lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluaatto 2016

Niin se vaan luonto taas osoitti tänäkin jouluaattona voimansa ja sen, että ihminen voi pettyä ainoastaan omiin odotuksiinsa. Luonto vs. ihmisten ajatukset ja odotukset.  
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3 <3


Ymmärtäminen tietää egon kuolemista

"Ajattele kauhua, joka valtaa rikkaan miehen, kun hän näkee köyhien surkean tilanteen. Ajattele vallanhimoisen diktaattorin järkytystä hänen katsellessaan sortamansa kansan ahdinkoa ja kiihkoilevan fanaatikon pelkoa hänen nähdessään vakaumustensa valheellisuuden, sen miten huonosti vakaumukset käyvät yksiin tosiasioiden kanssa. Ajattele sitä järkytystä, joka kohtaa romanttisesti rakastuneen, kun hän ymmärtää, ettei hän rakastakaan rakastettuaan, vaan kuvaansa hänestä.

Tästä syystä ymmärtämisen teko on ihmiselle kaikkein kivuliain tehtävä, teko, jota hän eniten pelkää. Rakkaus syntyy ymmärtämisen yhteydessä, tai vielä täsmällisemmin: ymmärtämisen teko on rakkautta.
Egoparkasi yrittää epätoivoisesti viedä herkkyytesi terän, koska sen puolustusmekanismit ovat paljastuneet, eikä sillä ole enää suojaa eikä mitään, mihin tarttua.
Jos joskus annat itsellesi luvan ymmärtää, se merkitsee kuolemaasi. Siitä syystä rakkaus on niin hirvittävää, sillä rakastaminen merkitsee ymmärtämistä ja ymmärtäminen kuolemista, samalla se on kuitenkin myös kaikkein ihastuttavin ja riemastuttavin kokemus maailmassa. Egon kuolemassa on vapaus, rauha, tyyneys ja ilo.

Jos todella kaipaat rakkautta, tartu heti ymmärtämisen tehtävään.

Ota se vakavasti, tarkastele jotakuta, josta et pidä, ja näe todella oma ennakkoasenteesi. Katsele jotakin, johon takerrut, ja näe todella ripustautumisen tuottama kärsimys, hyödyttömyys ja vapauden puute, ja katsele pitkään ja rakastavasti ihmisen kasvoja ja heidän käytöstään. Käytä jonkin verran aikaa katsellaksesi luonnon ihmeitä: linnun lentoa, kukkivaan kukkaa, pölyyn musertuvaa kuivaa lehteä, joen virtaamista, kuun nousemista, vuoren ääriviivoja taivasta vasten. Tehdessäsi niin sydäntäsi ympäröivä kova suojakuori pehmenee ja sulaa ja sydämesi herää eloon herkäksi ja vastaanottavaksi. Pimeys kaikkoaa silmistäsi, näet kirkkaasti ja syvälle ja saat viimein tietää, mitä rakkaus on."

Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoilemaan yksinäisyydessä.
Matt. 14:23

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että voit rakastaa vain ollessasi yksin?

Mitä rakastaminen tarkoittaa?

Se tarkoittaa ihmisen, asian tai tilanteen näkemistä sellaisena kuin se on - ei sellaisena, joksi sen kuvittelee- ja vastaamista sillä tavalla, jonka se ansaitsee. Et voi rakastaa sitä, mitä et edes näe.

Mikä estää sinua näkemästä? Käsitteesi, luokittelusi, ennakkoasenteesi ja projektiosi, tarpeesi ja riippuvuutesi, ne leimat, jotka olet lyönyt ehdollistamistesi ja menneisyyden kokemustesi perusteella.
Ymmärtäminen on kaikkein vaivailloisinta, mihin ihminen voi ryhtyä. Siinä tarvitaan kurinalaista ja valpasta mieltä, kun taas ueimmat ihmiset hairahtuvat mieluummin henkiseen laiskuuteen kuin näkemään vaivaa ymmärtääkseen kutakin ihmistä ja asiaa uudella tavalla ja tuoreesti."

Anthony De Mello- Rakkauden tiellä




tiistai 20. joulukuuta 2016

Henkisen etsijän uskomusten maailma (paljon etsittävää)

"Roolihahmo ja sen maailma ovat näet toisistaan erottamattomia. Heti kun on olemassa roolihahmo, on myös maailma, jossa se toimii. Maailma, jossa roolihahmo elää ja hengittää ja näkee itsensä. Äkäinen roolihahmo näkee äkäisen maailman. Surullinen roolihahmo näkee surullisen maailman. Henkinen etsijä näkee maailman, jossa on paljon etsittävää ja joka on täynnä opettajia ja opetuksia, jotka antavat toivoa ja lupaavat pelastusta.
Etsijä ei koskaan näe mitään muuta kuin oman maailmansa.
Ja tuossa maailmassaan etsijä kuulee heräämisestä tai vapautumisesta, tai miksi sitä nyt haluatkaan kutsua, ja niin hän alkaa etsiä sitä omasta maailmastaan.
Mikä tahansa on mahdollista etsijän maailmassa. Etsijän maailmassa on miljoonittain erilaisia henkisiä polkuja, menetelmiä, harjoituksia ja päämääriä. Miljoona tehtävää- miljoonittain asioita tarjolla. Etsijän maailmassa voi etsiä valaistumista, odotella vapautumista tai valmistautua jonkinlaiseen energioiden muutokseen. Etsijän maailmassa voi käydä erilaisissa tilaisuuksissa ja kuulla tulevaisuuden tapahtumista, jotka joko sattuvat etsijän kohdalle tai sitten eivät. Se on uskomusten täyttämä maailma. Se on maailma, joka on täynnä toisen käden tietoa ja käsityksiä, joita niihin vilpittömästi uskovat ja hyvää tarkoittavat ihmiset jakelevat edelleen muille.
Mutta vapautuminen ei ole  jotakin, minkä etsijä voisi koskaan löytää tästä maailmasta, sillä se merkitsee etsijän ja samalla myös hänen maailmansa pois hahtumista. Se on etsijän ja maailman katoamista ja sukeltamista johonkin paljon mystisempään, väreilevämpään ja elävämpään, kuin mitä nuo toisen käden tiedot ovat koskaan lupailleet."

Jeff Foster

perjantai 16. joulukuuta 2016

Henkinen markkinatori ja vankilakopinkoristelukauppa

"Henkisyys on vain vaihtoehtoinen uskonto- samanlaiset suuntaviivat samankaltaisilla väreillä maalattuina. Se täyttää samat tarpeet kuin uskontokin, asettaa samat mitään vaatimattomat vaatimuksensa ja tarjoaa samanlaiset huterat lupaukset ja palkkiot. Samalla se saa nauttia samankaltaisesta edesvastuuttomuussuojasta kuin uskonnot ja hurahtaneet kultitkin, joiden väliin henkisyys nykyään asettuu, niin että sen kannattajat syyttävät epäonnistumisesta itseään eikä suinkaan sitä uskomusjärjestelmäsyöttiä, jonka he ovat nielleet, tai niitä ihmisiä, jotka ovat sen heille syöttäneet. Lopulta kaikki kolme ryhmää- valtauskonnot, hurahtaneet kultit ja niiden tahmainen välimaasto- ovat muunnelmia yhdestä ja samasta ihmisen uskonnosta: agnostismista.

Vaihtoehtoiset ihmiset ovat vakuuttaneet itsensä siitä, että he ovat päässeet vapaaksi vankilasta, kun he todellisuudessa ovat vain kaivaneet tiensä yhdestä sellistä toiseen ja nimenneet uuden sellinsä Vapaudeksi. Tässä egon vankilassa, maailmankatsomus ja vankikopin koristelu ovat synonyymeja. Monet elävät jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja etsivät siihen helpotusta keksimällä selliinsä koristeita: vähän buddhalaisuutta tuohon nurkkaan, pikkasen suufismia toiseen, sopivasti mystistä runoutta kaikkein pimeimpään nurkkaa ja vielä vähän intiaaniviisautta tai shamanismia, jotta saadaan koko kokonaisuuteen hieman paikallisväriä. Kaikki ovat koko ajan ostoksilla etsimässä sitä täydellistä juttua, jolla voisi täyttää tyhjäksi jääneen kohdan, ja kun se lopulta löytyy, siihen kyllästytään taas pian, ja etsiminen jatkuu. Tämä krooninen halu koristella omaa ympäristöään on elinehto koko henkisen markkinatorin pyörimiselle, joka ei ole millään tasolla mitään muuta kuin vankilakopinkoristelukauppa. Etsitpä sitten kristillistä gotiikkaa, uushenkistä etiikkaa tai apokalyptista mystiikkaa, henkinen markkinatori tarjoaa sinulle tämän kaiken.
Vaihtoehtoinen ihmisyys on ylellisyystuote, johon kaikilla ei suinkaan ole varaa; siihen tarvitaan sekä aikaa että rahaa. Eivät sosiaalituella elävät äidit tai siirtotyöläiset osta luomutofua, chakrojenviritysavaimia, hamppukassisettejä tai- suoraan sanoen-minunkaan kirjojani. Talonpojat tekevät vain taijitä siellä, missä sitä nyt yleisesti tehdään. Ei kaikilla suinkaan ole varaa pitää kuukauden lomaa ja käydä energiahoidoissa Esalen-instituutissa, uida viikkoa delfiinien kanssa tai edes käydä pikaisella naku-uinnilla Dalai Laman viisauden valtameressä.
Kaikki voivat tietenkin harjoittaa mietiskelyä ihan ilmaiseksi. Vaikka olisit rutiköyhä, voit aina istua ja sulkea silmäsi ja toistella jotakin mantraa tai laskeskella hengitystesi lukumäärää muutaman minuutin ajan- mutta ihan totta, vailla mietiskelylle omistettua huonetta, joka on täynnä ulkomailta tuotuja suitsukkeita, käsin kirjailtuja istumatyynyjä, autenttisia temppelikellojen kopioita, alabasterista veistettyä Kuan- Yin -patsasta, joka seisoo mahonkialttarin päällä, vailla huonetta jossa voit mukavan väljiin kasvivärjättyihin, luomupuuvillasta ommeltuihin joogavaatteisiin sommistautuneena tavoitella henkistä pelastustasi sellaisella tavalla, joka sopii näin jylhälle päämäärälle- mitä  mahdollisuuksia sinulla oikeastaan on? Voithan tietenkin aina pukeutua flanelliyöpukuun ja lukita itsesi vessaan, sytyttää sen iänikuisen tuoksukynttilän, joka siellä on ollut siitä asti, kun tuuletin hajosi, ängetä pari pyyhettä pyllysi alle ja nostaa kylpyankkasi posliinialttarille edessäsi, mutta hei, ihan vakavasti, ketä luulet tällä tavoin onnistuvasi huijaamaan? Et ainakaan itseäsi, mistä  pääsemmekin kaikkien henkisten harjoitusten Kultaiseen sääntöön:
Ellet onnistu huijaamaan itseäsi, miksi edes vaivautuisit?
Kaikkien henkisten harjoitusten todellinen päämäärä on itsensä huijaaminen, itsepetoksen ylläpitäminen, jotta näkisi sen, mitä ei ole, eikä näkisi sitä, mikä on. Tämän takia mitään ilmoitettua päämäärää ei voi varmentaa tai se on epämääräisesti muotoiltu; kyse ei ole niiden saavuttamisesta vaan niiden tavoittelemisesta.
Kuka haluaa herätä? Kun jokin paikka meissä kutiaa sen verran yöllä, että se uhkaa herättää meidät, me haluamme raapia sitä sen verran, että kutina lakkaa ja ettei meidän tarvitsisi herätä mukavista unistamme. Sama juttu tässä. Tässä mielessä henkiset harjoitukset-esimerkiksi mietiskely- on sataprosenttisen tehokasta. Jos henkiset harjoitukset tyydyttävät halusi tehdä jotain henkistä, jos ne saavat sinut ajattelemaan, että edistyt jollakin tavoin, jos ne raapivat kutiavaa kohtaasi herättämättä sinua, silloin ne toimivat juuri sillä tavoin kuin niiden on tarkoituskin."

JED McKENNA Henkinen sodankäynti

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

suuri tietoisuuden muutos?

Monet henkiset opettajat puhuvat siitä, että parhaillaan on käynnissä suuri tietoisuuden muutos ja että ihmiskunta on siirtymässä uuteen henkisempään aikakauteen. Näetkö, että tällainen muutos on tapahtumassa.

En. Ne ihmiset, jotka puhuvat valaistuneesta ihmiskunnasta, puhuvat maailmasta, jossa lammas makailee leijonan vierellä ja jossa kaikki ovat onnellisia, terveitä ja eheitä. Toisin sanoen maailmasta ilman riitoja, ilman draamaa. Mutta tämähän olisi aivan typerää, sillä koko dualismin ajatus on juuri jakautuminen. Vastakohtien on tarkoitus olla toisilleen vastakkaisia. Tämä on draamaa eikä mitään paikalleen pysäytettyä elämää, eikä kukaan herännyt olento sanoisi koskaan, etteikö olisi täydellistä juuri niin kuin se on.
Palatakseni takaisin huvipuisto vertauskuvaan, kuvittele joukkoa itsensä nimeämiä näkijöitä, jotka haluavat tasoittaa kaikki vuoristoradat niin, ettei niissä ole enää pelottavia syöksyjä tai silmukoita vaan ainoastaan pitkiä, hitaita ja turvallisia käännöksiä. Hienoa, mutta miksi ihmeessä?
Kaikki ne, jotka väittävät, että tulossa on jokin muutos, ja heidän seuraajansa ovat myymässä jotakin- tai tarkemmin sanottuna, myymässä jotakin, mitä heillä ei ole. Heiltä kyllä kysellään usein, miksei kukaan ostaja koskaan saa mitään vastinetta rahoilleen, ja he antavat kysyjälle standardivastauksen: me luomme kaikki yhdessä tämän muutoksen. Näin kaikki pysyvät tyytyväisinä.

JED McKENNA

tiistai 13. joulukuuta 2016

"Koetko olevasi valaistunut?" gallupin vastaukset!

Hei!
Tein facebookissa edellisen blogauksen yhteydessä pienen kevyen sunnuntai kyselyn (ja tottakai kieli poskessa): 
Koetko olevasi oivaltanut/hereillä/valaistunut? (kuka mitäkin sanaa haluaa käyttää) "

Ajattelin mennä suoraan aiheeseen Jed Mckennan vaikutuksen alaisena. Koska Kenna pitää itseään oivaltaneena, niin mietin että kuinkahan moni pitää samoin? Kenna kertoo kirjassaan, että koko maailmassa on samaan aikaan korkeintaan vain muutama kymmen valaistunutta jos sitäkään...
Laitoin neljään eri henkiseen ryhmään kyselyn ja tässä jotain kommentteja. Lukukertoja kyselylle oli lähes 500!
Kiitos kiinnostuksestasi!

"Herännyt tai aamutokkuraisena silmiä avaten heräämässä, kyllä varmaan. Tunnen vahvasti että korkein totuuteni on seuraavaksi identifioitumattomuuden tavoittaminen luopumisvaiheessa, kirjoituksesi kaltaisesti"

 "Koin muutama vuosi sitten käsittämättömän hetkellisen kaikkeuden tunteen, että kaikki on yhtä ja se kaikki on rakkaus. Hetki meni ohi, mutta se muutti käsitykseni elämästä <3"

"En. Ainakaan valaistunut. Ja jos joskus heräsin, niin nukahdin uudelleen. "

"Ajoittain ehkä vähän kuin siinä kynnyksellä. Joskus olin paljon lähempänä kuin nyt.... ehkä... Minusta tuntuu että mie oon vuoden nyt surffannut jotenkin hiukka hallitsemattomasti ees taas 3d:n ja 5d:n välimaastossa. Mutta edistystä sekin kun ennen oli ankkuroitunut tuohon 3d:hen "

"Sanoja on vaikea käyttää asian tiimoilta, sillä eihän tätä todella mikään sana oikein voi kuvata, mutta siis tiedostamiseni on lisääntynyt ja kärsimys ja haluaminen vähentynyt huomattavasti. Rakkauden tunne lisääntynyt, arvostelu itseä ja muita kohtaan kutistunut. Egon teot ovat nähtävissä ja anteeksiannettavissa. Rauha ja onni ja ilo on täällä. Vaikka sitä ei joka hetki huomaakaan. Mutta kokemus siitä että aina on turvassa, se kantaa. Ymmärrys kaikkea ilmenevää kohtaan on läsnä koko ajan. Upeaahan tämä on. Tätä lisää, kaikille <3 This is it :-)"

"Hereillä, joo.. valaistunut, en.. näen kyllä mitä tapahtuu.. mutta en voi sanoa ymmärtäväni sitä.."

 "Koin muutama vuosi sitten Universaalin Rakkauden tunteen, joka kesti pari päivää siinä vahvana loisteena, joka avasi silmäni <3 Sen jälkeen on kaikki ollut toisin, vaikka toki välillä tipahdan egon vaikutukseen. Jotenkin "näen" ihmisten tarkoitusperät, varsinkin jos ne ovat egosta lähtöisin ja vaan ihmettelen. Rakastan elämää "

"No kyllä olen edelleen ihan tavallinen ihminen. "

"Valaistuneella tarkoitetaan kai täällä itseoivallusta. Että ymmärtää kuka todella on tai mitä on. Siinä mennään luontonsa syvyyksiin, aivan sen pohjalle saakka. Kysynkin mitä hyötyä valaistumisesta on?"

"Olen oppinut vaikeuksien (mm selän rikkoutuminen) kautta askel kerrallaan sekä itseni että ihmisyydestä "

 "4 päivää sitten koin viimeksi kunnon herätyksen ja olen äärettömän iloinen siitä 😇"

"Ihan pikkusen vasta, mutta en kyllä kunnolla. Matkalla kovasti. Ei oo aina kivaa tämä projekti. Pelottavaa ja ahdistavaa."

 "Hereillä ainakin..."

  "Hereillä ollu about vuoden ja matka on vielä kesken "

 "Jollain tasolla. Mutta matka pitkälti kesken vielä."

 "Mieheni sanoilla... meillä ei kohta tarvita valoja 😇😇"

 "Luulisin, että hereillä ja valaistuneenanolossa löytyy kaikki harmaasävyn välivaiheet."

"Mjaa-a. Mahtaakohan sitä "valaistunut" itsekkään tietää, että onko valaistunut. Ainakin mitä minä olen näiden omasta mielestä fiksummasta päästä olevien kirjoja ja juttuja (esim. McKenna, De Mello)... McKenna kirjotteleepi niin ironisella tyylillä että voisin samaistua siinä mielessä että tuntuu että se tuskin ottaa mitään vakavasti. Varsinkaan itseään. :D Ja tarkoitan edellistä nimenomaan hyvällä tavalla, ehkä siksi diggaan kaverin kirjoista. :)

Mello taas sanoi, että mitä helkkarin väliä sillä on kenellekkään onko joku vai ei, ja sanoi ettei häntä itseäkään kiinosta moisia miettiä. :)

Ja kun tuo "valaistuminen" kun on vaan sana, joillekkin se merkitsee jotain mystistä, saavuttamatonta, toisille aivan tavallista tallaamista, tietyllä tavalla siis... hum."


 "Uskaltaisin ehkä sen verran varovasti kommentoida, ettei se ainakaan ole sitä "ikuista nirvanaa", mitä niin moni luulee.

Mutta siinäkin on paradoksi, tavallaan, koska herännyt ihminen ei ole enää ole kiinni itsessään tai oloissaan. Ja kaikkeen tottuu ajan kanssa. "


 "Mukavaa muuten, kun kysytään näin vaikeita asioita. :D Teki tämän aamun..hehe :D -Ja ainiin, älkää ottako mun kommentteja ainakaan kovin vakavasti. :DD

Entäs sinä Jake, mitä vastaat omaan galluppiisi? "


"Valaistumisen tilasta taitaa puuttua se tylsistymisen tunne, joka pakkomielteisesti on täytettävä jollakin, mikä löytyy täältä maailman tarjonnasta ja kyllä aina löytyy jotakin virikkeitä mielelle, ei pääse kovin helpolla valaistus häikäisemään "

"En ole. Vaikka sit toisaalta mitä ymmärrän nyt niin olen. Koska kaikki on 'ja'. Valaistuminen ei ole minun ulkopuolellani, joten olen, vaikka en ole."

"Olen hereillä ja oivalluskykyinen mutta en voi itseäni valaistuneeksi sanoa. Mckennan tapa ilmaista valaistuminen kuullostaa vähän samalta mitä itse ajattelen heräämiseksi että sen tekstien mukaan vois ehkä sanoakkin valaistuneeksi mut kun siitä on niin monia tulkintoja että esim Joogafilosofian mukaan mitä valaistuminen on niin siitä oon vielä todella kaukana "

 "hmmm...En (vielä) lukenut tekstiäsi mutta kysymyksesi on hyvä. Ajattelen, että kahtiajakautuneesta mielestämme kumpikaan ei voi valaistua/herätä. Dualistiselle ego-mielelle valaistuminen on mahdotonta, koska se on syntynyt erkaantumisen ajatuksesta. Toinen mielen osa, Henki, on aina ollut valaistunut - eikä muuta voisi ollakaan. Joten enpä usko että täällä on ketään joka voisi valaistua... (sanalle on toki annettu monenlaisia merkityksiä...) Minulle sana tuntuu lähinnä uudelle identiteetille, jota joskus halutaan etsiä...."

"Monenlaiset ihmiset puhuvat itsestään valaistuneena, vaikka egoa on vielä jäljellä. Joillekin valaistuminen siis on hetkellinen oivallus ja mahdollisesti muuntunut tietoisuudentila. Sanat siis johtavat aina harhaan. En tiedä mitä olen, tiedän että olen. oivalluksia tulee ja IOK:n myötä yhä kirkkaampia. Kävin heräämisohjauksessa ja opettaja oli sitä mieltä että olen herännyt, olin jo aiemmin, sittemmin sen opettajan heräämisopastusta on kritisoitu. Että ihan sama olenko vai en, mutta hyvin menee "

"Jotenkin minusta tuntuu, että jos henkilö itse määrittelee itsensä heränneeksi, niin se on ego, joka puhuu?"

 "En mä tiedä olenko. Ja oikeastaan mua ei kiinnosta olenko vai en. En todennäköisesti. Mutta ei se mitään, tää on hyvä näin. 👍🏻😄"

  "Umpiunessa "

"Kuka tässä vertailee olenko valaistunut vaiko en? Eikö vertailun tee aina ego eli pelko, joka tekee "valaistumisesta" jonkinlaisen epäjumalan (asian, jonka me haluamme voidaksemme kuvitella olevamme parempia, mitä nyt olemme). Voiko olla muuta tilaa kuin se, että me olemme jo Taivaassa valaistuneina? Vain meidän omat pelon aurinkolasit peittää sen valon ja rakkauden maailman, jossa elämme koko ajan, ja siinä on sitten hyvä kysellä, että "milloinkohan minä valaistun?" Otetaan ne lasit pois ja nautitaan valosta "

"Pidin tässä syksyllä pienen esitelmän Rauhanrannassa valaistumisesta, jolloin etsin Kurssista kaikkea mitä asiaan kuuuluu. Siinä valaistumista nimitetään Pyhäksi Hetkeksi, Tässä pieni ote:


Ristiriitaisuuden tilassa pyhää hetkeä ei saavuteta.
Kurssissa sanotaan, että kaikkiin asioihin vastataan hiljaisuudessa, jossa kaikki ongelmat hiljaisesti ratkeavat. ”Salli minun olla hiljaa ja kuunnella totuutta” (Harj.106).
Ristiriita estää sinua saavuttamasta sitä hiljaista odotuksen tilaa, jossa pyydät saavasi kokea pyhän hetken. Ja ristiriitaa on kaikki, mikä vie sinulta mielenrauhan: ylenmääräinen huolehtiminen tulevaisuudesta, sairauksista, raha-asioista, työasioista, hyökkäyksistä lähimmäisiäsi kohtaan, anteeksiantamattomuudesta, luulosta, jonka mukaan sinun pitää tehdä jotain erikoista saavuttaaksesi sisäisen rauhan tilan. Eikö olekin vapauttavaa, että sinulta ei vaadita mitään muuta kuin että aivan ehdoitta antaudut pyytämään pyhän hetken kokemista! Se tapahtuu, jos haluat sitä yli kaiken.
”Enempää sinun ei tarvitse tehdä; pikemminkin on tarpeen käsittää, että et pysty tekemään enempää. Älä edes yritä antaa Pyhälle Hengelle sitä mitä Hän ei pyydä.”
Eikä Hän pyydä muuta kuin vilpitöntä pientä halukkuutta."


 "Koen olevani vastuussa hereillä olostani. Henkinen valveilla olo on antanut perspektiiviä. Olenko valaistunut? En. Tuskin roikun facebookissa, tai missään muussakaan epäsosiaalisessa mediassa jos joskus valaistun. Ehkä mä silloin liikun vain "kentällä." Ehkä en tässä elämässä valaistu, ei väliä, elämä on matka."

"Mun perspektiivi : Silloin on valaistunut kun on päästänyt valon sisään. Ei se tarkoita sitä että tarvitsisi olla munkkina jossain vuorella. Ole valaistunut jo tänään 👌 Täähään vaan laajenee loputtomasti ja homma kehittyy ja etenee."

 "En tosiaankaan, muttei haittaa. Aika on yksi harha muiden joukossa."

 "Valaistunut kyllä , hereillä kyllä. Puoliunessa välillä? Ehdottomasti. Taikamaailma on herännyt ympärilläni."

 "En koe olevani hereillä/valaistunut. Olen muutama vuosi sitten vasta tullut tietoiseksi että totuudessa & rakkaudessa eläminen voi olla mahdollista "

"Nauroin makeasti gallup-kysymykselle..oikein vedet silmissä,niin hauskan hassu kysymys,ai ihan oikeestikko tähän pitää vastata..no tuota,vastaan näin:se osa itseäni joka voi olla valaistunut on ollut sitä aina, kysymys heräämisessä lienee se, milloin alan yhä paremmin muistaa ettei Itseni ole koskaan valoja sammuttanutkaan.Näihin muistiharkkoihin liittyviä kokemuksia on mulla pitkin päivää ja yötä.Taitaa olla parasta minulle jättää koko kysymys Pyhän Hengen haltuun.."

"Kevyt tosiaan! 😃 En pidä itseäni valaistuneena; tiedostan kyllä oman valoni olemassaolon ja olen varmaankin välillä jopa hereillä. Ehkä... "


Kiitokset kaikille vastanneille! Vastaukset bongattu iok keskustelu, ihmeiden oppikurssi, henkisen kasvun ryhmä sekä rakkauden pohjasakkaa ryhmistä! 

Minulta kysyttiin että mitä mieltä itse olen asiasta...ja nyt vastaan omin sanoin mitä asiasta ajattelen.

Ensin pitäisi miettiä, että mitä se "valaistuminen" oikein tarkoittaa?
Jos tuosta maagisesta sanasta jättää pois kaiken henkisen new age mielikuvan pois, niin jäljelle jää vain "oivallus" siitä, että kaikki tämä ympärillämme tapahtuva on vain "näytelmää". Hetken kestävä esitys jossa tietoisuuden katse vaihtaa vain näkökulmaa.

Olemme hienosti opetelleet ulkoa vuorosanat, ajatukset, arvot ja uskomukset...Olemme rakentaneet jokaikisen talon ja keksinnön. Kiertäneet maapallon ympäri ja olemme käyneet kuussa. Pidämme alitajunnassamme muistoja menneiltä ajoilta.
Teemme uskomuksen muiden kertomista tarinoista ja palvomme aikaa, joka myös on ihmisen keksimä psykologinen harha. 
Huomaan ihmisten tavan toimia "massahypnoosissa" kuin robotit peläten omaa kuolemaansa ja ymmärrän että kaikki on vain lainassa
Voin käyttää kohdallani sanaa "oivaltanut". Se ei tarkoita sitä, että matka ei jatkuisi tai että pitäisin itseäni valaistuneena siinä merkityksessä, että kaikki olisi vain hienoa eikä yhtään epämielyttävää asiaa tapahtuisi arjessani. "Valaistuminen" ei kuulu dualistisuuteen, siksi pidän itseäni (ketä itseä?) vain heränneenä.Tiedän että en tiedä mitään. Ehkä toisinaan luulen tietäväni, mutta en totuuden kautta tiedä mitään. Teen matkaa täydelliseen nöyrtymiseen elämän edessä.
Matka jatkuu, minä olen täällä mutta en täältä. Olen persoonassa, mutta en persoona. Esitän Jakea, mutta en todellakaan ole mikään Jake. Se olisi naurettavaa jo edes ajatuksena. Miten kukaan voi uskoa syntymäänsä, nimeensä, identiteettiinsä? Miten voisin enää koskaan olla unessa? Olisi mahdotonta palata takaisin ja sanoa "olen Jake ja tämä on todellisuuteni, muut ovat väärässä, minä oikeassa".
"Valaistuminen" ei ole mihinkään tietoisuuden tilaan hukkumista. Se ei ole pelkkää ihanaa vaaleanpunaisessa rakkauden aalloilla surffaamista, vaan se on se mikä näyttää olevan nyt. Eikä se ole lopulta sekään. 

"Valaistuminen" on kaikki mikä näyttää olevan mutta samalla se ei ole mitään tai mikään. "Valaistuminen" on kaikkea muuta kuin kuvittelen sen olevan. Se mikä tulee ja menee kuuluu dualistisen maailman "harhoihin". Maya esittää esitystään ja joku katsoo.
"Valaistuminen" on niin tavallista ja normaalia että ego ei kykene sitä tajuamaan. Se on perus asia, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. "Valaistuminen" on kaikkea muuta kuin tietoisuuden tilan vaihtelu esim. rakastumisen, vakavan sairauden, humalan, urheilun, rakastelun tai meditaation aiheuttaman euforian tila. Kaikki mikä muuttuu vastakohdakseen ei ole valaistumista.
"Valaistuminen" on kaiken pois oppimista, ei minkään asian tai tiedon lisäämistä. Meidän todellisuutemme on luonnollinen asia. Se on kaiken "pohja".
Rakkauden pohjasakkaa, joka sekin lopulta heitetään menemään.
Ja tämä tarina ei ole tosi.

T: Ihan tavallinen ihminen, mutta silti jotain aivan muuta

Olen löytänyt ratkaisun pahimpaan hätään! Messiah mints auttaa , mielessä, talossa sekä puutarhassa!


 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Egon pienet hiekkalinnat

"Voisin kuvailla herännyttä tilaa sanomalla, että koska minulla ei ole itseyden tajua, en myöskään ymmärrä omistamista tai oikeuksia. Mikään ei ole minulle itsestään selvää. Mikään ei ole minun; kaikki on vain lainaa ja se pitää antaa takaisin. Kehoni ei ole minun kehoni eikä elämäni minun elämäni. En halua mitään enkä halua mitään varten. Olen vapaa. Tavanomainen, välinpitämätön valvetilani vaihtelee kuplivasta innostuksesta lähes hämmentävän huimaavaan iloon. Saatan uppoutua johonkin peliin, elokuvaan tai keskusteluun hetkeksi, mutta palaan aina takaisin kunnioituksen, ihmetyksen, kiitollisuuden ja valtavan ilon tilaan. Tämä on selkeä ja luonnollinen heränneen tapa tarkastella asioita.
Vertaapa sitä heräämättömän ihmisen tapaan tarkastella asioita. Heräämätön elää jatkuvassa haluamisen tilassa ja pyrkii kaikin keinoin lakkaamatta saavuttamaan haluamaansa. Perinteiset pahat pojat, kiintymys ja halu, eivät ole varsinaisia ongelmia; ne ovat oireita piilevästä sairaudesta, joka saa meidät elämään vastoin asioiden luonnollista tilaa. Vietämme elämämme yrittämällä turhaan taistella vuorovettä vastaan, jotta voisimme rakentaa pienet egomme hiekkalinnat, jotka pysyvät pystyssä vain niin kauan kuin jatkuvasti rakennamme ne uudelleen. Tässä mielessä pidämme kaikkia luonnonvoimia väärinä ja kulutamme elämämme ja elinvoimamme taistelemalla niitä vastaan.
Jopa henkinen etsiminen käy esimerkkinä tällaisesta vääränä pitämisestä, vaikka jotakin sanottavaa on siitäkin, että pitää väärinpitämistä vääränä tai että vapauttaa itsensä koko sotkusta. Ihmisen elämä on kuitenkin epäilyksettä mahtavan hieno tapa toteuttaa tietämättömyyteen perustuvaa elämän draamaa, mutta nyt puhummekin heräämisestä eli siitä, miten voimme lakata teeskentelemästä, että elämä on jotakin mitä se ei ole, ja alkaa elää elämää sellaisena kuin se on."

JED McKENNA: Henkinen valaistuminen-hitonmoinen juttu

lauantai 10. joulukuuta 2016

Totuus ei ole asioiden tietämistä...

 ...eikä muuntunut tietoisuuden tila

"Siihen ei voi kasvaa tai kehittyä. Se ei ole tunne tai tietoisuuden tila. Tämä saattaa olla vähän vaikeampi ymmärtää, ennen kuin tajuaa sen, että tunne ja tietoisuus ovat sama asia, tai tarkemmin sanottuna, että tunteet ovat tietoisuuden tiloja. Esimerkiksi, tulin puoli tuntia sitten tänne alas nuotiolle ja aloin puhua. Me kaikki päädyimme epätavanomaiseen tietoisuuden tilaan yhdessä - jonkinlaiseen ryhmäeuforiaan. Vartin tai kahdenkymmenen minuutin kuluttua olimme jälleen palanneet tavanomaiseen tietoisuuden tilaamme. Tämä on esimerkki muuntuneesta tietoisuuden tilasta, joka ei oikeastaan poikkea kovinkaan paljon vaikkapa sokeasta raivosta tai korvia myöten rakastumisesta. Kun tällaista tilaa tarkastelee myöhemmin normaalista tietoisuuden tilasta käsin, näyttää siltä kuin olisi ollut aivan eri ihminen. Huumeet, hengitysharjoitukset, mietiskely ja muut asiat voivat muuttaa tietoisuuden tilaa, mutta itsensä oivaltaminen- totuuden oivaltaminen- ei ole tietoisuuden tila. Se on pikemminkin tietoisuutta ilman tilaa."

"Totuus ei ole idea tai käsite. Sitä ei löydy kirjastoista tai viisaiden puheista. Se ei tule yhtenä oivalluksen välähdyksenä tai huippukokemuksena. Se ei ole autuas tunne tai ekstaasi. Se ei ole käsite, joka tulee ymmärtää, tai tunne, joka tulee kokea. Se ei ole sydämessä tai mielessä. Se on niiden ulottumattomissa."

"Henkisessä heräämisessä on kyse totuuden löytämisestä. Täytyy heittää menemään kaikki se, mikä ei vie totuuteen. Totuus ei ole asioiden tietämistä- te tiedätte jo aivan liikaa. Se on ei- tietämistä. Se ei ole todelliseksi tulemista vaan epätodelliseksi tulemattomuutta niin, että jäljelle jää vain totuus. Jos haluatte papiksi, lamaksi, rabbiksi tai teologiksi, silloin teidän täytyy oppia kaikenlaista- niin paljon, että se täyttää koko elämänne ja vieläkin enemmän. Mutta jos haluatte ymmärtää totuuden, prosessi on aivan toisenlainen, ja kaikkein viimeisimmäksi tarvitsette lisää tietoa."

JED McKENNA: Henkinen valaistuminen- hitonmoinen juttu

perjantai 9. joulukuuta 2016

valaistuminen

"Kyllä, minulla on ego ja se näyttää samalta kuin se, jonka jätin saavuttaakseni nirvanan. Mutta sitten palasin takaisin valaistuneena ja minulla piti olla jotakin, mitä pukisin ylleni. Katselin ympärilleni, ja siinähän makasi maassa poisheitetty egoni, joten astuin sen sisään - ja tässä olen.
Tämä on jotakin, johon monet oppilaat ja etsijät jäävät kiinni, eikä siihen ole oikeastaan mitään muuta tyydyttävää vastausta kuin "Tule ja koe itse."

"Minä` hylkää harhakuvan `minästä` mutta säilyy kuitenkin `minänä`. Tälläinen on itsensä oivaltamisen paradoksi. Oivaltaneet eivät näe tässä mitään ristiriitaa."
Ramana Maharshi

"Ne jotka eivät ole oivaltaneet, sitä vastoin näkevät asiassa ristiriidan, mutta oivaltamattomat ihmiset näkevät kaikenlaista, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Olet ehkä kuullut sanottavan: "Ennen valaistumista vuori on vuori, valaistuessa vuori ei ole vuori ja valaistumisen jälkeen vuori on taas vuori." Tälläistä se on. Ennen valaistumista uskoin egoni olevan yhtä kuin minä, sitten tuli valaistuminen eikä minulla enää ollut egoa vaan ainoastaan perimmäinen todellisuus. 
Nyt elän valaistumisen jälkeistä aikaa, ja tämä ego saattaa toisinaan olla hieman epämukava tai epäsopiva, mutta mitään muuta minulla ei ole. Ajatus siitä, että ego tuhoutuu valaistumiskokemuksessa on suurin piirtein oikea mutta ei täydellinen. Ennen valaistumista olet ihminen maailmassa, aivan kuten kaikki muutkin. Valaistumiskokemuksen aikana tajuat, että se ihminen, joka kuvittelit olevasi, onkin vain roolihahmo näytelmässä, ja että aiemmin todentuntuinen maailma onkin vain näyttämö, joten joudut käymään lävitse varsin radikaalin luonteesi hajoittamisen nähdäksesi, mitä jää jäljelle, kun sitä ei enää ole. Tuloksena ei ole valaistunut itse tai todellinen itse, tuloksena on ei-itse. Kun kaikki on ohitse, on aika olla jälleen ihmisten maailmassa, mikä merkitsee, että vedät rooliasusi takaisin yllesi ja palaat näyttämölle.
Olet oikeastaan yleisössä katselemassa näytelmää. En voi enää koskaan erehtyä pitämään näytelmää todellisena tai roolihahmoani todellisena olemuksessani. Onneksi en koskaan tiedä, mitä roolihahmoni seuraavaksi sanoo tai tekee, ennen kuin hän sanoo tai tekee sen, joten mielenkiinto pysyy yllä."

JED McKENNA; henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu

 

torstai 8. joulukuuta 2016

saippuaoopperan näyttelijöitä

"Valaistumattomat ihmiset ovat kuin saippuaoopperan näyttelijöitä. Tällä tavoin minä asiat näen, kun katselen ihmisiä kaikkine murheineen, toiveineen, unineen, riitoineen ja draamoineen. En yritä mitenkään vähätellä ihmisten kokemuksia, ja jokainen, joka katselee asiaa minun paikaltani, sanoisi samalla tavoin, mutta kun käytän sanaa saippuaooppera, tarkoitan juuri sitä: kyynelehtivää, hysteeristä, heppoista, huonosti kirjoitettua ja kömpelösti näyteltyä draamaa, joka on merkityksetöntä ja jonka viihdyttävyysarvo on rajallinen. Tietenkin olin itsekin ennen samanlainen ja elin elämääni hölmönä henkilöhahmona saippuaoopperassa, mutta enää en ole. Nyt olen päässyt siitä ja vapaa tulemaan ja menemään. Sen sijaan en voi enää koskaan- ellen nyt satu saamaan massiivista päähän kohdistuvaa vammaa- luulla saippuaoopperaa todelliseksi."

"En ole mikään sosiaalinen henkilö. En ymmärrä ihmisiä enkä koe kuuluvani heidän joukkoonsa. En pidä itseäni miehenä tai henkilönä tai ihmisenä. Elämä näyttäytyy minulle dramaattisena näytelmänä, ja minusta on loputtoman kummallista, että joku todella samaistuu omaan roolihahmoonsa. Katselen omaa elämääni huvittuneesti ulkopuolisena. Saatan kyllä tehdä sitä taikka tätä -esittää rooliani- mutta lähes aina katselen tapahtumia kuin katsomosta ja yhä valmistautumattomana seuraavaan tapahtumaan kuin kaikki muutkin. Erillään oleva tarkkailijan asema on minun todellisuuteni ja minun on todella vaikea uskoa, miten kaikki muut eivät ole samanlaisia, ja että he kuvittelevat todella olevansa oma roolihahmonsa ja pitävät kaikkea totena. Joskus ajattelen, että jos ravistelisin jotakuta hartioista ja läimäyttäsin häntä poskelle, hän tokenisi. No, en nyt ihan oikeasti, mutta kumminkin.
Katselen sitä, miten esitän viisasta tyyppiä, enkä voi uskoa, että joku ottaa sen todesta. En voi uskoa, ettei tämä kaikki ole aivan ilmeistä jokaiselle. Totuutta ei tarvitse etsiä, sillä se ei ole kadoksissa. Se ei ole minkään tien päässä odottamassa löytäjäänsä. Se ei ole mikään harjoittaminen, kehittyminen tai oppimisen tulos. Totuus on kaikkialla koko ajan; se ei ole koskaan poissa tai etäällä. Ei totuus ole hankala asia, se on kaikkein yksinkertaisin, se mitä ei voi enää tehdä yksinkertaisemmaksi. Se, että ei näe totuutta, se se vasta onkin kaikkein kummallisin asia, minkä tiedän. En varmasti uskoisi sen olevan mitenkään mahdollista, ellen olisi itse tehnyt samoin kolmenkymmenen vuoden ajan.
Pidän omaa elämääni ennen valaistumistani unitilana, josta onnistuin havahtumaan, ja ajattelen kaikkien näkemieni ihmisten olevan tuossa samassa unitilassa, vähän kuin unissakävelijöitä, jotka puhuvat unissaan koko elämäänsä. Tälläinen näkökanta ei ole mitenkään juuri minulle omituinen, sillä jokainen hereillä oleva sanoisi samoin.  Ajattelen, että minun roolini on olla se, joka tuo valoa nukkuvien mieleen, ja jos joku sattuisi sitä etsimään, haluamaan herätä ja kamppailemaan itsensä unen otteesta vapaaksi, silloin minusta saattaa olla apua.
En pidä tehtävänäni pelastaa ketään yhtään sen enempää kuin tavallisetkaan ihmiset kokevat tarvetta pelastaa toinen toisensa nukkumasta ja näkemästä unta. En ajattele ihmisten olevan jonkinlaisia uhreja tai potilaita tai jollakin tavoin vammaisia, ainoastaan unessa ja tiedottomia. Olen portinvartija. Huhuilen portista ihmisille, ja ne jotka kuulevat minut, saavat jonkinlaisen käsityksen suunnasta, ja ne jotka astuvat portista läpi, löytävät ystävän."

JED McKENNA: Henkinen valaistuminen-hitonmoinen juttu