Ystäväni, alusta alkaenkaan sinä et ole ollut rikki.
Sinä et syntynyt syntiseksi. Sinusta ei koskaan pitänyt tulla kasa jätteitä.
Elämästäsi ei ole koskaan puuttunut mitään perustavanlaatuista. Sinä vain luulit, että niin on. Muut yrittivät vakuuttaa, että sinä et ole kyllin hyvä, koska heillä ei ollut hyvä olo itsensä kanssa. Viattomuudessasi, ilman todisteita päinvastaisesta, sinä menit ja uskoit heitä. Niinpä kulutit kaikki nuo vuodet yrittäessäsi korjata, puhdistaa ja täydellistää itseäsi. Etsit voimaa, vaurautta, kuuluisuutta ja jopa henkistä valaistumista todistaaksesi arvosi omana itsenäsi. Pelasit rakennan-parempaa-minää –peliä, vertaillen itseäsi muihin versioihin ”minusta” tuntien itsesi ala-arvoiseksi tai erinomaiseksi, ja kaikesta tuosta tuli niin näännyttävää, yrittäessäsi tavoittaa niitä tavoittamattomia maaleja, yrittäessäsi elää todeksi kuvitelmia, joista et itsekään tiennyt uskoako niihin, ja kaipasit vaan syvään rauhaan itsesi kanssa…
Mutta sinä olit aina täydellinen, huomaathan, aivan alusta lähtien. Täydellinen täydellisessä epätäydellisyydessäsi.
Sinun epätäydellisyytesi, omituisuutesi, näkyvät vikasi, oudot tapasi, ainutlaatuiset ja korvaamattomat höysteesi tekivät sinusta niin rakastettavan, humaanin, todellisen, helposti samaistuttavan. Jopa mahtavassa epätäydellisyydessäsikin sinä olit aina täydellisen puhdas elämän ilmentymä, universumin rakastama lapsi, kokonainen taideteos, sellaisenasi ainutlaatuinen koko maailmassa ja ansaitsit kaikki elämän tuomat rikkaudet.
Koskaan ei ollut kyse täydellisestä ”minästä”. Oli kyse vain täydellisestä Tässä olemisen hetkestä, täydellisesti omana itsenäsi, kaikkine jumalallisine outouksinesi.
”Unohda täydellisyyden tarjonta” laulaa Leonard Cohen.
”Kaikessa on säröjä. Niin valo pääsee sisään.”
-Jeff Foster-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti