tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hullu ja väkivaltainen kahtiajako



Vihalla- tai pelolla tai millä tahansa tunteella tai tuntemuksella- on oma paikkansa täällä. Henkisyydessä on varsin usein kyse siitä, että pyritään pääsemään eroon suuttumuksesta ja niin kutsutuista "kielteisistä" tunteista ja siirtymään kohti "myönteisiä" tuntemuksia. Tämä on kuitenkin ihan hullu kahtiajako; se jakaa koko maailman kahtia. Se on väkivaltainen teko, ja väkivaltaisesta teosta voi seurata ainoastaan lisää väkivaltaa. Kun tämä alkukahtiajako on tapahtunut, sille ei näy mitään loppua. Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tappaneet toisiaan niin paljon aikain saatossa. Ei, todellisuus on ehyt, yhtenäinen ja särkymätön. Ja järkyttävää on se, että kun asiat näkee selkeästi, vihakin on täysin viatonta. Ja silloin sitä ei tarvitse kohdistaa muihin ihmisiin. Silloin se ei mene ja tapa, kiduta tai silvo muita, sillä silloin nähdään, ettei mitään puolustettavaa ole. On vain viha, joka tapahtuu. Se ei ole kenenkään vihaa.
Kun vihan annetaan elää omaa pientä elämäänsä, se ei muodostu minkäänlaiseksi ongelmaksi. Viha ja suuttumus vain tulevat ja menevät. Pelko, viha, ilo- ne kaikki vain tulevat ja menevät. Ne tulevat ja menevät jälkiä jättämättä. Et voi enää edes sanoa: "Minä olin vihainen", tai "Minua pelotti." Heti kun sanot näin, viha tai pelko on jo kaikonnut: kaikki on jo hälvennyt ja sen tilalle on tullut jotain muuta. Kaikki on pyyhkiytynyt puhtaaksi ja palannut viattomuuteen.
Jeff Foster



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti