Google+ Followers

lauantai 31. tammikuuta 2015

Ongelmallinen sana "rakkaus"

IOK neuvonantaja Liz Cronkhiten uutiskirje 20.01.2015:
Ongelmallinen sana ”rakkaus”.
”Rakkaus” on yksi niistä sanoista, joita en halua käytettää henkisyyden yhteydessä. Käytämme tätä sanaa kahdella tavalla kun puhumme inhimillisestä rakkaudesta ja vain toinen näistä tavoista kuvaa Todellisen Rakkauden kokemusta. Tämä johtaa sekaannukseen silloin kun nämä kaksi ajatusta sekoitetaan keskenään.
Silloin kun ihmisinä sanomme että ”minä rakastan sinua”, me tarkoitamme että ”minä pidän sinusta paljon”, ”tykkään sinusta”, ”minusta on mukavaa olla kanssasi”, ”pidän siitä miltä minusta tuntuu silloin kun olen kanssasi”, ”pidän roolista joka minulla suhteessamme”, ”olen kiitollinen sinun roolistasi meidän suhteessamme” ja/tai ”olen velvoitettu oleman kanssasi perhesuhteideni takia”. Näissä yhteyksissä ”minä rakastan sinua” todellisuudessa merkitsee sitä että ”olen kiinnittynyt sinuun tavalla tai toisella”.
Tunnemme kiinnittynyttä rakkautta vain silloin kun rakastamme toisia, ei silloin kun toiset rakastavat meitä. Silloin kun toiset rakastavat meitä kiinnittyneellä tavalla, koemme sen turvallisuuden tunteena. Toisten kiinnittynyt rakkaus tuo meille emotionaalista ja käytännöllistä tukea elämäämme maailmassa. Toisten ihmisten kiinnittynyt rakkaus meitä kohtaan pysyy heissä eikä se saavuta meitä. Emme arvosta itseämme heidän arvostustensa mukaisesti emmekä myöskään heidän mielenilmaustensa mukaisesti; heidän kiinnittynyt rakkautensa on meille merkityksetöntä.
Kiinnittyneen rakkauden kokemus on arvokasta ihmisrodun säilymisen kannalta sekä inhimillisen ja yksilöllisen elämän parantamisen kannalta, mutta kiinnittyneen rakkauden kokeminen ei saa sinua kokemaan olevasi kokonainen ja ”kokonaisuus” merkitsee meille samaa kuin ”rakkaus”.
Kun puhumme Todellisesta Rakkaudesta – henkisestä ”rakkaudesta” tai ”Jumalan rakkaudesta”, niin se mitä tarkoitamme on kokonaisuuden kokemus. Se on mieluumminkin runsauden kuin puutteellisuuden kokemus ja tätä me todellisuudessa haemme suhteissamme toisiin ihmisiin. Tämän me toivomme löytävämme meidän rakkaudessamme tai toisten rakkaudessa meitä kohtaan. Inhimillinen kiinnittynyt rakkaus ei tuota kokonaisuuden kokemusta, siksi että se on luonteeltaan rajoittunutta.
Inhimillinen kiinnittynyt rakkaus suuntautuu aina johonkin ihmiseen tai asiaan. Todellinen Rakkaus kokonaisuuden kokemuksena ei suuntaudu kehenkään eikä mihinkään. Se on sisäinen kokemus, jota kuljetat aina mukanasi. Näin voit ymmärtää hämmennystä joka seuraa sellaisista henkisistä käskyistä kuten ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna tämä tarkoittaa, että sinun tulee pitää kaikista ihmisistä! Tämä ei tietystikään ole mahdollista, joten päädyt kokemaan olevasi epäonnistunut ihminen, mutta jos ymmärrät, että ”rakkaus” tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin ”kokonaisuus”, niin sinä ymmärrät että ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” perustuu tietoisuuteesi Totuuden kokonaisuudesta suhteessasi muihin ihmisiin ja sen tajuamiseen, että muut ovat myös kokonaisia mielessään, riippumatta siitä miten he näyttävät ilmentyvät elämässäsi tai mitä he näyttävät ajattelevan. Pidät mielessäsi sen että Totuus on kaikki mikä on todellista riippumatta siitä missä muodossa se ilmenee.
Sinun tietoisuudessasi todellinen Rakkaus ei suuntaudu ainoastaan tiettyjä ihmisiä kohtaan. Sinä lähdet suhteidesi kokonaisuudesta kaikkien kanssa, riippumatta siitä ovatko he läheisiä tai vieraita, piditpä heistä tai et. Koet kiinnittymistä läheisiä kohtaan yksikertaisesti siksi, että se on sinulle tuttua ja persoonallisuutesi nauttii toisista ihmisistä enemmän kuin toisista, mutta sinä et enää pyydä ketään tekemään sinusta kokonaista. Hyväksyt toiset sellaisina kuin he ovat ja sinä annat kenen tahansa mennä jos se on tarpeen.
Kun huomaat itsesi etsivän kokonaisuuden kokemista, et enää etsi inhimillistä kiinnittynyttä rakkautta. Sinä etsit Todellista Rakkautta (kokonaisuuden runsautta) ja se on sinun Todellinen Olemuksesi. Tämän sinä löydät vain sisimmästäsi. Kasvat tietoisuudessasi siitä että Se on jo sisimmässäsi valitessasi tämän tietoisuuden suhteissasi muihin ihmisiin. Tämä on harjoitus, jota Ihmeiden Oppikurssi korostaa periaatteissa ”sen saat minkä annat” ja ”sen opit mitä opetat”. Sinä voit antaa vain itsellesi ja sinä voit opettaa vain itseäsi. Opetat itsellesi että puute on todellista silloin kun valitset etsiä kokonaisuutta sieltä mistä sitä ei voi löytää. Sinä annat itsesi kokonaisuudelle ja opetat olevasi kokonainen silloin kun perustat tietoisuuteen sisimmässäsi olevasta kokonaisuudesta (Todellisesta Rakkaudesta), ollessasi vuorovaikutuksessa maailman kanssa

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Rakkaus, jolla ei ole vastakohtaa


"Kärsimyksen hyväksyminen on matka kuolemaan. Tuskaan syventyminen, sen olemassaolon salliminen, koko huomion kohdistaminen siihen merkitsee tietoista kuoleman kohtaamista. Tämän kuoleman kuoltuasi oivallat, ettei kuolemaa ole- ei mitään pelättävää. Vain ego kuolee."




"Kun olet poistanut kaksi parisuhteita tuhoavaa tekijää eli kärsimyskehon ja mieleen ja asenteisiin samastumisen, parisuhteessanne alkaa kukoistaa onni, jos myös kumppanisi tekee samoin. Sen sijaan että peilaisitte toisiinne tuskaanne ja tiedostamattomuuttanne, sen sijaan että tyydyttäisitte egonne keskinäisiä riippuvuuden tarpeita, te heijastattekin toisiinne syvältä sisästänne kumpuavaa rakkautta, joka syntyy, kun oivallatte ykseytenne kaiken olevan kanssa.
Tämä on rakkautta, jolla ei ole vastakohtaa.
Jos kumppanisi on yhä samaistunut mieleen ja kärsimyskehoon sinun ollessasi niistä jo vapaa, tämä on melkoinen haaste- ei sinulle, vaan kumppanillesi. Ei ole helppoa elää valaistuneen ihmisen kanssa, tai pikemminkin se on niin helppoa, että ego kokee sen äärimmäisen uhkaavaksi.
Muista, että ego tarvitsee ongelmia, ristiriitoja ja `vihollisia` lujittamaan sitä erillisyyden tuntua, josta sen ominaislaatu riippuu. Valaistumattoman kumppanin mieltä turhauttaa syvästi, etteivät sen hievahtamattomat asenteet kohtaa mitään vastustusta. Ne alkavat siksi horjua ja menettää voimaansa. On jopa `vaara`, että ne romahtavat tyystin, niin että niille rakentunut ego häviää.
Kärsimyskeho vaatii palautetta ja jää nyt sitä ilman. Väittelyn, dramatiikan ja ristiriidan tarve jää tyydyttämättä."


