Google+ Followers

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

timanttikävelyjä ja raitista ilmaa

MoikKISS!!!

Elämä on ollut viimepäivinä oikein kunnolla rakkauden pohjasakkaa. Ei ole jaksanut blogailla eikä muutenkaan stressata mistään. Olen vain fiilistellyt ja kävellyt pitkiä kävelylenkkejä. Olen nimennyt ne "timanttikävelyiksi". Mikään ei ole niin hienoa kuin kävellä aikaisin aamulla tai illalla pakkasessa meditoiden askeleita ja tehden syvähengityksiä raikkaasta ilmasta. Jos ajattelee, niin saa ajatella vain kivoja, rakastavia ja positiivisia ajatuksia. Matka tehdään ilman päämäärää tai ilman ennalta suunnittelua. Kotiin tullaan kuitenkin takaisin ja aikaa keskimäärin noin tunti. Timanttikävelyksi nimesin siksi, koska ilmassa, hangessa, kaduilla ja puissa kimmeltää timantteja kun niihin osuu valoa. Maagisen näköistä. Pitää avata vain mieli ja silmät.

Tulihan se talvi vihdoinkin!!










pelto




























tuima PAKKASUKKO












höyryävä pakkasukko....kylmä?




varjojen vankila










töistä tullessa....

ja niin...töihin mennessä...


HEIPPA!!! Hauskee tammikuuta!

Jake

maanantai 13. tammikuuta 2014

love is my religion

"Love is my religion" oli takavuosien suosikki lauseeni. Niiin se taitaa olla vieläkin. Minun on vaikeaa leimautua miksikään, koska tiedän että minä en ole mitään. On turha rakentaa tarinoita tai liittyä jengeihin tai ryhmiin. Ainut mikä minua ohjaa ja ainut mikä minua kiinnostaa on rakkaus. Ei sellainen rakkaus jota pitää ansaita eikä sellainen rakkaus missä pitää kehittyä, mutta sellainen rakkaus joka on kaikenkattavaa. Mitä minun siis pitää sen eteen tehdä? Ei mitään. Ehkä sen muisteleminen voi olla hyödyksi, koska olen luonut sen ympärilleni aikamoisen uskomusjärjestelmän. En ole ollut varma mitä todella haluan ja mikä on oikeasti arvokasta. Nyt tiedän vain, että se mikä on oikeasti tärkeää on jo minussa, on ollut aina. Nyt saan siis relata.


Kaikki on yhtä aikaa ja kaikki on NYT. Jos katson luontoon, näen kaiken semmoisena kuin se on, yhtenä. Jos katson ihmisiä, niin näen kaiken samana. Itserakennettu erillisyys ei ole koskaan poistanut sitä totuutta, että olemme samaa jengiä tällä planeetalla. Kun katson avaruutta niin ymmärrän, että siellä ei ole käsitteitä ylös, alas, oikealle, vasemmalle eikä siellä ole aikaa, vaan kaikki on yhtä suurta kokonaisuutta. Me olemme yksi snadi mikrobi universumin keskellä. Olemme vain yksi snadi planeetta miljardien muiden planeettojen keskellä, en edes tiedä onko se keskellä vai reunassa, ei silläkkään ole mitään väliä...;-).

Vaikka kaikki on, niin silti en pohjimmiltaan edes usko että MIKÄÄN on semmosta miltä se näyttää. Kaikki taitaa olla vain tyhjää tilaa joka hajoaa ajassa, ennemmin tai myöhemmin. Ihmisen fyysinen kuolevaisuukin on todiste siitä. Asiat ja tavarat katoavat usein vieläkin nopeammin. En pysty millään muulla sanalla kuvaamaan (rakkaus) kaikkea sitä mikä täällä näkyy ja kaikkea sitä todellisuutta mikä on kaiken näytelmän takana. Minun pieni mieleni on nöyrä liian tietämätön siihen. Pelkkä tietoisuus tästä tuo mielenrauhan. Vaikka en tiedä mitä todellinen rakkaus on, niin silti pelkkä ajatuskin sen mahdollisuudesta saa minut rauhalliseksi ja antaa tarkoituksen arjen keskelle. Asian miettiskely tuo pieniin ongelmiin hieman perspektiiviä. On naurettavaa pyöriä vain omien ongelmien ja ajatustensa kanssa, koska todellisuus on kaikkea muuta kuin omat itse valitut ongelmat ja uskomukset. Murehtimisessakaan ei ole mitään pahaa, koska pahakin on vain mielen likainen keksintö, ei todellisuus.

yritin hieman hahmottaa tätä paperille..;-)

Uskonnot ja muut oppisuunnat voivat olla hyväksi ihmiselle, joka on kyllästynyt omiin pieniin ajatuksiinsa, mutta jos sekin tehdään egon pönkittämiseksi, niin se ei ratkaise mitään. Siitä ei seuraa kuin valtataisteluja, sotia, traditioita, paikalla junnaamista ja hämmennystä sekä lisää syyllisyyttä. Kukaan ei täällä ole toistaan parempi, koska me kaikki olemme yhtä. Kaikki muu on vain pelokasta yritystä ottaa itselleen Jumalan suosio tai pahimmillaan hänen paikkansa. Friedrich Nietzshe sanoi, että Jumala on kuollut, mutta minulla on semmoinen kutina, että Friedrich Nietzshe on kuollut. En usko siihenkään että kyseinen herrasmies sanoi, että täällä on ollut vain yksi kristitty ja sekin kuoli ristillä, olen just päinvastaista mieltä. Täällä ei ole ollut yhtään kristittyä ja jos onkin, niin se keksittiin mielen tarinaan vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen muiden pelokkaiden toimesta.

Polkuja on erilaisia eikä niitä kannata dissata mitään. Jokainen kulkee omaa polkuansa ja kaikki on tasavertaisia keskenään. Totuuskin on meidän yhteinen, joten on turhaa (ehkä hauskaa mutta turhaa;-) miettiä/stressata täällä mielenharhassa mitään suuria kysymyksiä. Jokainen pienen mielen kautta esitetty kysymys luo vain uuden kysymyksen jotta tarina jatkuisi. Ykseys on tarinoiden ulottumattomissa. Itse haluan nimetä asian ymmärtämiseksi ykseyden rakkaudeksi. Love is my religion.



Tämän asian ymmärtäminen ei poista mitään normaalista arjesta, se tuo vain lisää sekä huikeasti kontrastia tiukan paikan tullen. Kun pienet ongelmat yrittävät lyödä maan rakoon, niin silloin on hyvä muistaa että missä on ja kuka on. On hieman hassua miten me uskomme mieluummin ongelmiin, negatiivisuuksiin, erotteluihin sekä erillisyyteen kuin siihen kokonaisuuteen mikä on enemmän totta. Dalai Lamakin kertoi menevänsä ajatuksissaan kuuhun katselemaan maapalloa, jos huolet alkavat valtaa mieltä. Näin tulee hommaan enemmän kontrastia. Sitä tajuaa kuinka pieni ego on. Itseasiassa sitä ei ole edes olemassa, mutta se vain näyttää olevan olemassa. Se on kadonnut jo ennenkuin se edes kerkesi syntymään...;-)

Arkea on mukava viettää kun tajuaa kaikkeuden suuruuden. Kun tajuaa rakkauden suuruuden. Meistä kukaan ei todellisuudessa ole koskaan yksin. Se vain saattaa tuntua siltä koska olemme alkaneet uskoa yksinäisyyteen. Rakkaus ohjaa meitä, kiinnittäkää siihen huomiota niin se lisääntyy. Unissa kulkija ei huomaa näitä upeita yhteensattumia ja täydellistä olemassaoloa. Ehkäpä on vain hyvä luovuttaa pienen itsensä suurelle itselle? Jos luovuttamisen kykenee tekemään, mikä on egolle pelottavin juttu ikinä, niin silloin alkaa tajuamaan että mitään hätää ei ole.

Ennenkuin tajuan asian täysin, niin aion aivopestä itseni jatkossakin suuremmille ajatuksille kuin mitä valtaväestö aikoo opettaa, ja haluan opetella rakastamaan/ jakamaan sitä todellisuutta joka on jo meissä jokaisessa.






