lauantai 30. marraskuuta 2013

Minä en tiedä mitään!!!

Seuraavalla kerralla kun KUVITTELEN tietäväni jotakin, niin sano minulle että "Jake hei, et sä mitään tiedä!". Samalla voit sanoa minulle että "et sinä Jarkko ole yhtään mitään!" En minä olekaan. Kuvitelmaa koko mokomakin tarina.

Tiedänkö miksi synnyin tänne? En tiedä. Tiedänkö miksi minulle on annettu niin paljon vastoinkäymisiä? En tiedä. Tiedänkö miksi kuolen? En tiedä. Tiedänkö miksi sairastun? En tiedä. Tiedänkö mikä ruoka sopii kenellekin? En tiedä. Tiedänkö miksi pukeudun tänään mustaan t-paitaan? En tiedä. Tiedänkö mitä muut minusta ajattelevat? En tiedä. Tiedänkö mitä huomenna tulee tapahtumaan? En tiedä. Tiedänkö kuinka pitkään elän tässä kehossa? En tiedä. Tiedänkö mitä unta näen ensi yönä? En tiedä. Tiedänkö edes sitä että musiikkia kuuntelen tunnin päästä? En tiedä kuuntelenko ollenkaan, tai että onko minulla edes kuuloa silloin. Tiedänkö kuka tätä nyt lukee? En tiedä. Tiedänkö mikä on oikein ja mikä väärin? En tiedä. Tiedänkö miksi sodat ja tsunamit raivoavat? En tiedä. Tiedänkö miksi ulkona sataa vettä marraskuun lopulla? En tiedä. Tiedänkö miksi joku haluaa kantaa vihaa sisällään? En tiedä. Tiedänkö mikä musiikki on hyvää ja mikä huonoa? Voin ehkä kuvitella, mutta en tiedä. Tiedänkö miksi tuttu sairastuu syöpään? En tiedä. Tiedänkö varmasti että rakastaako minua vilpittömästi kukaan? En tiedä. Tiedänkö varmasti voittaako tappara illan matsissa? En tiedä. Tiedänkö miksi ihminen pelkää kuolemaa? En tiedä. Tiedänkö miksi joku tekee itsemurhan? En tiedä. Tiedänkö miksi synnyin vuonna 1972? En tiedä. En tiedä mitään ja jos luulen tietäväni, niin se on vain mielikuvitusta, pelkkää arvailua....joskus saattaa osua jopa kohdalle.
Kukaan ei tiedä mitään. Tiedetään vain asioita sieltä täältä, aina siihen asti kunnes se toisin "todistetaan". Ja vaikka tietäisin jokaisen asian maailmassa, niin se ei toisi minulle turvaa eikä onnellisuutta. Minun olisi pakko tankata jatkossakin pakkomielteisesti tietoa, eikä näin rauhan tunteelle olisi sijaa. Ei tietäminenkään ole paha asia, kunhan vain tiedostaa että se ei ole todellisuutta.
Tietääkö kukaan oikeesti edes mitä rakkaus on? Minusta näyttää siltä tätä maailmaa katsottuna, että vihat ja rakkaudetkin on menneet täysin sekaisin jo aikojen alusta asti. Paljon näyttää olevan erillisyyteen uskovia mieliä, jotka taistelevat hengissä selviämisen toivossa toisiaan vastaan. Erillisyys on meidän suurin uskonto ja kyky Rakkaudessa elämiseen on täysin kadonnut.

Vapautta on olla tietämättä. Minua ei kiinnosta se nippelitieto jota täällä pidetään viisautena. Eikä minua kiinnosta matemaattiset kaavat, jotta tuntisin itseni tärkeäksi ja nerokkaaksi. En ole enään järin kiinnostunut kehityksestä, joka ei koskaan tule loppuun asti. Kukaan ei ole kehittynyt tässä baletissa kuin korkeintaan hautaan. En usko edes mihinkään henkisiin kehityksiin paremmasta ihmisestä, ei sellaisia ole olemassa kuin korkeintaan silkkisissä new age porukoissa pelkkänä hassuna ajatuksena. New age näkemykset ovat myös vain muutoksen alaisia ja hyvin hierarkisia. Kaikki on vain silkkaa hämäystä, jos sen ottaa rehelliseen kasittelyyn ja tarkastelee asiaa puolueettomasti. Me kaikki olemme kuitenkin yhtä yhdessä mielessä ja rakkaudessa, jonka tieto ja vapaa tahto on vain jakanut osiin.

Rakkaus, täydellisyys ja ikuisuus on meidän jokaisen yhteinen. Eikä sitä pysty tiedolla pirstaloimaan. Se taitaakin olla ainut asia, jonka luulen tietäväni ja sekin on lopulta heitettävä menemään (taidan heittää jo tässä ja nyt). Mielessä on voima ja jokaisen ulottuvilla, eikä ratkaisu, rauha tai rakkaus ei löydy sen ulkopuolelta. Se löytyy jokaiselle aikanaan omasta sisimmästä.
Ulkopuoli ei ole koskaan kohdellu ketään kauniisti. Meillä jokaisella on pettymyksiä tarinassaan. Maailma ei ole kaunis, niin kauan kuin ihminen on unohtanut itsensä, yhteisen todellisuutensa. Erilliseltä näyttävä minä on vain unohtanut todellisen Rakkauden, joka ei ole jättänyt meitä koskaan.

MINÄ en tiedä mitään ja se onkin ainut asia jonka tiedän, joten tilanne ei olekaan täysin toivoton;-) Hauskaa ja Rakkauden täyteistä olemisen hetkeä yhteiselle Minälle ja kuvitellulle erillisyydelle. :-)


T: Jarkko tarinassaan & Rakkaus tarinan ulkopuolelta

lauantai 23. marraskuuta 2013

HOTTER THAN HELL!! Reckless Love, house of rockbar, kouvostoliitto 22.11.2013

HOT!!!!

Jos minulta kysyttäisiin veitsi kurkulla, että mikä on maailman paras musiikki genre, niin ensin vastaisin hikikarpalot hiusrajasta valuen: "kaikki, en voi sanoa yhtä ainoaa oikeaa". Mutta jos olisi aivan pakko vastata, muuten lähtisi henki, niin vastaisin ääni väristen: "80-luvun glam metal..." MIKSI?: "no kun rakastan eskapismia, teatteria, isoja kertosäkeitä, kapinaa, 80- lukua, kapulan pyörityksiä, värikkäitä miehiä, värikkäitä naisia, imeliä kliseitä, positiivisuutta, melodioita, rentoutta, hauskan pitoa, rakkautta, hittejä, nostalgiaa ja kitara sooloja..." ;-)
Rakastan sitä että äijät sanovat "v...u mitä homoja,yök" ja rakastan sitä että teinit hullaantuvat estoitta ja laulavat mukana. Beibi, sitä on rock n roll, kaikessa ärsyttävyydessään, sitä se on aina ollut ja sitä se tulee aina olemaankin. Se on elämää suurempaa. Täydellistä sarjakuvaa. Oi Jumalani, älä anna minun ikinä aikuistua.




Eilen matkasimme K.V:n kanssa suoraan timeless fields treeneistä kouvolaan house of rockiin. Paikan päällä vastaanotto oli rento ja ensimmäiseksi sai heittää läppää narikassa/lippupisteessä. Ilokseni sain myös huomata miten musiikin volyymi ennen keikkaa oli mukavan hiljaisella, joten pystyi ihan rennosti juttelemaan ja siinä ohella kuuli myös omat ajatuksensa. Hienoa. Tunnelma oli rento ja yhden siiderin juotuani totesin, että se oli ihan jees hintainenkin. Sitten eturiviin, jossa sai ihan rauhassa ihailla nuorten villiintymistä sekä diggailla aitiopaikalta bändin esittämiä kasari kliseitä. Isoja kertsejä ja paljon hittejä. On todella vaikeaa löytää yhtään huonoa biisiä bändiltä, joka tietää miten hyvät biisit tehdään. Olen täysin vakuuttunut siitä reckless love olisi ollut maailmanluokan stadion bändi 80-luvulla. Olenhan itse diggaillut sitä musiikkia jo silloin, kun bändin jäsenet vasta taputtivat kakkaa lattiaan.
Eipä tässä mitään, antaa muutaman kuvan ja itsekuvaaman videon kertoa niistä fiiliksistä, joita eilen saimme kokea. 
Paluumatkalla mielessä pyöri 2 ajatusta, toinen oli se, että haluan rummut, liekkirummut joiden basareissa lukee Jakeflame,timeless fields. Toinen ajatus oli se, että kouvolaan heti taas kun sinne tulee loistava musiikkia, se on jämpti se. Inhotkaa tai rakastakaa. Rock n roll all night & Hard rock hallelujah!!!!!

Lemppari kuva

















ha(e)ssu karismaattinen kapulan pyörittäjä


















Ja video jonka värkkäsin: http://www.youtube.com/watch?v=RG5smrZwKnk&feature=youtu.be


T: Jakeflame

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ihmissuhteiden merkitys iok:ssa

Ihmissuhteiden merkitys IOK:ssa.

Kurssin tekstiosassa kappaleessa 22 tehdään selkeä ero erityisen ihmissuhteen ja pyhän ihmissuhteen välillä:

”Sillä epäpyhä (erityinen) ihmissuhde perustuu eroavuuksiin, jolloin kumpikin ajattelee, että toisella on jotakin, mitä hänellä itsellään ei ole. He tulevat yhteen – kumpikin täydentääkseen itseään ja anastaakseen toiseltaan. He jäävät siihen saakka kunnes ajattelevat, ettei jäljellä ole enää mitään muuta vietävää ja siirtyvät sitten eteenpäin. Ja näin he vaeltavat läpi vieraiden ihmisten maailman, ihmisten jotka ovat erilaisia kuin he itse, asuvat heidän kehojensa kanssa yhteisen katon alla, joka ei anna suojaa kummallekaan; samassa huoneessa, kuitenkin maailmoiden päässä toisistaan.

Pyhä ihmissuhde alkaa aivan toisenlaisista perusteista. Molemmat ovat katsoneet sisimpäänsä, eivätkä ole nähneet siellä mitään puutetta. Hyväksyessään täydellisyytensä, hän haluaa laajentaa sitä liittymällä yhteen jonkun toisen kanssa joka tuntee itsensä samalla tavalla täydelliseksi. Hän ei näe mitään erilaisuutta näiden kahden itsen välillä sen takia, että erilaisuudet koskevat vain kehoja. Sen vuoksi hän ei näe mitään sellaista, minkä hän haluaisi toiselta ottaa.

Ajattele mitä pyhä ihmissuhde voi opettaa! Siinä usko erilaisuuksiin tehdään tyhjäksi. Siinä usko erilaisuuteen vaihtuu samanlaisuuteen. Siinä näkemys erilaisuudesta muuttuu visioksi.” (T-22, johd.)

Kurssi sanoo, että tällaisina vision hetkinä me koemme ”pyhän hetken”, ajattoman hetken jolloin kuka tahansa voi kokea todellisen olemuksensa ikuisena henkenä. Tähän oivallukseen IOK viitta puhuessaan ”Sovituksesta”. Monet henkiset tiet opettavat, että tällaisen tuonpuoleisen tai valaistumisen kokemus, on mahdollinen, mutta että siihen päästään yksinäisyydessä ja että se saavutetaan ainoastaan silloin kun on vietetty paljon aikaa kurinalaisessa meditaatiossa. Kaikkein yleisin käsitys valaistuneesta olennosta on todellakin luultavasti kuva askeetin yksinäisestä elämästä luolassa, jossa hän tulee ”Ahaa” oivallukseen, mietiskeltyään vuosien ajan jalat ristissä istuen, käytännöllisesti katsoen ilman minkäänlaisia inhimillisiä kontakteja.

On merkillepantava paradoksi, että huolimatta siitä, että Ihmeiden Oppikurssin opetussuunnitelmaa pidetään usein ”itseopiskelu kurssina” (mitä kuvausta ei löydy itse Kurssista), niin Kurssin opetus aktivoituu kokonaisuudessaan vain ihmissuhteissa. Kurssi kyllä toden totta tunnistaa kaikissa ne tavallisissa ihmissuhteiden tosiasiallisesti esiintyvät, sille ominaiset itseä palvelevat ansat, väärinymmärrykset sekä selvät harhakuvitelmat, jotka tekevät suhteista ”erityisiä”. Mutta itsensä kanssa vastaan asettumisen ja anteeksiannon avulla opitaan vähitellen antamaan ihmissuhteiden ohjaus sille sisäisen viisauden asiamiehelle, jota Kurssi kutsuu Pyhäksi Hengeksi. Ihmissuhteet muunnetaan tässä egon antautumisessa hengelle – mitä saatetaan joutua toistamaan lukemattomia kertoja päivittäisen elämisen virrassa – tasoittaen tietä sellaiselle molemminpuoliselle valaistumiselle, joka laajenee jopa kummankin pyhäksi tekemän ihmissuhteen tuolle puolen:

”Rakasta veljeäsi niin kuin itseäsi, ei ole unennäköä. Pyhä ihmissuhde ei myöskään ole unta, kaikki mitä siinä jää unesta jäljelle, on se että suhde on yhä erityinen ihmissuhde. Kuitenkin Pyhälle Hengelle se on hyvin käyttökelpoinen, Jolle on ihmissuhteessa erityinen tehtävä. Siitä tulee onnellinen uni, jonka avulla Hän voi levittää iloa tuhansille ja taas tuhansille sellaisille, jotka uskovat, että rakkaus on pelkoa eikä onnellisuutta. Anna Hänen täyttää tehtävä, jonka Hän antoi ihmissuhteellesi hyväksymällä se (suhteen pyhyys) sinua varten, jolloin siitä ei haluta mitään muuta kuin sellaista mitä Hän (PH) haluaa.

Kun tunnet, että jokin uhkaa ihmissuhteesi pyhyyttä, pysähdy välittömästi ja anna pelostasi huolimatta Pyhälle Hengelle halukkuutesi salliaksesi Hänen muuttaa tuo hetki sellaiseksi pyhäksi hetkeksi, jollaisena sen haluat mieluummin olevan. Tässä Hän ei koskaan epäonnistu. Mutta älä unohda, että suhde on yksi kokonaisuus, mistä seuraa se, että jos jokin uhkaa toisen osapuolen rauhaa, niin se uhkaa samalla tavalla toistakin. Yhteenliittymisen siunauksellisuus ja voima piilee siinä tosiasiassa, että nyt on sinun ja veljesi mahdotonta kokea pelkoa yksinänne tai yrittää käsitellä sitä yksinänne. Älä koskaan usko tämä olisi tarpeellista tai edes mahdollista. Yhtä mahdotonta on kuitenkin sekin, että pyhä hetki tulisi jommallekummalle teistä ilman toista. Se tulee molemmille, kumman tahansa pyynnöstä.

Se joka uhan hetkellä on mieleltään terveempi, tulisi muistaa se miten paljon hän on toiselle velkaa ja miten paljosta hän on toiselle kiitollinen ja onnellinen voidessaan maksaa velkansa tuottamalla molemmille onnellisuutta. Muistakoon hän tämän ja sanokoon:

Kaipaan tätä pyhää hetkeä itseäni varten, jotta voisin jakaa sen rakastamani veljen kanssa.

Ei ole mahdollista että voisin saada sen ilman häntä, tai hän ilman minua.

Meidän on kuitenkin täysin mahdollista jakaa se nyt.

Siksi valitsen antaa tämän hetken Pyhälle Hengelle, jotta Hänen siunauksensa voisi laskeutua meidän yllemme pitäen meidät molemmat rauhan tilassa.” (T-18.V)

Lähde: D. Patrick Miller, Understanding A Course in Miracles, The History, Message, and Legacy of a Spiritual Path for Today. s. 116-118
 

R.I.P mökki

Moi!
8-9 vuotta sain kunnian asua virenojalla mökissä, joka oli minulle hyvin rakas asuinsija. Se aika mitä sain asua siellä, merkitsi minulle suuren muutoksen aikaa. Juuri ennen virenojalle muuttoa lopetin viikonloppu kännäämiset ja tupakan polton. Halusin tietää mitä on todellinen vapaus. Vanhat tavat saivat jäädä ja uusi ajattelutapa sai astua tilalle. Luovuin monesta asiasta, mutta jotakin suurempaa sain tilalle. Olin saanut ennen muuttoa virenojalle meditaatiossa väläyksen siitä, että tulisin muuttamaan sinne...ja niin kävikin uskomattomien yhteensattumien kautta. Kun muutin mökkiin autottomana, niin lähimpään kauppaan oli noin 7 kilometriä matkaa. Ensimmäiset vuodet mentiin kauppaan polkusinpyörällä, satoi tai paistoi. Muistan vielä kun tulin kaupasta 2 täyttä kauppakassia ja pyörä mukana. Takana 7 kilsaa ja edessä vielä 7 kilsaa ja puolenmetrin tuore lumihanki, oi niitä aikoja..;-) 

Oli hiljennyttävä ilman nettiä, ilman telkkaa, ilman hienouksia, ilman sosiaalista ilmapiiriä. Mun parhaat ystävätkin tulivat kuvioon vasta sitten myöhemmin (timeless fields).Vain rummut ja polkupyörä oli kaverinani. Aluksi ei ollut edes rumpuja. Sain kokea tuon 9 vuoden aikana vahvoja asioita, niin huonoja kuin hyviäkin, niin arkisia kuin hengellisiäkin. Jouduin todellakin kohtaamaan itseni. Kun vuoden alusta tulin takaisin kerrostaloon orimattilan keskustaan, niin olin muuttunut mies.
Nyt nautin elostani täydempänä kuin koskaan, arvoni ja maailmani ovat täysin erit. Nyt on uuden aika, tunnen sen luissani tälläkin hetkellä. Olen suuresti kiitollinen, kun edes ajattelenkin kaikkea sitä ihmeellistä, mitä siihen taloon liittyi.

Viime perjantaina 15.11.2013 kävimme bändikavereiden kanssa mökin "hautajaisissa". Oli hölmö tunne seistä makkarin, olohuoneen ja keittiön päällä pimeässä, pelkkää mustaa multaa jalkojen alla. Kaikki oli hävinnyt. Olo ei ollut surullinen mutta hauska, ihmeellinen ja hieman ehkä haikeakin. Niissä hautajaisissa ei itketty, vaan muistelimme kaikkea hienoa mitä siellä tapahtui. Muistot eivät katoa koskaan, ja olen ikuisesti kiitollinen jokaiselle elolliselle ja elottomalle joka liittyi tuohon 9 vuoteen, kiitos. Näin se maailmankaikkeus katoaa... R.I.P MÖKKI.


Ja nyt....



Onneksi tuosta menneestä ajasta on paljon video / valokuva materiaalia ja laitan tähän loppuun mun ensimmäisen youtube videoni "MEMORIES", joka on tietysti sävelletty virenojan mökin maagisten seinien sisällä.

T: Jakeflame

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mielipide: Sarasvuo, Wirtanen & Hyysalo

Täydellisesti epätäydellinen?

Katselin eilen kohutun jakson Sarasvuosta, jossa oli vieraana lumilautailuonnettomuudessa loukkaantunut Pekka Hyysalo. Ensimmäiset reaktioni oli hyvin tyypilliset ja lähdin mukaan Sarasvuon luomaan voi jestas kuinka uskomatonta tunteeseen. Jopa Hyysalon jälkeen vieraana ollut Toni Wirtanenkin oli niin liikuttunut, että Hyysalo piti saada takaisin vieraaksi kameran eteen. Totta tämäkin puoli.
Niin, ensimmäiset ajatukset oli itsellänikin, että huh kuinka upeaa ja periksiantamatonta. Juuri tätä Suomalaiset tarvitsevat. On upeaa että ei anneta periksi. On upeaa, että kaikki on mahdollista kun oikein kunnolla haluaa ja on upeaa, että ihmisten pienille mielipahoille tulee hieman kontrastia. Kaikki on suhteellista ja aina voi tulla isompia ongelmia ja esteitä. On ehkä joskus hieman lapsellista valittaa pienistä asioista. Tässä tapauksessa tapaus Hyysalo on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kiitokset hänelle. Nostan myös samalla hattua.

Kuten aina myös tässäkin tapauksessa, aloin kuitenkin miettimään asiaa syvällisemmin. Onko asia nyt niin, että kunnon kansalaisen kuuluu just tässä kohti nostaa hattu ilmaan ja tehdä Hyysalosta puolijumala?
Tässä minun mielipiteeni: Mielestäni meitä ihmisiä on monenlaisia ja monen luonteisia. On monenlaisia näkemyksiä, arvoja ja jokaisella ihmisellä on oma karmansa. Meillä kaikilla ei ole, eikä tarvitse olla samanlaista näkemystä siitä, että kuinka elää hyvä ja laadukas elämä. Meidän jokaisen ei tarvitse pingottaa 100 lasissa koko aikaa. On voimaa joskus osata päästää irti ja hellittää. On voimaa osata hyväksyä asioita ja nähdä kaiken täydellisyys. On voimaa nähdä täydellisyys siinä ettei jaksa. On voimaa uskaltaa olla täydellisesti epätäydellinen. 
On upeaa, että ihminen toteuttaa itseään juuri niin kuin ITSE haluaa, mutta tässä kohti on voimaa osata erottaa se, että meidän jokaisen ei ole tarkoitus juosta maratoonia, eikä jokaisen vammaisen tarvitse saada seksikästä tyttöystävää tai komeaa poikaystävää, eikä täydellisiä lihaksia. Jos esim. Pekka Hyysalolla on, niin se ei tarkoita sitä, että meidän muiden tarvitsisi tuntea siitä huonoa omaa tuntoa! En voi aina ymmärtää sitä mielikuvaa, joka median taholta aina halutaan iskeä ilmoille, että pitää olla komea, kaunis, tehokas ja täydellinen. On juostava vaikka vammaisenakin. On jatkuvasti taisteltava onnensa eteen. Kaikki on ansaittava kovalla työllä. Osoitan hieman ymmärtämättömyyttä ihmismielelle, joka ruoskii aina vaan itseään paremmaksi ja paremmaksi, sillä kuka kertoisi minulle sen missä on paikka jossa ollaan täydellisiä? En ole henkilökohtaisesti päässyt siellä vielä käymään. Sen sijaan olen kuullut ja nähnyt paljon ihmisiä, jotka eivät kestä itseään tässä hetkessä, vaan aina pitää kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Yhteiskunta ei arvosta ihmisiä, jotka ottavat rennosti, ovat tavallisia ja tuntemattomia. Heitä ei pyydetä studioon, eikä niille anneta mielellään palstatilaa.

Ymmärrän sen että talk showtkin tarvitsevat draamaa, jotta katselija luvut pysyisivät mahdollisimman korkealla. Ja ymmärrän sen, että jokainen ohjelmassa vieraana oleva sekä juontaja varmistaa oman paikkansa katselijoiden sydämissä. Tässä kohti haluan sanoa, että olen aika kova Wirtas fani ja Sarasvuon kirjojakin tuli vuosia sitten luettua. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta haluan muistuttaa siitä miten media käyttäytyy. Se haluaa luoda mahdollisimman paljon tehokkaita työntekijöitä, jotta kulutuskin pysyisi mahdollisimman hyvänä. Laiskat ei saa syödä edes leipää ja niiden paikka on "helvetissä". "Joka ei työtä tee ei sen syömänkään pidä". Samalla koemme entistä enemmän vain syyllisyyttä ja epätäydellisyyttä. Me teemme monesti sillä ongelman, että haluamme olla parempia ja parempia ihmisiä, koskaan näkemättä sitä, että oikeestaan kaikki on aina ihan hyvin. Asioilla on tapana muuttua kuitenkin ja aina asioissa näyttää olevan hyvät ja huonot puolet.
Korostan vielä sitä, että on todella upeaa, että Pekka Hyysalo on valinnut rohkean ja periksiantamattoman elämän, mutta ei meidän muiden tarvitse kokea siitä ainakaan alemmuuskompleksia. Ei ole väärin relata ja antaa periksi. Meistä jokainen on oman elämänsä sankari. Meillä jokaisella on omat heikkoudet ja vahvuudet. Meillä jokaisella on oma tarina jonka pohjalle elämme. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että rakkauden edessä jokainen kelpaa ja on hyväksytty juuri semmoisena kuin on. Ei ole ketään joka oikeasti tuomitsisi, ellet tuomitse ja rankaise itseäsi. Jokainen tyylillään ja antaa jokaisen kukan kukkia omassa puutarhassaan. Kukaan ei ole täydellinen yksin ja erikseen, mutta kaikki yhdessä on kerrassaan upea kokonaisuus. Katsokaa vaikka luontoon, siellä on monenlaisia ja monen näköisiä asioita, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden. Luonnon ei tarvitse pingottaa. Luonto on täydellinen kokonaisuudessaan ja se hyväksyy itsensä, eikä se ei elä "vasta sitten kun..." Ongelmia ilmenee heti kun ihminen tulee sinne vilkkaan mielensä kanssa, se haluaa muutoksen täydellisyyteen. Luonto muuttuu, mutta se muuttuu luonnollisesti. Se elää ikuisesti ikuista nyt hetkeä. Kun luonnon on aika muuttua virran mukana, niin luonto ei tee siitä ongelmaa, se vain muuttuu luonnollisesti.
Ymmärrän että ihmistä vaivaa jatkuva kuoleman pelko, eikä se missään tapauksessa saa luovuttaa, mutta yritetään silti hyväksyä asiat semmoisena kuin ne ilmenee, tai edes relattais hieman enemmän. Siksi hyväksyn myös Sarasvuon ja kumppanit sekä yritän ymmärtää ihmisen ja sen luomat ongelmat, ehkä kuitenkin vähemmälläkin tulisi toimeen. Tässä oli näkökulmani ja kiitokset inspiraatiosta! :-)

Tästä löydät kyseisen mahtavan ohjelman. Mitä tunteita tai ajatuksia se sinussa herättää? Alkaa 24 minuutin kohdalta.

http://www.ruutu.fi/ohjelmat/sarasvuo/kausi-1-jakso-7 

Peace & Love!!!

Jake

perjantai 8. marraskuuta 2013

Annihilator, Nosturi, Hell-SIN-ki, Ke 6.11.2013

Jeff Waters & Annihilator SHOW!

Kun 80- luvulla thrash & speed metal löi läpi musiikki maailmassa, niin pitkätukkien korvissa kaikui nimet kuten slayer, metallica, anthrax, testament, stone, megadeth & death angel. Porukasta erottui edukseen myös bändi nimeltä annihilator. Annihilatorin vahvuus mielestäni oli selkeissä jyräävissä riffeissä sekä melodioissa. Soitinyhtye annihilator ei kuitenkaan lyönyt koskaan lopullisesti läpi, vaan jäi sinne 2 divisioonaan. Metallica meni menojaan huippu sävellyksillään, mutta annihilator jäi tyylilleen uskollisena veivaamaan riffejään ihan näihin päiviin asti. Yhtye jäi myös nauttimaan metallipiireihin kulttisuosiota. Kokoonpano bändissä on muuttunut jatkuvasti evoluution lailla, mutta orkesterin pääjehu Jeff Waters on ja pysyy. Tukka lyhenee ja soolot pitenee. Hyvä niin. 
Nosturin keikalla kävi selväksi se, että kuka on bändin pomo. Yhtyeen laulaja/ kitaristi oli viskattu oikeaan laitaan ja muut nuoret muusikot antoivat tilaa pomolle. Jeff osasi olla karismaattinen ja osasi ottaa lähes jokaisen paikalle saapuneen huomioon. Kovin henkilökohtaisesti en pysty hänen huomionosoituksiaan ottaa, sillä kuuluhan pomon osata ottaa homma haltuun. Karismaa tai ei, mutta show ainakin osataan viimesen päälle tyylillä.
Pääpaino oli onneksi vanhemmassa tuotannossa ja soundit oli ainakin ylätasanteelta kuultuna ja katsottuna loistavat, ihan kuin olisi kuunnellut yhtyettä levyltä. Pilkuntarkkaa soittoa ja ad/hd:n kaltaista lavaliikehdintää.
Bändi oli just niin kovassa iskussa, kuin vain osasi odottaa. En jaksa uskoa, että paikalta poistui yhtään pettynyttä ilmettä.
Tässä muutama kuva paikan päältä sekä video kooste. Valitettavasti kamerani soundit eivät ole huippuluokkaa, mutta kuvaaja(allekirjoittanut) antoi ainakin hyvän kuvan siitä, miksi päädyin antamaan keikan otsikolle nimeksi Jeff Waters & Annihilator Show!

Tankkausta




kissalan pojat baaritiskillä





rock n roll over!!




vain yksi...:-) 7 eskoo on aika paljon...



Lämppäri Generals..ei oikein uponnut.





Jeff Waters




kitaraharmoniaa...




"Skeban kurittaminen on vakava asia...möööö"




suurin osa kuvistani oli liikekuvia. Mistähän moinen mahtoi johtua?




laulu ja soitinyhtye: annihilator









hevimies on erimies




Viel yksi....




Lämppäri bändin källi.....;-)


Tässä sitten se kooste: http://www.youtube.com/watch?v=6SfbawIjLtA&feature=youtu.be



See you annihilator(alligator)
PEACE, ROCK & LOVE!!!!

JAKE

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

illuusioiden maailma

Illuusioiden maailma.

Elämme illuusioiden maailmassa. Täällä saa olla tarkkana kuin porkkana. On monenlaisia näkemyksiä, houkutuksia ja totuuksia. On miljardeja näkemyksiä ja triljoonia uskomuksia. Biljoonia ajatuksia ja mielialoja.
Ole varuillasi, älä mene lankaan.
En kerro tässä totuutta, valitettavasti, mutta kerron että totuus on niin yksinkertainen, että se ei liity näihin millään tavalla. En voisi sitä edes kertoa.



Olen kuullut että kun uskoo Jumalaan, Jeesukseen, niin se pelastuu. Olen kuullut, että kun on varuillaan ja valmis, niin Jeesus tulee ja pelastaa! Olen kuullut, että jos en tee parannusta niin joudun helvettiin. Olen kuullut, että kun menee lahkoon ja jos on tarpeeksi hyvä ihminen, pääsee tiettyyn porukkaan ja pelastuu. Olen kuullut, että jos istuu puun alla, niin saattaa jopa valaistua. Olen kuullut, että jos kuuntelee jotain tiettyä gurua, niin hän on ainut ja oikeassa, hän tekee elämästäni hyvää ja valmista. Olen kuullut, että jos syön tarpeeksi super ruokia, niin tulen terveeksi enkä enää sairastele. Olen sitten melkein kuolematon. Olen kuullut, että jos olen jatkuvasti tässä hetkessä, niin voitan egoni ja valaistun. Olen kuullut, että jos uskon karmaan niin kehityn Jumalan tasolle. Ole kuullut että karma on Jumalan tapa opettaa, rankaista ja kehittää. Olen kuullut että eläimet on alemmalla tasolla ja vain ihmisellä on mahdollisuus Jumala yhteyteen. Olen kuullut että jos menee intiaan hakemaan itseään, niin sen voi löytää. Äiti ammakin on kuulemma jo Jumala, täydellinen rakkaus ja Ammalaisuus on hyvä vaihtoehto. Olen kuullut että jos on satanisti tai ateisti, niin muut saa lynkata oman onnen edestä, sekin on hyvä polku, kai. Ufojakin on kuulemma täällä, joku meistä voi olla kontaktihenkilö. Luostareihin kannattaa kuulemma mennä, siellä on pois pahalta maailmalta. Jos ajattelee positiivisuuksia jatkuvasti, niin on kuulemma hyvä ihminen. Luin että jos 28 päivää tekee kiitollisuus tehtäviä, niin saa lähes kaiken mitä haluaa. Ennustajillakin kannattaa käydä ja henkimaailman kanssa kandee styylata, ne auttaa ja kertoo totuuden. Kirkkoon kannattaa mennä ainakin Jouluna, koska se kuuluu asiaan ja on kunnon kansalaisen merkki.

On voimakiviä, enkeleitä, rituaaleja, yksisarvisia, ufoja, henkioppaita, henkisiä oppaita ja muutama uskonto ja näkemys:
Kristinusko, Islam, Ateismi, Hindulaisuus, Shenismi, Buddhalaisuus, Sikhiläisyys, Luonnonuskonnot, Juche, Spiritismi, Juutalaisuus, Bahai, Jainalaisuus, Zarathustralaisuus, Rastafari, Wicca...on new agea, krishnaa ja taolaisuutta.




Juu u. Maailmassa on lukemattomia muitakin uskomuksia ihan viidakon kätköistä lahden lähiöbaarin kaljatuoppi keskusteluihin asti.  Jokainen luo jatkuvasti uusia mielipiteitä ja näkemyksiä. Saa olla varuillaan mihin mielensä upottaa. Uskomukset eivät ole pohjimmiltaan mitään, ne ovat täysin neutraaleja. Ihmiset uskovat jatkuvasti johonkin, varsinkin JUST siihen mitä näkee. Minullakin on omat uskomukseni jotka on varmasti jo uurteina aivoissa...;-) 
Joku palvoo jalkapalloa tai jääkiekkojoukkuetta, joku bändiä tai näyttelijää. Joku voi olla televio ohjelman koukussa ja haaveilee Ridgen tai Johnny Deppistä. Joku on pomonsa manipuloitavissa tai aviopuolison tossun alla. Jollekin auto on kaikki kaikessa, joku istuu netissä päivät pitkät. Joku sanoo ettei usko mihinkään, mutta samaan aikaan mieli kuljettaa kuin pässiä narussa 24 /h. Iltapäivälehdet ja aikakausilehdet tuuttaavat jatkuvasti uutta tutkimusta ja tietoa, jota palvomme ja johon uskomme, sumeilematta. Uskomme että raha on kaiken aa ja oo. Uskomme että se tuo onnen ja vapauden. Uskomme että se vapauttaa mielen harmoniaan. Uskomme että jos meillä on 1500 facebook ystävää ja vähintään 20 tykkäystä päivässä, olemme hyviä ihmisiä. Olen kuullut että jos komea tai kaunis ja hyvin toimeentuleva, niin saa komean ja kauniin puolison ja onnellisen parisuhteen.



Mikään ei mene ikinä niinkuin on sanottu. Se henkisyys mihin itse tähtään ei perustu siihen mikä näkyy ulkopuolella. Siitä ei voi taistella eikä sitä voi palvoa. Täällä maailmassa palvotaan ja täällä maailmassa vihataan. Raamatun kaikki kuvastot paholaisesta on mielemme peiliä ja ainut mahdollinen helvetti on jo täällä. Täällä on itku ja hammasten kiristys. Eikä elämä sääli edes pieniä lapsia, itkulla tänne tullaan ja itkulla täältä lähdetään. Halusit kuulla sen tai et. Siinä välissä on kaavamaiset hammassäryt, sodat, masennukset, pettymykset, sairaudet ja sydänhuolet jne. Itse olemme illuusiomaailman luoneet, sitä saa mitä tilaa.
Totuus, mitä se on? No se ei ole mitään. Se lepää kaiken takana ikuisessa rauhan tilassa. Jos sanot minulle että "et sinä tiedä totutta", niin vastaan, että en tiedäkään, ja juuri se tekee minut rauhalliseksi ja onnelliseksi. Se mihin uskoo niin se lisääntyy, mutta kuka on se joka luo ja katsoo?



On tietysti tehtävä hieman töitä sen eteen, että ei ole ihan kaiken vietävänä. Tänään aamulla meditaatiossa jouduin jatkuvasti palata hetkeen sanomalla mielessäni itselle: "ajattelemassa". Itse kyhätyn ajatusringin takia sain palauttaa itseni takaisin nyt hetkeen. Yritin seurata hengitystä ja olla siinä läsnä. Minulla on vilkas mieli, se suunnittelee, muistelee, innostuu ja pelkää. Nykyään pyrin seuraamaan vain omia ajatuksiani, koska ymmärrän, että ajatus on se joka luo jokaisen silmillä nähtävän asian. En ole ympäristön uhri, vaan voi valita itse miten ympäristöön suhtaudun. Analysoinnin takaa löytyy kuitenkin vain ykseys, mutta tässä kiireen ja houkutuksien maailmassa siinä tilassa on kovin haasteellista olla läsnä.
Kerron tämän siksi, että sinullakin on mahdollisuus kokea mielenrauhaa ja että muistaisin itse perusasiat. Ehkä sinä sen jo tiesitkin, mutta ehkäpä joku toinen "ei ole tullut ajatelleeksi..".



Minun uskomukseni tänään on ihan naurettavia, mutta nautin niistä.Tästä päivästä tulee hyvä tai siis se on JO NYT SITÄ, sillä ei ole niinkään mitään väliä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ainut todellisuus minulla on nyt, tässä ja nyt!!! :-)

Hauskaa päivää kaikille ja pistän tähän loppuun pienen uskomuksen omasta elämästäni. Uskon tällä hetkellä että VOLBEATIn viimeisin levy "Outlaw gentlemen & shandy ladies" on kerrassaan niin loistava, että meinaa itku tulla! hehee(oho, tulikin nauru.. ;-)


T: uskovainen omassa elämässään


tiistai 5. marraskuuta 2013

Jakeflame: "Fantasy World" & Gary R. Renard: "Rakkaus ei ole unohtanut ketään"

Hyvää iltaa!!

Olen tässä tehnyt musiikkia, jotka julkaisen nyt, tässä ja nyt. Samalla metodilla mennään, eli soittelen hyvin intuitiivisesti kaikki soittimet itseni kanssa. Nauhurina toimii vanha 8-raita nauhuri ja rumpuina käytän sähkörumpuja. Musiikissa kuuluu myös kitarat, basso ja syntikat. 
Tällä kertaa pääsin taas semmoiseen syvään fiilikseen ja annoin vaan musiikin tehdä itsensä. Toivottavasti pidät kuulemastasi. Toimii parhaiten kuulokkeilla ja rennolla asenteella. 
3 kappaletta: "Fantasy World", "Arten & Pursah" & "Light my Heart".


http://www.youtube.com/watch?v=QUmBGfammLA&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug


http://www.youtube.com/watch?v=WTCJzoBt2HU&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug





http://www.youtube.com/watch?v=inLo4_pteZA&feature=c4-overview&list=UUjvO_Rj3uKWUczenjnP3Wug


Sain myös luettua pitkään odottamani Gary R. Renardin uuden kirjan nimeltä "Rakkaus ei ole unohtanut ketään". Asian tuntevat ja asiasta muuten vain kiinnostuneille tiedoksi: on loistava kirja. Aika paljon on niitä samoja opetuksia, kuten edellisissäkin Garyn kirjoissa ja se kuuluukin asiaan ja opetuksiin. Uppoaa varmasti ihan scifistäkin diggaaville....Paljon sain oivalluksia ja ymmärrystä asioihin jotka ovat mietityttäneet. 
Loppu pelissä aika hauskaa luettavaa, uskoi niihin tai ei. Kirja ihmettelyyn, rakkauden ymmärtämiseen ja egon murskajaisiin, mutta tosikot älkööt vaivautuko(tai ehkä juuri niiden pitäisi;-)































Rauhaa ja rakkautta!!!!

T: Jakeflame

maanantai 4. marraskuuta 2013

Rakkautta ajatussumusta?

Hyvää sumuista maanantaita kaikille!

Olin äsken hyvin nukutun yön jälkeen rauhallisessa meditaatiossa (joka ei aina sitä ole), ja sanoin mielessäni "tänään en ajattele asioita yksin". Sitten pyysin että saan aiheen tälle postaukselle. Sain ensin " innoittava ajatus", jonka jälkeen olin vielä hetken hiljaa, sumu hälveni ja sen jälkeen tuli nimi "Rakkautta ajatussumusta?", innostuin nimestä niin paljon, että ponkasin ylös niin nopeesti, että melkein unohdin sanoa kiitos;-)

Rehellisesti sanoen en tiedä tällä hetkellä yhtään mistä kirjoitan ja se tämän homman tekeekin mielekkääksi, vähän sama juttu kuin musiikin tekeminen tai soittaminen..antaa sormien viedä otelautaa tai antaa kapuloiden lyödä isku kerrallaan. Tyylejä on monia. Nyt tiedän sentään otsikon. Pitäisikö mun lopettaa tähän kun toi otsikko on jo noin hyvä...eipähän menisi ainakaan pilalle...heh;-)

(Hetki mietiskelyä....)




Kun aloin aikoinaan meditoimaan ja hiljentymään, niin minulle pikkuhiljaa valkeni se karmea totuus, että olin elänyt ajatussumussa koko menneen elämäni ajan. Päässäni oli semmoinen kaaos, että en ollut huomannut ympärilläni oikeestaan mitään kaunista. Olin korkeintaan rakastunut vain omiin ajatuksiini. Minä elin sumussa. Jos katsoin ihmistä vierelläni, niin suodatin hänet rationaalisesti ja suodatin hänet oman menneisyyteni kautta. Tein hänestä omat mielikuvani, joita sitten "rakastin", vihasin tai muuten vain analysoin. Tämä voi kuulostaa ihan normaalilta, mutta meditaatio eli ajatusten jatkuva tarkkailu paljasti sen karmean totuuden, että eihän 24 h jatkuva ajatusrinki voi olla totta. En voi arvostella ystävääni tai rakastani sen pohjalta, jotka olen itse oppinut elämässäni, ymmärräthän mitä tarkoitan? Halusin tuntea rakkauden syvemmin.
Meditatiivinen elämä alkoi paljastaa muitakin asioita, joita olin pitänyt uskollisesti totena. Aloin näkemään ympärilläni asioita jotka perustuvat vain ajatuksiin, aloin huomaamaan miten pinnallista kaikki on. Huomasin miten epätodellisia ajatuksia vaalin. Aloin samalla kyseenalaistamaan kaiken oppimani, jopa rakkauden. Aloin mietiskelemaan, että mitä rakkaus todellisuudessa on, onko se jotain mitä ajattelen sen itsekkäästi olevan, vain voisiko se olla jotain suurempaa? Jos nyt minulta kysyt, että mitä rakkaus on, niin en voisi samana päivänä enää ajatella rakkaudesta samoin. Lyhyesti vastattuna se voisi olla jotain "Rakkaus on jotain joka ei tule ajatussumusta". Rakkaus on kaikki muu. Tai voi se rakkaus olla ajatussumuakin, mutta ei erikseen, vaan se on kaikki yhdessä. Ei erillisenä vaan kokonaisena. Rakkaus on silkkaa tätä hetkeä, johon menneisyys ja tulevaisuus katoaa. Eilen oli tämä hetki, nyt on tämä hetki ja mahdollisesti tuleva huominenkin on kaikesta huolimatta tämä hetki. Kuten huomasit, olet nyt ikuisuuden portailla. Tätä on todellinen rakkaus.

Niin kovin moni parisuhteessakin ajattelee vain rakastavansa. Hyvä, ei ajatuksissa ole mitään pahaa, mutta rakkauden ajatteleminen on kuitenkin hieman eri asia, kuin rakastaminen sielusta. Ajatteleminenkin on mukavaa jos siitä on tietoinen. Jos seuraa aktiivisesti oman päässä tapahtuvaa karuselliä, voi huomata että se ei aina ole hallittavissa. Ajatukset määrittävät jopa ihmisten mielialat, ja ne voi saada ihmisen vaikka masentumaan tai vaikka jopa kiikkumaan itsemurhan partaalle, ajatusten jatkuva hallitsemattomuus aiheuttaa kaikki sodat ja ongelmat. Yritämme epätoivoisesti hallita koko ympärillä olevaa maailmaa, mutta emme hallitse edes omia ajatuksia, ei ole siis ihme että maailma näyttää joskus sekaiselta ja ristiriitaiselta paikalta. Ehkäpä tässä kohti voisin tarkentaa että hallitseminenkin voi mennä takaisin ajatussumuun eli kannattaa vain tehdä pieni ero sinun todellisen itsesi ja pelkkien ajatusten välille. Pieni välimatka tekee hyvää. Todellinen minä ei ole pelkkää ajatussumua, vaan sen voima on paljon suurempi.


Kuinka moni teistä on pettynyt joskus omiin odotuksiinsa? Kuinka moni on huomannut vain ajattelevansa, että rakastaa toista? Tämän ajatuksen takia sitä "rakkautta" saattaa jatkaa uusi ajatus "en mä rakastakaan sinua enää" tai " mä vaan luulin rakastavani". Taitaa olla tuttua monille, ainakin itselleni se on tuttua. Rakkaus siis sekoitetaan ajatussumuun. Ajatus on jatkuvaa ja joskus siihen on hyvä tehdä irtiotto.

Miten minä nykyään ymmärrän rakkauden? En mitenkään. En edes tiedä mitä se rakkaus on, koska sitä ei voi sanoilla koskettaa. Voin vain mietiskellä asiaa ja antaa viitteitä. Rakkaus on sanojen ulottumattomissa. Rakkaus on todellista, eikä rakkaus muutu kuten ajatus muuttuu. Ajatus näyttää syntyvän ja hetken päästä se jo katoaa, kuolee. Näin se ajatus myös syntyy uudelleen ja siten syntyy uusi elämä (ellet pyöritä samoja vanhoja ajatuksia vuodesta toiseen?). Elämän kiertokulku. Ajattelen, siis olen! Rakkaus ei kuitenkaan kuole vaan on ikuista. Se on koko olemassaolomme ainut todellinen tarkoitus. Rakkaus on kaiken näyttävän takana kaikessa ja yhtä aikaa. Jos nyt yritän antaa viitteitä siitä, miten näen rakkauden niin ainahan voin yrittää, kuitenkin jätän se mahdollisuuden että se on paljon, PALJON enemmän kuin nämä pienen pienet sanat joilla nyt yritän osoittaa..

Rakkaus löytyy tästä hetkestä, vain siinä se voi olla. Se ei tule vasta sitten kun...muuten se jää aina yhtä kauas sinne "sitten kun " maailmaan.

Rakkautta on olla läsnä toiselle, se voi olla esim. kuuntelua ja ymmärtämistä, Olemme kasvaneet ajassa eri aikaan, joten se ei vähennä rakkauden määrää, emmekä siten voi tuomita ketään toista ihmistä. Toisten tuomitseminen paljastaa tietoisen rakkautemme vähyyden. Haluamme jokainen tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, mutta jäämme aina vajaaksi ja petymme, jos tulemme riipuvaiseksi siitä ajatuksesta, että joku toinen tuo sen rakkauden minulle.

Rakkaus näyttäytyy täällä energiana ja se on kaiken energiaa. Eikä se, että se näyttäytyy meille erilaiselta tai eri muotoiselta, poista sitä mahdollisuutta, että sekin on sisältä vain energiaa, rakkauden energiaa. Rakkaus on myös energian takana, ja siellä se vasta oikeestaan onkin. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää.

Rakkauden alkulähde löytyy sinun sisältäsi, se kumpuaa sieltä. Jos tahdot kokea ja elää siinä, niin sinun on löydettävä se ensin sisältäsi. Kukaan muu ei voi sitä tuoda sinulle eikä minulle, koska mistä se sitten alkujaan lähtisi? Harha. Rakkauden täytyy siis lähteä "minusta"...tai siis tarkemmin sanottuna itse luodun ajatuksen "minä" takaa. Rakkautta voi ajatella, ja sitä kohti voi lähteä, mutta totuus on se että olemme sitä jo. Olemme olleet sitä aina. Ongelma tulee vain siitä, ettemme tiedä sitä. Vain omat esteet rakkauden edestä on poistettava ja se on jokaisen oma työmaa. Se on se risti joka jokaisen täytyy kantaa. Halusimme tai emme. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, eikä toisia voi käytää omiin tarkoituksiin, mutta oman mielen voi muuttaa, jotta elämästä tulisi mahtava kokemus. Tämän jälkeen kaikilla on hyvä olla.

Rakkautta on antaa anteeksi. Oikeestaan mitään muuta ei tarvitsisi tehdä rakkauden oivaltamiseksi kuin antaa anteeksi. Anteeksianto vapauttaa kaikesta. Koska olemme niin kovin usein menneisyytemme orjia, ainut joka vapauttaa meidät läsnäolevaan hetkeen on anteeksianto. Anteeksianto on lääke kaikkeen ja se on jatkuva prosessi. Tulet huomaamaan sen myötä, että kuinka paljon olet antanut energiaasi muille. 
Ajatteletko negatiivisesti muita ihmisiä, menneitä ystäviäsi? Tuomitsetko mielessäsi? Vertailetko itseäsi toisiin? Oletko kateellinen? Koetko, että muut ovat syypäitä onnettomaan elämääsi? Onko muut henkiset suuntaukset väärässä ja sinun kulttisi ainut oikea? Onko kristinusko ainut polku taivaaseen? Suututtaako jos työkaveri saa enemmän palkkaa kuin sinä? Iskeekö v.....s, jos edellä autoileva törttöilee ja hidastelee? Menetätäkö mielen rauhan, jos kaupassa on pitkät jonot? Ovatko vanhempamme syypäitä meidän tämän hetkiseen elämäämme? Onko parisuhteesi vienyt vapautesi ja pilannut elämäsi?? jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä esimerkit ovat ehkä ihan inhimillisiä tunteita, mutta mieti kannattaako antaa omasta rauhasta toisille. Anteeksianto vapauttaa kaikesta ja on samalla hemmetin hauska harrastus, siinä saa aina uuden mahdollisuuden antaa anteeksi ja mitä haastavampaa sitä opettavaisempaa! ;-) Jään siis opettelemaan elämää...:-)

En ala tässä sen enempää kertomaan, että mitä rakkaus on, kyllä sen oivallus tulee aikanaan jokaiselle, tai ehkä se on jo kaikilla muilla paitsi minä vielä etsin itseäni..?;-). Ehkä ainut tarkoitus tällä on muistuttaa itseäni siitä, että rakkaus ei ole sitä mitä iltapäivälehdet, naistenlehdet tai monet suomi pop iskelmät sen antavat ymmärtää. Rakkaus on huolien ulottumattomissa, vain ihminen kipuilee omassa luomassaan maailmassa ja etsii epätoivoisesti rakkautta. Tietä takaisin kotiin. Kuka mitenkin, omalla tyylillään ja tämä on minun tyylini. Kirjoita sinä oma postauksesi tai kerro minulle joskus, miten rakastat itseäsi ja elämää.

Nyt onkin aika kysyä että tuleeko rakkaus ajatussumusta vai onko se todellista nyt, tässä ja nyt? Onko se aina ollutkin nyt? En halua dissata ajatuksia, ajatteleminen on mukavaa, enkä itse ole koskaan ajatellut niin paljoa kuin nykyään. Paradoksi. Mutta mikä on sitten muuttunut? Se, että minä en ole ajatus, vaan minä ajattelen. Siinä on huima ero. Minä harrastan ajattelemista ja käytän sitä työkaluna. Se antaa minulle voimaa eikä vie sitä. Se ei masenna minua, vaan voin ajatella rakentavasti ja positiivisesti. Jos joskus hukun ajatussumuun, niin naurahdan sille. Tulen sieltä takaisin ja muistutan itseäni että heh ja huh, kuvittelin äsken olevani tuo ajatussumu...;-) Tiedän sen, että en todellisuudessa ole ajatus ja vielä vähemmän se mitä SINÄ ajattelet minusta. Olen vain todellinen sinulle sen verran mitä minusta ajattelet. Ajatuksesi minusta on sinun asiasi ja sinun ajatuksesi, minä voin ajatella sinusta ihan jotain muuta. Jokaisesta ihmisestä on kiva ajatella jotain hyvää ja ennenkö edes huomaat, niin se automatisoituu. (Paras lahja, jonka voi toiselle antaa.) Nyt huomaatkin ensin ne hyvät puolet...ja jos huonot puolet iskevät myöhemmin tajuntaan, niin muista oletko mieluummin vapaa kuin annat voimasi ja menetät mielenrauhasi, oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa? Vain rakkaus kykenee laajenemaan. Viha supistaa ja tekee olon paskaksi. Ei tunteissa ole mitään vikaa, kunhan muistaa että todellisuudessa se mitä ajattelet toisista, ajattelet itsestäsi. Tällekin voi antaa anteeksi.

Tähän loppuun palaan vielä siihen, mistä alussakin puhuin eli meditaatiosta. Ainakin minä tarvitsen vieläkin meditaatiota, koska siinä osaan helpoiten irtaantua omista haluista, ajatuksista, ongelmista ja muista kuvitelmista. Pelkkä hengityksen seuraaminen saa mielen hiljenemään ja siinä tilassa koen helpommin rauhan ja rakkauden.

Elämä ei ole syntiä eikä pahaa, se vain saattaa joskus tuntua siltä. Nauraminen on hyvä ja hauska lääke kaikkeen, kaikki on kuitenkin annettu anteeksi ja vapautettu. Se maailma, jossa elämme päämme sisällä, ei ole kovin todellinen, mutta rakkaus on todellinen ja se antaa kaiken anteeksi, vilpittömästi. Katso rakastasi, silitä ja kuuntele sitä. Koe hetki aitona ja puhtaana. Jos rakas ei ole vierelläsi, niin sano vaikka itsellesi "Minä riitän semmoisen kuin olen, olenhan rakkaus." Jos mielemme valtaa negatiivisuus ja pelko, niin ymmärretään sitä, olemmehan kuitenkin vain ihmisiä arjen hulinoissa. Kaikesta huolimatta....

Tänään aion olla täynnä elämää!!!



ja muistan että "ÄLÄ PELKÄÄ!"




Nyt palaan takaisin todellisuuteen ja jätän tämän kauniin ajatuksen taakseni, carpe diem.


Rauhaa ja rakkautta tähän hetkeen!!!!

T: Jake






lauantai 2. marraskuuta 2013

Väliaika, kahvia ja pullaa!! (aikamoinen hulabaloo!!)

Moicca kaikille!

2816. Se on aika paljon enemmän kuin minun -nobodyn- edellisen blogautuksen lukijaennätys. Tuo 2816 on tämän hetkinen lukijamäärä spontaaniin kirjoitukseen "henkisesti alaston parisuhde vai räjähdysaltis miinakenttä?" ja se tulee kasvamaan, huom. lumipalloefekti. Samaan sys(k)syyn luettujen kaikkien kirjoitusten kokonaismäärä 10 000 mennä pärähti rikki samalla kertaa ja vieläpä ihan reilusti.
Kävin tossa äsken aamulenkillä pimeässä ja rauhallisessa syysaamussa. Mietin sekä jäsentelin asioita ihan itseni takia. Siitä minulle kimposi tietysti lisää sanottavaa. Jotakuinkin ajatusrinkini kulki/kulkee tätä rataa:

Ensiksikin kiitos kovasti kaikille niille tuntemattomille, jotka ovat vilpittömästi ja aidosti jakaneet ajatukseni eteenpäin! Kiitos erityisesti ihmeiden oppikurssi facebook sivustolle, joka oli oman sivuni lisäksi AINUT paikka johon linkitin kirjoitukseni. Sen jälkeen alkoi kuhina: tuli yksitysviestejä, tykkäyksiä (iok sivulle), viestejä tänne, kaveripyyntöjä, kiitoksia, ajatuksia ja muita kommentteja. Jotkut faceystävistäni ovat törmänneet kehuihin ympäriämpäri facebookkia. Tuli paljon mm.kysymyksiä että saako kirjoitustani jakaa? Vastaus siihen on että tottakai saa!! Itsehän minä avoimesti täällä kirjoittelen tuntemuksistani. Kaikki jakoon vain eikä minulta tarvitse kysellä mitään. Vaikka kirjoittelenkin välillä tyhjänpäiväisistä asioista(näkökulma asia) niin tarkoitus on laittaa oivallukset ja hyvä fiilikset jakoon:-)





Suhde/parisuhdeasiat kiinnostavat ihmisiä ja omalla näkökulmallani on näköjään tilaus. En puhu muiden puolesta, enkä puhu normaalista yhteiskunnan opettamasta näkökulmasta, vaan siltä pohjalta jossa nyt elän ja olen. En edes pystyisi kirjoittamaan siltä pohjalta että "näin saat paremman suhteen, tee sitä ja tee tätä..jne." En opeta muita tietoisesti vaan opetan pohjimmiltani itseäni (muidenkin kautta). Se joka jotain muuta ajattelee ei ole täysin ymmärtänyt viestiäni. Me olemme kaikki toistemme peilejä. Enkä minä ole tässä tapauksessa löytänyt muita, vaan muut ovat nyt löytäneet minut.

Muistutan vielä itsestäni uusillekin lukijoille, että millainen tyyppi täällä kirjoittelee. 
Olen ajatellut asioita henkiseltä pohjalta jo silloin kun opettelimme aakkosia, juttelin aina henkeviä, kyselin Jumalasta ja mietin elämän tarkoitusta, teininä pussikaljan äärellä, kotona kavereiden ja äänilevyjen äärellä. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi ajattelijaksi olen kasvanut, niin sitä voimakkaammaksi kaiken kyseenalaistaminen on käynyt. Olen itkenyt itseni uneen miljoona kertaa rakkaushuolien takia, kirjoitellut henkilökohtasia päiväkirjoja, elämänkokemuksia, blogannut myspaceen ennen facebookkia, sekaantunut yliluonnollisiin asioihin teinistä asti, ollut monissa vaativissa ihmissuhteissa, nähnyt huumehelvettejä, avioeroja, lukenut satoja henkisesti rakentavia kirjoja, jutellut bändikavereideni kans satoja tunteja(tuhansia?) henkisistä asioista, ollut työttömänä yksin vuosia, pettynyt, pettyny ja pettynyt...olen tutkinut uskontoja sekä muita henkisiä suuntauksia. Tavannut paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia filosofioita ja näkemyksiä, ja jutellut heidän kanssaan, meditoinut vuosia, omat elämänkuviotkin ovat olleet joskus aikamoisessa sotkussa. Olen istunut tuhansia tunteja netin äärellä kirjoittelemassa ja pohtimassa ja kaiken tämän lisäksi ajatukseni rullaa 24/h ;-) Vasta iokin myötä olen saavuttanut elämääni jotain syvempää, rakastavampaa ja mielenrauhaisampaa. En kuitenkaan puhu siitä polusta sen enempää, vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sen saman tien valinneet, koska vaikka sen viesti on yksinkertainen, ei sen ymmärtäminen sitä ole. Se on koko elämän / elämien kestävä polku. Kun kaiken tän pohjalta ammentaa, niin kaikesta on aina jotain sanottavaa.
"Rakkauden pohjasakkaa, oon mä oon mä oon mikä oon..."




Seuraavaksi ajattelin asiaa niin, että mikään ei tule muuttumaan kirjoitusten suhteen, aiheet tulevat jatkossakin olemaan just niitä mitä mietiskelen. En osaa olla muutakuin sitä mitä olen. Kirjoitus saattaa olla täysin spontaania, jopa niin spontaania, että en yleensä edes ensimmäisen kirjoitetun sanan jälkeen tiedä mihin tämä päättyy ja mikä on aiheen otsikko. Uskon hetkessä elämisen riemuun ja ajattomuuteen, joten minusta ei kannata erikseen tehdä mitään tarinaa, älä edes vaivaudu. Jokainen joka on tuntenut minut niin tietää että nämä aiheet ovat kulkeneet mukanani läpi elämäni, mutta nyt tuli huomatuksi se, että minun ei enään tarvitse olla erilainen ja yksinäinen ajatusteni kanssa. Kuten tuli huomattua myös se, että voin olemalla oma itseni jopa jeesata muitakin, aidosti ja "vahingossa". Kuten olen miljoona kertaa kirjoittanut, uskon siihen positiivisuuteen ja rakkauteen, joka tulee luonnostaan ja "vahingossa" eikä niitä voi esittää tai kontrolloida. Tälläinen määrä tekstiä minkä olen kirjoittanut viimeisen 15 vuoden aikana, on varmasti niin monta kilometriä, että en uskaltaisi sitä edes nähdä jälkikäteen...(heh ;-)..ja pätkääkään en ole nähnyt niihin vaivaa. Uskon rakkauteen ja vapauteen. Uskon omaan henkilökohtaiseen polkuun ja siihen että olemme kaikki pohjimmiltaan yhtä. Tämä on minun "ristini" kantamista ja jokaisella on omansa, mutta voimme kulkea toki yhdessä, emmekä voi siltä välttyä, koska olemme toistemme peilejä.

"Kun menettää yhteyden omaan syvyyteensä, kadottaa yhteyden myös toisiin. Ihmissuhteet menettävät merkityksensä. Ihmisiä käytetään kuten tavaroitakin käytetään, omiin tarkoituksiin. Ollaan tekemisissä toisten kanssa, mikäli siitä on itselle jotain hyötyä. Kaikkeen tulee laskelmoinnin ja itsekkyyden sävy.
Arvokas ihminen on vain sellainen ihminen, joka kykenee osoittamaan, että hänellä on kiire. Päättelen olevani olemassa ulkoisista signaaleista enkä sisälläni olevasta syvästä elämäntunnosta. Jos kännykkä lakkaa soimasta ja allakka tyhjenee, lakkaan olemasta. Menetän identiteettini, menetän kuoreni."
-Tommy Hellsten


Tästä on hyvä jatkaa, rauhaa ja rakkautta!

T:Jake




Nii ja hyvää viikonloppua!!!