Mitä tahansa voi syntyä, mutta pelkoa tai ahdistusta -en oikeastaan. Mutta olennaista on tajuta, että kaikki on tässä eläessä sallittua. Suuttumus, pelko, ilo, suru - ne ovat kaikki sallittuja. On kuin mikä tahansa tuntemus saisi syntyä juuri silloin, kun se syntyy, koska ei ole ketään, joka panisi vastaan, ketään jonka identiteetti rakentuisi sen varaan. Oletetaan, että äitisi kuolisi ja olisit sen johdosta surullinen. Ihmiset ajattelevat, että vapautuminen on tila, jossa ei enää ole tunteita, että se on tila, jossa ei ole mitään ja jossa mikään ei voi vaikuttaa meihin. Se on ihan täyttä potaskaa! Se on vain käsitys käsitysten joukossa. Ykseys sallii kaiken, Miten se ei voisi sallia? Sehän on kaikki! Niinpä se on myös suru, ja kun surua ilmenee, surua ilmenee! Mutta ei ole ketään, joka yrittäisi tehdä tuolle surulle jotakin, ja silloin tapahtuu jotakin hauskaa: suru elää omaa pikku elämäänsä ja polttaa itsensä aikanaan loppuun.
Jeff Foster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti