keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Maailmallinen tunne VS. Sielun tunne (mietiskely)

Mitä hyödyttää, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?
Matt. 16:26

Palauta mieleesi tunne, joka sinulla on, kun joku ylistää sinua, kun kelpaat, kun olet hyväksytty, kun sinulle osoitetaan suosiota. Aseta sitä vasten tunne, joka sinussa herää katsellessasi auringonnousua tai- laskua tai ylipäätänsä luontoa tai kun luet kirjaa tai katsot elokuvaa, josta pidät erityisen paljon. Maistele tätä tunnetta.

Vertaa tätä tunnetta edelliseen, siihen, joka heräsi sinussa, kun sinua ylistettiin. Ymmärrä, että ensin mainittu tunne syntyy itsensä ylentämisestä. Se on maailmallinen tunne. Jälkimmäinen on seurausta itsensä toteuttamisesta, ja se on sielun oma tunne.

Tässä toinen vastakkainasettelu: Palauta mieleesi se tunne, joka sinulla on menestyttyäsi, onnistuttuasi, kun olet kärjessä, kun voitat pelin tai vedonlyönnin tai väittelyn. Vertaa tätä tunnetta siihen, joka sinulla on, kun nautit työstäsi, johon olet uppoutunut, tai toiminnasta, jossa olet mukana. Pane merkille se ero, joka on maailmallisen ja sielun oman tunteen välillä.

Muista mitä tunsit, kun sinulla oli valtaa, kun olit johtaja, kun ihmiset katsoivat sinua ylöspäin, kun he ottivat sinulta käskyjä tai kun olit suosittu. Rinnasta tämä tunteesi läheisyyteen ja kumppanuuteen; aikaan, jolloin nautit täysin siemauksin ystävän seurasta tai ryhmästä, jolla oli hauskaa ja joka nauroi.

A. Kun olet tehnyt tämän, yritä ymmärtää maailmallisten tunteiden todellista luonnetta, nimittäin itsensä ylentämistä. Se ei ole luonnollista.

Yhteiskuntasi ja kulttuurisi loivat sen tehdäkseen sinusta tuottavan ja valvottavan. Tämä tunne ei saa aikaan sitä ravintoa ja onnellisuutta, joka syntyy luontoa tai toisten seuraa tai työtä mietiskeltäessä. Sen tarkoituksena on synnyttää kauhua, kiihtymystä ja tyhjyyttä.

B. Tarkkaile itseäsi päivän tai viikon mittaan ja ajattele sitä, kuinka monet tekosi ovat erossa näistä kauhuja tai tyhjyyttä tuottavista kiihtymyksen latauksista, toiveista saada huomiota, hyväksyntää, mainetta, suosiota, menestystä tai valtaa.

C. Katsele ihmisiä ympärilläsi. Onko ketään, joka ei olisi tullut riippuvaiseksi maailmallisista tunteista? Onko ketään, joka ei olisi niiden alistama, joka ei kaipaisi niitä, ei kuluttaisi valveilla olonsa jokaista hetkeä -tietoisesti tai tietämättään- niiden tavoittelemiseen?

Kun oivallat tämän, käsität myös sen, miten ihmiset  yrittävät saada maailman omakseen ja kadottavat tässä prosessissa sielunsa. He nimittäin elävät tyhjää, sielutonta elämää.

Tässä vertaus elämässä pohdittavaksesi. Turistiryhmä Istuu bussissa, joka on matkalla suurenmoisen kauniin seudun halki; järvien, vuorten, niittyjen ja jokien. Bussin ikkunoiden verhot on vedetty ikkunoiden eteen.
Matkustajilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ikkunoiden toisella puolella on. Koko heidän matkansa kuluu kinastelussa siitä, kuka saa istua parhaalla paikalla, kelle abloodeerataan ja ketä arvostetaan. He jatkavat kinasteluaan matkan päätepisteeseen saakka.

Anthony De Mello, rakkauden tiellä





perjantai 20. marraskuuta 2015

Sinun ei tarvitse tehdä mitään

Koska mielemme luonne on sellainen, että se jatkuvasti vaeltelee sinne tänne, meidän on opittava keskittämään se, jotta oppisimme näkemään. Mielemme on kuin orpo pikkulapsi, se kuljeksii päämäärättömänä pitkin slummien kujia; se harhailee ahdistuneena ympäriinsä kuvitelmiensa keskellä, sillä jokin pitää sen koko ajan liikkeessä: pelko. Pelko on jatkuvaa, suunnatonta ja äänekästä liikettä ja rakkaus puolestaan hiljaista ja tasaista virtausta. Pelko panee meidät juoksemaan ja tekemään, kun rakkauden virrassa me taas voimme vain olla. Pelon motto kuuluu: "Etsikää mutta älkää löytäkö." Rakkauden motto taas kuuluu: "Sinun ei tarvitse tehdä mitään." Väärä mielemme toimii pelon ja oikea mielemme rakkauden moton mukaan. Lisäksi ihmeiden oppikursissakin huomautetaan tästä mielemme vaeltelevasta luonteesta:

"Sallit mielesi harhailla aivan liikaa ja hyväksyt passiivisesti mielesi harhaluomukset."

-juha kuvajainen; kamalan ihanat ihmissuhteet



torstai 19. marraskuuta 2015

Väärän mielen tuntomerkkejä

Jotta oppisimme käyttämään tunteitamme hyödyksemme havahtumisen prosessissamme, meidän on siis opittava kuuntelemaan niitä hiljaisia tunteita, jotka ovat mielessämme ensin valtaavien äänekkäiden tunteiden taustalla, ja nämä äänekkäät tunteet voivat olla yhtä hyvin kielteisiä kuin myönteisiäkin. Kuinka moni onkaan sotkenut elämänsä perusteellisesti rakastumalla aivan "väärään" ihmiseen ja luokittelemalla tuon rakastumisen tunteen sellaiseksi myönteiseksi tunteeksi, jota tulee seurata!
Hyvä nyrkkisääntö -vaikka se onkin hieman kyynisen oloinen -kuuluukin: älä luota tunteisiisi, ne valehtelevat. Mutta nyt täytyy ymmärtää, että puhun nimenomaan tunteiden pintakerroksesta.. Siellä voimakkaiden pintatunteiden alla on hiljaisempi tunteiden virta, jota meidän on hyvä oppia kuuntelemaan.
Väärän mielen tunteiden tuntomerkkejä ovat:

a) ne vaihtelevat nopeasti ja ovat ailahtelevia
b) ne ovat kiivaita, kiihkeitä, pakonomaisia
c) ne vaativat äänekkäästi ja usein välittömästi huomiota
d) ne synnyttävät ahdistusta ja /tai epätietoisuutta
e) ne luovat pelkoa

Toisinaan joku intensiivinen ja täysin pinnassa oleva tunne voi olla suora viesti oikealta mieleltämme ja esimerkiksi varoittaa meitä tekemästä jotakin tai menemästä jonnekin. Toisinaan myös jokin sitkeä tunne vaivaa mieltämme niin pitkään, kunnes todella päätämme kiinnittää siihen riittävästi huomiota.
Esimerkiksi jos ajattelet kovasti jotakuta toista ihmistä, kyse ei välttämättä ole mistään pakkomielteestä vaan pikemminkin siitä, että tuolla toisella ihmisellä on sinulle jotakin tärkeää. Tämä onkin eräs rakastumisen tehtävistä: kun rakastut toiseen ihmiseen, se on yleensä takuuvarma merkki, että hänellä on sinulle jotakin tärkeää huolimatta siitä, saatko rakkaudellesi vastakaikua vai et. Mutta yhtä hyvin sellasellakin ihmisellä, joka sinua kovasti ärsyttää tai inhottaa, on sinulle oma viestinsä.

Sisäisellä tietämisellä tarkoitan kykyämme "kuulla" oikeaa mieltämme. Muista, että väärä mielemme puhuu aina ensin ja on hyvin äänekäs, joten ne ajatukset, jotka sinulla ovat päällimäisinä, eivät yleensä ole oikeasta mielestäsi lähtöisin. Oikean mielen viesteille on tyypillistä myös se, etteivät ne useinmiten ole sanallisia. Tietynlaisena nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että jos sisäinen äänesi antaa sinulle sanallisia ohjeita, ne eivät todennäköisesti tule oikealta mieleltäsi, mutta kyllä tästä poikkeuksiakin.

juha kuvajainen-kamalan ihanat ihmissuhteet





sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kirje EGOLLE!

Sain menneen mustan perjantai 13 päivän kunniaksi idean kirjoittaa suoraan egolle ja kysyä, että missä mättää? Maailma suree pariisin kauheuksia, facebook kieriii vihassa mamuja vastaan eikä maailman historia ole kaksinen missään suhteessa. Hajonneet rakkaus-suhteet, ahneus, pelot, sodat ja yksinäisyys riepottelee ihmiskuntaa. Keho tekee ajassa kuolemaa eikä sairauksetkaan lopu vaan tuntuu, että ne kasvavat jatkuvasti. 
Olen lukenut lukemattomia kirjoituksia rakkaudesta ja olen itsekin kirjoittanut suoraan rakkaudelle. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt, että kukaan kysyisi egolta suoraan asioita. Nyt sen teen, tai ainakin yritän..;-)
Pyydän että et suhtautuisi egoon kovin vakavasti, sillä egohan voi esittää vakavaa, mutta sitä hän tuskin on eikä egosta tiedä tiedä mikä se milloinkin on. Ego on epävarma vai onko? 
Ei kun asiaan:

Moro herra Ego! Onko nyt hyvä mieli kun maailma suree sinun temppujasi?

Ego: Syytä itseäsi. Olet ihan itse synnyttänyt minut. Missä muualla kuvittelet minun olevan kuin mielessäsi? Näet minut nyt ulkopuolellasi koska et kestä itseäsi, eli minua. Ihan itse olet alkanut uskomaan pahuuteen eli minuun. Minä olen väärä mielesi, minusta katsottuna oikea mielesi. Seuraa minua niin saat vallan tunteita. Olet oikeassa kun seuraat minua, muut ovat aina väärässä. Vain sinä olet "Jumala" minussa eikä mitään muuta ole. Palvo minua tai vääriä jumalia niin saat voimaa. Minä olen kaikessa jos uskot minuun.

Miten sinä olet syntynyt?

Ego: Ajatuksesta siitä, että sinä olet siellä ja minä täällä. Synnyin kauan aikaa sitten ja nyt sinä kärsit menneisyydestäsi, tarinastasi. Minä elän siinä ja voin erittäin hyvin. Minä olen myös tulevaisuudessa ja sitä sinä pelkäät. Sinä ja minä uskomme aikaan ja paikkaan. Olen pirstonut koko näkyvän maailman ja sinä palvot sitä.

Miten ihmeessä pystyt pyörittämään koko maailmaa noin helposti?

Ego: Siksi koska sinä et hallitse untasi yölläkään. Minä olen todellinen, konkreettinen ja näkyvä. Minä lupaan sinulle taivaan sillä tavalla, että saat mm. valtaa, suosiota ja rahaa. Tee työsi hyvin niin minä kehun sinua, konkreettisesti. Sinä et lukisi tätä tekstiäkään ilman minua. Ole olemassa ja kiitä minua! Tee minulle patsas ja alttari!

Miksi rakkaus on niin vaikea asia?

Ego: Siksi koska muuten sinulla olisi täällä tylsää. On oltava kaikkea pikkupuuhastelua jotta mielesi pysyy työn touhussa. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus on tylsää. Eihän kukaan halua yksinkertaisuutta! Se on TYLSÄÄ! Minä olen keksinyt rakkauden ja lupaan sinulle paljon kaunista, mutta et voi kokea sitä ellen anna sinulle ensin tuskaa. On oltava kontrastia jotta voit nähdä rakkauden. Me kyllä keksimme yhdessä tekemistä sinulle! Kiitä minua!

Miksi keksit ajan?

Ego: Siksi koska muuten sinua ei olisi täällä tuntemassa iloa, surua, terveyttä, sairautta, syntymää ja kuolemaa. Kiitä minua ja kuuntele ohjeitani! Plussaa saat siitä, että syytät epävarmuudestasi muita! Syyttäminen antaa hetken mielihyvän ja lisää syyllisyyytäsi, se on elämän kantava voima!

Mitä rakkaus on?

Ego: ei mitään...tai no onhan se sitäkin, että saat seksiä, jotta voisin täyttää maat ja mannut taistelemaan ja VOITTAMAAN! Elämän kuuluu olla suoritusta ja kaiken eteen pitää nähdä suuri vaiva!! Rakkaus on vaihtokauppaa koska muuten et voi kokea sitä. Minä annan sinulle rakkautta ja sinä annat minulle...lopulta sinä kuitenkin annat sitä minulle vähemmän ja näin tuhoan sinut. Onhan jossain kuitenkin sellainen joka antaa rakkautta enemmän, joten pidä kiirettä, mene sinne! Varo että rakkaus ei loppuisi, joten tee sen eteen töitä, töitä, töitä!!!
Tee vielä kerran töitä ja vielä kerran. Silmä silmästä ja hammas hampaasta jos rakkautesi ei toimi, niin minä sanon.

Onko helvetti olemassa?

Ego: On se! Se tulee viimeistään kuoleman jälkeen jos et ole tarpeeksi hyvä täällä. Sun pitää ansaita Jumala ja sen hyypiön rakkaus. Minä keksin Jumalan ja helvetin. Jos et tee työtä etkä ansaitse taivaspaikkaasi, niin piru tulee ja syö sinut, ehkäpä jo tässä ajan elämässä. Minun yksi suurimpia aseita on SYYLLISYYS, sille et voi mitään. Se pistää sinut tekemään asioita, ETSIMÄÄN! ETSI, ETSI ja jos mahdollista älä löydä (saatat löytää)! 
Miten ois sata uskontoa lisää? Muutaman autopommi (tai atomipommi) lisää, niin johan teihin tulee vauhtia Jumalanne luokse! Erillisyys on uskontomme ja aika pomomme!

Olet aika rankka...

Ego: Pakko olla, ei täällä heikot pärjää, senhän sinä olet jo huomannutkin!

Onko sinulla sielua?

Ego: Onhan mulla. Keho on mun sielu. Muuta ei ole tai jos onkin, niin sekin on osa mua. Keksitäänkö niitä lisää? Te uskotte/uskomme erillisiin sieluihin ja sielunvaelluksiin ja ne ovat täysin totta. On hienoa, että vaeltelette sinne sun tänne ja uskotte kaikenlaisiin uskomuksiin, jotta elämä saisi uusia ulottuvuuksia. Kuten sanoin muuten täällä loppuisi hommat kesken ja kaikki elämää tuovat hienot pommi-iskut loppuisi! Pariisin iskut ja parit iskut lisää ja jo taas sielut vaeltelee paratiiseihin! AVOT! Niin minä sanon.

Missä sinä olet?

Ego: Minä olen teissä mutta näet minut heissä.

Onko sinulla herra iigori huumorintajua?

Ego: Onhan mulla, mutta tykkään nauraa muiden kustannuksella, se on suurinta hupia!!! Olenhan sentään luonut ne muut! Minulla on siis oikeus siihen. Mä vaadin kaikkeen OIKEUDEN, myös huumoriin!
...niin ja aina tahdon OLLA OIKEASSA. Nauramisessakin pitää olla omat sääntönsä. On hullua nauraa väärässä paikassa, se ei ole soveliasta. Parasta on tupakkipaikkojen juoruseurat ja naapurikateus! hahaahaa.



Haluatko sanoa vielä jotain?


Ego: Tää sun keksimä keskustelu oli aivan sairas eikä tässä ole mitään järkeä. Keskustelet itsesi kanssa. HÄPEÄ. On kuitenkin hyvä asia, että uskot minuun noin paljon, että viitsit vaivautua kirjoittamaan minulle. Muista pitää itsesi VAKAVANA koska sitä elämä on. Katso nyt ympärillesi, katso kuin vakavaa siellä on! Minä olen kaikessa mukana ja sinun tehtäväsi on kuunnella minun ohjeitani. Pieni hetki onnellisuutta ja rauhaa vaatii suuren määrän pommeja, aseita, tuomiota, sotaa ja kärsimystä. Muista, että muuten tulee tyhjyys ja tylsyys eikä sitä kukaan halua, ei kukaan. Ajattele miten kauheeta olisi jos joku aamu heräätkin lukemaan vain hyviä uutisia, huomaatkin olevasi valaistunut ja täydellinen mielenrauha? Jos katoaisit, niin se olisi kauheinta mitä tiedän! Kuka sitten lähtisi kuuntelemaan pomon päänaukomista, kuka sitten saisi puheenaiheita päivän kuumista aiheista ja kuka sitten tuntisi elävänsä? Minä eli menneisyytesi, määrittelemme kaiken mitä tulet kokemaan ja kosta se ympärillesi tai itsellesi, niin saat hetken helpotuksen, ehkäpä pääset syyllisyydestäsi eroon lopullisesti! 
Anteeksianto ei koskaan kannata (paitsi silloin kun siitä on sinulle jotain materialistista hyötyä) koska se on KUNNIA kysymys ja menetät vain kasvosi ja kaiken sen minkä olet rakentanut ympärillesi. Usko vain siihen minkä näet niin hyvin menee! Miten voisit uskoa siihen, mitä ei ole, se on tyhmiä lapsia varten.
Korosta itseäsi niin sinut huomataan! Vasta sitten olet rakkautesi arvoinen. Tee itsestäsi parempi ihminen ja rakenna identiteettisi kokemuksistasi! Valita eloasi muille, niin olet olemassa MUILLE! Vasta silloin tunnet itsesi tärkeäksi!!

Ja muista etsiä henkisyyyttä enemmän, joogaa itsesi paremmaksi ja notkeammaksi, niin jaksat palvellä minua paremmin ja paremmin! Ole parempi kuin kaverisi. Muista ansaita rakkaus olemalla aina hyvällä tuulella ja niin, että se toinen saa sinusta jotain! Ethän halua jäädä yksin? Tai jos haluat jäädä yksin, niin mene luolaan pois pahalta maailmalta, niin siellä kohtaa valon, ehkä! Kehosi on Jumalasi!

Sinulla on vielä PALJON hommia kesken, joten on syytä pelätä huonoa karmaa. Muista pitää pelkojasi yllä ja muista syytellä nyt maailmaa pahuudesta!! Sillä unohdat parhaiten itsesi. Muista että syypäät on AINA muissa ja jos löydätkin itsestäsi syypään, niin lähde vaikka dokaamaan tai vetämään viivoja tai keksi uusi henkinen polku ja tee sillä vaikka rahaa niin pärjäät. Pääasia että rankaiset jotain, niin sillä saamme maailman ojennukseen. Kuuntele ääntäni päässäsi, olen se tarina siellä. ÄLÄ hellitä koskaan!!

 Muista muuten takertua jokaiseen kirjoitusvirheeseen! Kaiken pitää näyttää hyvältä, täydelliseltä, jo opitulta!

Jos olet vain ääni päässäni, niin siinä tapauksessa sinä et ole todellinen?

Ego: No comments.

Ahaa, sinä et siis ole totta!!! 

Ego: Miksi sitten kirjoitat minulle jos en ole totta?

Siksi, koska olen tietoinen siitä mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu!


HUHUU!!? Katositko??? Vastaa???

Mitä jos sinä katoat, mitä silloin tapahtuu?

Ego:  Tuliko jo noin ikävä? Minähän sanoin, että et pärjää täällä ilman minua. Jos haluat minusta eroon niin TULEN aina takasin siksi sinun on keksittävä uusia tapoja kadottaa minut! Buaaahahahaha!!!

Hyvää päivän jatkoa Herra Iigori!

Ego: sitäkin, toivo parasta ja pelkää pahinta niin elämä liikkuu!

Rakastan sinua!

Ego: ja paskat, markkinointi sana koko rakkaus. Jos rakastat minua, niin minä en rakasta sinua, koska olen sinun eteenpäin vievä voimasi, rakastan vain silloin kun ANSAITSET SITÄ, joten mene ja tee asian eteen jotain!! Äläkä vain jauha paskaa. Tee ENEMMÄN töitä ja lopeta tuo hippeily! Nyt en jaksa enää keskustella kanssasi, on mennyt liikaa aikaakin tähän jauhamiseen. SO LONG!



Jatkan valitsemallani linjalla kuunnellen edelleen rakkauden/hengen ääntä. Tämä ei antanut minulle rauhaa, mutta rakkaus sanoo hiljaisesti, että tällä keskustelulla oli suuri tarkoitus! Uskon edelleen, että oikean mielen kuuntelu antaa minulle rauhan, eikä minun tarvitse ansaita henkisyyttä tai rakkautta. Minä riitän tälläisenä kuin olen eikä minkään eteen tarvitse paiskoa hommia. Ainoastaan valitsen toisin-mielessäni.  Annan anteeksi kaiken, koska mitään ei ole tapahtunut tässä mielen harhassa.
Minä olen Jumalan rajaton voima, kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu!! 
AINA VOI VALITA UUDELLEEN! Rauhaa ja rakkautta veljeni <3 <3 <3 <3






lauantai 14. marraskuuta 2015

Vaihtokauppaa; ihmissuhteet ja seksi

Kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että haluamme toiselta jotakin ja että vastavuoroisesti olemme valmiit antamaan toiselle jotakin. Ei liene kenellekään yllätys, että tämä ihmissuhteiden perustana oleva jatkuva kaupankäynti on lähes aina epätasapainossa ja jompikumpi osapuoli kokee saavansa vähemmän kuin antaa. Kun ajattelet asiaa hetken, tällainen kaupankäyntiin perustuva ihmissuhde ei voi mitenkään olla tasapainoinen ja toimiva, sillä meillä ei ole mitään keinoa mitata, milloin ja miten puntit ovat tasan. Kaupankäynnin epätasapainon hintana on aina katkeruus, joka voi ilmetä hyvin monin tavoin aina lievästä mustasukkaisuudesta fyysiseen murhaan.

Tämä jatkuva kaupankäynti toimii niin pitkään kuin molempien tarpeet tulevat edes kohtuullisesti tyydytetyiksi ja se on edes jotenkin tasapuolista, mutta heti, kun jompikumpi osapuoli katsoo antavansa selvästi enemmän kuin saa, suhde alkaa vinoutua. Jos tarkastelet vaikkapa valtioiden välisiä suhteita -jotka pohjimmiltaan nekin ovat ihmissuhteita, sillä eihän "valtioilla" mitään suhteita keskenään ole vaan niiden johtajilla ja virkamiehillä- huomaat selkeästi, miten kaupankäynti on kaiken perusta. Sekin tiedetään, että jos kaupankäynti on molempia osapuolia tyydyttävää ja hyödyttävää, pelkkä ajatuskin sodasta on mieletön. Tähän huomioonhan perustuu koko Euroopan unionikin, siis siihen, että jäsenmaat ovat niin riippuvaisia taloudellisesti toisistaan, ettei sotimaan kannata ryhtyä. Kaupankäynti ei siis ole huono asia niin kauan kuin se toimii.

Kun taas puhutaan ihmissuhteista havahtumisen kannalta, nimenomaan kaupankäynti on se, joka estää meitä näkemästä toista ihmistä oikean mielen näkökulmasta. Jatkuva kaupankäynti pitää meidät unessa, sillä käydessämme keskenämme kauppaa, näemme toisen vain kohteena, jolta voimme ehkä saada haluamamme, emmekä suinkaan sellaisena kuin hän todellisuudessa on.

Tyypillinen vaihtokaupan kohde on seksi. Molemmathan sitä tavallisesti haluavat mutta eivät aina samassa määrin tai samalla tavoin. Seksin ajatellaan olevan jonkinlainen itsestään selvä parisuhteeseen kuuluva elementti, jolloin toisella on oikeus halutessaan saada sitä ainakin kohtuullisessa määrin. Kun otetaan huomioon seksin viettimäinen luonne, joka usein saa jommankumman tai molemmat osapuolet vilkuilemaan olemassa olevan suhteen ulkopuolelle, on soppa kutakuinkin keitetty.
Seksi on sikäli ovela väärän mielen valtapelin elementti, että ollakseen täydellisesti nautittavaa siihen tarvitaan toinen ihminen. Meidän on siis pakko alkaa käydä kauppaa jonkun kanssa, jos haluamme seksiä muutoin kuin yksin. Ajattelepa hetki, miten nerokas temppu tämä väärältä mieleltämme on! Seksuaalisuus on niin vahva vietti, että moni meistä on valmis aikamoisiinkin koukeroihin saadakseen viettinsä tyydytettyä, ja tuloksena on yhä lisää syyllisyyttä, joka puolestaan projisoidaan muihin: "Minun oli pakko käydä vieraissa, kun meillä on seksiä niin harvoin", "Olin uskoton, koska halusin kokea toisenlaista seksiä", "Petin sinua, koska olet niin etäinen enkä saa sinulta tarpeeksi läheisyyttä", ja niin edelleen loputtomiin.

Älä nyt kuitenkaan käsitä väärin: en yritä sanoa, että seksissä itsessään olisi jotakin väärää tai karteltavaa. Haluan vain tuoda esille sen, miten me käytämme sitä toistemme hallitsemiseen. Myös seksi voi olla samalla tavoin oikean mielen työvälineenä kuin kaikki muukin mielen harhassa. Oikean mielen käytössä oleva seksi ei ole koskaan kaupankäyntiä vaan perustuu molempien osapuolten yhteiseen tahtoon. Silloin seksillä tai sen puutteella ei yritetä hallita toista eikä saada toiselta mitään muuta kuin yhteinen nautinnollinen kokemus.
Koko ajatus kaupankäynnistä perustuu siihen, että rakkautta ei tunneta vaan sen tilalla on käsitys siitä, että toisella on se rakkaus, minkä on itse mielestään kadottanut.
Me etsimme  pohjimmiltamme vain tätä rakkautta, jonka koemme kadottaneemme, ja koska emme ymmärrä, missä muuallakaan se voisi olla, kuvittelemme sen olevan jollakulla toisella. Näin kuljemme ihmissuhteesta ja pettymyksestä toiseen, koska emme onnistu löytämään toisesta kaipaamaamme rakkautta. Tämän takia on olennaisen tärkeää saada itsessään aikaan se mielenmuutos, joka osoittaa, että todellista rakkautta on se, jonka oikea mieli meidät ohjaa sisäkautta löytämään.

juha pitkänen: kamalan ihanat ihmissuhteet


torstai 12. marraskuuta 2015

Kuolemattoman todellisuutesi pyhyydessä.

Joka päivä, kun annat anteeksi, maailman erheiden seuraukset sulavat kuin lumi palavassa tulessa. Ei enää syyllisyyttä, ei enää karmaa, ei enää pelkoa tulevasta. Sillä sinä olet kohdannut itsesi ja läytänyt viattomuutesi, joten kaikki käy yhtä luonnollisesti kuin Jumala. 
Ei enää syntymistä tai kuolemaa; ne olivat vain ajatuksia. Jos sattuisit tulemaan takaisin auttaaksesi muutamaa muuta löytämään tien, niin olkoon niin. Mutta sinä et ole keho, sinä olet rakkaus, eikä väliä ole sillä, missä rakkaus näyttää olevan. Sillä jos on rakkaus, ei voi olla väärässä.
Tulee päivä, jolloin kärsimys on mahdotonta, rakkaus vallitsee kaikkialla eikä ole muuta kuin totuus. Olet kaivannut tätä ikuisesti, useinmiten hiljaisesti tietämättä sitä itsekään. Tunnet nyt itsesi varmemmin, eikä rakkaus ole unohtanut ketään.
Tulee päivä, jolloin ihmiset laulavat hengen laulua niiden itkuvirsien sijaan, jotka kätkevät alleen totuuden äänen. Tulee päivä, jolloin ei enää ole mitään anteeksiannettavaa ja jolloin veljesi ja siskosi juhlivat keskenään.
Ja tulee päivä, jolloin ei enää tarvita päiviä. Ja sinä olet elävä ikuisesti yhtenä kuolemattoman todellisuutesi pyhyydessä.

Gary R. Renard: kuolematon todellisuutesi

 

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sinussa ei ole mitään vikaa

SINUSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA



Ystäväni, alusta alkaenkaan sinä et ole ollut rikki.
Sinä et syntynyt syntiseksi. Sinusta ei koskaan pitänyt tulla kasa jätteitä.

Elämästäsi ei ole koskaan puuttunut mitään perustavanlaatuista. Sinä vain luulit, että niin on. Muut yrittivät vakuuttaa, että sinä et ole kyllin hyvä, koska heillä ei ollut hyvä olo itsensä kanssa. Viattomuudessasi, ilman todisteita päinvastaisesta, sinä menit ja uskoit heitä. Niinpä kulutit kaikki nuo vuodet yrittäessäsi korjata, puhdistaa ja täydellistää itseäsi. Etsit voimaa, vaurautta, kuuluisuutta ja jopa henkistä valaistumista todistaaksesi arvosi omana itsenäsi. Pelasit rakennan-parempaa-minää –peliä, vertaillen itseäsi muihin versioihin ”minusta” tuntien itsesi ala-arvoiseksi tai erinomaiseksi, ja kaikesta tuosta tuli niin näännyttävää, yrittäessäsi tavoittaa niitä tavoittamattomia maaleja, yrittäessäsi elää todeksi kuvitelmia, joista et itsekään tiennyt uskoako niihin, ja kaipasit vaan syvään rauhaan itsesi kanssa…

Mutta sinä olit aina täydellinen, huomaathan, aivan alusta lähtien. Täydellinen täydellisessä epätäydellisyydessäsi.

Sinun epätäydellisyytesi, omituisuutesi, näkyvät vikasi, oudot tapasi, ainutlaatuiset ja korvaamattomat höysteesi tekivät sinusta niin rakastettavan, humaanin, todellisen, helposti samaistuttavan. Jopa mahtavassa epätäydellisyydessäsikin sinä olit aina täydellisen puhdas elämän ilmentymä, universumin rakastama lapsi, kokonainen taideteos, sellaisenasi ainutlaatuinen koko maailmassa ja ansaitsit kaikki elämän tuomat rikkaudet.

Koskaan ei ollut kyse täydellisestä ”minästä”. Oli kyse vain täydellisestä Tässä olemisen hetkestä, täydellisesti omana itsenäsi, kaikkine jumalallisine outouksinesi.

”Unohda täydellisyyden tarjonta” laulaa Leonard Cohen.
”Kaikessa on säröjä. Niin valo pääsee sisään.”

-Jeff Foster- 

tiistai 3. marraskuuta 2015

Rakastuneita toisiimme?

Miksi me teeskentelemme olevamme erillään toisistamme?

Rakkaus on kaiken perusta. Ja kuitenkin me vedämme rajoja ja jaamme asioita erillisiksi ja sitten väitämme, että nämä rajat ja jaot ovat osa asioiden luonnollista järjestystä. Tämä antaa painoarvoa "jossakin tuolla" olevan objektiivisen maailman harhakuvalle, vaikka maailmahan on- kuten jokainen pikkulapsi tietää-vain valon leikkiä.

Jos katselet viattomin silmin tätä luomaasi maailmaa, huomaat, että meneillään on jotakin sangen kummallista. Ihmiset vaikuttavat noin yleensä ottaen olevan pelokkaita, jäykkiä, sulkeutuneita ja tapojensa orjia. He pitävät itseään kohtalon pelinappuloina ennalta määrätyssä maailmankaikkeudessa, jumaltensa ja näiden toimien orjina. He elävät niin kuin "tuolla jossakin" olevalla maailmalla (mitä se ikinä tarkoittaakin) olisi jotakin valtaa siihen, kuka ja mikä he tässä hetkessä ovat.

Tämän kuvitteellisen erillisyyden mukana seuraavat ahdistus, yksinäisyys ja tylsistyminen. Ehkäpä se kuitenkin on lopulta siunaus, sillä kaiken turhautumisen ja epätoivon keskelle saattaa ilmetä uusi mahdollisuus.





Todellisuudessa, kun "joku toinen" ilmestyy eteeni, minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä edessäsi on. Ennen tarinan muodostumista ja ennen käsityksiä meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mitä me katselemme.

Ja sitten tuo henkilö sanoo jotakin, ja kahden yksilön välillä näyttää tapahtuvan se, mitä "keskusteluksi" nimitetään, mutta onko meidän kahden välillä oikeasti mitään erillisyyttä? Eikö tämä erillisyys ole vain ajatuksen luomaa? Emmekö me ole yksi ja sama, sinä ja minä?

Emmekö sinä ja minä, ole kaiken näennäisesti erottavan (uskomuksemme, uskontomme, elämänkatsomuksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme, mielipiteidemme, ennakkoluulojemme ja niin edelleen) taustalla toisiimme rakastuneita?

Eikö meitä syleilekin sellainen pyyteetön rakkaus, joka ei kuulu kenellekään?

Emmekö me ilmene tässä rakkaudessa yhdessä?

Kysyn siis uudelleen: emmekö me ole rakastuneita toisiimme?



Jeff Foster