Tiedänkö miksi synnyin tänne? En tiedä. Tiedänkö miksi minulle on annettu niin paljon vastoinkäymisiä? En tiedä. Tiedänkö miksi kuolen? En tiedä. Tiedänkö miksi sairastun? En tiedä. Tiedänkö mikä ruoka sopii kenellekin? En tiedä. Tiedänkö miksi pukeudun tänään mustaan t-paitaan? En tiedä. Tiedänkö mitä muut minusta ajattelevat? En tiedä. Tiedänkö mitä huomenna tulee tapahtumaan? En tiedä. Tiedänkö kuinka pitkään elän tässä kehossa? En tiedä. Tiedänkö mitä unta näen ensi yönä? En tiedä. Tiedänkö edes sitä että musiikkia kuuntelen tunnin päästä? En tiedä kuuntelenko ollenkaan, tai että onko minulla edes kuuloa silloin. Tiedänkö kuka tätä nyt lukee? En tiedä. Tiedänkö mikä on oikein ja mikä väärin? En tiedä. Tiedänkö miksi sodat ja tsunamit raivoavat? En tiedä. Tiedänkö miksi ulkona sataa vettä marraskuun lopulla? En tiedä. Tiedänkö miksi joku haluaa kantaa vihaa sisällään? En tiedä. Tiedänkö mikä musiikki on hyvää ja mikä huonoa? Voin ehkä kuvitella, mutta en tiedä. Tiedänkö miksi tuttu sairastuu syöpään? En tiedä. Tiedänkö varmasti että rakastaako minua vilpittömästi kukaan? En tiedä. Tiedänkö varmasti voittaako tappara illan matsissa? En tiedä. Tiedänkö miksi ihminen pelkää kuolemaa? En tiedä. Tiedänkö miksi joku tekee itsemurhan? En tiedä. Tiedänkö miksi synnyin vuonna 1972? En tiedä. En tiedä mitään ja jos luulen tietäväni, niin se on vain mielikuvitusta, pelkkää arvailua....joskus saattaa osua jopa kohdalle.
Kukaan ei tiedä mitään. Tiedetään vain asioita sieltä täältä, aina siihen asti kunnes se toisin "todistetaan". Ja vaikka tietäisin jokaisen asian maailmassa, niin se ei toisi minulle turvaa eikä onnellisuutta. Minun olisi pakko tankata jatkossakin pakkomielteisesti tietoa, eikä näin rauhan tunteelle olisi sijaa. Ei tietäminenkään ole paha asia, kunhan vain tiedostaa että se ei ole todellisuutta.
Tietääkö kukaan oikeesti edes mitä rakkaus on? Minusta näyttää siltä tätä maailmaa katsottuna, että vihat ja rakkaudetkin on menneet täysin sekaisin jo aikojen alusta asti. Paljon näyttää olevan erillisyyteen uskovia mieliä, jotka taistelevat hengissä selviämisen toivossa toisiaan vastaan. Erillisyys on meidän suurin uskonto ja kyky Rakkaudessa elämiseen on täysin kadonnut.
Vapautta on olla tietämättä. Minua ei kiinnosta se nippelitieto jota täällä pidetään viisautena. Eikä minua kiinnosta matemaattiset kaavat, jotta tuntisin itseni tärkeäksi ja nerokkaaksi. En ole enään järin kiinnostunut kehityksestä, joka ei koskaan tule loppuun asti. Kukaan ei ole kehittynyt tässä baletissa kuin korkeintaan hautaan. En usko edes mihinkään henkisiin kehityksiin paremmasta ihmisestä, ei sellaisia ole olemassa kuin korkeintaan silkkisissä new age porukoissa pelkkänä hassuna ajatuksena. New age näkemykset ovat myös vain muutoksen alaisia ja hyvin hierarkisia. Kaikki on vain silkkaa hämäystä, jos sen ottaa rehelliseen kasittelyyn ja tarkastelee asiaa puolueettomasti. Me kaikki olemme kuitenkin yhtä yhdessä mielessä ja rakkaudessa, jonka tieto ja vapaa tahto on vain jakanut osiin.
Rakkaus, täydellisyys ja ikuisuus on meidän jokaisen yhteinen. Eikä sitä pysty tiedolla pirstaloimaan. Se taitaakin olla ainut asia, jonka luulen tietäväni ja sekin on lopulta heitettävä menemään (taidan heittää jo tässä ja nyt). Mielessä on voima ja jokaisen ulottuvilla, eikä ratkaisu, rauha tai rakkaus ei löydy sen ulkopuolelta. Se löytyy jokaiselle aikanaan omasta sisimmästä.
Ulkopuoli ei ole koskaan kohdellu ketään kauniisti. Meillä jokaisella on pettymyksiä tarinassaan. Maailma ei ole kaunis, niin kauan kuin ihminen on unohtanut itsensä, yhteisen todellisuutensa. Erilliseltä näyttävä minä on vain unohtanut todellisen Rakkauden, joka ei ole jättänyt meitä koskaan.
MINÄ en tiedä mitään ja se onkin ainut asia jonka tiedän, joten tilanne ei olekaan täysin toivoton;-) Hauskaa ja Rakkauden täyteistä olemisen hetkeä yhteiselle Minälle ja kuvitellulle erillisyydelle. :-)
T: Jarkko tarinassaan & Rakkaus tarinan ulkopuolelta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti