden ihanan kosketuksen, mutta nyt alamme jälleen menettää sitä. Tunsimme itsemme niin vapaiksi ja avoimiksi ja koimme olevamme kosketuksissa elämään ja kaikkiin ystäviimme, mutta nyt alamme syyttää toisiamme "Sinä et todella rakasta minua! Sinä et todella välitä minusta!" Mieli ottaa meidät jälleen valtoihinsa, ja me haluamme omistaa kumppanimme. Mieli muuttaa meitä, ja me haluamme muuttaa kumppaniamme. Alamme riidellä emmekä ymmärrä, miksi kaikki vielä hetki sitten yhdessä kokemamme ihanuus häviää jonnekin. Mieli on päässyt jälleen herraksi.
Suhteet voivat hyvin vain, jos meditoimme yhdessä saadaksemme mielen rentoutumaan ja sydämen avautumaan. Kumppanimme toimii olotilamme peilinä. Voimme suhteissamme saada jatkuvasti aikaan ongelmia niin, että mielellä on ainainen kiire niiden selvittelyssä. Tai voimme opetella yhdessä unohtamaan mielen, nauttimaan kehoistamme ja rakastavista syleilyistä ja rentoutumaan sydämestä kumpuavan hiljaisen ymmärtämisen tilaan."

-Devapath

 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Egoa ei voi murskata mutta sitä voi katsella



"En voi välttyä vaikutelmalta, että kyky olla läsnä tässä hetkessä on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Olin jokin aika sitten Ruotsissa luennoimassa. Matkustin junalla luentopaikkakunnalta toiselle. Juna pysähtyi monilla asemilla, ja minulla oli mahdollisuus tarkkailla ihmisiä, jotka seisoivat laiturilla. Enin osa heistä tuijotti älypuhelimiaan. Näky on tuttu myös kahviloista. Kaksi ihmistä samassa pöydässä, molemmilla kädessään puhelin tai tabletti, kumpikin omissa maailmoissaan, kohtaamatta vierustoveria. En tiedä, käyttäisinkö mieluummin sanaa traaginen vai koominen, kun katselen kuuden hengen nuorisoa koulubussia odottamassa. Jokainen heistä on niska kyyryssä kännykkänsä kimpussa, ja he tuskin puhuvat toisilleen. Tietotekniikka pelastaa loistavasti läsnäolosta tässä hetkessä.
Olen itsekin ollut jo vuosia aktiivinen Twitterissä ja Facebookissa. Huomaan, kuinka automaattisesti käteni hamuaa tablettia, kun tulee se hetki, jolloin en tiedä, mitä tekisin. Olen alkanut tiedostamaan tämän, ja kun impulssi tulee, pysäytän käteni ja istun vain hiljaa toimettomana. Huomaan, että palaan läsnäoloon ja nykyhetkeen, jossa ei näytä olevan mitään, mutta jossa on kaikki. Huomaan tuulen huminan puissa, auringon lämmön ihollani, pensaissa sirittävät linnut ja vieressä istuvan vaimoni. En oikeastaan tarvitse mitään muuta, sillä lähelläni on jo kaikki. Rauhoitun, näen, ettei ole mitään hätää, ei ole mitään liikaa eikä puutu mitään.
Tässä hetkessä olemista on hyvä harjoitella, kun jokin asia ympäristössä ärsyttää. Sen sijaan että antaisi ärsytykselle vallan, kannattaa alkaa tutkimaan sitä. Jo se, että tulee tietoiseksi ärsyyntymisestään, vie ärsyyntymiseltä voiman. "Minä olen ärsyyntyminen" -kokemus muuttuu "minulla on ärsyyntyminen" -kokemukseksi. Juuri  näin syntyy tietoisuutta, sitä jonka edessä ego on voimaton. Tietoisuus on se joka minä olen, se joka on läsnä tässä ja nyt. Egoa ei voi murskata, mutta sitä voi katsella ja oppia ymmärtämään sen toimintaa. Tästä tiedostamisesta hahmottuu se, joka minä olen."

Tommy Hellsten: Tähän olen tullut

 

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Minä en usko kuvitelmiin, peipi!

Kuvittelen itsestäni kaikenlaista hassua, jopa niin hassua, että tekisi mieleni lyödä kanssasi tassua. Tässä asioita jotka tuntuvat hyvinkin todellisilta. Onko ne todellakin totta? Älä peipi usko minua jos sanon että....


- Syntymäaika
Olen kuulemma syntynyt joskus vuosikymmeniä sitten, mutta siitä alkaa olemaan jo niin pitkä aika, että sen merkitys on haalistunut, mistäköhän mahtanee johtua?  Näen vain tämän hetken tässä ja nyt, siinä tunnen syntyväni joka hetki uudelleen. Kokemisen hienous on juuri tässä hetkessä, ei mielen kuvitelmissa tai uskomuksissa.
Tämän takia esim. synttäreiden juhliminen on keksityltä hapatukselta tuntuva syy vain tavata ihmisiä ja saada lahjoja. Tuntea kuuluvansa joukkoon. Kuinka moni oikeasti jää miettimään että "hei, mietitäänpäs hetki sinun syntymääsi..mitä silloin tapahtui ja miten hienoa se silloin oli...?" Juhliminen ei kuitenkaan ole huono asia, mutta minä en koe olevani syntymäaika. Todellisuuteni on ajassa mutta ei ajasta. Ou mai gaad, peipi!

- Nimeni
Joku joskus KEKSI minulle nimen jota olen orjallisesti toitottanut läpi elämän. Olen aika keisari kun olen onnistunut toisetkin uskomaan siihen. Yhtä hyvin voisin olla nimeltäni vaikka Jaska Jokunen. Olisin myös suurena luojana voinut myöhemmin vaihtaa nimeni itse, vaikka Einari Onnenkäpyksi. On täysin mahdottomuus, että olisin totuuden kautta joku Jarkko (parkkolarkko). En vain voi uskoa siihen. Toki se on hassunhauska kutsumanimi. Jake tai Jakeflame myös. Yhtä suurta keksintöä kaikki. Olemme mielikuvituksen mestareita. Suuria taiteilijoita. Ei muuta kuin punkkua lasiin ja klassista koneeseen.
Tämän takia myös nimipäivät kuuluvat sarjaan joka ei resonoi minussa mitenkään, pahoittelut facebookille ja kaikille asianomaisille. Pertti Kurikan nimipäivätkin kiinnostaa enemmän, siinä on sentään aitouden pikantti maku.  Minua ei kiinnosta pätkääkään nimipäiväsi (koska et ole se), sorge, peipi. Toisen muistaminen on kuitenkin kiva asia. Toista voi muistaa koska vaan, ilman ensimmäistäkään tunnon tuskaa siitä, että unohti puoli vahingossa nimipäivät tai syntymäpäivät koska illalla tuli telkasta jännittävä jakso salkkareita. Olet muuten erittäin kiinnostava hahmo hahmolassa, joten nou hätä, peipi.

- Menneisyys
Missä se on nyt? Onko se tässä hetkessä? Menneisyys, HUHUU?! Ehkä vain kuvitelmissani tai muistoissani sen voi löytää jos jaksat pitää ajatuksesta kiinni. Menneisyyttä on kiva muistella ja rakastan olla nostalginen. Minusta 80 luku oli hienoa aikaa. Mutta totuus on kuitenkin se, että silloinkin oli dualistinen maailma. Oli huonoja ja hyviä päiviä ja ihmiset valittivat silloinkin monista samoista asioista. 80 luvullakin elettiin tässä hetkessä, tässä samassa kuin on NYT. Silloinkin oli ikuinen nyt hetki. Ei ole koskaan ollut muuta kuin tämä hetki. Ulkomaailma rakennetaan ehkä erinäköiseksi, mutta hetki on kuitenkin aina sama. Menneisyyttä ei vain ole missään. Me vain kuvittelemme menneisyyden ja harmittavan paljon annamme sen vaikuttaa puhtaaseen ja viattomaan tähän hetkeen. Päästä irti kuvitelmistasi ja ole vapaa! Freedom!.. lauloi kitara Henkkakin aikoinaan (ja katkaisi kielen ihan niinkuin naapurin masakin harjoitellessa ekoja sointuja).

-Toiset ihmiset
En ole toisten ihmiset mielipiteet enkä toisten ihmisen luomat säännöt tai moraalit. En ole toisten ihmisten luomat syytökset, mielipiteet tai kuvitelmat. Kukaan toinen ihminen ei voi kertoa minulle totuutta, koska puhumme vain oman tietoisuutemme tasolta. Voimme puhua kivoja tai vähemmän kivoja asioita, mutta ne ovat vain sen hetkistä tunne sanastoa. Kuvitelmia ja iän vanhoja uskomuksia joihin ei usko elävä erkkikään. Olet minulle täysin viaton ja vapaa. Tarinoita on mukava kuunnella, mutta totta ne ovat harvoin, jos koskaan totta. Who knows? 
P.s Leikitäänkö rikkinäistä puhelinta?

-Identiteetti
Olen kuvitellut paljon itsestäni kaikenlaista. Jokainen ihminen rakentaa identiteettinsä kulttuurinsa, isä ja äidin, sukulaisten, median, opiskelun, ammatin ja koko ympäristönsä luomista asioista. Muistan kun lapsena halusin samanlaisen majan puuhun kuin Tupulla Hupulla ja Lupulla oli. Rakensin identitettiäni jo lapsesta..nii ja sitä majaa puuhun josta ei koskaan tullut mitään. Kaks lankkua ristissä ja black and dekker.
Jos olisin rakennusmies tai poliisi, niin kuvittelisin olevani poliisi. Käyttäytyisin kuin poliisi. Muotoilisin jopa kehoni sen mukaisesti. Olisin raamikas ja vahva.
Jos olisin hippi, niin kulkisin vain luonnonmukaisissa rennoissa vaatteissa ja näyttelisin peace merkkejä pienessä (tai isossa) kannabis pöllyissä. Se olisi identiteetti johon uskoisin.
Voisin olla yhtä hyvin pitkälle lukenut lakimies tai poliitikko, jolla olisi aina skraka suorassa. Puhuisin virallista kapula kieltä arvokkaasti ja haluisin enemmän palkkaa. Jos oisin urheilija niin kulkisin vain uusimmissa adidas verkkareissa, olisin urheilullinen ja söisin proteiini lisiä ahkerasti, jotta näyttäisin hyvältä peilin edessä.
Ei, en minä olisi mikään noista. Jo alasti oleminen saunassa sen todistaa. Olemme samaa lihaa, luuta ja nahkaa. Tasaveroisia, hengessä täydellisiä, ilman ensimmästäkään eriarvoisuutta. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tuleman. Paitsi että todellisuus on siitäkin yksinkertaisempi. Olemme rakkaudessa yhtä. Sama mieli. Ajattelitpa siitä mitä tahansa. Kuvitelmilla ei ole siihen mitään sanavaltaa. Voin esittää popparia, rokkaria tai hopparia, mutta todellisuus ei siihen usko.

-Ajatukset
Mielessä pyörii tutkimuksen mukaan about 70 000 ajatusta päivässä. Siihen kun lyödään yöunet päälle niin aikamoinen sekametelisoppa, kertakaikkiaaan. Et varmaan halua kuulla tätä, mutta joo, kerron sen kuitenkin: et ole yksikään ajatus päässäsi. Vaikka toistamme samoja pinttyneitä ajatuksia päivästä toiseen uskollisesti, emme ole ne siltikään! Ajattelet itse ja uskot niihin. Aikamoinen huijaus. Olet huijannut itseäsi, ihan niinkuin minäkin. Abracadabra, ananasakäämä!

-Tunteet
Tunteita ylistetään ja niille annetaan paljon sympatiaa. On huonoja tunteita ja hyviä tunteita. On suuria rakastumisen tunteita ja jopa vihan tunteita. On suuri houkutus samaistua ihaniin tunteisiin ja kuvitella että tätä tämä on ikuisesti. Vaan eipä ole. Joillakin ihmisillä tunteet voi heilahdella triljoonaan kertaan laidasta laitaan saman päivän aikana. Yritä siinä sitten pitää laidoista kiinni kun vauhti on kova. Tunteet tulee ja tunteet menee, ihan niinkuin poutapilvet taivaalla. Ajatusmyrskyn jälkeen on poutasää. Tunteet on ihana asia eikä missään nimessä tuomittava asia, mutta todellisiksi ne eivät ole kuin kokemuksellisesti siinä hetkessä. On vapauttavaa ajatella, että tunteetkin menevät ohi. Joillakin tunteilla voi olla kerrottavaakin, niitä kannattaa toki kuunnella, mutta erittäin kannattavaa on myös päästää niistä irti... tai ne menevät kuitenkin menojaan...kunnes taas tulevat. Aikamoinen ovaranpyärä, peipi. Tunteiden salaliitto.
Et ole ajatus tai tunne jonka tunsit 1997, heinäkuun 7 päivä kello 11: 47. Ai enkö muka? No mä luulin...

-Aika
Vaikka siirrämme kelloja tunnilla takaisinpäin talvi-aikaan tai syksyaikaan, niin se ei saa minua uskomaan että aika olisi nyt jotenkin todellisempi. Vaikka siirtelisimme viisareita mihin asentoon, niin ainut mikä jää on tämä hetki. Voin toki heittää kellon roskikseen ja todeta että enää ei viisari värähdä. Saattas vaan tulla Hakolan pojalle pieni kiire töihin jossain välissä. Semmoinen on uskomusten maailma. Priiiiinggggg! Wake up peipi!

-Vertailu
Tykkäämme luoda pelejä ja sääntöjä koska tykkäämme pelaamisesta. Ego elää vertailusta koska silloin se joko alentaa ja ylentää itsensä. On huonoja ja hyviä ihmisiä. On hyviä ja huonoja päiviä. On hyviä ja huonoja pelejä. Vertailujen maailmassa on hierarkia joka pitää olemista elossa. En kuitenkaan ole sen parempi tai huonompi. En ole yhtään pidemmällä kuin kukaan muukaan (kukamuumuka). Etkä myöskään sinä. Tässä hetkessä olemme täysin saman arvoisia. Vertailun peliä voi pelata hyvällä omalla tunnolla, kunhan muistaa, että et ole muita parempi, paitsi kuvitelmissasi. Ei ole absoluuttista mittaria joka kertoo mikä tai kuka on parempi. Vertailu perustuu vain havaintoihin jotka tulkitaan oman menneisyyden ja kuulopuheiden pohjalta. Tapparan suomen mestaruus jäi historiaan, kukaan ei hehkuta sitä tänään. Paitsi tietysti Suomen lätkä kulta vuonna miekka ja kirves. Siitä puhutaan joka päivä. Tykkäämme niin paljon vertailusta, koska se pitää meidät viisaina ja elossa! 
Olen kuitenkin ärsyttävän tylsä mielinen ja muistutan, että olemme jokainen samalla viivalla. Samassa uppoavassa laivassa. Kuuletko? Se sanoo puli puli. Heijas svärge peipi!

-Hengellisyys, henkisyys ja new age
Monesti unesta heräävillä ihmisillä on kova tarve löytää totuus uskonnoista tai muista henkisistä suuntauksista ja niin he nukahtavat uudestaa uneen jota kutsun henkiseksi uneksi, Zzzzzzzzzzzzzz. On hienoa, että valitsee oman polkunsa, oli se sitten ateisti tai kristitty. Harvoin kuitenkaan huomaamme, että vain uusi henkinen uskomus identiteetti on syntynyt. Uusi uskomuksiin perustuva egon luoma Jumala jota palvomme. Samaan aikaan kun kumarramme Jumaliimme niin jopa tietoisesti pyllistämme reilusti kaverin luomaan uskomukseen, jota pidämme tietysti epätodellisena. Reilukerho kokoontuu. Olen tietysti mieluummin oikeassa kuin onnellinen. Rauhassa ja Rakkaudessa on tietysti on äärettömän tylsää, koska siinä ei ole enään ongelmia ratkottavana. Peli on päättynyt. Olet ulkona pelistä. Game over.

-Jumalat ja sodat
En oikein jaksa uskoa Jumaliin ja sotiinkaan. Olen tylsä.
Jos aloitan sotaisan pelin niin kaverin tai kulttuurin muokkaama Jumala on tietysti saatanasta eli väärin, koska minun päässäni on tietysti parempi/paras Jumala. Näin alan taas leikkimään henkisiä tai fyysisiä pyssyleikkejä kuten lapset tekee, sillä erotuksella vaan että kun leikki on ohi, lapset jatkavat elämää ilman katkeruutta. Aikuiset taas kirjoittavat katkerana historian kirjoihin jokaisen veripisaran, jotta saisi luvan ostaa lisää ydinkärkiä takapihoille. Olemme tosikkoja emmekä tahdo rauhaa, se on liian pliisua. Rauha on mamiksille. Booring! ...Peipi.
Olen huomannut, että pyhät ajattomuuteen viittavat tekstit yrittävät ohjata meidän löytämään Jumalan sisältämme, ei ULKOPUOLELTAMME. Olemme jokainen Jumalan rakastama lapsi eikä pelottelu tule kuin ihmisen syyllisyydestä ja pelosta. Myös tarve hallita ja kontrolloida on suuressa osassa tätä balettia. Helvetti on omaa luomustamme, ihan niikuin taivaan pehmeä hattara, jossa piippua polttelee iloinen partajumala, joka ensin kertoo rakastavansa meitä ja lopuksi tuomitsee helvettiin siitä, että olen varastanut 6 vuotiaana 10 pennin tikkukaramellin. 
Jos ei muuta keksitä, niin tehdään hauskanpidon ja rentouden symbolista eli pellestä pelottava asia ja hypätään puskaan veitsi kädessä odottamaan pikkulapsia ja mummoja... PÖÖÖ!! Naurettavaa pelleilyä.

-Rakkaus
Nonnii, nyt tultiin siihen, että otan sen kaikkein arkaluonteisimman asian esille. Nimittäin rakkauden. Minä en usko egon luomaan rakkauteen. Minä en ole se. Egon luoma rakkaus on osottanut jo aikapäiviä sitten sen, että se ei toimi. "Epäkunnossa".
Kaikki kuvitelmamme rakkaudesta on täyttä harhaa. Olemme sekoittanut rakkauden kehon haluihin, valtapeleihin, sotiin, mielipahaan, pelkoon, kontrolliin, sanoihin, naistenlehtiin, kauneusihanteisiin, törröhuuliin, tekoripsiin ja ties mihin kotkotuksiin. Egon rakkaus rakastaa isänmaata mutta vihaa naapuria, koska tämä pelkää. Mikään maailmassa ei ole aiheuttanut niin paljoa kärsimystä kuin rakkaus..tai siis sen puute..tai siis sen jatkuva etsiminen. Rakkaus rahaan, rakkaus pelkoon ja rakkaus valtaan. Rakkaus kaikkeen mikä antaa lopulta vain pelkkää tyhjää. Ehkäpä se tyhjyys on juuri se rakkaus jo valmiina jota ei tarvitse lisätä?
Tunnemme niin paljon epätäydellisyyttä sisimmässämme, että yritämme täyttää tämän rakkauden puutteen kaikella mahdollisella. Materialla, rahalla tai toisella ihmisellä. Luulemme että rakastamme vaikka seuraavassa hetkessä jo vihaamme. Auto hajoaa tien poskeen 30 asteen pakkasella tai kumppani pettää selän takana kun tämä on ensin pettynyt omiin odotuksiinsa. Näin egon luoma kuvitelma takkatulesta ja iloisista leikkivistä lapsista pikkuhiljaa hajoaa. Ensimmäisen ison riidan jälkeen ponkaisee yksinäisyyden pelottava peikko esiin, "huhuu, onko täällä ketään"?
Kun rakastumme uuteen autoon tai kumppaniin, niin luulemme tosissamme että tätä on rakkaus. Kunnes sitten seuraavana tai sitä seuraavana aamuna heräämme uuteen päivään, niin himo ja innostus on kateissa, viuhhh. Pitää siis löytää äkkiä uusi ja parempi kumppani tai auto ettei naapurin reiska huomaa että meillä tai mulla menee huonosti. Meidän on pitkitettävä se todellisen rakkauden löytyminen, mieluusti hautaan asti. Siihen asti on kiva väsyttää itsensä korvikkeilla. Kuitenkin se Rakkaus on kliseisesti tässä ja nyt. Sinun perintöosasi, joten puss peipi.

Minä en tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän ainakin sen, mitä se ei ole! Sinne todellisuuteen on sinun kanssasi mukava ja vähemmän mukava matkustaa. Tai no, onhan minulla pieni haju siitä, että olemme siellä jo. Olemme rakkaus itse. Joten nou hätä, paitsi vessa hätä, siitä en lupaa mitään. Se sinun pitää arvioida ihan itse.

-Keho
No nyt se myrkyn lykkäs! Aikooko tämä Jakeksi kuviteltu hahmo nyt väittää sinisillä silmillään, että kehokin on vain pelkkä vitsi?! Jep! kyllä aion!
Kehokin on evoluution muokkama lähes täydellinen kulkupeli (huom. "lähes"). Ihan jeppis keksintö muuten mutta....siinä saattaa ilmetä pienen pieniä onkkelmia eli saattanee esiintyä probleemoja jota Jumala ei huomannut luodessaan, liekö äijällä liian kiiru? Kummallista miten keho saattaa tilttaa jo 2 kuukauden ikäisenä tai syntyy epämuodostuneena silmät eri puolilla kehoa. Keho joka on tuomittu kuolemaa heti ensi rääkäisyjen jälkeen. Siitä hetkestä alkaa armoton hengissä selviämis taistelu ja ankara opetteleminen talon tavoille, synnyit terveenä tai et.. On ruokittava kehoa, on nukuttettava, on ulkoiltava, on opeteltava tuhansia asioita. Pitää elää jatkuvassa puutteessa. Elämäksi kutsutulla pelilaudalla on paljon itkua ja hammasten kiristystä. Ei auta itkut markkinoilla. Elämä ei ole helppoa ja lähes jokainen asia tuo pettymyksen, ennemmin tai myöhemmin. Tätä ei tv muistanut sinulle kertoa mainoksissaan. Mutta minä muistin, ähäkuttikatti!
Jos et ole kerennyt tukehtumaan superfoodiin, jäänyt traktorin alle tai tippunut aurinkorannalla palmusta, niin lopulta juuri ennen sairastumista kuolo korjaa sinut ja kansi laitetaan kiinni. Adios ja amigos sekä Aamen. So long peipi.
En vain voi kertakaikkiaan usko että tämä näytelmä on tässä. En vain usko että yö uni olisi valhetta ja päivällä kuviteltu hengailu olisi jotenkin totta. Tai toisinpäin. Mutta älä masennu veliseni. Me olemme paljon enemmän, se on jämpti. Olet kurkompi kuin kurkusta alas juotu kurko. Olet loistavampi kuin aurinko jaffa.
Minä KEHOtan sinua miettimään asiaa napaa pidemmälle. Mutta älä kelaa itseäsi lasarettiin, elämä on vain tässä ja nyt. Muuta ei ole, vai onko muka? Kuka muu muka?

On siis paljon asioita joihin en usko, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä että olisin solmimassa köyttä parvekkeen kaiteeseen tai vetämässä viivoja alepupin vessassa. Minusta on hienoa elää ja olla. Tämä näytös ei ole kovin pitkä, joten minulla ei ole aikaa murehtia menneitä ja tulevia. Haluan katsella ja ihmetellä mitä sanottavaa talitintillä on. Kävely raikkaassa metsän siimeksessä on pelkästään jo niin hienoa, että en halua lähteä täältä liian aikaisin hanee. Ja onhan minulla toki missio. Sinun kiusaaminen täällä. Kiitos että jaksoit lukea. Saat lukemisesta mitalin joka ei ole kuitenkaan metallia. Se on vain mielikuvitusta, ajattele mielikuvitus mitali, vähäx siistii! Onneksi olkoon!...(ainii)..peipi!


T: Jake, Make, Pera tai mä (ei voi tietää varmaksi)