Google+ Followers

torstai 29. toukokuuta 2014

Tarviiko rakkaus ansaita?

Sain inspiksen kirjoittaa lisää rakkaudesta. Nyt mietiskelen sitä, että miten rakkautta tavoitellaan ja että tarviiko rakkaus ansaita? Kysymyshän on pohjimmiltaan vain olemisen tunteesta ja läsnäolosta, hyväksytyksi tulemisesta semmoisena kuin on.




Kaiken tavoittelemisen taustalla on kokea rakkaus, ykseys. Rakkauden tavoittelemisen taustalla on aina tulla hyväksytyksi ja kokea itsensä tärkeäksi. Ihminen haluaa olla olemassa ja tuntea rakkautta. Mutta miten sitä täällä tavoitellaan?

JULKISUUS JA MAINE : "Hei! katsokaa kuinka hyvä olen, katsokaa kuinka tärkeä olen, huomatkaa minut, haluan olla rakastettu ja hyväksytty, olen olemassa!! Erotun edukseni, joten minulla on paremmat tsäänssit löytää todellinen rakkaus. Kun olen julkisuuden henkilö, niin saan vanhempanakin valita nuoren ja kauniin tai komean rakkauden. Tavista ja köyhää ei halua kukaan rakastaa."

MATERIA : "Kun ostan uuden auton tai talon niin naapurit ja työkaverit huomaavat minut, silloin olen hyvä ja menestyvä ihminen, silloin ansaitsen vaimoni ja ystävieni rakkauden...materia luo turvaa ja osoittaa minun rakkauteni perhettäni kohtaan. Olen siis hyvä mies tai hyvä nainen, jokaisen silmissä."

STATUKSET JA ARVOMERKIT : "Katsokaa minua, huomatkaa minut; Olen nähnyt paljon vaivaa siihen, että minä olen yhteiskunta kelpoinen. Nyt minut huomataan ja olen vihdoinkin rakkauden arvoinen. On upeaa että minut muistetaan vielä kuolemani jälkeenkin. Ahkeruuteni palkitaan joka suunnasta, tahdon lisää meriittejä!!"

USKONNOT : "Kun koen syyllisyyttä ja pelkoa, niin olen Jumalan/Rakkauden arvoinen. Kun elän pelossa ja nuhteessa niin Jumala/Rakkaus armahtaa minut. Kun kiellän muut henkiset näkemykset, niin Jumala hymyilee minulle. Kun toimin kirjan mukaan, niin pääsen taivaaseen. Vain minä olen oikeassa ja muut väärässä. Haluan Jumalan rakkauteen keinolla minä hyvänsä. Rakkauteni kaipuu ei tule tästä maailmasta ja haluan täältä nopeasti pois, todelliseen rakkauteen. Kotiin, paratiisiin."

ULKONÄKÖ : "Kun otan sen ja sen tatskan, niin minut huomataan. Kun käyn punttisalilla ja minulla on treenattu kroppa, minut huomataan ja saan osakseni ihailua ja rakkautta. Minua suorastaan halutaan ja ehkäpä jopa kadehditaan. On pakko olla näyttävä ja hakea ikuista elämää. Kun seuraan viimeiset muoti virtaukset, niin olen listan kärkipäässä ja vastakkainen sukupuoli huomaa minut. Tahdon olla esillä. Haluan laihduttaa ja ostaa aina vaan paremman näköisiä vaatteita ja värjätä hiukseni kerran kuussa. Huonolla ulkonäöllä kukaan ei rakasta minua enkä koskaan tapaa sielunkumppaniani. Rakkaus vaatii panostusta, tavalla tai toisella!!"

PARISUHDE : "Kun otan jatkuvasti huomioon rakkaani, niin kelpaan hänelle pidempään. Rakkaus on ansaittava!! Kun teen miten hän haluaa, niin olen hänen arvoisensa!! On mieluummin oltava ottamatta riskejä, sillä haluan omistaa hänet ja hänen rakkautensa. Olisi noloa erota taas ja sitten tuntisin itseni yksinäiseksi eikä kukaan rakastaisi minua enää. Meillä on lapset ja kulissit kunnossa, liialliselle tunteilulle ja itsensä avaamiselle ei ole varaa. Riskejä ei voi ottaa, mieluummin voin pahoin tässä vankilassa. Haluan olla rakastettu ja hyväksytty hinnalla minä hyvänsä!"

SINKKU ELÄMÄ : "Enää en uskalla seurustella koska pelkään sitoutumista. Pelkään että menetän vapauden ja rakkauden. Haluan irtosuhteita, koska saan näin enemmän rakkautta ja hyväksyntää. En halua kohdata omia pimeitä puoliani, joten on turvallisempaa olla yksin ja erillään. "Peiliin" katsominen on kuitenkin pelottavaa, koska joudun kohtaamaan itseni ja raadollisen menneisyyteni. Tahdon kuitenkin hellyyttä ja olla rakastettu..ehkä se oikea vielä löytyy....? (toivon kipinä rakkaudesta;-)"




SOSIAALISUUS : "Kun en ole tuppisuu ja osaan kommunikoida jokaisen ihmisen kanssa, niin minut huomataan ja saan mielihyvää, ehkäpä jopa rakkautta. Kun osaan naurattaa ja tehdä ihmiset hyvälle tuulelle niin saan hyvää palautetta ja kauniita katseita. Minut on huomattu, rakastan huomatuksi tulemista, koska haluan hyväksyntää ja rakkautta. En halua menettää kasvojani muiden silmissä, se on pahin pelkoni. Huonona päivänä on hymyiltävä ja eri tilanteisiin on osattava ottaa oikea naamari esiin. Turha pelleily ja leikittely pois, niin säilyy maine."

YHTEISKUNTA : "Kun toimin kaikkien sääntöjen mukaan ja olen tunnollinen veronmaksaja, niin olen kaikien silmissä kunnon kansalainen enkä mikään "sosiaalipummi". Kun uskon kaikki normaalit käytännöt ja asiat, niin olen hyväksytty muiden silmissä. Riskejä ei voi ottaa, sillä saatan jäädä yksin ja sehän tietää rakkaudettomuutta. En voi kuunnella omaa sisäistä ääntäni, koska se voi sanoa toista kuin mitä naapurin jaska sanoo..pääsen siis helpommalla kun tuomitsen intuition hörhöjen jutuksi. Kyllä yhteiskunta ja politiikot tietää paremmin. Pelkään tuomiota, oli se sitten esimieheni, tuomarin tai Jumalan."

TIETO : "Kun kerään kaiken mahdollisen tiedon tiede lehdistä iltapäivälehtiin asti, niin petaan itselleni "varman" pohjan, jossa tuntea turvallisuutta elämää kohtaan. Jos joku alkaa puhumaan jostain asiasta niin tiedän mistä puhutaan. Saan huomiota osakseni enkä jää kakkoseksi. Olen arvostettu ja tunnen olevani olemassa. Minua on helpompi rakastaa kun olen viisas. Tappiota en halua kokea, koska häviäjät eivät saa rakkautta. Luusereita tai "tyhmiä" ei kukaan halua."

RAHA : "Raha luo turvallisuutta ja rahalla saa mitä haluan, jopa rakkautta. Kauniit naiset ja komeat miehet ovat suosittuja ja kaikki haluavat heidän seuraansa. Jos minulla ei ole rakkautta, aitoutta ja hellyyttä niin ainakin rahaa minulla on, ja saan ostettua itselleni vaikka joka päivä jotain kivaa. Raha vapauttaa minut kokemaan rakkautta elämää kohtaan. Raha on vaurauden ja menestymisen merkki. Köyhää ja yksinkertaista elämää viettävää ei kukaan halua. Köyhät ovat tylsiä ja yksinäisiä. Rahalla saan treffi pyyntöjä ja seuraa yöksi. Köyhän seura ei kiinnosta ketään. Köyhästä ei ole kenellekään mitään hyötyä. On hienoa katsoa ihmisten loistetta silmistä, kun ilmoitan olevani rahallisesti rikas. Rahan kautta saan viihdykettä jos tunnen itseni yksinäiseksi ja rahalla saan matkustella ja seurustella ihmisten kanssa. Raha antaa minulle rakkauden tunteen. Ilman rahaa en edes tiedä mitä rakkaus on...silti sydämessäni on tyhjä kohta joka ei täyty rahalla, en edes erota sitä mikä on aitoa ja mikä ei...Nyt minusta tuntuu että kaikki on vain rahani perässä, köyhänä ainakin tiesin heti kuka rakastaa minua aidosti ja kuka ei. Rahalla voin myös lahjoa, jos tulee tiukka paikka."



TIEDE : "Tiede luo minulle tarkoituksen täällä maailmankaikkeudessa. Kun tiede todistaa jonkin asian todeksi, niin tunnen eläväni siinä rakkaudessa jonka tiedän. Koska en voi tietää totuutta, haluan rakkaudenkin tietää tieteen kautta. Rakkautta ei voi nähdä joten haluan sen ainakin tietää. On helpottavaa tietää tutkimuksien kautta maailmaa, koska silloin saan hieman balsamia epävarmaan olooni. En usko mihinkään ennenkö näen, mutta silti rakastan kukkia, eläimiä, lapsiani, miestäni, naistani, perhettäni, ystävääni, elokuvia, autoani...jne. Mistä tämä rakkauden kaipaus tulee? Mistä itse rakkaus tulee? Matkustan omalla tavallani tieteen kautta rakkauteen, jonka haluan kokea."

TYÖNTEKO : "Kun teen paljon töitä ulkoisesti, niin olen hyödyksi yhteiskunnalle, elätän perheeni hyvin. Jos en tee töitä niska limassa niin olen huono isä tai huono äiti lapselle ja huono vaimo tai huono aviomies. Kun teen paljon ylitöitä niin minäkuvani pullistuu ja on mukava kehuskella kavereille, että kuinka aika ei riitä mihinkään. Ajan riittämättömyys on muodikasta tässä ajassa. Kovia työmiehiä arvostetaan sillä "se ken ei työtä tee, ei syömänkään pidä". Työnteon avulla minut hyväksytään ja saan arvostavia kommennetteja ja rakkautta perheeltäni ja yhteskunnalta. Työvoima toimistossakin saan helpommin kehut ja kakkukahvit, jos olen kärvistellyt epäonnellisena 40 vuotta samassa työpaikassa. Näin kuulun joukkoon, rakkauden joukkoon."

SYÖMINEN JA JUOMINEN : "Juon alkoholia viikonloppuisin unohtaakseni epävarman itseni, syön suklaata sydänsuruihin ja pitzaa krapulaan, niin minun ei tarvitse kohdata todellisuutta. Pienessä hönössä tunnen olevani tärkeä ja arvostettu. Mikään huoli ei minua paina ja elämäni loistaa. Humalassa olen rohkea ja tunnen olevani osa ykseyttä, osanen rakkautta. Humalassa saan huomioo ja ihmisiä ympärilleni. Viina on viisasten juoma ja poistaa yksinäisyyden tunteen. Olen kännissä parempi rakastajakin. Kännissä kaikki on kuninkaita eikä henkisiä mietiskelyjä tai muita lässytyksiä tarvita. Kaipaan siis rakkautta pohjimmiltani. Haluan olla olemassa."

RAKKAUS : "Rakkaudesta puhuminen on ällöä ja hippien tyhjänpäiväisiä juttuja. Rakkaus on pelkkää hömppää eikä semmoista ole olemassakaan. Vaikka kiellän suu vaahdossa rakkauden tai Jumalan olemassaolon, niin silti kaipaan hellyyttä, seksiä ja ihania kokemuksia. Silti tiedän mitä tapahtuu kun arvot menettävät otteensa kun todellakin rakastuu. Rakastan luontoa ja lapsiani sekä elämääni ja ehkä jopa perhettäni. Rakkaus siis täytyy olla olemassa..."

JOUKKOON KUULUMINEN: "Kun liityn johonkin ryhmään, uskontoon, jengiin, kirkkoon, armeijaan, työpaikkaan, opiskelupaikkaan, bändiin, harrastus toimintaan, jääkiekko koukkueen faniksi jne. niin voin tuntea olevani elossa ja hyväksytty. Tunnen että minua rakastetaan. Olen siis tärkeä. Olemme yhtä perhettä. Kun teen asiat hyvin, niin syytä pelkoon ei ole. Pohjalla on siis ykseyden tunteen tunteminen. Halu kokea rakkautta tällä pienellä pallolla ikuisessa universumissa."

 MENNEISYYS: "Kun rakkaus osuu kohdalleni, niin haluan paeta menneisyyteen, koska silloin oli kaikki paremmin tai huonommin. En halua samoja pettymyksiä kokea kuin menneisyydessäni koin, mutta haluan vähintäänkin yhtä kivoja asioita joita koin. Haluan vertailla koska minun on vaikeaa kohdata rakkaus tässä ja nyt. En halua pilata rakkauttani, mutta silti minulla on menneisyyteni, mitä siis teen? Kun katson häntä niin näen oman menneisyyteni. Haluan oppia rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta, mutta kun suutun niin otan menneisyytemme esiin. Kaiken pohjalla on halua olla rakastettu ILMAN MENNEISYYTTÄ, tässä ja nyt. Rakkaus on läsnäoloa."

HENKINEN MATERIALISMI: "Kun ostan kaikki henkiset kirjat ja tankkaan pääni täyteen rakkauden sanomaa, niin minusta tulee automaattisesti rakastava ja ihana. Kun käyn kaikki messut ja henkiset piirit lävitse, niin koen rakkauden. Kun poistan kaikki negatiiviset ihmiset ympäriltäni ja kasaan elämäni vain positiivisilla ja ihanilla ihmisillä, niin elän rakkaudessa ja ihanuudessa. Kuitenkin joudun hetken päästä toteamaan, että elämä kohtelee minuakin miten sattuu ja joudun kohtaamaan omat pimeät puoleni. Rakkauteen on kuitenkin kova hinku. Rakkauden nälkä on kova. Kun olen kaikkien tuntema ja suosiota nauttiva henkinen opettaja, niin saan huomiota, hyväksyntää ja rakkautta. Vasta silloin olen turvallisilla vesillä, vai olenko rakentanut itselleni vain uuden identiteetin? Rakkaus vain ON."


Tässä muutamia esimerkkejä siitä miten haluamme kokea rakkautta ja hyväksyntää. Onnelliseksi tämän homman tekee se, että meidän ei tarvitse ANSAITA rakkauttamme, koska olemme syntyneet tänne rakkaudesta, elämme rakkaudessa ja kuolemme rakkauteen.
Missään muualla emme voi edes kokea rakkautta kuin sisällämme meissä itsessämme. Voimme elää ja hengittää rakkautta jokainen hetki. Koemme rakkauden tässä hetkessä. Mikään ulkoinen status tai ulkoinen asia ei voi viedä meidän voimaa valita rakkaus. Joten on aivan sama miten ulkoista maailmaa ilmentää. Mikään ulkoinen ei voi meitä erottaa kuin vain mielessä, mutta sekään ei ole totta. Kaikessa on pohjimmiltaan kyse rakkauden kaipuusta. Myös tällä kirjoituksella. Kaikki pahuuskin on vain rakkauden pyyntöä ja odottaa oivallustaan siitä että kaikki on hyvin...




T: Jake (joka haluaa lisää tatuointeja, rakkautta, rahaa, henkisyyttä ja kivoja vaatteita;-)


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Miksi rakkaus pelottaa? Vai pelottaako?

Hei!

Nyt aion ihan omin sanoin mietiskellä asiaa joka on askarruttanut minua jo vuosia. Henkisellä polulla on tullut vastaan monenmoisia oivalluksia ja kysymyksiä. Tässä niistä yksi ja kysymys kuuluu; miksi rakkaudesta niin helposti vaietaan ja että miksi rakkautta pelätään? Nyt en kuitenkaan vaikene puhua vaan annan sanaisen arkkuni reilusti aueta. Again. Eikä edes pelota, ainakaan en tunnusta.

Olen huomannut monen henkisen oppisuunnan viestittävän yhtä totuutta ja se on se, että rakkaus ja pelko ovat vastakohtia, mutta kaikesta huolimatta olen huomannut ympärilläni paljon rakkauteen liittyviä estoja ja pelkoja. Jos rakkaus laajentaa, vapauttaa ja vie mukanaan pelon, niin miksi ihmeessä maailman yksinkertaisemmasta asiasta tehdään maailman monimuotoisin ja vaikein?

Rakastumiseen liittyvä alkuhuuma on siitä mahtava tunne, että se tekee kirjaimellisesti ihmisestä hullun, hullun muiden "normaalien" silmissä. Rakastunut voi tehdä huumassaan ihan mitä tahansa, jotta saa vaan olla rakastuneena rakastetun kanssa. Pelko on hävinnyt jakamisen ja onnellisuuden iloihin. Hän omistaa koko elämänsä rakastetun ajattelemiseen ja on valmis vaikka lopettamaan syömisen tai on valmis antamaan kaikkensa rakkauden eteen. Rakastunut on valmis huutamaan koko maailmalle että "rakastan sinua!" Rakkauden aallot ovat hukuttaneet perus arkiset huolet alleen. Aika tuntuu kadonneen hänen läsnäoloonsa. Rakastuneet voivat viettää yhdessä suudellen ja hellyyttä osoittaen vaikka päiviä putkeen. Lupauksia ladellaan ikuisesta rakkaudesta ja rakastettu on tietysti täydellinen. Puhelin laskut käyvät pilvissä. Rakastavaiset ovat pilvissä. Huolet kaikkoaa ja kaikki näyttää täydelliseltä. Elämään on tullut tarkoitus ja sielunkumppani on löytynyt. Hänessä ei ole mitään vikaa. On tapahtunut hetkittäinen "minän" katoaminen ja mieli ratsastaa rakkauden flowssa. Ego on kaikonnut. Rakkaus on valmis antaamaan itsensä toiselle. Huolet eivät voi mitään rakkauden puskiessa ovista ja ikkunoista. Jokainen asia tai ihminen tuo vain hänet mieleensä. "Vain kuolema meidät erottaa". 2 sulautuu yhteen ja erillisyys on päättynyt. Hetkeksi?



Alkuhuuman jälkeen alkaa se paljon puhuttu arki. Realismi kadottaa henkimaailman asiat ja on palattava takaisin murheiden laaksoon. Ego alkaa pikkuhiljaa palautumaan takaisin lähtöruutuun ja entistäkin voimakkaampana. Hetken ego (menneisyyden muokkaama minäkuva) joutui katoamaan ykseyden muistoihin ja nyt alkaa voimakas minä taas nostamaan profiiliaan. Se sanoo "tässä menee rajani", "tässä on haluni", "tämmöinen minä oikeasti olen", "ota tai jätä mutta itsestäni en luovu", "suutelu tai muu hellyyden osoitus yleisillä paikoilla on ällöä", "en aio enää julistaa rakkauttani, ainakaan muiden kuullen", "haluan piilottaa rakkauteni ja näytän rakkautta vain ja ainoastaan jos saan sitä ensin", "haluan kehittää tätä elämääni ulkoisesti, en sisäisesti kohtaamaalla pelkojani", "haluan vain hyödyn kumppanistani, mutta hänen huonona päivänä en häntä kaipaa", "jos hän ei täytä odotuksiani, niin löydän vielä paremman", "koska en enää koe alkuhuuman tasoista itsettömyyden tunnetta, rakkautemme on nyt kuollut", "mitähän muut tästä ajattelevat?"... 
Nämä ajatukset eivät kaikki ilmene välttämättä yhdelle ja samalle ihmiselle, mutta liittyy egon logiikkaan joka jakautuu erillisyyteen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.




Vasta kun arki alkaa, niin rakkauskin voi alkaa, vaikka onhan se ehkä helpompaa rakastaa hyvänä päivänä tai omaa "kultaa" hyödyntäen omiin itsekkäisiin tarkoituksiin ja vieläpä piilossa muulta "pahalta" maailmalta. Rakkaus tahdotaan piilottaa, koska epävarmuus rakkauden alkuperästä tuottaa epävarmuutta. Pikkuhiljaa alkaa omat pelot ja menneisyyden peikot kömpiä esiin- sisältämme. Menneisyyden epäonnistumiset, loukkaukset, pettymykset, jätetyksi tulemiset ja lapsuudessa tapahtuneet rakkaudettomat asiat marssivat esiin, joten yleensä ne laitetaan vain kylmästi toisen syyksi eikä osata tai edes haluta käsitellä niitä itsessä. Monesti ei edes tajuta omia reaktioita joita tapahtuu tietoisuudessa, alitajuisesti. On helpompi vetäytyä pois tilanteista ja olla yksin kuin katsella toisen epävarmuutta joka muistuttaisi MINUN omasta epävarmuudestani. On helpompi tuomita ja olla ymmärtämättä kuin rakastaa , hyväksyä, ymmärtää ja antaa tukensa- eli puhtaan rakkautensa. Sitä mielestäni rakastaminen parisuhteessa on; luottamusta, avoimuutta, hyväksymistä ja anteeksiantoa.




On helpompaa kuunnella egonsa sanelemia ohjeita ja seilata turvallisilla vesillä kuin antaa itsensä, AVATA aidosti itsensä. On helpompaa laittaa kaiken huomionsa ulkoisiin asioihin ja unohtaa omat esteet rakkauden edessä. On helpompaa viettää humalassa baari iltaa tai katsella yhdessä leffaa ( ei niissäkään ole mitään pahaa), kuin puhua avoimesti kaikista tunteistaan. Silloin joutuu olemaan rehellinen itselleen ja toiselle. Avatessa joutuu ottamaan riskin, suuren riskin. On pelottavaa ottaa jätetyksi tulemisen riskejä. On rajua kamaa avata omat pimeät puolensa rakkaudelle. Rakkaus on egolle pelottavaa, hyvin pelottavaa. Kulisseihin on helpompi jumittua, koska silloin vain sillä on merkitystä miltä rakastavaiset näyttävät ulkoisesti. Todellinen puhdistuminen voi joskus olla itkuista ja haavoittavaakin. Mutta jos rakkauden uskotaan tulevan itsekkyyden ulkopuolelta kaikkeudesta ja sen takaa, niin me voimme vain olla osa rakkautta eikä pelkoon ole mitään syytä. Mutta jos kuvittelen mielessäni rakkauden olevan sitä tai tätä, niin on päivän selvää, että en voi ymmärtää rakkauden mahdollisuuksia elämässäni. Rakkaus ei tule mielikuvituksesta, koska mielikuvitus ja mielikuvat eivät totuuden valoa kestä. On hölmöä uskoa median luomiin mielikuviin rakkaudesta. On mielestäni hölmöä uskoa naisten lehtien "näin olet hyvä rakastaja" tekstejä. Kaikki mikä on mielikuvitusta, tulee kuolemaan. Kaiken ulkokuoren alla piilee epävarmuus, niin kauan kun tuomme ne päivän valoon. Me voimme vain matkata siihen todellisuuteen, joka on yksi yhdessä. Erillisyyden kautta joutuu vain kuolemaan. Jokainen hetki. Vahva ja todellinen rakkaus syntyy HEIKKOUDEN KAUTTA. Niistä hetkistä kun mielikuvat murenevat ja siitä ymmärryksestä, että joudun tekemään työt itsessäni. Ulkoista maailmaa on turha lähteä muuttamaan, koska kaikki esteet rakkauden kokemiselle on meissä itsessämme. Vain oma mieleni voi estää todellisen rakkauden kokemisen. Kaikki mahdollisuus rakkauteen piilee tässä hetkessä. Rakkaus ei elä ajassa, mutta sen voi kokea ajan keskellä, tässä ja nyt.





Rakkaus ei kuitenkaan ole itsekästä, koska olemme yksi ja sama "henkiolento", vaikka näytämme erilaisilta, rakkautemme on yhtä. Erilaiset uskomukset joista on rakennettu identiteetit, erottavat meidät unohduksen uneen. Rakkaus ei voi olla edes maalaisjärjellä ajateltuna kenenkään yksityisen omaa. Rakkaus on meidän yhteinen asia eikä se lopu koskaan, rakkautta voi vain laajentaa. Esteet on kuitenkin poistettava omasta mielestä, koska siellä ne esteet on rakennettukin, eikä kukaan toinen ole niihin syyllinen. Jos tahdot välttämättä niin ajatella, se vain hidastuttaa omaa matkaasi rakkauteen. Toisten syytteleminen on hyödytöntä rakkaudelle.

Tulin siis siihen tulokseen, että me emme pelkää mitään muuta asiaa tässä maailmassa kuin rakkautta, meidän todellista olemustamme. Rakkaus on meidän suurin pelkomme. Me sisäisesti kaipaamme sitä eniten, mutta olemme hämmennyksissä siitä miten voimme rakkauden kokea. Kollektiiviset uskomukset, säännöt, moraali ja rationaalisesti rakennettu pelko estää meitä kokemasta rakkautta kokonaisvaltaisesti. Olemme yksinäisyyden ja erillisyyden unessa, mutta sisällämme on polku joka vie meidät ennemmin tai myöhemmin perille.

Rakkauden pelon takia emme näe rakkautta, hellyyttä, alastomuutta, rakasteluja, avointa itkua, riitelyjä ym. tunteita julkisilla paikoilla, eikä aina piilossakaan kuin ehkä humalaisten tai nuorten toimesta, koska rakkaus muistuttaa meitä pelosta ja pelko rakkaudesta. Me pelkäämme ottaa riskejä, koska meissä on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Rakkaus on liian yksinkertaista meille, koska sitä ei voi nähdä, ihan niinkuin ei tuultakaan voi nähdä, mutta silti se voi yltyä vaikka myrskyksi asti. Kaikki näkymätön on pelottavaa, koska se on egon luoman maailman vastakohta. Rakastua saa paperilla, mutta näyttää ei sitä saa, kuin korkeintaan menemällä naimisiin tai kivalla ja yleisesti hyväksytyllä tavalla päivittää facebook: "parisuhteessa". Rakastua toki saa, mutta kukaan ei edes osaa sanoa sen tarkemmin, että mitä se semmoinen rakkaus on....Rakkaus leimataan helposti ällöksi ja kuuluu vain teineille. Ego ei halua menettää itseään rakkaudelle. On siis parempi olla puhumatta tunteistaan ja peloistaan. Jos "rakas" lähtee läiskimään pelkojeni takia, niin olen vain nolannut itseni ja jään taas yksin. Sekin on pelottavaa.

Kollektiivisella tasolla näkyy selvästi se miten pelottavaa rakkaus on. On kautta ihmishistorian ollut sotia, joukkomurhia, hallitsemista ja maailman valloitusta. Seksikin on syntiä. Kaikki on syntiä.
Ihminen tappelee ja stimuloi kärsimyskehoaan ilman, että ymmärtää miksi niin tekee. Kaikki muu näyttää olevan ulkoisesti tärkeämpää kuin rakkaus, mutta sisällämme tunnemme yksinäisyyttä, koska kuuntelemme mieluummin uskoisia kotkotuksia, vaikka rakkauden hiljainen ja yksinkertainen ääni kutsuu meitä luokseen jokainen hetki. On näytettävä hyvältä muiden silmissä eikä vastaan tulijoita saa halata eikä yleisillä paikoilla saa jututtaa ihmisiä ilman hulluksi tulemisen leimaa. Luultavasti minäkin olen outo nyt kun haluan miehenä puhua rakkaudesta ja vieläpä muiden silmien edessä omalla nimelläni. 
Oravanpyörän pyörittäminen hautaan asti on monesti tärkempää kuin hulluttelu ja vapauteen perustuva rakkaus. Vapaus pelottaa ja ainut mihin sen sijaan monesti ryhdymme, on riippuvuus. Riippuvuudenkin sekoitamme useasti rakkauteen vaikka riippuvuuskin on vain yksi pelon muoto. Se ilmenee esim näin: En uskalla näyttää kaikkia tunteitani arjessa, koska muuten rakkaani voi katkaista riippuvuuteni köyden irti. Sitten olen taas yksin ja sekin on egolleni hyvin pelottavaa.
On muistettava sekin, että helposti vaadimme toiselta ymmärrystä ja vapautta, mutta emme osaa itse sitä antaa silloin kun toisella on vaikeaa. Koemme että se on jotenkin ITSELTÄMME pois. Emme ehkä halua kohdata toisen tuskaa ymmärryksellä, koska se voi pahimmassa tapauksessa stimuloida oman kärsimykseni ja epätäydellisyyteni. Pelkään että minua ei enää rakasteta. On helpompaa vetäytyä pois kuin olla "negatiivisissa energioissa".

Uskon että kaikki kärsimyskin on pohjimmiltaan rakkauden pyyntöä, eli niin tai näin niin rakkaus kestää kaiken. Kaikkea tätä ei tarvitse välttämättä oivaltaa, jos on läsnä elämälle, hetkelle ja omalle rakkaalleen. Niin yksinkertaista se rakkaus kuitenkin on... 


....lupaan olla sun...ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu...<3 <3

https://www.youtube.com/watch?v=-AY5-0uXn9w


Rakkautta mietiskeli 41 vuotias mies, joka puhuu ja pussaa oman kokemuksen sekä oivallustensa kautta. Näkemykseni asiasta suodattuu oman mieleni kautta, joten sinullakin on varmasti omasi. Jos tahdot, niin kerro se minulle.

Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille, peace & love!!!

T: Jake


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

vaarallinen massoille!!

"On tarpeetonta luoda minäkuvaa, jonka olemme mielissämme luoneet. On tarpeetonta luoda minäkuvaa, koska meidän todellinen itsemme on jo olemassa. Olemme saaneet sen synnyinlahjaksemme. Me olemme todellinen itsemme. Meidän on vain löydettävä itsemme uudelleen. Se voi olla vaikeata, sillä yhteiskunta ei yleensä salli sen tapahtua. Yhteiskunta ei anna sen tapahtua, koska meidän todellinen itsemme on vaarallinen. Se on vaarallinen valtionkirkolle, vaarallinen valtiolle, vaarallinen joukoille, vaarallinen perinteille, sillä samalla kun ihminen tuntee itsensä, hänestä kasvaa yksilö. Hän ei enää kuulu massoihin. Hän ei enää ole taikauskoinen eikä häntä voi riistää. Tälläista ihmistä ei voida ajaa kuin karjaa eikä käskeä tai komentaa. Hän elää oman sisäisen valonsa ohjaamana luottaen omaan sisimpäänsä. Hänen elämässään vallitsee kauneus ja eheys. Mutta juuri tätä yhteiskunta pelkää.
Eheistä ihmisistä tulee yksilöitä, eikä yhteiskunta halua meidän olevan sellaisia. Yhteiskunta opettaa meitä yksilöiden asemasta olemaan persoonallisuuksia. Sana persoonallisuus täytyy ymmärtää oikein: sen juuri on persona, joka tarkoittaa naamiota. Yhteisö antaa ihmiselle väärän käsityksen siitä keitä me olemme, ja takerrumme tuohon naamioon koko elämämme ajan.
Näkemykseni mukaan useimmat ihmiset toimivat elämässä väärillä paikoilla. Ihminen, josta olisi tullut valtavan onnellinen lääkärinä, on maalari ja onnellisesta maalarista on tullut lääkäri. Kukaan ei ole oikealla paikallaan ja siksi koko yhteiskunta on iso sekamelska. Jokaista ohjaa joku muu; ketään ei ohjaa hänen oma vaistonsa. Meditaatio auttaa vaistojasi kasvamaan ja kirkastaa sinulle sen, mikä saa sinut puhkeamaan täyteen kukoistukseesi. Ja mitä tahansa se onkin, on se erilaista jokaiselle yksilölle. Juuri sitä yksilöllisyys merkitsee: jokainen meistä on ainutkertainen. Ja etsiä ja tavoitella omaa ainutkertaisuuttaan on suuri elämys, suuri seikkailu."

Osho



https://www.youtube.com/watch?v=Dwh6ddCDqlA

tiistai 20. toukokuuta 2014

oma itsesi

"Jos et esitä roolia, toimit vailla egominuutta. Ei ole toissijaista tavoitetta: minäsi suojelua tai vahvistusta. Tästä johtuu, että toimintasi on paljon tehokkaampaa. Olet keskittynyt täydellisesti tilanteeseen. Olet yhtä sen kanssa. Et yritä olla joku erityinen. Sinussa on paljon voimaa, ja olet hyvin tehokas ollessasi täysin oma itsesi. Mutta älä yritä olla oma itsesi. Yrittäminen tuottaisi jälleen roolin, "luonnollisen, välittömän minän". Heti kun yrität olla sitä tai tätä, näyttelet. "Ole vain oma itsesi" on hyvä neuvo, mutta se voi johtaa myös harhaan. Mieli astuu esiin ja sanoo: "Katsotaampa. Kuinka voin olla oma itseni?"- suunnitelman. Siinä on uusi rooli. "Kuinka voin olla oma itseni?" on itse asiassa väärä kysymys. Se tarkoittaa, että sinun täytyy tehdä jotakin ollaksesi oma itsesi. Mutta niin ei ole, koska sinä olet jo oma itsesi. Lopeta yksinkertaisesti turhan taakan lisääminen siihen, mitä jo olet. "Mutta en tiedä, kuka olen. En tiedä, mitä tarkoittaa olla oma itsensä." Jos voit olla täysin tyytyväinen siihen, ettet tiedä, kuka olet, jäljelle jää todellinen minuutesi- ihmisen takaa löytyvä oleminen, pikemminkin selkeiden mahdollisuuksien kenttä kuin jotakin valmiiksi määriteltyä.
Luovu itsesi määrittelystä - itsellesi ja muille. Et kuole. Heräät eloon. Äläkä ole huolissasi siitä, miten muut määrittelevät sinut. Määritellessään sinua he rajoittavat itseään, joten se on heidän ongelmansa. Kun olet vuorovaikutuyksessa ihmisten kanssa, älä ole ensisijaisesti tehtävä tai rooli vaan tietoisen läsnäolon kenttä.
Miksi ego näyttelee? Syynä on yksi tarkistamaton oletus, yksi perustavanlaatuinen, yksi tiedostamaton ajatus. Ajatus on: en ole tarpeeksi. Siitä seuraa muita tiedostamattomia ajatuksia: minun täytyy esittää roolia saadakseni sen, mitä tarvitaan aitoon olemiseen: minun täytyy saada enemmän, jotta voin olla enemmän. Et kuitenkaan voi olla enempää kuin olet, sillä fyysisen ja psyykkisen muotosi alla olet yhtä itse elämän, itse olemisen kanssa. Muodon suhteen olet aina jotakuta huonompi ja jotakuta toista parempi. Todellinen itsetunto ja nöyryys syntyvät tämän ymmärtämisestä. Egon silmissä itsetunto ja nöyryys ovat vastakkaisia. Tosiasiassa ne ovat yksi ja sama asia"

Eckhart Tolle




lauantai 17. toukokuuta 2014

elämänvoimaa nykyhetkessä

"Pääset nykyhetken avulla yhteyteen itse elämänvoiman kanssa, joka on perinteisesti nimetty "Jumalaksi". Kääntyessäsi siitä pois Jumala ei enää ole elämäsi todellisuutta. Jäljelle jää ainoastaan mielen jumalaKUVA, johon jotkut uskovat, jotkut eivät. Jopa Jumalaan uskominen on vain kehno korvike Jumalan elävän todellisuuden ilmentymiselle elämän jokaisessa hetkessä."

Eckhart Tolle,uusi maa


te quiero, harvinainen tosirakkaus

On olemassa egoja, jotka eivät tavoittelekaan ylistystä ja ihailua vaan tyytyvät muunlaiseen huomioon ja esittävät rooleja saadakseen haluamansa. Jos ne eivät voi saada myönteistä huomiota, ne etsivät kielteistä esimerkiksi yllyttämällä muita negatiiviseen reaktioon. Jopa jotkut lapsetkin tekevät niin. Kielteisten roolien esittäminen on erityisen korostunutta aina, kun aktiivinen kärsimyskeho voimaannuttaa egoa. Tuo keho on menneisyyden tunneperäistä tuskaa, joka haluaa vahvistua tuntemalla lisää tuskaa. Osa egoista syyllistyy kuuluisuuden tavoittelussaan rikoksiin. Ne hakevat huomiota huonomaisuudesta ja muiden ihmisten paheksunnasta. "Ole kiltti ja kerro, että olen olemassa, että en ole yhdentekevä", ne vaikuttavat sanovan. Nuo sairaalloiset egot ovat vain normaaliegon äärimmäisiä muotoja.
Yksi hyvin yleinen rooli on uhrin rooli. Uhri etsii myötätuntoa, sääliä tai toisten kiinnostusta minun ongelmiani, "minua ja minun tarinaani" kohtaan. Uhriksi hahmottuminen kytkeytyy useisiin egokiinnitteisiin rakenteisiin, muun muassa valittamiseen, loukkaantumiseen, raivostumiseen. En tietenkään halua luopua samastumiseni kohteena olevasta tarinasta, jossa olen antanut itselleni uhrin roolin. Niimpä, kuten jokainen terapeutti tietää, ego ei tahdo "ongelmiensa" loppuvan, sillä ne on osa sen identiteettiä. Jos kukaan ei halua kuunnella surullista tarinaani, voin kertoa sen ajatuksissani itselleni yhä uudelleen. Voin sääliä itseäni ja löytää identiteetin ihmisenä, jota elämä, ihmiset, kohtalo tai Jumala kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Minäkuvani määrittyy ja minusta tulee joku. Vain tällä on merkitystä egolle.

On melko yleistä esittää roolia monien niin sanottujen rakkaussuhteiden alkuvaiheessa. Pyrkimyksenä on viehättää toista ja pitää kiinni hänestä, joka egon havainnon mukaan "tekee minut onnelliseksi, saa minut tuntemaan itseni erityslaatuiseksi ja täyttää kaikki tarpeeni". "Minä esitän sinun haluamaasi ja sinä minun haluamaani ihmistä." Tämä on ääneen lausumaton ja tiedostamaton sopimus. Näytteleminen on kuitenkin kovaa työtä, joten rooleja ei voi pitkittää loputtomiin varsinkaan sitten, kun aletaan asua yhdessä. Mitä näkyykään, kun naamiot putovat? Useinmiten, ikävä kyllä, ei vielä ihmisten todellinen olemus, vaan tosiolemuksen kätkijä: rooleista riisuttu raaka ego kärsimyskehossaan ja sen estetty haluaminen, joka muuttuu todennäköisesti puolisoon tai kumppaniin suuntautuvaksi vihaksi. Vihan syy on se, että kumppani ei poistanutkaan perustavaa pelkoa ja puutteentunnetta, jotka ovat luontainen osa egoon kiinnittynyttä minätuntoa.
Se, mitä yleensä kutsutaan "rakastumiseksi", on useimmiten egoon kietoutuneen haluamisen ja tarvitsemisen tehostumista. Ihminen tulee riippuvaiseksi toisesta ihmisestä tai pikemminkin häneen liittyvästä mielikuvasta. Siinä ei ole kyse todellisesta rakkaudesta, joka on vapaa kaikesta haluamisesta. Espanjan kieli on rehellisin perinteisten rakkauskäsitteiden suhteen: TE QUIERO tarkoittaa sekä "haluan sinua" että "rakastan sinua". Toinen "rakastan sinua"- ilmaus on TE AMO, jossa ei ole tätä monitulkintaisuutta ja joka on harvinainen- ehkä siksi, että tosirakkaus on yhtä harvinaista.