"Kun antaudut sille mitä on ja olet täysin läsnä tässä hetkessä,
menneisyys menettää mahtinsa. Tällöin avautuu Olemisen tila, jonka mieli on peittänyt. Suuri hiljaisuus ja rajaton rauha nousevat sydämessäsi, ja tuohon rauhaan kätkeytyy suuri ilo, ja ilossa piilee rakkaus. Ja kaiken ytimessä on pyhä ja mittaamaton, Se, jota ei voida nimetä."

Eckhart Tolle
Harjoituksia läsnäolon voimasta

 


lauantai 24. tammikuuta 2015

Aito rakkaus vai imitoiva suoritus?

"Aito itsensä rakastaminen syntyy tiedostamisen ja tietoisuuden syvenemisen kautta. Kun tiedostaa egonsa, alkaa vapautua siitä. Mitä enemmän siitä vapautuu, sitä enemmän syntyy elämää, joka eletään rakkaudessa. Silloin ei ole eroa sillä, ketä rakastaa. Rakkaus on silloin universaalia ja kohdistuu sekä itseen että toisiin. Ihminen ikään kuin temmataan rakkauden sfääriin. Hän ei enää suorita rakkautta vaan hänessä rakastetaan. Rakkaus virtaa ihmisessä ja hänen kauttaan, se hakeutuu sinne missä ego ei asetu sen esteeksi. Rakkaus on tavassa, jolla ihminen katsoo lasta, se on tavassa, jolla hän ajaa autoa ruuhkassa, imuroi perjantai-iltana, maksaa kassalle ostoksensa. Se on myös tavassa, jolla hän arvostaa itseään. Jos häntä on loukattu, hän ei ole olevinaan kuin niin ei olisi tapahtunut. Hän ei suojele toista omalta loukkaantumisen tunteeltaan vaan uskaltaa ilmaista sen, vaikka ottaakin hylätyksi tulemisen riskin. Tämä nousee itsensä arvostamisesta, johon rakkaus on hänet johtanut.
Rakkaus ei ole suoritus tai taito, se tapahtuu. Mitä enemmän esteitä purkautuu tapahtumisen edestä, sitä vapaammin rakkaus pääsee tapahtumaan. Eräs este rakkauden virtaamiselle on yritys rakastaa itseään. Juuri yritys tai ponnistus paljastaa egon läsnäolon, eikä se silloin ole rakkautta vaan imitoiva suoritus. Se voi näyttää rakkaudelta, mutta jos katsoo syvemmälle, esiin tulee egon salaperäinen virnistys - tyytyväisyys, omahyväisyys, epätoivoinen yritys ryhtyä jumalaksi itselleen. Ja sehän onkin egon keskeisin stragedia. Ego imitoi hyvää niin taitavasti, että se näyttää aidolta. Kaikenlaiset itsensä rakastamisen tempaukset ovat onttoja ja tyhjiä. Ne eivät yllä sinne, minne niiden pitäisi yltää: ihmisen haavoittuvuuteen, yhteyden tarpeeseen, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen."

Tommy Hellsten




torstai 22. tammikuuta 2015

absoluuttinen totuus




"Helpottaa kun tietää 
 että totuus on absoluuttinen.
 Jokin kestää ja pysyy paikallaan silloinkin,
 kun kaikki muu muuttuu."


Jotkut sanovat, että on olemassa yhtä monta totuutta kuin on ihmisiä. Jokaisella on oma totuutensa eikä mikään ole absoluuttista.
Onko todella näin? Jos katsoo norsua takaapäin, näkee hännän. Mutta norsu ei muutu hännäksi vain siksi, että jonkun näkökulmasta se näyttää siltä. Mielipiteet ja näkökulmat eivät luo totuutta, ne ovat vain erilaisia lähestymistapoja ja heijastavat ihmisen tiedostamisen tapaa. Jos totuus olisi sama kuin mielipide, silloin ihmisen mieli olisi suurempi kuin totuus. Hänellä olisi siis kaikki tieto eikä olisi olemassa mitään, mikä voisi ylittää ihmisen käsityskyvyn. Totuus olisi ihmiselle alisteinen. Kaikki olisi suhteellista eikä mikään olisi absoluuttista. Ihmisellä saattaa yhtenä päivänä olla jokin mielipide jostain asiasta. Seuraavana päivänä hänen mielipiteensä on kenties muuttunut. Onko totuus muuttunut mielipiteen mukana?

Oletetaan, että kaksi ihmistä päättää, että toinen soittaa toiselle seuraavana päivänä kello kaksi iltapäivällä. Puhelun soittaja asuu Ruotsissa, ja puhelun vastaanottaja asuu Suomessa. Suomalainen odottaa puhelua sovittuun aikaan eikä soittoa kuulu. Hän suuttuu ja pettyy, ihmettelee, miksei toinen pidä sanaansa. Kun kello tulee kaksi Ruotsissa, ystävä tarttuu puhelimeen ja soittaa Suomeen. Kukaan ei kuitenkaan vastaa, ja soittaja vuorostaan ihmettelee, miksei toinen pidä sopimuksesta kiinni. Kumpikin on mielestään oikeassa ja katsoo toisen olevan väärässä. Kummallakin on käsitys, että hän tietää, mikä on totta, ja pitää siitä ehdottomasti kiinni. Totuushan on tietysti se, että on olemassa aikaero (aikakin on vain keksittyä harhaa; Jaken huom.;-)

Ihmisen käsityskyky ja tietoisuus muuttuvat. Kun on lukenut jonkun kirjan ja kokenut saavansa siitä paljon, voi palata siihen jonkin ajan kuluttua ja löytää siitä jotakin, mitä aiemmin ei huomannut. Silti teksti on kirjassa sama, lukijan käsityskyky vain on muuttunut.

-Tommy Hellsten




















keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kun elämä murjoo

"Kun elämä murjoo, jotakin syntyy. Useinmiten se tapahtuu meiltä täysin salassa. Jokin kutoo meitä silloin uudeksi. Jossakin on tekeillä jotain, jota emme vielä huomaa. Vasta jälkikäteen, kun murjominen on lakannut ja uusi luomus nostetaan pystyyn, oivallamme jotakin tapahtuneen. Silloin saamme tutustua uuteen minuuteemme. Ja se on aina hiukan viisaampi, nöyrempi, kiitollisempi ja luovempi kuin vanha. Se ymmärtää että menneisyyden koettelemuksilla oli syynsä ja kokee syvää kiitollisuutta. Se ymmärtää kärsimyksellä olevan syynsä eikä enää kavahda sitä kuten aiemmin.
Näin meitä irrotetaan olosuhteistamme, ravistetaan vähitellen irti siitä, mihin olemme takertuneet. Lopulta syntyy ihminen, joka ei enää samastu siihen, mitä hänelle tapahtuu. Hän ei kiinnitä ihmisarvoaan menestymiseen eikä muserru vastoinkäymisiin. Tämä matka on yleensä pitkä. Mutta yhä enemmän ja yhä sinnikkäämmin meistä ravistetaan esiin tietoisuutta, levollista läsnäoloa olosuhteissa, jotka nyt vallitsevat."
-Tommy Hellsten


"Se että vastoinkäymiset käyvät ylivoimaisiksi, 
  ei ole merkki rakkauden väistymisestä.
  Rakkaudelle tehdään silloin sinussa tilaa."

-Carita Hellsten



tiistai 20. tammikuuta 2015

Emme löydä onnea, vaan onni löytää meidät

Onni ei synny oikeista olosuhteista.
Se syntyy nykyisten olosuhteiden
hyväksymisestä.


Mikä voisi olla ihmisen elämässä kaikkein vaikeammin hyväksyttävissä oleva olosuhde? Kuolema. Voiko kukaan hyväksyä sitä? Onko mahdollista kokea kiitollisuutta kuoleman edessä?
On ihmisiä, jotka kokevat syvää rauhaa kuolinvuoteella. Kun läheiset tulevat lohduttamaan kuolevaa, he huomaavat kuolevan lohduttavan heitä. Ihminen voi kuoleman edessä saavuttaa syvän rauhan ja ilon. Useinmiten se tapahtuu rajun kärsimyksen kautta. Se ei tule yhtäkkisenä oivalluksena vaan on pitkän tien pää. Tällainen ihminen muuttuu jollain tavoin valoisaksi ja kiitolliseksi, hauraan läpinäkyväksi. Ikää kuin hän näkisi jotain sellaista, mitä muut eivät näe.
Kuoleva näkee, ettei kuolemaa ole. Miten hän voi sen nähdä? Kun ego kuolee, ihminen on sen tietoisuuden tila, joka ei koskaan voi kuolla. Ihminen on silloin yhtä Jumalan kanssa, sen joka on kaiken takana, sen joka on itse elämä. Ainoa, joka meissä voi tämän näkymän sumentaa, on ego.
Kun se poistuu, kaikki näkyy.

Jos kuoleman, siis tuon suurimman mahdollisen vastoinkäymisen, voi hyväksyä, voi hyväksyä myös pienemmät vastoinkäymiset. Ihminen voi oivaltaa, ettei hän tule koskaan löytämään onnea oikeista olosuhteista, sillä sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Kaikki muuttuu, tämän päivän voitosta tulee huomisen tappio ja tämän päivän tappiosta huomisen voitto. Mitään lopullista voittoa tai tappiota ei siis ole. Kaikki on turhuutta, sanoi Saarnaaja Vanhassa testamentissa. Jos kaikki on turhuutta ja ohimenevää, mihinkään ei kannata kiinnittyä. Elää saa, kokea riemuja ja tuskia, mutta identiteettiään ja ihmisarvoaan niistä ei kannata etsiä.

Mistä sitten etsiä onnea? Ei mistään, onni tulee itsestään, kun lakkaa samastumasta olosuhteisiin. Älkää etsikö onnea sieltä, missä koi syö ja ruoste raiskaa. Jeesus sanoi osuvasti ja tarkoitti ilmeisesti juuri tätä. Olkoon teidän mielenne ylhäällä. Nämä asiat on sanottu jo tuhansia vuosia sitten, mutta sellaisella kielellä etteivät ne hevin enää avaudu meille. Onni löytyy, kun lakkaa etsimästä ja avautuu sille, joka jo on. Me emme niinkään löydä onnea, vaan onni löytää meidät.

Tommy Hellsten




lauantai 17. tammikuuta 2015

"Kuljetti sinne missä rauha missä ei tuskaa milloinkaan."


Siinä oli sanat, jotka lausuin vapisevalla äänellä, kun laitoin valkoisista ja vihreistä kukkasista koostuvan kukkakimpun isäni arkun päälle. Valitsin kummankin kimpun näistä kahdesta väristä. Valitsin valkoisen, koska se merkitsee minulle vapautta ja on hengen väri. Vihreä merkitsee minulle rauhaa ja elämää. Vihreällä saa mennä ja siinä värissä kaikki on annettu anteeksi. Valkoisessa on kaikki värit, ikuisesti.

Pienet kauniit isäni hautajaiset on nyt ohi. Matka kirkkoon ja kotipaikkaan tapahtui samaa kautta kuin olin pienenä mennyt isäni kanssa. 4 tunnin matka yhteen suuntaan. 
En tiedä, mutta olen kokenut hyvin syvää rauhaa ja rakkautta ja kaikki järjestelyt on mennyt upeasti. Kaunis ja haikea suru on tunne josta en halua päästä eroon väkisin, vaan se pitää mielen rauhallisena ja muistuttaa elon rajallisuudesta. Suru muistuttaa myös siitä, että hiljaisuudessa kuuluu rakkauden ääni. Suru muistuttaa myös siitä, miten hutera ihmisen elo täällä ajassa on. Kun koko filmirulla rullaa lapsuudesta tähän hetkeen 5 minuutissa, niin se tuntuu 100 % unelta, mutta kun kaikki se mikä oli ennen ja jälkeen "unen" tuntuu paljon todellisemmalta. Meidän täytyy olla jotain paljon suurempaa. Ikuisuus ei ole asia, jota kannattaa pelätä. Kuten myös isäni elämä osoitti, elämä voi olla rankkaa ja raadollista- mutta vain ihmisen rakentamassa maailmassa. 
Kunnioitan isäni tarinaa, ja olen onnellinen siitä, että isäni pääsi valoon ja rakkauteen, näin ainakin haluan ajatella.

Hautausjärjestelyistä päällimmäisenä mieleeni jäi se, että miten suuri kontrasti on babylonin ja hengen maailman välillä. Ei riitä, että suret/mietiskelet rauhassa isäsi pois lähtöä, vaan sinun on heti alettava tekemään hautausjärjestelyjä ja perunkirjoituksia. 
Ihmisen luoma byrokratian rattaisto vs. hiljaisuus. On monenmoista asiaa mitä pitää hoitaa, joten välillä mieli ei tiedä kumpaa suree enemmän, byrokratian rattaistoa vai elämän päättymistä. Itse siunaustilaisuus on kyllä kaunis tapa muistaa vainajaa, mutta itse soisin enemmän erilaisia tapoja kunnioittaa vainajaa. Yksi ja ainut tapa ei ole välttämättä kaikille se oikea.


Laitan tähän vielä muistoksi päivityksen jonka kirjoitin päivää ennen hautajaisia eli eilen:

 "Olen tässä odotellut, että josko se joulun jälkeen taivaalliseen hiippakuntaan lähtenyt isäni tulisi ilmottelemaan jotain, mutta ei mitään ole tapahtunut. Mitään uniakaan en ole nähnyt, ehkä jotain sekasia ja epämääräisiä unia.
Viimeyönä sitten täysin odottamatta näin todella kauniin ja lämpimän unen, jossa isäni oli läsnä, isäni oli (kliseisesti) valon hahmossa (mutta tunnistettava) ja paljon elävämpi kuin me täällä. Hänellä ei ollut mitään tarinaa, ei ollut mitään ongelmaa, kuolemasta ei tietookaan, ei olisi ollut edes mahdollista ajatella semmosta. Tunnelma oli kaunis ja lämmin. Siinä tilassa ei ollut historiaa, ei mitään arvostelua, täysin läsnäolevaa ilman egoa.
Mietin äsken, että unen ajoituskin oli paras, sillä huomenna on hautajaiset.

Tämä uni saattaa kuulostaa aika tutulta niille, jotka on ollut joskus tekemisissä kuoleman kanssa. Uskon että uni tuli just siitä osasta mieltä jossa rakkaus on todellista, koska se ylittää tavalliset pelkoon perustuvat unet. Kuolemaa ei ole totta kuin fyysisellä tasolla ja tuo uni muistutti minua sillä tavalla kuin sen parhaiten ymmärrän. Me olemme kaikki sitä "valoa" ja osa sitä täydellisyyttä, mutta egon on vaikea sitä ymmärtää. Itseasiassa se ei ymmärrä sitä koskaan.
Tässä ei ole mitään yliluonnollista, päinvastoin. Täällä kaikki on ylilyötyä ja yliluonnollista. "Rakkaus" on kuitenkin yksinkertaista, kuolematonta ja selvää."


Ja sitten tänään:

"12 tuntia sitten oli lähtö siunaustilaisuuteen ja nyt oon back. Monta kyyneltä vähempänä ja uuden puhdistavan alun rauhallisena omistajana. Arkun edessä meditoiminen on syvää puuhaa. Papin puhe oli hyvä ja virsistäkin sain veisattua joka toisen rivin. Elämän rajallisuus tuli taas nähtyä. Maailma on nyt yhtä tarinaa vähempi eikä suru ole yhtään negatiivinen asia. Oman henkisen polun vahvistuminen entisestään on tosiasia. Paljon hämmästyttäviä yhteensattumia ym.
Eipä tässä sitten muuta."


Näillä sanoilla kuvailin reissua facebookissa ja loput tähän kuvin:

Lähtöä tekemässä aamulla klo 4

Sisällä vain isäni,klo n 9:15







Kirkkoon astuessani näkymä oli tällainen, hieman sumea kuva




















 












Isä 1967



Paluumatkan koskettavaa musiikkia, sopi hetkeen täydellisesti, joten jääkööt tämä muistoihin:



Kiitokset vielä kaikille joille kiitos kuuluu. Koska en mainitse kenenkään nimiä tai kuvia ilman lupaa ja koska tämä on vain minun henkilökohtainen muisteloni, niin jätän mainitsematta nimiä.

Jos luet tätä ja olet ollut jollakin tavalla tukena, auttanut tai sitten muuten vain kuunnellut minua, niin tiedät kyllä ihan varmasti sen itse. Sydämellinen KIITOKSENI SINULLE! <3 <3

Yhden kiitoksen uskallan tässä nimetä ja se on se suurin. Se on sisäinen johdatukseni, sanani eivät riitä siihen kiitollisuuden määrään jota tässä hetkessä tunnen. Suurin työ tuli tehtyä yksin. Koko Joulun aikakin meni vain yksin ihmetellessä ja tässä muutamassa kuukaudessa on ollut paljon yksinäisiä hetkiä <3

Niin ja tietysti ISON ISO kiitos Isälleni, joka opetti minua etäisesti erittäin paljon ja jätti sydämeeni arvokkaan timantin, sen timantin jota en saanut hiottua isäni tuhkasta. Olisin tehnyt siitä timantista kaulakorun. 
Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Kiitos. Hyvää matkaa.

T: Poikasi ajassa

tiistai 13. tammikuuta 2015

Dj Contrasti : ajaton rakkaus

Heissulivei!

Dj Contrastin kolmas biisi ois tässä. Kappaleen nimenä on "ajaton rakkaus". Aika perus meikää sanotusten puolesta. Musiikissakin pidän paljon yksinkertaisesta, mutta vaikuttavasta tunnelmasta ja toivottavasti se kuuluu tässä. Mulla on lähes aina ollut semmoinen erilainen tapa tehdä musiikkia. En kykene laskelmoimaan mitään, vaan annan biisin tehdä itsensä. En mieti liikoja. Diggaan siitä missä olen NYT ja siitä mitä tulee NYT, mahdollisimman intuitiivisesti. Jos jälkikäteen lankeenkin ajattelemaan että "oishan ton voinu tehdä paremminkin", niin aina palaan kuitenkin ajatukseen "jes, aitoa ja tekemisen meininkiä, sen hetken ajan kuva". Olen aina ollut demojen suuri ystävä ja pidän semmoisesta vanhan liiton "nauhoitettiin tossa muutamat biisit" meiningistä ja siksi tykkäisin käydä isojenkin nimien demokaapilla tönkimässä pöytälaatikkobiisejä. Nykyään kun kuuntelee tubesta musiikkia, niin joskus tuntuu siltä, että turboahdetut soundit menee biisin edelle tai että hyväkin biisi on muuten vaan ihan tukossa.

Yleensä mulla luovuuden tilassa tulee niin paljon ideoita, että en meinaa perässä pysyä...
Seuraaville nauhoituksille ajattelin lisätä raitojen määrää jotenkin jotta sais lauluakin hieman tukevammaksi, mutta kuten sanottu ei jaksa miettiä liikaa. Päällimmäinen asia näitä Dj Contrastin biisejä nauhotellessa oli, että nyt on niin paljon asiaa, että miksei sitä vois hyödyntää äänitaiteenkin kautta...kuitenkin sillee sopivasti vakavasti kieli poskessa, mutta sydän verellä, niin että ei kuitenkaan tahraa itseään... :-)



Tein "ajaton rakkaus" biisiin aamulla myös videon ja sen näet nyt:



"Nopein tapa oppia tuntemaan oma todellinen itsensä on etsiä sitä toisista ihmisisistä. Pyyteetön rakkaus, Ilo, Rauha, hyväksyminen, ymmärrys ja anteeksianto- se on mitä me olemme! Emme koskaan opi tuntemaan tätä, ennen kuin tajuamme jokaisen ihmisen olevan osa meitä; muut vain näyttävät olevan meistä erillään ajallisesti ja avaruudellisesti. Pääsemme eroon tästä käsin kosketeltavasta mielen harhasta vasta sitten, kun jätämme toisten virheet huomiotta ja annamme muille sitä, mitä pohjimmiltaan kaipaamme."
-Vie minut totuuteen-vapaaksi egosta

maanantai 12. tammikuuta 2015

Dj Contrasti: lähdit pois

Hyvvee maanantaita!

Pikkanen pakkanen paukkuu ulkona ja mie julkasen toisen Dj Contrastin biisin, joka kantaa nimeä "lähdit pois". Se kertoilee irtipäästämisen vaikeudesta jota tää elämä aina ilmentää, tahtoi sitä tai ei. Tunnelma kappaleessa on haikea, melkeimpä gootahtavan nätti ja sitä oli mukava tehdä, se tuntui ihan omalta jutulta ja se tuli suoraan sydämestä.
Kaikki kuultava on siis ihan omaa käsialaa.




Hyvää alkanutta viikkoa!

T: Jake

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Esittelyssä uutta musiikkia; Dj Contrasti.

Moicca!

Miten teillä menee, toivottavasti hyvin?
Vuoden ensimmäinen blogaus jyrähtääkin chillisti käyntiin, sillä olen tässä viikon sisään tehnyt kotona spontaanisti 8-raita nauhurille uutta musiikkia. 4 biisiä tulen laittamaan tänne, 1 biisi per päivä.
Tällä kertaa musiikki on kevyempää tyylin hip hop, dance, soul, syna ties mitä musiikkia. Rokkimiehellä on monenlainen musiikkimaku ja fiiliksen mukaan näitä tehdään.Tämän uuden tyylin taiteilijanimeni on Dj Contrasti. Tämän nimen alla teen jatkossakin vain hip hop, dance, soul, reggae, pop säksätystä. Katotaan mitä jatkossa tulee...

Muita bändejäni on satiinisydän joka on suomenkielistä rockia, timeless fields joka on 80` heavy/hard rockia, caval venous joka on yhden,kahden tai kolmen miehen mystinen black/death metal viritys (ei voi tietää) ja Jakeflame nimen allakin tulee joskus jotain. Kaikki on semmoista rentoa ja epäammattimaista ilman keikkailua, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä mennään suoraan luovuuden lähteelle.
Tässä siis Dj Contrasti esittäytyy...;-)



Tänään esittelyssä on kappale nimeltä "Chilli päivä".



PeAce & LoVe!

T:Jake



"Todellinen rakkaus ei voi koskaan loppua; mikään tässä maailmassa ei voi mitenkään päättää sitä.
Rakkaus on ikuista, pysyvää ja koko ajan laajenevaa. Rakkautta ei ole mitenkään mahdollista lopettaa. On kuitenkin täysin mahdollista päättää sellainen erityinen ihmissuhde, joka ei enää pidä yllä osapuolten valeitsetuntoa." -Vie minut totuuteen