Rakkaus ilmentyköön itsessäsi, myös näin kylmänä maanantaina, peace & LOVE!!!! :-) <3 <3 <3 <3

T:JAKE

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

epätäydellinen postaus jo syntyessään

tässä postauksessa ei käytetä isoja eikä pieni kirjaimia myös pilkut ja pisteet tulee siihen mihin huvittaa, ehkäpä vanhasta tottumuksesta jopa "oikeisiin" paikkoihin. jos tähän sattuu jäämään kirjotusviHreitä niin sitten jää. pisteet tulee johonkin väliin koska on helpompi lukea.
miksi näin? no koska minua joskus huvittaa kun meitä ihmisiä riivaa semmonen kummallinen täydellisyyden tavottelu ja hienostelu. joskus tuntuu siltä että me pelkäämme kaaosta ja vapautta.
en tiiä mitä yritän tässä sanoa eikä silläkään ole mitään väliä mä vaan annan tän postauksen tehdä itsensä.

oon itsekin luonteeltani perfektionisti (maailman opettama tapa) ja ehkä siksi yritänkin nykyään relata enemmän. ois hienoo jos pystyis olemaan hienostelematta. ei tarvis korjailla kirjotusvirheitä eikä miettis pätkääkään sitä mitä muut ajattelevat..onneksi olen kovaa matkalla rennompaan elämäntyyliin. en mielestäni ole vielä tarpeeksi vapaa vaikka ehkä monen mielestä saatankin olla omantien kulkija ja toisinajattelija. henkisesti ja filosofisesti olen löytänyt oman paikkani jo aikoja sitten valtauskomuksista välittämättä enkä pelkää olla sitä mitä olen mutta olen huomannut miten taiteen ja luovuuden kautta sitä vielä yrittää olla mahdollisimman hyvä. miksi ihmeessä? taide ja luovuus on kuitenkin hetken virrassa menemistä ilman pelkoa. sen kuuluisi repiä rajat auki ja olla vapaa säännöistä. NO RULES. aidommillaan sydän vie. järkeä palvotaan liikaa koska järki aika usein perustuu vain epäonnistumisen pelkoon. hyvähän järkeäkin on käyttää mutta haluaisin nähdä miltä maailma näyttäisi jos jokainen kuuntelisi vain sydäntään..;-)




nykyajan musiikissakin laulut tunetetaan ja iskut siirrellään tietokoneella, masteroidaan paketti koneen tarkaksi ja elottomaksi paketiksi. elokuvissa hifistellään tehosteilla ja kaikkialla näkyy täydellisyyden tavottelu ja ylikorostunut hienostelu. rikkauksia tavotellaan sisäiseen tyhjyyteen eikä tajuta sitä että rikkauksillakin  tavoitellaan vaan sitä vapauden fiilistä mikä on jo sisäisesti meissä. rakkaudestakin on tehty vain markkinamiesten juttu. on hyvin suuri todennäköisyys että meidät on aivopesty täysin vääriin mielikuviin rakkaudesta ja aidosta onnesta.
lastenkin pitää näyttää hyvältä ja kaikkien pitää näyttää hyvältä. kaiken pitää olla pilkuntarkkaa, kaikkialla pitää olla kaunista ja viihtyisää ja kaikessa pitää onnistua. jopa henkisyydessäkin pitää olla hyvä ihminen tai vähintäänkin jumalalle suosiollinen. koko helahoito kulkee vain ajan orjuuttaessa koko balettia. kuljemme täällä ajan orjina aamusta iltaan,jopa ruokakin pitää syödä tiettyyn aikaan. kouluissa kaikki on aikataulutettua eikä minkäänlaiseen vapauteen tai improvisaatioon jää aikaa, se on vissii syntiä. jos töistäkin myöhästyy niin saattaa tulla potkut. kaaosta pelätään viimeiseen asti. isoveli valvoo ja kaikessa haisee vahva kontrolli. parisuhteet on täynnä kontrollia ja pelkoa. halutaan että asiat menisivät niinkuin minä tahdon. kulisseja pidetään yllä jotta vahingossakaan ei kukaan saisi tietää mitään meidän huolia eikä murheita. autot ja talot pitää olla, lapsen kasvatuksetkin täytyy mennä niinkuin paperilla sanotaan. maallisen täydellisyyden alla kuplii kuitenkin jatkuva kaaoksen pelko ja sen alla vapaus. avautumistakin pelätään, puhumattakaan romanttisista rakkauksista, siellä näytetään vain parhaat puolet ja loput lakaistaan maton alle. kaikkialla heijastuu alitajuinen tieto siitä että tämä MINUN rakentama "täydellinen" maailma on pelkkä harhakuva, illuusio. milloin vaan voi sairaus iskeä, masennus, tyhjä olotila tai VÄSYMYS siitä kun elää muiden täydellistä elämää eikä ole koskaan edes kohdannut ITSEÄÄN, omaa vapauttaan ja rakkauttaan (rakkaus mielikuvien takana)
joku on keksinyt joskus jonkun elämisen mallin ja sitä sitten noudatetaan jottei tuntisi itseään syylliseksi. hassua. silti aika muuttuu jatkuvasti ja sen mukana arvot. on totta ettei täällä voi kovinkaan paljoo sooloilla mutta omaa mieltänsä voi aina vapaasti muuttaa, siitä ei kukaan edes tiedä mitään. kaiken tän voi nähdä toisin, hyväksyä ja antaa olla semmoisena kuin on. homman pointti onkin saada ihmiset heräämään ja itseni pysymään hereillä. minusta on hauskaa ajatella koska minulle on suotu ajattelemisen vapaus siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. pohjimmiltaan ajattelukin on vain muiden keksimää ja mä vaan toistan niitä kuin papaukaija perässä.greisiä. juuri siksi oikeasti viisaat ihmiset ovat avuksi näyttämään tienviitoilla oikea suunta. täällä massassa saa olla vain pelinappula ja se tuo vain pelkkää epätodellista rauhattomuutta.




mä uskon että itsessä joutuu mennä kaaoksen kautta rauhaan. on pakko mennä sen sisäisen "järjestyksen" kautta kaaokseen ja vapautua omista harhoista todelliseen itseen. on pakko hajota ja murentua, koska illusioden hajoaminen on aina kova pala egolle. se tapahtuu hetkellä  minä hyvänsä, sille ei voi kukaan mitään. se tapahtuu joillekin hitaammin kuin toisille mutta on väistämätöntä. kysy vaikka saattohoitajilta.  mikään ei ole sitä miltä näyttää omissa ajatuksissaan.
mä huomaan paljon sitä että ihmiset eivät uskalla ajatella "liikaa". on helpompaa pitää omista samoista uskomuksista kiinni kuin kyseenalaistaa omia mielipiteitään ja ajatuksiaan. taustalla kaaoksen pelko ja lopulta rakkauden pelko. kulissit on tärkeempiä kuin oman mielen käyttäminen. mikään ei ole kuiteskaan väärin ja ajassa kuljemme eri aikoihin mutta totuus on kaikille sama koska se oli ennen syntymää ja se on fyysisen kuoleman jälkeen sama. ja tällä hetkelläkin se on läsnä. aina. nyt ja tässä.

Kuka muuten määrittää mikä on täällä täydellistä? Se on kuitenkin henkilökohtainen asia.

avainsanat: intuitio, spontaanius, vapaus, rakkaus, anteeksianto= irtipäästäminen,omannäköinen elämä, tämä hetki, kyseenalaistaminen, luottaminen, hiljaisuus, itsensä kuunteleminen, rehellisyys, hetkessä olo ja ilo.






PEACE & LOVE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


JAKE



torstai 9. tammikuuta 2014

erilaisuus on rikkaus



Aion mietiskellä tällä erää ajatusta erilaisuus on rikkaus. Samalla voisin miettiä sitä, että onko erilaisuutta pohjimmiltaan edes ole olemassa? Jokainen päättää sen itse oman uskomusjärjestelmänsä pohjalta. Tämäkin on täysin henkilökohtainen näkökulma elämään.

Kun katsot työpaikallasi työkavereitasi, koulussa opiskelu kavereitasi, kaduilla ihmisiä tai vaikkapa luonnossa luontoa, niin siitä voi tulla sellaiseen päätökseen, että kaikki on erilaista, eikä kahta 100 % samanlaista asiaa tai ihmistä ole olemassakaan. Nyt en puhu siitä miksi näin on, vaan yritän ainoastaan olla yhdistävä tekijä tällä kirjoituksella kaiken tämän harhan välillä. Edes hetkeksi. Haluan muistuttaa itseäni siitä, miten asiat pohjimmiltaan ovat. Sinä saat tietenkin uskoa erillisyyteen, ei sekään ole väärin. Elämä on valintoja täynnä. Tämä on just sitä erilaisuuden hyväksymistä ja niistä nauttimista. Elämän rikkautta.






Se että asioiden, luonnon ja ihmisten välillä on erilaiselta näyttäviä muotoja, ei tarkoita että olisimme jotenkin erityisiä tai toistemme yläpuolella. Se on mielestäni ihan terveellä maalaisjärjellä ajateltuna silkka mahdottomuus. En pysty henk.koht ymmärtämään(ahaa, en siis ymmärrä?;-) sitä, että miten kaikessa saman energian alla muodostunut näkyvä maailma voisi olla toisistaan erillisenä tai jopa eri arvoisina. Se että asiat NÄYTTÄVÄT olevan toisistaan irrallisena, ei tarkoita sitä että ne OLISIVAT eri arvoisia (ellen välttämättä halua mielessä päättää niin). Jos Matti Meikäläinen menee kauppaan ostamaan itselleen mustat farkut siksi että Metallican Jamesillakin on mustat jamesit, ei tarkoita sitä, että Matti olisi erilainen tai eri arvoinen ihmisenä. Farkut ovat vain nopeasti hajoavaa energiaa ja ne muuttavat aika nopeasti muotoansa, kuten myös itse Matti. Se että Irmeli Värikäs käy ostamassa värikkäitä Marimekon hameita ei tee Matin ja Irmelin välille mitään muuta kuin ajatuksen erilaisuudesta. Se erilaisuus ei kuitenkaan ole ajatuksen kautta eri, vaan ne vaatteet on vain energiaa, kuten myös se ajatus. Pelkkiä mieltymiä kummankin valinnat. Mielestäni on hullua uskoa erilaisuuden harhaan tosissaan.

On outoa että ihmisten värit ihossa, erilaiset hiustyylit, paino tai tai erilaiset vaatevalinnat aiheuttavat ihmisille itselleen päänvaivaa. Jo lapsena huomasin miten kiusaamiseen tai arvostelemiseen riitti vain toisen erilainen ulkonäkö tai erilainen persoona. Kouluissakin erilaiset oppimistyylit riittävät pitämään toista tyhmempänä. On mielestäni pinnallista väittää, että omilla aivoilla ajatteleva olisi jotenkin tyhmempi kuin korkeelle koulutettu lääkäri. Varsinkin kun toinen on oppinut kaiken koulun penkillä ja toinen on saattanut oppia ja kouliintua arjessa. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä näidenkään välille saa todellista hierarkiaa. Kuvitelman ehkä saa, mutta siihen se sitten jääkin. Kuvitelmatkaan eivät ole pysyviä ja nekin muuttavat jatkuvasti muotoaan.


Erilaiset luonteen piirteet ja kokemukset eivät myöskään tee kenestäkään parempaa eikä huonompaa ihmistä. Mielestäni on pölhöä ajatella itselleen iso kuvitelma siitä, että olisin parempi tai suositumpi. Vaikka "kuvittelen,siis olen" niin on hyvä käyttää viisauttaan siitä, että pelkkä kuvitelma olisi jotenkin merkittävä asia. Ajatelkaa miten paljon ajatus paremmuudesta pyörittää koko tätä helahoitoa ihmisten keskellä. Uskotaan kehitykseen, uskotaan kilpailuihin, uskotaan siihen, että jos on paljon rahaa, niin ollaan ylempänä kuin naapurin köyhä kake. Halutaan tulla paremmiksi että kelvataan. Pitää olla jopa parempi rakastaja, jotta toinen puolisko ei lähde kälppimään. Pitää olla parempi soittaja tai urheilija jotta KELPAAN. Arkea viedään tyhjyyden tunne sisällä eteenpäin, jotta huominen olisi parempi. On hirvittävää katsoa jotain superjulkkista, koska sen näkee jo ennalta, että kohta tullaan alas oikein hulinalla. Koko ajatus siitä suuruudesta hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Valheellinen minätunne julkkiksella ei kestä samanlaisuutta eikä ykseyttä, vaikka juuri se YKSEYS on se mikä on AINA ikuista ja totta. Kuvitelmat hajoavat kuin poutapilvet taivaalla. Myrskynkin on aika loppua eikä lamaa olisi olemassakaan ilman vaurasta aikakautta. Julkkiksen identiteetti on jatkuvassa hajoamisvaarassa ja suosion ylläpitäminen vie paljon energiaa. Fanit ja kuuntelijat voivat hetkellä minä hyvänsä löytää itselleen uuden jumalansa. Suomen lätkäjoukkuekin kelpaa vain kun ruotsi nöyryytetään kultalusikat suussa, mutta jos menestystä ei saavuteta, niin kritiikki ja haukkuminen tulee sata varmasti valheellisen suosion tilalle. Kansa haluaa vain voittaa (kumpi muuten pelaa ja voittaa: kansa vai lätkäjoukkue?;-), koska kilpailu ja menestyminen on meihin iskostettu pienestä pitäen. On tultava paremmiksi tai on ainakin oltava parempi ihminen kuin se huonompi ihminen. On kehityttävä yhteiskunnan silmissä, karman silmissä ja jopa Jumalan ja "rakkauden" silmissä. Häviö tietää kriisiapua koska ego on murtumassa. Kriisiapua tarvitaan, koska todellisuus pilkottaa verhon takana. Ei kestetä sitä todellisuutta, että olemme pohjimmiltaan samaa lajia maapallolla ja asutamme samaa palloa- yhdessä.

Leikkimielisiin peleihin ja kilpailuihinkin tulee enemmän syvyyttä ja iloa, kun ei ole pakkomielle voittaa, eikä varsinkaan menetä mielenrauhaansa jos tulee "tappio". Tekemisen iloa. Tärkeintä tässäkin on itse matka eikä pelkkä päämäärä, koska päämääräkin on pohjimmiltaan vain itse matka.


Omasta mielestäni elämä on yksi suuri taide esitys ja kaikki yhdessä luo aivan mielettömän väri ja muoto esityksen, oli se sitten luotu ihmisen tai luonnollisen LUONNON TOIMESTA. On mahtavaa kun on erilaisia vuodenaikoja jotka esittävät luonnollista teatteriesitystä meidän nähtäväksi ja koettavaksi. On mahtavaa katsella kaduilla ja festareilla eri näköisiä ja kuuloisia ihmisiä. On mahtavaa kun on erilaisia muotoja ja ääniä. On mahtavaa että hiljaisuus, tyhjyys ja ykseys pitää kaikkea koossa. Ei ole synti eikä häpeä tunnustaa että kaikessa on jotain hienoa. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että on erilaisia MIELTYMYKSIÄ. Ihmisillä on erilaisia vaate ja musiikkimakuja ja tykätään erilaisista safkoista. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta enemmän on enemmän siinä mielessä, että mitä enemmän diggailee, niin sitä enemmän diggailee. Yksinkertaista. Jos koko universumi on rakas, niin onhan se paljon enemmän kuin pelkkä kaljapullo lauantai iltana. Kumpikaan vaihtoehto ei sulje toisiaan pois eikä kumpikaan ole hyvä tai huonoa asia. Elämästä tekee kuitenkin rikkaan silloin kun rakastaa. Jos haluaa vain kylpeä omissa pienissä ajatuksissaan ja murheissaan läpi esityksen, niin oleppa hyvä vain. Oma valinta. Loppupelissä kaikkeutta ei ajatella vaan siinä ollaan. Kun ON tässä ja nyt, niin se avautuu hetkessä eteesi ja paljon enemmän. Ajatukset keksi eriarvoisuuden ja ongelmat, eikä sitä tehnyt YKSEYS. Ykseys vain on.

On ehkä haasteellista elää tässä pirstaloituneessa maailmassa jatkuvasti ykseystilassa, mutta tietoisuus ja ymmärrys siitä, että kaikki on yhtä energiassa saa alitajunnan eheytymään ja näin anteeksiantokin helpottuu. Vääryyttä on vähemmän, tuskin ollenkaan ja näin olet omalta osaltasi vähemmän tekemässä pahaa ympärillesi. Pahaa siinä mielessä jossa se on opittu, kaikella on kuitenkin tarkoituksensa mutta "unessa" sitä ei ole. Todellisuus näkyvässä maailmassa ja näkymättömässä ikuisessa maailmassa pohjautuu ei dualistisuuteen. On totta, että täällä on tunteet kylmä ja kuuma, mutta ne eivät tunne itseään kylmäksi tai kuumaksi. Tarvitaan siis kokija. Kokija voi polttaa itsensä kuumalla, mutta mikä tai kuka on se joka päättää onko se hyvä tai paha asia? Ja mistä se kokija on syntyny? Kuka minä olen?

 


Vaikka todellisuus pohjautuu ykseyteen ja täydellisyyteen, niin silti meillä on rikas ja näyttävä elämä elettävänä. 
Jos tätä hetkeä ei oikeasti olisi olemassa, olisimme hukassa. Mutta tämä hetki on vapauttavaa ja siinä hetkessä olemme kaikki YKSI. Rakkaudessa muotoon, aikaan tai tilaan katsomatta.
Nyt kannattaa oikeasti levätä ja relata. Mihinkään ei ole kiire, meillä on valmis maailma ja kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Vain rakkaus on todellista.





Minun oppiläksyni näyttää olevan hyväksyä ihmisten maailma sellaisena kuin se ilmenee. Jollain tasolla osaan kaikkea katsoa ymmärtävästi ja mielenrauhani vain kasvaa. Osaan katsoa tätä kuin näytelmää ja tiedän että vain omiin odotuksiin voi pettyä. Teemme erilaisuuden mahdollisuuden omassa mielessämme ja alamme haluamaan parempaa...En voi muuta kuin katsella erilaisuutta kauniina esityksenä, joka kestää aikansa ja sitten katoaa ikuisuuteen. Ikuisuus on kuitenkin läsnä tässäkin hetkessä. 
Jokainen haluaa kokea rakkautta ja hyväksytyksi tulemista. Täällä useinmiten eletään rakkausvajareissa, koska meidän päässämme on illuusio nimeltä "paremmuus". Jos tahdomme tulla jatkuvasti paremmiksi ihmisiksi, niin kysyn että miksi ihmeessä koemme olevamme epätäydellisiä? Voisiko ihan oikeasti olla oma uskomuksemme? Mitä jos olemme yhtä rakkaudessa vaikka näytäisimme erilaisilta. Jos se sisäinen kauneus ITSESSÄ onkin just se juttu, joka tuo mieleemme rauhan?
Jatketaan harjoituksia!! Rauhaa ja Rakkautta!!

T: epätäydellinen kehossa, täydellinen hengessä <3






sunnuntai 5. tammikuuta 2014

SUURIA ILOISIA UUTISIA!!!!



SUURIA JA HYVIÄ UUTISIA!!!!

"Päivän lehdessä" sanotaan, että tänään ei ole ongelmia (ellen valitse toisin)!!!! Anthony De Mello sanoo että "ette koskaan pyöri itsenne ympärillä niin paljon kuin ollessanne masentuneita. Ettekä ole koskaan niin valmiita unohtamaan itseänne kuin ollessanne onnellisia". Ihmeiden oppikurssikin sanoo että "kaikki ongelmat alkoivat silloin kun Jumalan poika unohti nauraa." Kuka muu kuin ego voi ottaa itsensä vakavasti?  Oletteko koskaan huomannut miten nauraminen iskee tähän hetkeen? Se painaa kaiken tarinan unohduksiin ja sitä vain nauraa tässä hetkessä maha kippurassa. Minusta mikään maailmassa ei ole niin hauskaa kuin nauraminen. Joskus ihmettelen ihmisten vakavuuden halua. Pitääkö elämästä rakentaa niin vakavaa, että naurulle jää liian vähän aikaa. Onko maailma oikeasti niin hemmetin vakava paikka? Okei, aina ei naurata ja vakavat ihmiset saattavat resonoida itsensäkin vakavaksi ja joskus on hyvä vaikka sitten kohteliaisuus syistä olla nauramatta. Joskus ei muuten vaan naurata. Lähes kaiken taustalla piilee kuitenkin järjettömyys ja maailman hullunkurisuus. Ei ihmisen rakentamalle rattaistolle voi kuin nauraa, eikä tässä hetken kestävässä elämässä ole mitään sen suurempaa pointtia. Nauraminen on lääke kaikelle ja johan sen vanha sanontakin  kertoo: "nauru pidentää ikää", tosin joskus minusta tuntuu että mä kuolen nauruun...;-)
Mikään ei ole niin meditatiivista kuin nauraminen, eikä missään hetkessä tunne kuuluvansa niin paljon yhteen toisen kanssa kuin kaverin kanssa nauraessa. Minusta on aina tuntunut että minua ja sinua yhdistää ainakin yksi asia. HUUMORINTAJU. Jos omaat semmoisen hullun ja vapauttavan piirteen kuin huumorintaju, niin takaan että meillä menee aina hyvin. Nauraminen poistaa stressiä (jos sitä nyt pääsee tulemaankaan) ja nauraminen oikeestaan pakottaa samaan energiaan. On ainoastaan yksi nauramisen muoto mikä ei minuun kolahda ja se on toisten mokille nauraminen, se on enemmänkin säälittävää. Myös jatkuvat alapääjutut on jo vanha juttu (osaan toki nykyään nauraa jo niillekin enemmän). Tosin kaikelle voi oppia nauramaan...ehkäpä siinä on minun oppiläksyni..?;-)
Jos joku asia ei naurata ja se aiheuttaa päänvaivaa, niin voi olla aika varma siitä, että siinä asiassa on vielä jotain anteeksiannettavaa... mitä jos heitetään hetkeksi tittelit pois:
https://www.youtube.com/watch?v=gYAXC9KPQLM

Joo, minusta on ollut mukavaa huomata itsessäni, että ymmärrän niin monen erilaisen ihmisen huumoria, pystyn helposti lähtemään mukaan samalle tasolle. Sitä sanotaan inside huumoriksi. Jos joku toinen kuuntelisi minun ja hänen juttuja, niin veikkaisin, että aika moni pitäisi meitä tai minua hulluna. Minusta on hauskaa kun on hauskaa. Vaikka olisi kuinka huono päivä, niin mikään ei käännä laivaa niin tehokkaasti kuin nauraminen. Nauraminen on egon vastakohta. Periaatteessa koko henkinen polku on omille ajatuksille nauramista. On hauskaa katsella itseään ja nauraa sille. Joskus muistelen itseäni menneisyydessä ja sehän se vasta naurattaakin. Se mikä siinä naurattaa on oma VAKAVUUS ja sen hetkiset kuvitelmat itsestä ja elämästä. Olen toki aina ollut huumorintajuinen, mutta nykyään olen siitä tietoinen.
Mikä muuten pelastaa työpaikoilla hulluksi tulemisen? Se on tilannekomiikka. Vaikeissa ja pelottavissa paikoissakin ihmiset käyttävät selviytymiseen huumoria. Huumorin voi viedä vaikka vankilan selliin. Sitä ei sinulta kukaan toinen voi viedä pois, ellet itse sitä kadota itseltäsi.

On ihan sama minkä näköinen olet, mitä uskontokuntaa edustat tai minkä ikäinen olet. Jos osaat nauraa itsellesi, niin se yhdistää meitä. Jos nauramme yhdessä, niin olemme samassa hengessä saman tien. Meillä on silloin samat energiat. Nauraminen puhdistaa ilmaa eikä se maksa mitään. Jos tämä maailma kaatuu johonkin. niin se kaatuu huumorintajuttomuuteen. Jokainen henkinen guru tai jotain suurempaa oivaltanut ihminen on lempeä naurussaan. Buddhakin kuvataan lempeä hymy naamallaan. Äiti Ammakin hymyilee paljon. Oshokin puhuu tunteiden, ilon, tanssin ja nauramisen puolesta, Jeesuskaan ei ottanut mitää vakavasti eläessään, vakavasti ottivat hänen jälkeensä papisto ja kirkon väki. Neale Donald Walschin kirjoissa "keskusteluja Jumalan kanssa" Jumala on huumorintajuinen ja sanoo olevansa itse huumori. Myös Gary Renardin kirjoissa esiintyvät Arten ja Pursah ymmärtävät hyvin huumoria. Jos mielestäsi kaikki tämä on silkkaa skeidaa, niin hyvä! Olemme täysin samalla viivalla! ;-) Vain vakavat tekevät elämästään vaikeeta. Ei siinäkään ole mitään pahaa, vakavuus on silloin opettaja. En usko että kukaan on oivaltanut mitään suurta, jos se ei  naurata. Olen kuullut havahtuneiden reaktioita kun he ovat oivaltaneet totuuden, ainut mitä ne tekevät on nauraminen. Siitä erottaa henkisen ihmisen tavallisesta vakavasta negailijasta. Toinen pitää hauskaa ja toinen tekee itselleen ongelmia. Kenen pöytä muuten baarissakin täyttyy ensimmäisenä, nauravien pöytä vai tylsien ja vakavien?
Onneksi yhteiskunnasta ei ole vielä täysin kytketty huumoria pois, tosin sitäkin on alettu käyttämään ahneuden välineenä esim. mainokset ja aivopesu, mutta onneksi tästäkin voi olla tietoinen ja nauraa kaiken päälle..menee vain flowssa ja diggailee elämää. :-)
Harmittavan paljon olen törmännyt huumorintajuttomuutta henkisissäkin porukoissa, ego ei siis säästele ketään. Silloin on hyvä hetki kysyä itseltään, haluanko olla oikeassa vai onnellinen?

Ego ei pidä tyhjän nauramisesta, koska se on este "todelliselle" maailmalle ja kaiken kehittymiselle. Nauru on universaali kieli, joten kaikki sitä ymmärtää, paitsi ego, koska se on rationaalinen ja haluaa kaikelle vakavia tarkoituksia. Jotkut harrastavat nauru joogaakin, koska nauru parantaa mielen ja kehon.Tyhjän nauraminen on silkkaa oivallusta ja hetkessä elämistä! Se on henkisyyttä jos joku on! TÄMÄ Moojin video ON LEMPPARINI!!!






Juha Pitkänen uudessa loistavassa kirjassaan "Vapaus valita, havahtumisen prosessista" kirjoittaa seuraavaa:
"Sanotaan, että mitä havahtuneempi ihminen on, sitä huumorintajuisempi hän on. Tässä on kokemukseni mukaan vinha perä, ja se johtuu siitä, että jossakin vaiheessa havahtumisen tietä saa takuuvarmasti kokemuksen siitä, miten kaikki on kuin onkin vain unta tai suurta draamaa, eikä tätä näytelmää voi enää ottaa täysin vakavasti- jos edes lainkaan vakavasti. Mielen harha muuttuu tällöin hyvin keveäksi ja kipeillekin asioille osaa jo ainakin mielessään hymyillä. Kenties voidaan sanoa, että mitä havahtuneempi ihminen, sen nopeammin hän toipuu mielen harhan iskuista. Se on myös erinomainen mittari omalla kohdalla sen suhteen, miten tosissaan yhä ottaa mielen harhan.
Tarkkaile seuraavan kerran, kun sinulle tapahtuu jotakin mielestäsi ikävää, kuinka kauan sinulla menee siitä toipumiseen. On selvää, että mitä ikävämpi asia, sen enemmän aikaa kuluu. Aloita tarkkailu sellaisista pienistä, ärsyttävistä asioista, joita päivittäin kohtaat. Ehkä joku sanoo sinulle jotakin, mistä et pidä, tai kenties myöhästyt bussista. Kauanko sinulla menee, ennen kuin osaat nauraa tälläisille asioille? Koko sen ajan, kun et osaa nauraa jollekin asialle, olet mielen harhan vanki.

Siirry sitten tarkastelemaan isompia asioita. Onko sinulla sellaisia asioita, joille et osaa vieläkään nauraa, vaikka ne tapahtuivat jo vuosia sitten? Siinä tapauksessa olet koko tuon ajan ollut mielen harhan vankina. Huomautan kuitenkin, että kun käytän sanaa "nauraa" tarkoitan sydämestä ja koko olemuksesta kumpuavaa tajua siitä, että kaikki tosiaan on vain mielen harhaa, enkä suinkaan sitä, että itse nauraminen -vaikka väkisinkin- olisi jotenkin merkityksellistä. Kaikelle voi nauraa nauramatta yhtään.

Ei kurssissa turhaan sanota:
"Ikuisuuteen, missä kaikki on yhtä, mateli pieni hullu ajatus, jolle Jumalan Poika ei muistanut nauraa."


Tube on täynnä hyvää huumoria, jolla voi piristää päiväänsä, on vaikeaa valita sieltä parhaita...;-)
https://www.youtube.com/watch?v=Jx8wt-Ad4UQ 

Katselin yksi päivä tämän Esko Valtaojan puheen ja sekin nauratti minua paljon, pidän hänen asenteestaan, vaikkei tämä varsinainen sketsi olekaan! ;-)




Seuraavan kerran kun ahistus iskee, niin taidan palata tähän blogaukseen....:-) :-) :-)

Hauskaa Illan jatkoa, hyvää yötä ja huomenta!!!!

lauantai 4. tammikuuta 2014

tietoisuudentilat ja valaistuminen

Minä en tiedä mitä valaistuminen on, mutta minä tiedän päivä päivältä mitä se ei ainakaan ole. Siinä onkin ollut vuosien opetus sille itselle, joka on kuvitellut olevansa todellinen.
Henkisen herätyksen kokenut saa tietoisuuteen vain uuden tietoisuuden, jonka voi kuvitella todeksi. Kun ihminen henkistyy, niin siitä alkaa vasta polku joka vie joko vielä syvempään uneen tai sitten se alkaa kuorimaan kuviteltua itseä pienemmäksi. Oma valinta. Mitä korkeampaa ja rankempaa "henkistä" tekstiä lukee ja mitä tarkempi on omien ajatusten suhteen niin sitä hirveämpää se on. Jos lähtee todella hakemaan totuutta, niin siinä ei ole mitään hienoa. Se on itkua ja maailmankuvan murenemista. Todellinen rauha on egon ulottumattomissa eikä sen kokemiseen päästä ilman ITSEN kyseenalaistamista ja omien ajatusten jatkuvaa tarkastelemista. Jos kuvittelet olevasi vielä nimesi, syntymäaikasi ja kaikki se valhe joita toiset ovat sinusta määrittäneet, niin voin sanoa että sinua odottaa vielä kuolema ja ennen sitä paljon tyytymättömyyttä ja rakkauden puutetta. Maailma ei ole kaunis paikka ihmisen mielen kautta tarkasteltuna. Henkisyys ei ole suosiota, miljoona tykkäystä facebookissa tai yksisarvisia hevosia. Mikään identieeetti ei ole henkisyyttä eikä mitään salaisuutta ole. Tämä hetki on ainut paikka missä voi henkisyyden kohdata, eikä sekään ole kovin totta.

Jos tunnet olevasi iloinen, surullinen, apea, masentunut, yllättynyt, rakastava, vihaava, onnellinen, terve, sairas, hyvä, huono, tyhmä, viisas, täydellinen, epätäydellinen, epäonnistunut, onnistunut, haaveileva, tyhjä, väsynyt, pirteä, taitava, kömpelö, yksinäinen, suosittu tai jos olet komea, kaunis, ruma, muodikas, presidentti tai spurgu, niin kaikki ne ovat vain erilaisia ajatuksia ja tietoisuuden tiloja. Dualismin aiheuttamia vääristymiä.
Jos olet kristitty, satanisti, ateisti, buddhisti, new age, hippi, punkkari, rokkari, toimitus johtaja, poliisi tai taxi kuski niin kaikki se hölynpöly on vain yhtä surkeaa ajatusta. Mikään niistä ei vie sinua Jumalan tai pomosi suosioon. Mikään opiskelu ei anna muuta kuin uuden ajatuksen itsestäsi, valheellisen semmoisen. Täällä kaikki käyttää toisiaan hyödyksi, koska koko baletti on vain yksi katoava ajatus. Yhteiskunta ei ole ystäväsi eikä poliisikaan tee työtä päivääkään ilman palkkaa. Rattaisto on vain syntynyt ajatus siitä, että pitää pysyä mukana kaikessa ettei kuolema vaan pääse yllättämään kesken bileiden. Täällä millään ei ole mitään järkeä, eikä erilaiset tietoisuudentilat ja kuvitelmat tee ketään onnelliseksi. Kukaan ei ole täällä saavuttanut itselleen mitään todellista. Syöpä tai onnettomuus saattaa murskata identiteetit hetkessä maan tasalle. Kännin jälkeen tulee aina krapula. Rakkaasi saattaa lähteä hetkellä minä tahansa pois tai lapsesi voi kuolla hetkellä minä hyvänsä. Luonnonvoimat voi viedä kotisi ja murtovaras voi viedä helmesi ja kultasi. Pääkipu voi yllättää kesken odotetun maailmanympärys matkan ja kesämökkisi voi palaa. Suosikki joukkueesi tulee häviämään vielä miljoona kertaa, se on 100 % varma asia. Ystäväsi voi puukottaa selkääsi ja pomosi voi ajatella "voi vittu mikä tampio". Vaikka olet kuinka henkinen niin autostasi voi loppua bensa ja yöunet voivat häiriintyä naapurin luukuttaessa koko yön metallican master on puppetsia. Kristittyjen tuomitseva Jumala on pettänyt jo 2000 vuoden ajan tulematta takaisin ja vesisade on edelleen kastelevaa. Kahvimaitokin voi olla edelleen loppu ja hiukset saattavat harventua kun aika painaa päälle. Kaikki on vain yhtä ajatusta. Ole siitä tietoinen. Jos istut netin ääressä netti identiteettinä, niin ole siitä vain tietoinen, muuten olet unessa omissa kuvitelmissasi.

Minäkin olen tällä postauksella vain ja ainoastaan ajatuksen päässä joko syvällisestä oivalluksesta tai ajatuksesta "et sä tiedä mitään totuudesta". Minun 60 000 ajatusta päivässä ei ole sinun 60 000 ajatuksen kanssa yhtään todellinen. Ajatus rinki vain jatkuu eikä siinä ole mitään todellista. Olemme pelkkiä nollia. Nothing.

Se rauha ja todellisuus mitä voi Jumalaksikin kutsua ei ole syypää meidän järjestämiin ongelmiin tai järjestelmiin ja on TÄYSIN oma valinta haluaako palata takaisin perusolemukseen vai haluaako pysyä unessa. Periaatteessa mitään palaamistakaan ei tapahdu, koska me olemme siinä jo nyt. Muistimme on vain hukkunut kaiken roinan alle. Yksinkertaisuus on monimutkaisuuden alla jatkuvassa rauhan tilassa. Kaikki on siis enemmän kuin hyvin.

Kyllä elämä saa olla hauskaa ja antaa sen ilmetä sellaisena kuin se ilmenee. Ei siitä tarvitse olla huolissaan. Elämä vain on vaarallista egolle. Egolle kaikessa on uhka, koska se pelkää. Hengessä kaikki on yhtä eikä pelkoa ole. Kaiken ohimenevyys on helpottavaa ja vapauttavaa. Olisi ahdistavaa ajatella että olisin Jarkko Hakola ikuisesti. Onneksi en ole. Olen täällä vain piipahtamassa eikä minua ei kukaan kaipaa enää 100 vuoden päästä. Eikä varmaan kaipaa edes tällä hetkellä. Ei voi tietää. Elämä on epävarmaa ja vaarallista, nauti siitä.






Tämän blogauksen inspiraationa oli minun edellinen "hyvää pörinää" postaus, koska se sai ennätys vähän tykkäyksiä ja ennätys vähän lukijoita. Kommenteja ei tullut. Tuon otsikon alla kulkeva kirjoitus ei näytä moniakaan kiinnostavan. Täällä ei saa olla kovinkaan hauskaa, eikä täällä saa nauttia, muuten menee uskottavuus. Eihän kellään voi oikeasti olla mukavaa arjessa. Olen varmaan monen valaistuneen sielun mielestä unessa kun elänkin normaalia arkea. Mutta jos kerron ihmisille kuinka kauheaa kaikki on, niin saatan päästä vaikka iltalehden kanteen tai suomen suositummaksi vlogaajaksi. Uteliaita lukijoita ainakin saa pilvin pimein. Ihmisiä kiinnostaa Matti Nykäset ja Tukiaiset. Kemiat kohtaavat ihan erilailla työpaikkojen tupakkapaikoilla kun haukkuu puol maailma ja kertoo asioita joita ei siedä. Hyväksyntä on näin taattu. Jos kerrot että naapurin Sirkka tai Kake on vähintäänkin ihan hulluja, niin sillä saa hyväksyntää, mutta sen jälkeen tulee paska olo. Pohjimmiltaan haukumme aina itseä. Olemme yksi ITSE eikä erillisyyttä ole kuin ajatuksessa. En ehkä saa näillä ajatuksilla suosiota, mutta ainakin kirjoitan sitä mitä koen olevani ja eläväni.
Niin ja kaikki havainnothan on myös harhaa, koska ne perustuvat yksilön havaintoihin. Näin ollen havaintoni on vain kuvitelmaa eikä mitenkään todellista. Kiitos.

Juuri tätä on dualistinen maailma. Välillä sataa ja välillä paistaa, mutta mun mielestäni kumpikin on vain asioita. Jos koen huippuhetkiä, niin muistan että jokainen niistä on jo hetken päästä mennyt menojaan. Se missä koen todellisen rauhan, on kaiken fyysisten silmien ulottumattomissa. Ah miten vapauttavaa ja onnellista!! :-)

Rauhaisaa lauantaita!!!




perjantai 3. tammikuuta 2014

Hyvää pörinää!!!

Nyt on vuosi 2014 ja kolmas päivä. Olo on jotenkin käsittämättömän seesteinen, luottavainen ja rauhallinen. Nyt on aika hieman mietiskellä kaikkia niitä asioita, jotka tuntuvat elossa hyvältä ja jotka asiat tekevät mieleni hyväksi. Ajattelu on mukavaa puuhaa, kun omaa voimaa niiden hallitsemiseen. Hallinnalla tarkoitan sitä, että on rakentava itseään kohtaan eikä terrorisoi itseään turhilla ja negatiivisilla ajatuksilla. Ei negatkaan ole huonoja asioita, ne vain on, mutta ne saattavat tehdä elosta vaikeampaa kuin se oikeasti olisi.

Tykkään henkilökohtaisesti ajatella rakentavasti ja se ei ole tätä nykyä yhtään vaikeaa. Se on niin luonnollista kuin vain voi olla. Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä elämänsä uhri, eikä kykene itse valitsemaan ajatuksiaan. En tiedä hallitsenko pohjimmiltaan yhtään mitään, mutta olen kuvitellut jo vuosia elämän ihan hyväksi paikaksi kerätä kokemuksia :-) Olen ohikulkija joka katselee näytöstä. Tälläistä katselen nyt:

-Tämä hetki : 
On vapauttavaa ajatella että olen rikas juuri nyt. Minulla on tässä hetkessä kaikki mitä maailmassa vain voi olla. Jos ajattelen huomista tai menneisyyttä, niin ne jättävät kovin köyhäksi olon. Ei ihme, sillä niitä ei enää ole missään! Eilen oli tämä hetki, nyt on tämä hetki ja mahdollinen huominenkin on tämä hetki. On hulluutta elää jossain muualla kuin nyt!! Olen erittäin onnellinen elämästäni, joka on kuljettanut minut tähän hetkeen,omassa mielessäni.

-Tarkoitus:
On käsittämättömän hienoa ja upeaa että elämälläni on syvempi tarkoitus. Tiedän omassa elämässäni sen, että miksi täällä olen ja mikä on tarkoitukseni. Elämä ei ole enää niin pelottava paikka. Semmoset pienet pelot kuin esim. pimeän pelko tai kuoleman pelko on kaikonnut. En jaksa enää murehtia asioita, jotka ovat vain ajan keksimiä. Jos säikyn tai pelkään jotain, niin suhtautuminen pelkoonkin on muuttunut, on voimakasta tajuta se että MINÄ EN OLE PELKO. Tunteet on mukavia asioita ja ne ovat aina ohimeneviä. Niitäkään ei tarvitse pelätä.

-ikä:
Voi vitsi miten onnellinen olen iästäni ajassa. On semmoinen tunne kuin olisi ollut jossain karusellissä, josta olisi halunnut hypätä pois jo ajat sitten. Nyt kun katsoo vanhempana sitä karuselliä, niin tajuaa ettei se ollut edes paha vaan hauska asia. On kivaa kun vanhenee. Sitä elämänkokemusta ei voi rahalla saada, se pitää elää. Todellinen henkisyys tulee kokemuksen kautta, ainoastaan kirjat voivat tukea asioiden ymmärtämistä. On toki helpottavaa lukea kirjoituksia joista paistaa elämän kokemus, kärsimys ja niissä näkyy valutetut kyyneleet, mutta kasvu tapahtuu vasta kun menee itse sinne illuusion keskelle ja elää sen. Ottaa vastuun itsestään -TIETOISESTI.  
Kun on miljoonan tappion kärsinyt, niin se tekee nöyräksi ja vapaaksi asioille jotka näyttäytyvät itseni ulkopuolella. Taaksepäin kun katselee, niin tajuaa että ainut ongelma on ollut minussa ja egossani. Olen itse yrittänyt luoda hampaat irvessä elämästäni "hyvää" vain sen takia että taustalla on piilevä tarkoituksettomuus, kuoleman pelko ja aina silloin tällöin ilmestyvä syyllisyys, joka ohjaa koko ihmiskuntaa.
En pelkää vanhenemista vaan odotan sitä rauhaa ja kiirettömyyttä, jonka olen oivaltanut jo nuorempanakin, onneksi. Paradoksi on se, että just nyt tunnen itseni nuoremmaksi ja lapsekkaammaksi kuin koskaan ennen ja se varmaan johtuu siitä, että en yritä olla väkisin aikuinen enkä halua mukautua väkisin niihin stereotypioihin joita muut sanelevat. Osaa elää enemmän hetkessä ja katsella maailmaa lapsen silmin."Tulkaa lastenne kaltaisiksi" alkaa pikkuhiljaa hahmottua minullekin. Ikä on vain numeroita ja siihen ympärille on luotu tietyt vaatimukset jotka pitäisi täyttää. On hankalaa olla oma itsensä, koska syyllisyys ilmestyy heti paikalle jos et toimi niinkuin MUUT vaativat. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä voimakkaammaksi kasvaa ajatukseni "TÄÄ ON JO NIIIIIIIN NÄHTY" ;-)
Tervetuloa vanhuus ja viisaus:-)

Arki:
Mitä se on? Arki sanaankin on liitetty niin paljon tylsiä mielikuvia, koska siitä on tehty oravanpyörä, jonka pitää pyöriä. On oltava kuin robotti. On tehtävä arkiasioita ja on pakko väsyä ja odotettava tulevaa lomaa joka todennäköisesti menee vain hermoillessa tai jopa ryypätessä hukkaan. Todellisuudessa mitään arkeakaan ei ole, jos niin päättää mielessä, mitään perjantaipulloja ei tarvita, jos sisällä on valmiina semmonen hyvä pörinä. Jos elää jatkuvasti ikuista nykyhetkeä, niin miksi minun tarvitsisi odottaa parempaa huomista?? Jos on tyytymätön elämäänsä, niin arjesta voi tehdä vaikka kuin mielenkiintoista ja hauskaa. On oltava vain rohkea jos aikoo tehdä elämästään mukavaa! Jos tulee huonoja päiviä (harvemmin) arkeen, niin nekin ovat kivoja päiviä, silloin voi relata, levätä ja olla hiljaa itsensä kanssa. silloin on vain kasvua aika. Ei paha. Arjessa on mukavaa.

Pienet ilot:
Uuden hyvän biisin tai bändin löytäminen, kirppislöytö, aamusmoothie, itsetehty raakasuklaa (niinkuin nyt;-), vihreä tee tai mate-tee, raikkaassa ulkoilmassa ilman haukkominen niin, että suu on ihan ammollaan, tihkusade ja hämärät ja rauhottavat päivät (niinkuin nyt), kitaran soittaminen, rumpujen soittaminen, biisien tekeminen niin, että siinä ei ole pakkoa, työ joka voi olla myös semmoista josta tykkää, oma pieni koti jossa on hyvä olla ja joka tekee aina hyvälle mielelle, kaupassa käynti niin, että ei ole tehnyt kauppalistaa, piiiitkät kävelyt lenkit, spontaanit lähdöt, spontaanit blogautukset (kuten tämä), spontaanit ideat, mietiskelyt, rakentavat huumorilla höystetyt keskustelut, positiivinen mieli, HYVÄ YÖUNI, rauhalliset aamut, lukeminen, oma aika, haaveilu, oivallukset, NAURAMINEN, ihmiset, netti (niin paljon kuin vain haluaa olla!!), facebook, viestit, RAKKAUS, intuitio, luottamus että kaikella on tarkoituksensa, itse tehty ruoka, kaverit joihin voi luottaa ja joista SAA energiaa ja inspiraatiota, raha (ei huono asia muttei hallitseva), kuunteleminen, puhuminen, ymmärtäminen, terveys, avoimuus, pelkojen kohtaaminen, metsät, eläimet, VLOGAAJAT, unelmien toteuttaminen, tietämättömyys, VAPAUS, HUUMORI, HUUMORI ja HUUMORI, IOK, vaatteet, musavideot, lp & cd levyt, kaikki vuoden ajat! (yhdessä kokonaisuus), kevät, kauniit ihmiset ja kesä, pyöräily, kesä aamut, pitkät PYÖRÄILY LENKIT (vapaus, aurinko, tuuli, ukkonen), kaupungin kadut (AINA), kahvilat, musiikki lehdet, kirjastot, nostalgia, festarit ja ihmiset, LINJA-AUTOT, istuminen, maisemat, tarinat, rakastuminen, innostuminen, MEDITAATIO, nukkuminen, tarkkailu (omat ajatukset ja ympäröivä maailma), siideri, selväpäisyys, videoiden teko, jammailu bändi treeneissä, PELLEILY, kaiken vetäminen lekkeriksi, ITSELLE NAURAMINEN, arvaamattomuus, kirjoittaminen, ideat, kyseenalaistaminen, kuvaaminen, INSPIROIVAT KUVAT, kuvan käsittely ja kaikki muukin taiteilu,....näitä tulisi vaikka kuinka paljon!




























HAUSKAA PÄIVÄÄ ja hyvää PÖRINÄÄ KAIKILLE!!! ;-) <3 <3 <3 <3 <3 <3

TOIVOO:
ASENTO, lepo ja turpaanveto negatiivisuuksille tässä hetkessä! ;-)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ennustus vuodelle 2014 ja muita paljastuksia, fiiliksiä ja ajatuksia!

Moikka kaikille!!!!

Vaikka uusi vuosi on silkkaa harhaa ja pelkkä kollektiivinen uskomus (koko ajan on nyt hetki), niin silti yritin kovasti keplotella juhlassa ja elämässä mukana, vaikka kovin totisilla vesillä ja pakkomielteisesti en enää osaa juhlimassa ollakaan:-) Yritys kuitenkin hyvä kymppi..;-) Pääasia että on hauskaa ja rentoa meininkiä ;-) Aika perus arki juhlintaa mun mittakaavassa..eli suklaa kännissä ilakoiden, musiikkia kuunnellen ja rock n rollia skulaen...niin & pari rauhottavaa siideriä kaupan päälle:-) Mukava tavallinen uusvuos siis oli:-)

2014 numeroissa ei luo minulle mitää suuria mielikuvia. Edelleen olen valinnut elettäväksi dualistisen maailman eli voin helposti olla siinä ennustaja. Edelleen tulee olemaan maailmassa paljon pinnallista hyvää ja pinnallista huonoa. Ihmiset ovat samanlaisia mielensä kanssa. Muodon tasolla asiat saattavat ehkä näyttää erilaisilta, mutta oma valinta ja asenne on se tärkein pointti, jos mielii saada rauhan ja ilon elämäänsä. Siihen aion keskittyä jatkossakin.

Miten valitsen nähdä ympäröivän maailman? Hyväksynkö sen, että kun 10 ihmistä katsoo samaa asiaa kohti, niin jokainen tulkitsee sen oman menneisyytensä lävitse omalla tavallaan? Pystynkö näkemään kaiken tämän läpi ja katsomaan syvemmälle ihmisyyteen eli todelliseen itseeni? Ennustan siis sen, että elämä pysyy edelleen elämän makuisena. Ennustan siis, että ei ole mitään ennustettavaa. Antaa elämän ilmentyä sellaisena kuin se ilmenee, ja jos siinä ilmenee ristiriitoja omien odotuksieni kanssa, niin annan niille anteeksi.
Suurimmat haasteeni ei ole sinun muuttaminen kaltaisekseni, vaan itseni muuttaminen maailman suhteen (jos töitä mielii tehdä?). Kun ottaa vastuun itsestään, niin hyvällä säkällä toisetkin saavat olla ns. rauhassa. 
Kaiken lisäksi aion olla edelleen hurjan tylsä ja aion jauhaa edelleen näitä samoja asioita, koska se on osoittautunut hyväksi valinnaksi.
Sen uskallan luvata sinulle jo tässä ja nyt, että sinä et ainakaan tule olemaan syyllinen minun ongelmiini. Etkä sinä pysty viemään mun rauhaani, jos haluan nähdä kaikessa tarkoituksen. Oma valintani on se juttu, miten haluan asiat nähdä. Itselläni on vapaus valita mitä ajattelen ja sen että minkä tarkoituksen mistäkin koen. Ah, mikä vapaus!

Vuoden vaihde ei muuta mitään itsensä takia, mutta muutoksen voi toki tehdä missä vaiheessa vuotta tahansa. Koskaan ei ole myöhäistä!
Epäonnistumisen tunteetkin tulee hyväksyä eikä oma epätäydellisyys egossa vie elämäniloa pois, ja jos vie, niin mitä väliä? Sittenhän senkin kokemus on minulle opettavainen ja sillä on oma tarkoituksensa.

Aion siis elää tavallista oman näköistä ihmisen elämää edelleenkin. 2013 vuosi oli erittäin mukava vuosi. Muutin tähän kivaan asuntoon ja olen nauttinut joka päivästä. Olen kokenut aika paljon muutoksia sisäisesti, vaikka ne ei ulkoisesti niin näkyisikään. Paljon on illuusioita murtunut ja vaikka olen ollut luonteeltani mielipiteitä jakava, niin jotenkin olen alkanut tuntea, että en jaksa olla enää jatkuvasti suunapäänä kertomassa mielipiteitäni. En kuitenkaan aio olla vastaamatta jos kysytään. Osaan olla ehkä rennompi itselleni ja toivottavasti muillekin.

Tämä blogi harrastuskin on kasvanut viime vuoden aikana. On tullut paljon uusia seuraajia ja se on palautteesta päätellen antanut monelle hyviä fiiliksiä. Tämän blogin päätarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa tulla suosituksi, vaan olla oma luovuuteni päiväkirja, joka tuottaa itselleni iloa ja oivalluksia. Suurin lukijamäärä yhdelle postaukselle on 3 ja puol tonnia ja edellistäkin luettiin yli 200 kertaa, vaikka kuvittelin, että se ei ainakaan ketään kiinnosta. Keskusteluakin herätti kymmenittäin. Tuli myös muutama yksityisviestikin.
On kuitenkin ollut helpotus nähdä, että en olekaan yksin omien ajatuksien ja haasteiden kanssa. Ensimmäiset vuodet iok tyyppisessä ajattelutavassa oli aika helvetillisen yksinäistä. Kaiken lisäksi omien ajattelumallien muutaminen oli raskasta, mutta jollakin tasolla rauhoittavaa ja siksi jatkoin. Se on ollut oikeestaan kaltaiselleni ailahtelevaiselle ihmiselle ainut asia, mikä ei ole muuttunut eikä tule koskaan muuttumaankaan. Olen löytänyt polun jota haluan kulkea. Kuten sanottu, takaisin vanhoihin uskomuksiin on silkka mahdottumuus palata. No way!
Nykyään olen saanut uusia tuttuja ja ystäviä, joiden kanssa voi naureskellen jutella mistä vaan, ilman että tarvitsee pitää itseään hulluna tai outona. Maailma on rakentanut silmiini uuden ympäristön..tai siis maailma on sama, mutta itse olen muuttunut, niinhän se menee tai jotain..ihan sama kunhan nauttii;-)
Olen vältellyt tietoisesti puhumasta iokista muiden ihmisten kanssa ja se johtuu siitä, että sitä ei voi ymmärtää kukaan muu paitsi se joka sitä opiskelee. Kaikki muu on vain silkkaa hulluja luuloja ja kummallisia kuvitelmia. Olen opiskellut tätä 5 vuotta ja sen ymmärrys muuttuu jatkuvasti. Se johtuu siitä, että mun egoni muuttuu ja ehkä jopa pienenee, ei väliä. Sen verran voin kuitenkin kuvata että kysymys ei ole uskonnosta eikä positiivisuuden luomisesta. Se on niiden vastakohta. Ei mitää hienoa eikä kimaltelevaa. Kaiken vastakohta siinä mielessä, että siinä työstetään ainoastaan omia uskomuksia ja pelkoja pois omasta mielestä, pois rakkauden edestä. Sana rakkauskin on täysin harhaanjohtava tässä mielessä. Sen sanan mielikuvat revitään irti ja murskataan pois. On rajua kamaa käydä omien pelkojen kimppuun ja katsoa mitä sieltä sisältä oikeasti löytyy. Olen täysin nöyrällä kannalla edelleen kaiken suhteen. Nostan jo tässä nyt kädet pystyyn, että minä en tiedä mistään mitään. Luulen, että en ole edes uskaltanut vielä katsomaankaan kaikkea sitä, mitä joudun vielä työstämään omien pelkojeni ja syyllisyyteni kanssa...en tiedä, en osaa yhtään sanoa, että missä vaiheessa olen menossa, eikä silläkään ole mitään väliä. Loppupelissä mä vaan olen ja se riittää. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja jos joku toinen ei sattuisi hyväksymään minua, niin silläkään ei ole mitään väliä, koska se hänen ongelma ei ole minun omistuksessani. En ole kuitenkaan tavannut vielä ensimmäistäkään ihmistä joka olisi mennettänyt mielenrauhansa minun juituistani, ehkä se johtuu siitä, että näistä ei kukaan tajua mitään?heh ;-)

Suurin tarkoitukseni on nähdä sinussa "rakkaus" ja siitä on itsekeskeisyys todella kaukana. Kaikki muu paitsi kuvitelmat on täydellistä ja me voimme yhdessä olla täydellisiä tai siis me olemme. <3 <3

Muista, että jos joskus eksyt tänne jatkossakin lukemaan ajatuksiani, niin niiden ajatusten tarkoitus ei ole olla totuus muille kuin minulle itselleni. En minä edes tiedä mikä on sinun totuutesi. Yhtä tärkeä ja oikea se sinulle kuitenkin on, ja jos ei ole, niin tee asialle jotain. Elämän kuuluu mielestäni olla mukava matka täynnä tarkoitusta. Kunnioittakaamme toisiamme. Olemme yhtä arvokkaita jokatapauksessa.







Tästä vuodesta haluan liki samanlaisen, koska olen ollut onnellinen muutenkin. Töissä on ollut mukavaa, olen terve ja hyviä kavereita. Rakkautta vielä lisää (mistä se muuten puute kumpuaa? Se on ehkä mun oma haaste miettiä), niin sitten kaikki on vähintäänkin hyvin...näillä mennään...;-) <3 <3 <3

Ja sitten parin viimepäivän fiiliksiä kuvin....

Tietokone? Mikä se on...?;-) 4 biisiä yhdessä illassa.Tällä kertaa rauhallista kitara fiilistelyä

mun kivikautinen ja vaatimaton studio

Levykauppa äxän alelaari ja uuden vuoden "kännipaketti"..;-) Let`s rock and flow!!

suun mukainen suklaasydän, mihkähän sen  laittas..?;-)



Uuden vuoden soittelot...
 
Soitteloiden jälkeen pari hassua per lärvätsalo go go ja "henkisiä" keskusteluja. Katse tulevaisuuteen...:-)

Eilinen siideritaivas <3

Maagista uuttavuotta vaan!

Liikenneympyrästä maantielle ammuttu pommi...;-)

Hyvää tätä hetkeä kaikille!!! Kiitos että olette olemassa edes jossain!

T:JAKE