Eckhart Tolle, uusi maa



perjantai 16. toukokuuta 2014

olemisen autuus

"Kun kuulet sisäisestä avaruudesta, alat ehkä etsiä sitä, mutta koska etsit sitä kuin esinettä tai kokemusta, et sitä löydä. Tämä on kaikkien niiden ongelma, jotka tavoittelevat henkistymistä tai valaistumista. Siksi Jeesus onkin sanonut: " Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: `se on täällä`, tai `Se on tuolla.` Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
Jos et ole valveilla ollessasi jatkuvasti tyytymätön, huolestunut, levoton, masentunut, epätoivoinen tai muulla tavoin kielteisyyden jäytämä; jos voit nauttia yksinkertaisista asioista, kuten sateen tai tuulen kuuntelemisesta; jos voit nähdä taivaalla lipuvien pilvien kauneuden tai kykynet olemaan toisinaan yksin tuntematta itseäsi yksinäiseksi, kaipaamatta viihdyttäviä ärsykkeitä; jos kohtelet ventovierasta vilpittömän ystävällisesti haluamatta häneltä mitään...Ihmismielen muutoin alituiseen ajatusvirtaan on avautunut tilaa, vaikka edes hetkeksi. Kun näin tapahtuu, syntyy tunne, vaikka heikkokin, hyvinvoinnista ja elävästä rauhasta. Tunteen voimakkuus vaihtelee tuskin huomattavasta, taka-alalla olevasta tyytyväisyydestä Intian entisaikojen viisaiden nimittämäksi anandaksi- olemisen autuudeksi.

Eckhart Tolle, Uusi maa


torstai 15. toukokuuta 2014

näiden sanojen vankina?

"Kun et peitä maailmaa sanoihin ja kategorioihin, elämääsi palaa ihmeen tuntu, joka katosi ihmiskunnan päädyttyä ajattelun riivaamaksi sen sijaan, että se olisi hyödyntänyt sitä. Elämääsi palaa syvyys. Asiat vaikuttavat taas uusilta, tuoreilta. Suurin ihme on kaikkia sanoja, ajatuksia, mielen tekemiä luokitteluja ja mielikuvia tärkeämpi ydinminäkokemuksesi. Jotta se voi syntyä, sinun täytyy irrottaa minään eli olevaisuutesi liittyvät tuntemuksesi kaikista siihen sekoitetuista eli samastetuista asioista.
Mitä nopeammin liität suullisia tai ajatuksellisia leimoja esineisiin, ihmisiin tai tilanteisiin, sitä pinnallisemmaksi ja elottomammaksi todellisuutesi muuttuu. Turrut yhä pahemmin todellisuuteen, elämän ihmeeseen, joka levittäytyy päättymättömästi näkyviin sisimmässäsi ja ympärilläsi. Tällä tavoin saavutat ehkä nokkeluuden, mutta viisaus on kadoksissa- samoin kuin ilo, rakkaus, luovuus ja elävyyskin. Ne ovat havaitsemisen ja tulkinnan välisen rauhaisan tilan kätköissä. Luonnollisesti tarvitsemme sanoja ja ajatuksia. Niissä on oma kauneutensa- mutta onko meidän pakko joutua niiden vangiksi?
Sanat pelkistävät todellisuuden ihmismielellä ymmärrettäväksi, mikä ei ole kovin paljon. Kieli koostuu äänihuulten muodostamista vokaaleista ( a, e, i, o, u...) ja ilmanpaineella tuotettavista konsonanteista (s, f, g...) Uskotko, että jokin tuollaisten perusäänteiden yhdistelmä voisi koskaan selittää, kuka olet tai mikä on maailmankaikkeuden perimmäinen tarkoitus tai edes puun tai kiven syvällinen olemus?"

Eckhart Tolle, uusi maa









keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Olemista vastakohtien maailmassa

Egojen synnyttämät myönteiset tunteet sisältävät vastakohtansa, joiksi ne voivat nopeasti muuttua. Muutamia esimerkkejä: egon rakkaudeksi kutsuma on omistushaluisuutta ja riippuvuutta aiheuttavaa ripustamista, joka voi muuttua silmänräpäyksessä vihaksi. Tulevan innokas odotus, egon yliarvostava suhtautuminen tulevaisuuteen, muuttuu helposti päinvastaiseksi -pettymykseksi- kun tilaisuus on loppunut tai se ei täyttänyt egon odotuksia. Ylistys ja kiittely saavat toisinaan tuntemaan elämänvoimaa ja onnellisuutta; arvostelu ja välinpitämättömyys tekevät seuraavassa hetkessä alakuloiseksi ja onnettomaksi. Villien kemujen nautinto muuttuu seuraavan aamun ankeudeksi ja krapulaksi. Ei ole hyvää ilman pahaa, ei valoa ilman varjoja.
Egon tuottamat tunteet syventyvät, kun mieli jatkuvasti samastuu epävakaisiin ja herkästi muuttuviin ulkoisiin asioihin. Syvemmät tunteet eivät oikeastaan ole tunteita lainkaan. Ne ovat OLEMISTA. Tunteet sijaitsevat vastakohtien maailmassa. Olemisentilat voivat hämärtyä, mutta niillä ei ole vastakohtia.
Ne huokuvat sinusta RAKKAUTENA, ILONA ja RAUHANA, joka on osa todellista luonnettasi.

Eckhart Tolle, uusi maa