Panssarit

"Me ihmiset rakennamme panssareita, joiden avulla haluamme suojella itseämme. Suojamekanismi kehittyy usein jo varhaislapsuudessa. Se on ikään kuin suoja, jonka turvin selviää aikuisten maailmassa. Tätä maskia kannamme mukana helposti koko elämämme, vaikka aikuisena meillä on kaikki mahdollisuudet elää omasta voimastamme käsin; voimasta, joka on meissä mutta joka ei tule meiltä! Jos annamme oman voimamme muille, olemme toisen manipuloitavissa. Raja oman itsen ja omien tarpeiden välillä häviää. Sen sijaan että ihminen eläisi omaa elämäänsä, tunnistaisi omat tarpeensa ja toiveensa, hän toteuttaakin muiden ihmisten toiveita. Alituinen pelko tulla torjutuksi, joutua hyökkäyksen kohteeksi tai vaikkapa rangaistuksi lukitsee ihmisen tilaan, panssariin, jossa ei ole hyvä olla. Koska se kuitenkin on tuttu ja turvallinen tila, saattaa tuntua paremmalta jäädä sinne kuin tulla maskin takaa esiin ja lähteä kohti tuntematonta.
Oman voiman antaminen muille voi ilmetä esimerkiksi ylikorostuneena, pakonomaisena tarpeena auttaa muita, oman merkityksen hakemisena työnteolla, saavutuksilla tai toiminnan hajoittamisena liian moneen suuntaan. Kun ohjaavana voimana on muiden ihmisten mielyttäminen eivätkä omat rajat ole selvät, saattaa tilanteesta muodostua kestämätön ja keho alkaa lähettää varoitusmerkkejä erilaisten oireiden tai sairauksien muodossa. Oman voiman antaminen muille on panssarin rakentamista, panssarin jonka ihminen kuvittelee antavan voimaa mutta joka toimii päinvastoin voimaa heikentäen."

"Mieli rakentaa asioille jatkuvasti merkityksiä. Yksi soitto, ja mieli käynnistää hetkessä valtavan ajatusten myllyn. Ajatukset pyörivät myllyssä niin, että ne hajoavat yhdistyäkseen uusiksi ajatuksiksi ja merkityksiksi hajotakseen ja yhdistyäkseen jälleen. Kun mieli lopulta vaikenee, on se yhdistänyt ja sekoittanut asioita niin tehokkaasti, että alkuperäisestä ajatuksesta ei ole enää jälkeäkään. Näin mieli synnyttää jatkuvasti niin sanottuja uusia totuuksia, joita alamme elää todeksi. Mielen rajoittamassa maailmassa totuus on aina subjektiivinen ja se muuttuu ihmisen tajunnan ja tietoisuuden laajetessa."

"Niin kuin auringon ei tarvitse todistaa säteilynsä voimaa, ei minunkaan tarvitse todistella itselleni tai muille minussa olevaa valon voimaa. Se tekee työnsä aivan itse, kun ensin olen raivannut sille tilaa loistaa."

-Tuulikki Harmia-Pulkkinen; Silta erillisyydestä ykseyteen
(farmasian tohtori, lääkealan yrittäjä, homeopaatti ja henkinen valmentaja) 

 "Kyky sietää hiljaisuutta on heikentynyt. Jos syntyy hiljaisuus, se tuntuu monien mielestä kiusalliselta. Puhutaan, puhutaan, vaikka ei olisi mitään sanottavaa. Small talkilla on oma paikkansa yhteisissä tilanteissa, mutta meidän pitäisi myös uskaltaa olla hiljaa. Joku viisas onkin sanonut: "En tiedä, olenko ystävä sen ihmisen kanssa. Emme ole vielä vaienneet yhdessä!"
-Pyhä yksinkertaisuus,Helena Nuutinen