Lapsi näkee vain sanan "lintu". Vain sen hän näkee ja tuntee. Kun hän katsoo taivaalle ja näkee tuon oudon, siivekkään olennon lentävän, häneltä unohtuu, että siellä tosiasiassa tapahtuu suuri mysteeri. Häneltä unohtuu, ettei hän tosiasiassa tiedä, mikä se on. Häneltä unohtuu, että tuo jokin, joka lentää taivaan halki, on kaikkien sanojen tuolla puolen, että se ilmentää elämän äärettömyyttä. Se on jotain ihmeellistä ja vaikuttavaa. Mutta heti kun nimeämme sen, luulemme tietävämme, mikä se on. Me näemme "linnun" ja jätämme sen omaan arvoonsa. "Lintu","kissa", "koira", "ihminen", "muki", "tuoli", "talo", "metsä"-kaikille näille asioille on annettu nimet, kaikki ne menettävät jotakin luonnollisesta elävyydestään heti, kun nimeämme ne. Meidän tulee tietenkin opetella nämä nimitykset ja muodostaa käsitteitä niiden ympärille, mutta jos alamme uskoa, että nämä nimet ja kaikki niiden ympärille kietomamme käsitteet ovat todellisia, alamme lumoutua niiden käsitteiden maailmasta."
-Adyashanti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti