keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pyhä ihmissuhde vs sielunkumppanuus

Pyhä ihmissuhde vs sielunkumppanuus

Joskus olen huomannut, että Ihmeiden Oppikurssin opiskelijat puhuessaan Pyhästä ihmissuhteesta sekoittavat sen ajatukseen ”sielunkumppanuudesta”. Itse asiassa, ellei minulla itselläni olisi ollut näitä molempia kokemuksia, luulen, että itselläni olisi vaikeuksia ymmärtää ero. Ne ovat täysin vastakkaisia kokemuksia. ”Sielunkumppanuudessa” erityisen ihmissuhteen kokemuksena on kysymys yksilöllisyydestä, egosta ja rajoittuneisuudesta. Pyhässä ihmissuhteessa tietoisuutesi laajenee yksilöllisyyden tuolla puolen olevaan Yhteen Henkeen Joka on Kaikki. Tämä tapahtuu ihmissuhteessa, jonka aiemmin koit erityisenä olosuhteena jonkun toisen sinusta erillisen ihmisen kanssa.
Sielunkumppanuudessa koet löytäneesi itsesi toisen puoliskon, tai jonkun, joka täydentää sinua. Saatat kokea tunteneesi heidät aikaisemmin, ehkä jossakin aikaisemmassa elämässä. Tämä kokemus rajoittuu kuitenkin teihin kahteen, myös silloin kun se rajoittuu teidän ”sieluihinne” tai henkiinne.
Se mitä ”sielunkumppanikokemuksessa” tapahtuu, on että sinä ja tämä toinen tiedostamattanne löydätte toisistanne samankaltaisuutta, tai samoja ihmisiä yksilöllisestä menneisyydestänne, ja sen vuoksi teistä tuntuu kuin olisitte tunteneet toisenne aikaisemmin. Pyhä Ihmissuhde sen sijaan on väylä kokea itsesi Kaikenkäsittävänä Henkenä. Kokemus sulkee aluksi piiriinsä vain sinut ja tuon toisen, mutta laajentuu käsittämään kaiken mitä koet. Sinä et koe, että olisit tuntenut tämän toisen jossakin aikaisemmassa elämässä; hän kuvastaa täydellisesti sinussa olevaa Ikuisuutta.
Menneisyys ei ole mukana Pyhän ihmissuhteen kokemuksessa, koska ego ei ole siinä mukana. Pyhä ihmissuhde on Ykseyden laajentuma, jonka koet Pyhässä Hetkessä. Kokemus ”sielunkumppanuudesta” sitoo sinut egon rajoittuneisuuteen; Pyhän ihmissuhteen kokemus vapauttaa sinut egosta.
Egolla on oma versionsa ”henkisyydestä” ja se saa monia muotoja. Erityisen ihmissuhteen korkein muoto on egolle ”sielunkumppanuus”, koska se tukee yksilöllisyyttä jopa niin, että se on olemassa myös tämän materiaalisen elämän tuolla puolen. Ego opettaa, että et ole omana itsenäsi kokonainen, vaan tarvitset jonkun toisen tekemään sinusta täydellisen. Samalla se vahvistaa ajan todellisuutta mielessäsi. Pyhä ihmissuhde sen sijaan muistuttaa sinua Ikuisesta Täydellisyydestäsi, joka on Kaikkialla ja Kaikki, irrottaa sinut ajan otteesta ja kohottaa Ikuisuuteen.
Lähde:
Cronkhite, Elizabeth (2010) The ACIM Mentor Articles: Answers to Students of a Course in Miracles. (sivu 272)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti