torstai 9. tammikuuta 2014

erilaisuus on rikkaus



Aion mietiskellä tällä erää ajatusta erilaisuus on rikkaus. Samalla voisin miettiä sitä, että onko erilaisuutta pohjimmiltaan edes ole olemassa? Jokainen päättää sen itse oman uskomusjärjestelmänsä pohjalta. Tämäkin on täysin henkilökohtainen näkökulma elämään.

Kun katsot työpaikallasi työkavereitasi, koulussa opiskelu kavereitasi, kaduilla ihmisiä tai vaikkapa luonnossa luontoa, niin siitä voi tulla sellaiseen päätökseen, että kaikki on erilaista, eikä kahta 100 % samanlaista asiaa tai ihmistä ole olemassakaan. Nyt en puhu siitä miksi näin on, vaan yritän ainoastaan olla yhdistävä tekijä tällä kirjoituksella kaiken tämän harhan välillä. Edes hetkeksi. Haluan muistuttaa itseäni siitä, miten asiat pohjimmiltaan ovat. Sinä saat tietenkin uskoa erillisyyteen, ei sekään ole väärin. Elämä on valintoja täynnä. Tämä on just sitä erilaisuuden hyväksymistä ja niistä nauttimista. Elämän rikkautta.






Se että asioiden, luonnon ja ihmisten välillä on erilaiselta näyttäviä muotoja, ei tarkoita että olisimme jotenkin erityisiä tai toistemme yläpuolella. Se on mielestäni ihan terveellä maalaisjärjellä ajateltuna silkka mahdottomuus. En pysty henk.koht ymmärtämään(ahaa, en siis ymmärrä?;-) sitä, että miten kaikessa saman energian alla muodostunut näkyvä maailma voisi olla toisistaan erillisenä tai jopa eri arvoisina. Se että asiat NÄYTTÄVÄT olevan toisistaan irrallisena, ei tarkoita sitä että ne OLISIVAT eri arvoisia (ellen välttämättä halua mielessä päättää niin). Jos Matti Meikäläinen menee kauppaan ostamaan itselleen mustat farkut siksi että Metallican Jamesillakin on mustat jamesit, ei tarkoita sitä, että Matti olisi erilainen tai eri arvoinen ihmisenä. Farkut ovat vain nopeasti hajoavaa energiaa ja ne muuttavat aika nopeasti muotoansa, kuten myös itse Matti. Se että Irmeli Värikäs käy ostamassa värikkäitä Marimekon hameita ei tee Matin ja Irmelin välille mitään muuta kuin ajatuksen erilaisuudesta. Se erilaisuus ei kuitenkaan ole ajatuksen kautta eri, vaan ne vaatteet on vain energiaa, kuten myös se ajatus. Pelkkiä mieltymiä kummankin valinnat. Mielestäni on hullua uskoa erilaisuuden harhaan tosissaan.

On outoa että ihmisten värit ihossa, erilaiset hiustyylit, paino tai tai erilaiset vaatevalinnat aiheuttavat ihmisille itselleen päänvaivaa. Jo lapsena huomasin miten kiusaamiseen tai arvostelemiseen riitti vain toisen erilainen ulkonäkö tai erilainen persoona. Kouluissakin erilaiset oppimistyylit riittävät pitämään toista tyhmempänä. On mielestäni pinnallista väittää, että omilla aivoilla ajatteleva olisi jotenkin tyhmempi kuin korkeelle koulutettu lääkäri. Varsinkin kun toinen on oppinut kaiken koulun penkillä ja toinen on saattanut oppia ja kouliintua arjessa. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä näidenkään välille saa todellista hierarkiaa. Kuvitelman ehkä saa, mutta siihen se sitten jääkin. Kuvitelmatkaan eivät ole pysyviä ja nekin muuttavat jatkuvasti muotoaan.


Erilaiset luonteen piirteet ja kokemukset eivät myöskään tee kenestäkään parempaa eikä huonompaa ihmistä. Mielestäni on pölhöä ajatella itselleen iso kuvitelma siitä, että olisin parempi tai suositumpi. Vaikka "kuvittelen,siis olen" niin on hyvä käyttää viisauttaan siitä, että pelkkä kuvitelma olisi jotenkin merkittävä asia. Ajatelkaa miten paljon ajatus paremmuudesta pyörittää koko tätä helahoitoa ihmisten keskellä. Uskotaan kehitykseen, uskotaan kilpailuihin, uskotaan siihen, että jos on paljon rahaa, niin ollaan ylempänä kuin naapurin köyhä kake. Halutaan tulla paremmiksi että kelvataan. Pitää olla jopa parempi rakastaja, jotta toinen puolisko ei lähde kälppimään. Pitää olla parempi soittaja tai urheilija jotta KELPAAN. Arkea viedään tyhjyyden tunne sisällä eteenpäin, jotta huominen olisi parempi. On hirvittävää katsoa jotain superjulkkista, koska sen näkee jo ennalta, että kohta tullaan alas oikein hulinalla. Koko ajatus siitä suuruudesta hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Valheellinen minätunne julkkiksella ei kestä samanlaisuutta eikä ykseyttä, vaikka juuri se YKSEYS on se mikä on AINA ikuista ja totta. Kuvitelmat hajoavat kuin poutapilvet taivaalla. Myrskynkin on aika loppua eikä lamaa olisi olemassakaan ilman vaurasta aikakautta. Julkkiksen identiteetti on jatkuvassa hajoamisvaarassa ja suosion ylläpitäminen vie paljon energiaa. Fanit ja kuuntelijat voivat hetkellä minä hyvänsä löytää itselleen uuden jumalansa. Suomen lätkäjoukkuekin kelpaa vain kun ruotsi nöyryytetään kultalusikat suussa, mutta jos menestystä ei saavuteta, niin kritiikki ja haukkuminen tulee sata varmasti valheellisen suosion tilalle. Kansa haluaa vain voittaa (kumpi muuten pelaa ja voittaa: kansa vai lätkäjoukkue?;-), koska kilpailu ja menestyminen on meihin iskostettu pienestä pitäen. On tultava paremmiksi tai on ainakin oltava parempi ihminen kuin se huonompi ihminen. On kehityttävä yhteiskunnan silmissä, karman silmissä ja jopa Jumalan ja "rakkauden" silmissä. Häviö tietää kriisiapua koska ego on murtumassa. Kriisiapua tarvitaan, koska todellisuus pilkottaa verhon takana. Ei kestetä sitä todellisuutta, että olemme pohjimmiltaan samaa lajia maapallolla ja asutamme samaa palloa- yhdessä.

Leikkimielisiin peleihin ja kilpailuihinkin tulee enemmän syvyyttä ja iloa, kun ei ole pakkomielle voittaa, eikä varsinkaan menetä mielenrauhaansa jos tulee "tappio". Tekemisen iloa. Tärkeintä tässäkin on itse matka eikä pelkkä päämäärä, koska päämääräkin on pohjimmiltaan vain itse matka.


Omasta mielestäni elämä on yksi suuri taide esitys ja kaikki yhdessä luo aivan mielettömän väri ja muoto esityksen, oli se sitten luotu ihmisen tai luonnollisen LUONNON TOIMESTA. On mahtavaa kun on erilaisia vuodenaikoja jotka esittävät luonnollista teatteriesitystä meidän nähtäväksi ja koettavaksi. On mahtavaa katsella kaduilla ja festareilla eri näköisiä ja kuuloisia ihmisiä. On mahtavaa kun on erilaisia muotoja ja ääniä. On mahtavaa että hiljaisuus, tyhjyys ja ykseys pitää kaikkea koossa. Ei ole synti eikä häpeä tunnustaa että kaikessa on jotain hienoa. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että on erilaisia MIELTYMYKSIÄ. Ihmisillä on erilaisia vaate ja musiikkimakuja ja tykätään erilaisista safkoista. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta enemmän on enemmän siinä mielessä, että mitä enemmän diggailee, niin sitä enemmän diggailee. Yksinkertaista. Jos koko universumi on rakas, niin onhan se paljon enemmän kuin pelkkä kaljapullo lauantai iltana. Kumpikaan vaihtoehto ei sulje toisiaan pois eikä kumpikaan ole hyvä tai huonoa asia. Elämästä tekee kuitenkin rikkaan silloin kun rakastaa. Jos haluaa vain kylpeä omissa pienissä ajatuksissaan ja murheissaan läpi esityksen, niin oleppa hyvä vain. Oma valinta. Loppupelissä kaikkeutta ei ajatella vaan siinä ollaan. Kun ON tässä ja nyt, niin se avautuu hetkessä eteesi ja paljon enemmän. Ajatukset keksi eriarvoisuuden ja ongelmat, eikä sitä tehnyt YKSEYS. Ykseys vain on.

On ehkä haasteellista elää tässä pirstaloituneessa maailmassa jatkuvasti ykseystilassa, mutta tietoisuus ja ymmärrys siitä, että kaikki on yhtä energiassa saa alitajunnan eheytymään ja näin anteeksiantokin helpottuu. Vääryyttä on vähemmän, tuskin ollenkaan ja näin olet omalta osaltasi vähemmän tekemässä pahaa ympärillesi. Pahaa siinä mielessä jossa se on opittu, kaikella on kuitenkin tarkoituksensa mutta "unessa" sitä ei ole. Todellisuus näkyvässä maailmassa ja näkymättömässä ikuisessa maailmassa pohjautuu ei dualistisuuteen. On totta, että täällä on tunteet kylmä ja kuuma, mutta ne eivät tunne itseään kylmäksi tai kuumaksi. Tarvitaan siis kokija. Kokija voi polttaa itsensä kuumalla, mutta mikä tai kuka on se joka päättää onko se hyvä tai paha asia? Ja mistä se kokija on syntyny? Kuka minä olen?

 


Vaikka todellisuus pohjautuu ykseyteen ja täydellisyyteen, niin silti meillä on rikas ja näyttävä elämä elettävänä. 
Jos tätä hetkeä ei oikeasti olisi olemassa, olisimme hukassa. Mutta tämä hetki on vapauttavaa ja siinä hetkessä olemme kaikki YKSI. Rakkaudessa muotoon, aikaan tai tilaan katsomatta.
Nyt kannattaa oikeasti levätä ja relata. Mihinkään ei ole kiire, meillä on valmis maailma ja kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Vain rakkaus on todellista.





Minun oppiläksyni näyttää olevan hyväksyä ihmisten maailma sellaisena kuin se ilmenee. Jollain tasolla osaan kaikkea katsoa ymmärtävästi ja mielenrauhani vain kasvaa. Osaan katsoa tätä kuin näytelmää ja tiedän että vain omiin odotuksiin voi pettyä. Teemme erilaisuuden mahdollisuuden omassa mielessämme ja alamme haluamaan parempaa...En voi muuta kuin katsella erilaisuutta kauniina esityksenä, joka kestää aikansa ja sitten katoaa ikuisuuteen. Ikuisuus on kuitenkin läsnä tässäkin hetkessä. 
Jokainen haluaa kokea rakkautta ja hyväksytyksi tulemista. Täällä useinmiten eletään rakkausvajareissa, koska meidän päässämme on illuusio nimeltä "paremmuus". Jos tahdomme tulla jatkuvasti paremmiksi ihmisiksi, niin kysyn että miksi ihmeessä koemme olevamme epätäydellisiä? Voisiko ihan oikeasti olla oma uskomuksemme? Mitä jos olemme yhtä rakkaudessa vaikka näytäisimme erilaisilta. Jos se sisäinen kauneus ITSESSÄ onkin just se juttu, joka tuo mieleemme rauhan?
Jatketaan harjoituksia!! Rauhaa ja Rakkautta!!

T: epätäydellinen kehossa, täydellinen hengessä <3






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti