Google+ Followers

maanantai 26. elokuuta 2013

Making of "forgiveness", musiikin voimasta ja luovuudesta

Päiwää että pätkähti!

Se ois taas mahdollisuus uuteen päiwään ja uuteen wiikkoon!!;-)

Nyt olen aktivoitunut pitkästä aikaa biisien tekoon, joten laitan tässä videoo tulemaan. On jutustelua, video camia,videoo ja muuta lätinää. Mietin tossa, että jos mulla ois varmat videomakerit ja huippu nauhurit/ musanteko ohjelmat joita vielä osaisin käyttää, niin multa saattaisi tullla vaikka joka viikko jotain..;-) sen verran luova tulee oltua, aina joku prosessi menossa... No ehkä se on ihan hyväkin että homma pysyy hallussa ja tasapainossa..;-)
LUOKAA itseänne rakkaat siskot ja veljet <3 Myös musiikki on IHAAANAAA AsiA!!! ;-)



David Lynch, palkittu elokuva-
ohjaaja, valokuvaaja, taide-
maalari, ja Catching the Big
Fish: meditaatio, tietoisuus
ja luovuus
-kirjan kirjoittaja

“En ole koskaan jättänyt väliin meditaatiota 34 vuoteen. Meditoin kerran aamulla ja kerran iltapäivällä noin 20 minuuttia kerrallaan. Sitten keskityn päivän töihin. Huomaan, että ‘tekemisen’ ilo lisääntyy. Luovuus lisääntyy. Intuitio lisääntyy. Elämänilo kasvaa. Ja negatiivisuus väistyy.”

 

 

Musiikin valtava voima

Eustressi
16.1.2006
Ilkka Vartiovaara
Useimmilla meistä on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu, kun kuulee tietynlaisen äänen joko luonnossa tai kotona musiikkiäänitteeltä. Me saatamme pysähtyä paikoillemme, sulkea silmämme, jättää kaikki muut asiat mielestämme ja tuntea olevamme jossain aivan muualla, eri ajassa ja paikassa. Jos me koemme jotain tällaista, on meitä luultavasti koskettanut todella mahtava voima, musiikki.
Musiikin voima on todellista. Se aktivoi aivojamme, niiden verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat ja koko persoonallisuutemme vireytyy. Musiikki on monen tutkijan mielestä ihmiselle jopa elintärkeää. Tiedossa ei ole ainuttakaan kansaa, rotua tai ihmisryhmää, jolle musiikki ei olisi tavalla tai toisella tuttua. Ääriesimerkki musiikin tehosta ja sen käytöstä ovat ikivanhat, kaikissa kulttuureissa lauletut kehtolaulut. Niiden rakenne ja esitystapa ovat rauhoittavan unettavia.
Toisaalta emme tiedä vieläkään paljoa siitä, mitä tapahtuu solutasolla musiikin soidessa. On ilmeistä, että asiaan vaikuttavat perintötekijämme ja elämämme aikana opitut asiat, myös sellaiset, joilla ei näyttäisi olevan suoranaista yhteyttä itse musiikkiin. On myös sanottu, että musiikki on eräänlaista äänellä ajattelua. Tutkimuksissa on pystytty paikantamaan ihmisen aivojen vasemmasta lohkosta tietty osa, joka on absoluuttisen sävelkorvan omaavilla peräti 40 % suurempi kuin muilla.
Uusien tutkimusten mukaan musiikki on todella erittäin tärkeää jo vauvojen ja pikkulasten kehitykselle. Se on ollut kauan merkittävä osa sekä leikkikoulujen että "oikeiden" koulujen opetussuunnitelmia, ei ainoastaan musiikin "mukavalta tuntumisen" takia vaan myös sen positiivisten vaikutusten vuoksi. Nykylääketieteessä sillä koetetaan edistää hyvinvointia, lievittää jännitystä ja kipuja, tehostaa elimistön immunologista toimintaa ja muutoinkin eri tavoin auttaa kuntoutumisessa ja toipumisessa. Vaikuttaa siltä, että useitakin musiikin avulla opituista taidoista ja valmiuksista voidaan tehokkaasti hyödyntää elämän eri alueilla, koska musiikki vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, keskittymiskykyyn, luovuuteen, itsetuntoon ja itsekuriin.
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että musiikki voi jopa parantaa meidän älykkyyttämme. Eräässä opiskelijoille tehdyssä älykkyystestissä juuri ennen testiä kuunneltu klassinen musiikki nosti – joskin tilapäisesti – koehenkilöiden älykkyysosamäärää. Monet muutkin tutkimukset antavat vahvan viitteen siitä, että aivoissamme saattaa olla jokin musiikin ympärille rakentuva toiminnallinen tai fyysinen keskus, joka alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa. Jos näin on, herää nopeasti kysymys, voisiko musikaalisuuden säännöllinen ruokkiminen kasvattaa ihmisten älykkyyttä myöhemmin.
Musiikin terapeuttista tehoa pidetään nykyisin suurena. Mutta asiantuntijat ovat taas kerran epävarmoja yksityiskohdista. Joidenkin mielestä laulaminen yksin tai muiden kanssa on keskeistä. Toisten mukaan taas jonkin soittimen käyttö on oleellisinta. Niin tai näin, on ilmeistä, että musiikilla muodossa tai toisessa on usein selvästi terapeuttista vaikutusta. Jo pelkkä passiivinen kuunteleminen lisää ihmisten rentoutumiskykyä. Se, mitä sisällämme tapahtuu musiikkia kuunnellessamme, poistaa ehkä joksikin aikaa arkiset kahleemme, jolloin ajatuksille ja emootioille saadaan enemmän liikkumatilaa. Musiikkia käytetäänkin paljon juuri stressioireiden lievittämiseen rentoutumisen kautta. Selvitysten mukaan noin 50–75 % ihmisistä pitää musiikin kuuntelua yleisimpänä tapanaan purkaa jokapäiväisiä paineita ja kokea eustressiä.
Musiikki siis rentouttaa, mutta lisäksi se on hyvä ja tehokas stressinvastainen copingmenetelmä. Miksi? Kenties siksi, että se lisää tietoisuutta minuudestamme. Eräiden tutkijoiden mukaan on aivan mahdollista, että tietyntyyppistä musiikkia kuuntelemalla me voimme itse parantaa mielemme herkkyyttä tai alttiutta uusille ajatuksille ja ideoille, joista osa pystyy sitten vähentämään distressiä. Tämä tapahtuu kenties siten, että musiikki pääsee vasemman aivopuoliskon kautta ihmisen ajatusprosesseihin. Musiikki myös lisää luovuuttamme aktivoimalla spontaania mielikuvantamistamme.
Aristoteles, Platon ja Pythagoras ovat useimmille tuttuja neroja tieteen eri aloilta, mutta heidät liitetään harvemmin musiikkiin. Kuitenkin jo nuo muinaiset kreikkalaiset nerot aavistivat tai tiesivät, että musiikilla täytyy olla monia tärkeitä, parantaviakin vaikutuksia. Aristoteles suositteli huilumusiikkia ihmiselle, joka tarvitsi tunteidensa purkamista pystyäkseen vapautumaan jostain painolastiksi muodostuneesta tunnekuohustaan. Platonin mukaan musiikki ylipäätään palauttaa ihmiselle takaisin menetetyksi jo luullun sielun harmonian ja tyytyväisyyden; lisäksi hän sanoi musiikin kohentavan kokonaisten kansakuntien moraalista ryhtiä. Entäpä Pythagoras? Hän sanoi, että nimenomaan musiikin rytmillä on parantavia vaikutuksia. Kurinalaisen matematiikan ja geometrian edustajana Pythagoras arveli kaikkien asioiden itse asiassa koostuvan harmonisista kuvioista, kuten vakioisesta musiikin rytmistä.
Keskiajan hallitsijat pestasivat hoveihinsa kierteleviä trubaduureja tuomaan rauhallisten melodioiden myötä lohtua sangen ankeisiin ja kylmiin linnoihinsa sekä lievittämään siellä vallitsevaa melankoliaa ja masennusta. Trubaduurit, bardit ja muut vastaavat olivatkin oman aikansa musiikkiterapeutteja. Musiikki säilytti auttavan ja vaikeuksia lievittävän maineensa ja ilmeisesti myös todellisen tehonsa jatkossakin. Myöhemmistä klassikoista tiedetään, että esimerkiksi Johann Sebastian Bach pestattiin säveltämään prinssi Leopoldille musiikkia aivan samaan tarkoitukseen kuin edellä jo mainittiin, siis auttamaan ja parantamaan.


 06.10.2008 06:00
Muusikon aivot toimivat toisin


Luovassa ongelmanratkaisussa muusikot hyödyntävät molempia otsalohkojaan (puna-oranssi), kun taas verrokit nojaavat enemmän vasempaan (sini-vihreä). Kuva: Bradley Folley
Harjaantunut muusikko käyttää aivojaan eri tavoin kuin tavallinen tallaaja, osoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Vanderbiltin yliopiston psykologit havaitsivat, että ammattimuusikko hyödyntää keskivertohenkilöä taitavammin divergenttiä ajattelua, jossa yhteen ja samaan ongelmaan etsitään useampia ratkaisuja.

Tämän osoitti tutkimus, jossa muusikkojen ja verrokkien pyydettiin keksimään uusia käyttötarkoituksia tavallisille kotitaloustavaroille. Kun tutkijat mittasivat koehenkilöiden aivojen aineenvaihduntaa luovan ongelmanratkaisun aikana, ilmeni, että muusikot hyödynsivät verrokkeja enemmän molempia otsalohkojaan.

”Muusikot eivät siis vain ajatelleet luovemmin, vaan heidän aivonsa toimivat laadullisesti toisin”, tutkimusryhmään lukeutunut Bradley Folley sanoo.

Eräs mahdollinen selitys aivopuoliskojen tehokkaampaan rinnakkaiskäyttöön on tutkijoiden mukaan se, että muusikkojen pitää usein käyttää kumpaakin kättä instrumenttinsa soittamiseen.

"Muusikkojen pitää osata yhdistellä erityisen hyvin kummankin aivopuoliskon informaatiota”, Folley selittää. ”Soittajathan nivovat erilaisia melodisia sarjoja kummankin kätensä avulla yhdeksi musiikkikappaleeksi samaan aikaan kun he lukevat nuotteja."

Nuottien eli symbolien lukemiseen tarvitaan Folleyn mukaan vasenta aivopuoliskoa, kun taas musiikin tulkintaan oikeaa.

Tutkimuksen julkaisee Brain and Cognition.
Tässä lätinää: 




Tässä "forgiveness" video:




Tässä "forgiveness" drum cam:






HAUSKAA JA LUOVAA VIIKKOA JOKAISELLE!! Olkaamme rohkeesti oman näköisiä ja toteuttakaamme itseämme, JOKAINEN on jossain hyvä!!!PÖÖÖÖÖ!!!




T: Jakeflame

torstai 22. elokuuta 2013

MEDITAATIO

Mitä on meditaatio? Mielestäni se on hetkessä oloa ja eloa samaistumatta omiin ajatuksiin. Meditaatiota voi olla vaikka rakkaan silittäminen tai lemmikkieläimen silittäminen, auringon laskun seuraaminen tai oman hengityksen seuraaminen. Meditaatiota voi olla tietoinen kävely kaupungilla ihmisvilinässä. Meditaatio voi olla leikkiminen lapsen kanssa. Meditaatiota voi olla ystävän kuunteleminen niin, että ei änkeä omien ajatuksien kanssa väliin. Meditaatio voisi olla menneisyyden unohtamista eli täydellistä anteeksiantamista.



Tässä aamuinen jutustelu hetki:

http://www.youtube.com/watch?v=QO5CbWd6k-0&feature=youtu.be

T: MINÄ

tiistai 20. elokuuta 2013

Uusi harrastus vlogaus ja luovuuden sielunelämästä

Tässä tulee toinen blogaus ja toinen vlogaus tälle päivälle. Jeah, olen ottanut uuden harrastuksen itselleni : vlogaus!! Katsotaan nyt kuinka paljon jaksan niitä tehdä ja kuinka kauan. Mulla on mennyt jo monta vuotta siihen, että olen kirjoitellut nettiin. Ensin oli myspace, johon tein musiikkia ja kirjoituksia, vaikkakin pääosin mun spacekavereista oli ulkomailta. Sitten kyllästyin siihen meininkiin, että kaikki vain promosi vain omia bändejä, lähdin kävelemään. Facebookin tulon jälkeen olen kirjoitellut varmasti sata kilometriä tekstiä. Youtubeen olen tehnyt musavideoita ja reissuvideoita mahtavat määrät n 80! Sitten tuli tämä blogi, jota päivittelen silloin tällöin luovuuden tuskissani. Olen ehdottomasti ihminen, jonka tarvitsee luoda asioita tai taidetta. On päästävä ilmaisemaan itseään. On siis haastettava itsensä uudelle levelille ja on aika ottaa rohkea uusi tapa kertoa asioita, tietysti rakentavassa hengessä! Monelle on varmasti kameralle puhuminen outoa ja se saattaa näyttää itserakkaalta, mutta mielestäni se on kaikkea muuta. Kokeile tehdä niin tiedät mitä tarkoitan..;-)
Nyt on alkanut nousemaan tubessa vlogaamisen buumi. Vlogaaminen on sitä että tehdään videoita, joissa puhuu ihan normaalit tavalliset ihmiset. Se on nykyaikaista keskustelua, jossa kuka vaan voi ilmaista itseään ja kuka vaan voi seurata. On hienoa että maailma muuttuu. Taviksillakin on mahdollisuus tuoda äänensä esille!! Samalla saatan rohkaista henkisen polun kulkijoita tai muita taviksia ystäviäni tekemään samoin. Uskon että täällä Suomessa se on tulevaisuuden juttu. Jossain jenkeissä se on ihan normaalia, että porukka kulkee kameroiden kanssa ympäri ämpäri, täällä uskotaan vielä pelkkiin facebook päivityksiin kirjoittamisen muodossa. Kivaa sekin, ei siinä mitään. Itselläni on vaan niin paljon sanottavaa, että pakko vaihtaa sormilihakset suulihaksiin..;-)
Itse en halua olla ihan aina esillä. Fiiliksen mukaan. Mulle on aivan sama että katseleeko sitä 1 vai 20 ihmistä. Yhdenkin ihmisen tekeminen onnelliseksi on hyvä juttu. Tarkoitus olisi herättää ajatuksia ja olla ehkä ensimmäinen suomalainen vlogaaja, joka puhuu henkiseltä pohjalta asioita ja pohdintoja(en ole törmännyt muihin, kertokaa jos niitä on!). Samalla tässä oppii itsestä ihan uusia puolia. On terapeuttista ja vähän outoakin nähdä itsensä puhumassa kameralle. On tuntunut siltä, kuin ei olisi itseään koskaan tavannutkaan! Esim.se on monelle tuttu tunne, että ei pahimmassa tapauksessa edes haluta nähdä ulkoista totuutta itsestään..muistan vielä ajat jolloin oman valokuvan näkeminenkin oli kova urakka..;-)

Lyhyesti: haastan itseni, lisään uuden luovuuden tavan ilmaista asioita, tuoda uudenlaisia näkökulmia, oppia itsestä, saada itseluottamusta, uusia ystäviä...ja rohkaista muitakin vastaavaan hulluuteen;-)

Muistutan vielä että se ketä kiinnostaa mun jutut, niin kandee seurata tätä blogia, sillä en välttämättä ihan joka kertaa linkitä videoitani facebookkiin.
Katsotaan mitä tästä tulee, avoimin mielin uuteen ilmaisutapaan. Jos niin hassusti käy, että kukaan ei jaksa kuunnella juttujani niin sitten saatan kadota kartalta, who knows?? ;-)

Olkaa aktiivisia, mie tykkään keskustella kaikkien kanssa, olit tuttu tai ei! Rohkeasti vastailemaan!!! :-)

Tässä vielä vlogaamisesta jne.:
http://www.youtube.com/watch?v=icWRj8pXTXc&feature=youtu.be


T:Jakeflame

Täydellisyyden tavoitteleminen vai siinä oleminen?

Heippå dei!!!!

Minä täällä taas terve. Tänään pohdin ja ihmettelen sitä, että onko jatkuva Jumaluuden tavoitteleminen viisasta täydellisyyden kannalta. Riitämmekö jo vai tarviiko ego vain tarinoita estääkseen täydellisyyden? Tässä video osa 2:


http://www.youtube.com/watch?v=J78LiltfVEk&feature=youtu.be 







"Viisaat olennot eivät halua jäädä tuskan pelon orjuuttamiksi. He antavat maailman olla sellainen kuin se on sen sijaan, että pelkäisivät sitä. He osallistuvat elämään täysin sydämin, eivät käyttääkseen elämää oman itsensä välttämiseksi. Jos elämä tekee jotain sisintäsi häiritsevää, anna sen mennä lävitsesi kuin tuuli sen sijaan, että vetäytyisit pois. Päivittäin joka tapauksessa tapahtuu asioita, jotka voivat aiheuttaa sisäisiä häiriöitä. Milloin tahansa saatat tuntea turhautumista, vihaa, pelkoa, mustasukkaisuutta, turvattomuutta tai vaivaantuneisuutta. Jos seuraat tilannetta, huomaat että sydän koettaa työntää kaiken pois. Jos haluat olla vapaa, sinun on lakattava taistelemasta näitä inhimillisiä tunteita vastaan."

Michael A. Singer -Kahleeton sielu




"Minä olen vastuussa siitä, mitä näen.
Valitsen tunteet, jotka koen, ja päätän itse päämäärästä, jonka haluan saavuttaa.
Ja minä itse pyydän kaikkea sitä, mikä minulle näyttää tapahtuvan, ja saan sen mukaisesti kuin olen pyytänyt."
-iok



"Ego on varma siitä, että rakkaus on vaarallista, mikä onkin aina sen keskeinen opetus. Niin se ei koskaan ilmaise asiaa; päinvastoin jokainen, joka uskoo, että ego on pelastus, näyttää osallistuvan kiihkeästi rakkauden etsimiseen. Vaikka ego rohkaisee rakkauden etsintää hyvin aktiivisesti, se asettaa kuitenkin yhden ehdon: älä löydä sitä. Sen käskyt voidaan siis yksinkertaisesti tiivistää seuraavasti: "Etsikää, mutta älkää löytäkö." Se on ainoa lupaus, jonka ego sinulle antaa, ja ainoa lupaus, jonka se pitää."
-iok



"Jumalan valtakunta on rakkautta. Mitä rakastaminen merkitsee? Se tarkoittaa herkkyyttä elämälle, asioille, ihmisille, kaikelle ja jokaiselle, sulkematta mitään tai ketään ulkopuolelle."

-Anthony De Mello




"Miten rakkauden voi saavuttaa? Mitä tahansa teetkin, siitä tulee väkinäistä ja jalostettua ja siitä syystä soopaa, sillä rakkautta ei voi pakottaa. Et voi tehdä mitään. On silti jotakin, mistä luopua."

-Anthony De Mello


"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne...
Katsokaa taivaan lintuja...Katsokaa kedon kukkia....

Matt. 6:25-28


"Kun käsität, ettei mitään puutu, omistat koko maailman."

-Laotse


"Ihminen ei voi hyvin, ellei hän hyväksy itseään."

-Mark Twain


"Riippumatta siitä kuinka pitkältä matkasi näyttää, ei ole koskaan enempää kuin tämä: yksi askel, yksi hetki-nyt."

-Echart Tolle



Kuuntele nämä hienot biisit:




Terveisin: Jakeflame omissa kuvitelmissaan


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ensimmäinen vlogaus ja muuta hörhöilyä

Moikka again!!

Sain yht`äkkiä idiksen laittaa kameran päälle ja alkaa juttelemaan. Ego laittoi ensin hieman hanttiin, mutta sitten päätin aika helpostikin, että nyt on oikea aika laittaa jutut purkkiin oman naaman kanssa. Videota ei ole leikelty ja olen niin aidosti, kun vaan ekalla kerralla kykenin. Minulla ei ole mitään menetettävää(kai;-). On taas yksi haaste itsen kanssa tehty. Tuntui loppupelissä aika normaalilta jutella kameralle mutta ehkä vähän hassulta;-). Etupäässä tuli samoja juttuja, mutta nyt oman lärvän kera..;-) Ehkäpä voin jutella jatkossakin jotain jos tulee fiilistä. Koittakaa pysyä kärryillä...;-)


Löytyy täältä:http://www.youtube.com/watch?v=QruU7339Y9k&feature=youtu.be




"Mutta profetoimiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista,
ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on,
katoaa se, mikä on vajavaista.

Kun minä olin lapsi niin minä puhuin kuin lapsi,
minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi;
kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on."

-1 Kor. 13-

"Älä pelkää egoa. Se on riippuvainen sinun mielestäsi, ja koska sinä teit sen uskomalla siihen, voit myös hävittää sen lakkaamalla uskomasta siihen."

-Ihmeiden oppikurssi

"Valaistuminen ei tapahdu silloin, kun sinä menet sinne, vaan silloin, kun se tulee tänne. Se ei ole paikka, jossa käydään ja jota sitten muistellaan kaihoisasti ja jonne yritetään taas palata. Se ei ole vierailu totuuteen, se on totuuden herääminen sinussa. Se ei ole ohimenevä tietoisuuden tila vaan pysyvä totuuden oivallus, pysyvä ei-dualistinen tietoisuus. Se ei ole paikka, jonne menet käymään täältä; tämä on paikka, jonne menet käymään täältä. Esimerkiksi minä olen valaistunut, juuri tässä ja nyt. Minulla ei ole harhakuvia eikä ego sido minua, ja vaikka olenkin suureksi onnekseni saanut kokea mystisen liiton useita kertoja, en ole juuri nyt siinä tilassa eikä minulla ole aikomusta palata siihen. Kukaan ei voi olla jatkuvassa autuuden tilassa. Se on vain myyntipuhetta." 

JED McKENNA : henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu




T: Jarkko "Jakeflame" Hakola

MINÄ MINÄ MINÄ (huom.sisältää 150 MINÄ sanaa sekä valaistumisen vaaran!)

MINÄ täällä taas terve!

Varoitan jo heti alkuun, että tämä kirjoitus tulee sisältämään monta MINÄ sanaa ja on siksi todella arvelluttavaa luettavaa, melkeimpä jo ihan naurettavaa. Tämän on kirjoittanut MINÄ ja siksi se tulee heittää mappi ööhön lukemisen jälkeen. MINÄÄN ei voi luottaa, koska se elää omaa pientä mielikuvitusmaailmaansa. Nyt MINÄ tahdon aloittaa kirjoittamisen. MINULLA on nyt paljon sanottavaa. MINÄ tahtoo olla taas esillä. Antakaa MINULLE anteeksi.

MINÄ tahtoo tulla suureksi . MINÄ tahtoo tulla pieneksi. MINÄ tahtoo olla joku toinen. MINÄ tahtoo vihastua. MINÄ tahtoo rakastua. MINÄ tahtoo rikastua. MINÄ tahtoo vapautua. MINÄ tahtoo olla uskonnollinen. MINÄ tahtoo olla uskollinen. MINÄ tahtoo olla henkinen. MINÄ tahtoo masentua. MINÄ tahtoo olla onnellinen. MINÄ tahtoo sotaa. MINÄ tahtoo actionia. MINÄ tahtoo olla suosittu. MINÄ tahtoo olla syrjässä. MINÄ tahtoo huomioo. MINÄ tahtoo olla hyvä. MINÄ tahtoo olla paha. MINÄ tahtoo olla pelätty. MINÄ tahtoo olla surkimus, MINÄ tahtoo pelätä....niin ja MINÄ tahtoo tietysti VALAISTUA.

MINÄÄ surettaa huominen ja MINÄÄ surettaa eilinen. MINÄ uskoo mitä toiset sanovat ja MINÄ luo niistä siten itsensä. MINÄ lukee henkisiä kirjoja, jotta MINÄ tulisi paremmaksi ihmiseksi. MINÄ tahtoo tuntea olevansa todella elossa. MINÄ pelkää kuolemaa, koska se tietää MINÄN loppua. MINÄ uskoo kuitenkin kuolemaan, koska se on siitä uskomuksesta saanut alkunsakin. Jos on loppu niin täytyy olla alkukin- syntymä, MINÄ ajattelee. MINÄ ajattelee itseään tai sitten kuviteltua toista MINÄÄ.

MINÄ luo itsellensä ongelmat, jotta MINÄ saisi elolleen jatkumoa. MINÄ tahtoo kirjoittaa henkisiä kirjoja, jotta MINÄ saisi itsensä kuvan kanteen. MINÄ tahtoo olla laulaja, kirjailija, rock tähti tai muuten vain suuri tähti. MINÄ keräilee henkisiä kokemuksia, jotta MINÄ voisi tuntea itsensä paremmaksi. MINÄN tehtävä on täyttää kaikki minän halut ja toiveet. MINÄ haluaa rakkaan ihmisen, joka täyttäisi MINÄN jokaisen toiveen. MINÄ haluaa tulla nähdyksi ja huomioiduksi. MINÄ tahtoo olla rakastunut. MINÄ tahtoo erota, MINÄ tahtoo uuden rakkauden, MINÄ tahtoo haikailla vanhoja hyviä aikoja. 
MINÄ tahtoo lukea itsensä viisaaksi, jotta voisi sitten taata MINÄLLE turvallisen ja arvostetun elämän. MINÄ tahtoo olla niin kuin muutkin MINÄT. MINÄ tahtoo synnyttää lapset, jotta MINÄ saisi itselleen lapsen/lapset. MINÄ tahtoo tuntea itsensä tärkeäksi. MINÄ tahtoo olla hyvä isä tai hyvä äiti. MINÄ tahtoo tehdä työnsä hyvin, jotta MINÄ ei kärsisi minkäänlaisia kolauksia. MINÄÄ pitää varjella niin kotona läheisyydeltä, kuin töissä huonolta palautteelta. MINÄ haluaa vain loistaa ja mieluiten vielä kauas.. 

MINÄ haluaa välillä rentoutua ja ottaa pienet kännit. Täytyyhän MINÄN tuntea nousuhumalassa itsensä maailman kuninkaaksi. MINÄN täytyy syödä terveellisiä ja trendikkäitä superfoodeja, jotta MINÄ tuntisi todellakin olonsa mukavaksi ja trendikkääksi. Samalla syrjäytyy kuoleman pelko. MINÄ tahtoo myös syödä paljon herkkuja, jotta MINÄLLÄ olisi hetken hyvin asiat.
MINÄN täytyy kirjoitella henkisiä kirjoituksia, runoja ja blogeja, jotta MINÄ saisi tarvitsemansa huomion. MINÄN on todellakin oltava esillä.

MINÄ haluaa elää hetkessä, jotta pelko ei astuisi esiin. MINÄN on jatkuvasti ajateltava henkisesti rakentavia ajatuksia, jotta MINÄ turvaisi varman taivaspaikan. MINÄ tahtoo olla aina oikeassa, koska MINÄHÄN on omasta mielestään aina oikeassa. MINÄ tahtoo taistelella elämän julmuuksia vastaan, koska ne on tietysti aiheuttanut joku muu kuin MINÄ.

MINÄ on keksinyt paljon uskomuksia, jotta MINÄLLÄ olisi mahdollisimman paljon ajateltavaa ja tehtävää. MINÄ tahtoo tuntea itsensä elossa elämän jatkumisen takia.. Muut kuolevat mutta MINÄ en. Jumala armahtaa, MINÄ en, MINÄ ajattelee. 
MINÄ tahtoo omistaa kaiken: itsensä, nimensä, syntymäaikansa, perheensä, rakkaansa, autonsa, talonsa, ystävänsä, lapsensa(viis muiden lapsista), tavaransa, uskomuksensa, uskontonsa, juhlansa, kokemuksensa, sielunsa, maansa...jne.
MINÄN on vaikea ymmärtää, että rakkauskin on jokaisen elollisen eikä vain MINÄN itsensä rakentama illuusio. 
MINÄ tahtoo sairastella ja valittaa, niistä MINÄ elää! MINÄ tahtoo tuomita, koska MINÄHÄN on tietysti hyvä ihminen, melkeimpä paras kaikista. MINÄ haluaa olla utelias, koska silloin MINÄ voi punnita ja verrata itseään toisiin. Näin MINÄ tuntee itsensä eläväksi.

MINÄ pelkää tyhjyyttä, koska se tietäisi MINÄN loppua, mutta onneksi MINÄ pystyy tyhjyydenkin ajattelemaan tyhjyydeksi, joten hätä ei ole MINÄLLE tämännäköinen. MINÄ pystyy kaiken ajattelemaan ja analysoimaan ja siksi se rakastaakin tutukimuksia ja tuloksia. MINÄ ei kuitenkaan tule koskaan tyytyväiseksi,  koska justiinhan MINÄ sanoin, että minä rakastaa tutkimuksia ja tuloksia.... ;-)

MINÄ haluaa saada ihailua ja palvontaa. MINÄ tahtoo olla guru. MINÄSTÄ on mukavaa vastailla opetuslasten kysymyksiin ja olla rauhallinen ja viisas. MINÄSTÄ on mukavaa tuntea olla jo henkisesti pitkällä tai ainakin pidemmällä kuin se henkinen kaverinsa, joka kertoi olleensa edellisessä elämässä atlantiksen kuningas. MINÄ tahtoo mystiikkaa ja jatkuvaa kehitystä. MINÄ haluaa kehittyä jatkuvasti paremmaksi ja vieläkin paremmaksi ihmiseksi. MINÄ tahtoo tietää kaiken, se kerää tietoa, henkistäkin. MINÄ luulee että kun se tuntee henkisesti korkeimman kirjan kannesta kanteen, niin MINÄ pääsee Jumalan oikealle tai vasemmalle puolelle uskomansa kuoleman jälkeen. Ensin sitä valaistumista tai paratiisia kuitenkin minän täytyy ANSAITA paikkansa hyvillä teoilla ja hyvillä ajatuksilla. MINÄ ei saa mitään ilman työtä ja kovaa elämää. MINÄ haluaa olla ahkera, jotta voi hyvällä omallatunnolla ansaita rakkauden. MINÄN rakkauden.
MINÄ uskoo karmaan, koska ilman MINÄÄ ei olisi minää joka uskoisi karmaan. MINÄ haluaa itselleen taata jatkuvuuden. MINÄ haluaa itselleen tulevaisuuden. MINÄ tappaa itse luomaansa aikaa, hassu MINÄ.

MINÄLLE menee monesti koko elämä siihen, että MINÄ pohtii ja taistelee itsensä puolesta. MINÄ on maailman napa, kaikkeuden ydinkeskus. Jopa MINÄN kertomat henkiset opetuksetkin opettavat, että Jumala on MINUSSA ja että MINÄ olen Jumala. MINÄ säikkyy ajatusta itsensä menettämisestä, joten MINÄLLE ei kannata kertoa valaistumiskokemuksia tai Jumalasta joka ei ole täällä. MINÄ haluaa omistaa Jumalankin ja tietysti omaan käyttöönsä.

Usein käy niin että MINÄ menee meditoimaan. MINÄ meditoi ja joogaa, jotta minä saa mahdollisuuden olla parempi MINÄ. MINÄ tykkää käydä lenkillä ja kuntosalilla. Miehet haluavat että MINUT nähtäisiin ja että MINUSSA on enemmän MINÄÄ. MINÄN täytyy N-Ä-K-Y-Ä. Naiset haluavat olla haluttavia. MINÄ haluaa ostella uusia vaatteita, jotta MINÄ korostuisi katukuvassa ja iltapäivä- lehtien kansissa. MINÄN täytyy pärjätä maailmassa ja tuntea kuuluvansa sinne, mieluuten tietysti positiivisesti erottumalla. 
Joskus MINÄ sattaa kysyä pahanpaikan tullen,että "miksi aina MINÄ?". 

Nyt varmasti ymmärrätte miksi ns. henkisesti hereillä olevat opettajat käskevät kysymään itseltään "mikä MINÄ on?". 

Nyt MINUA alkaa väsyttämään tämä MINÄSTÄ puhuminen. MINÄ ei vissiin tahdo nähdä itseään. MINÄ pelkää, että se paljastuu huijaukseksi.

Kaikesta huolimatta MINÄ en aio tukahduttaa MINÄÄ tai MINÄkuvaani. MINÄ ei ole oikein tai väärin. Aion hyväksyä itseni sellaisena kuin MINÄ on. MINÄ on mikä MINÄ on. Aikansa on ja voi olla että sitä ei edes ole, MINÄ vain KUVITTELEE että MINÄ ON. MINÄ on vain ego joka ei ole todellinen, se on vain ajatus ja siksi pyydänkin että heittäisit tämäkin ajatuksen mäkeen. Ole vain rauhassa, kaikki on hyvin, ikuisesti aamen.

Valaistumista ei ole olemassa kuin MINÄLLE, mutta minä voi toki olla HEREILLÄ ja nyt sinä olet HEREILLÄ. Olet siis VALAISTUNUT, mutta vain ajatuksen tasolla Onneksi olkoon, olet VALAISTUNUT...mutta HERÄTYS, se on vain ajatus MINÄLLE! ;-) MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ; JEE JEE JEE!! MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ EIKÄ KUKAAN MUU! ;-)



Nyt MINÄ toivotan sinulle oikein hyvää tätä hetkeä ja rakkaudellisia MINÄN kokemuksia. ME olemme RAKKAUS <3 <3 <3 <3 <3



Terveisin : MINÄ joka kuvittelee olevansa 40 vuotias ja kovia kokenut mies. OTETAAN SILLE!!!

perjantai 16. elokuuta 2013

Romanttinen rakkaus vai luotettava matkakumppani?

Moikkiss vaan!

Eilinen blogaus "Henkisyys mitä se on? Pakoa todellisuudesta?" osui ja upposi. Se on jo nyt minun luetuin kirjoitus ja se kosketti monia. Palaute oli tyrmäävän hienoa. Kiitos kaikille. Yhdessä päivässä melkein 300 lukijaa, kaveri pyyntöjä, tykkäyksiä, kommentteja ja viestejä. Mielipiteelleni oli siis selvä tilaus.
Kun aloin kirjoittamaan sitä, niin se ilmestyi täysin hetkessä. Oli vain aika tyhjentää mieli, eipä siinä sen kummallisempaa ollut. Eikä ole nytkään. Nyt kun kerran luovuus on päällä, niin tuutataan taas.

Minulla on nyt on pyörinyt toinenkin asia mielessä, ja se koskee romanttisia ihmissuhteita. Ne mietityttävät varsinkin kun aihetta lähestyy henkisestä näkökulmasta. Kun on polulle lähtenyt, niin on enää mahdoton samaistua rakkaus asioihin samalla lailla niinkuin on aina ajateltu. On siis aika päivittää sekin puoli.

Huom. tämä seuraava kirjoitus ei hae huomioo(tai en ainakaan tunnusta;-) ja se saattaa ärsyttää joitakin lukijoita. Se on vain tämän hetken avautuminen kyseisestä aiheesta. Koko tämän aamuisen meditaatio hetken mielessäni pyöri kyseinen aihe, joten mun on aika pullauttaa se tekstin muotoon, kävi miten kävi. Näen sitten itsekin konkreettisesti mitä ajattelen. Ajattelen siis olen...niin, ajattelen siis olen ja minähän olen. Let `s go!


Minä en usko siihen, että rakastumisen alkuhuuman pöllyssä kukaan ei pysty rakastamaan aidosti. Alkuhuuma on vain omiin mielikuviin rakastumista, ei siis toisen aitoa välittämistä. Kun ihminen rakastuu, niin odotukset ovat korkealla, koska siitä toisesta ihmisestä on tehty omassa mielessä unelmien nainen tai mies. On siis rakastuttu vain omaan egoon. Egohan on vain mielikuva, eikä todellinen rakkaus ei ole mielikuvien yhteensovittamista! Se ei myöskään ole pelkkien omien halujen tyydyttämistä.

On hassua miten ego uunottaa koko ihmiskuntaa niin taitavasti, että ihmiset vain kuvittelevat rakastavansa, eikä tätä huijausta huomata vielä silloinkaan kun mieleen hiipii ajatus "Matti tai Maija on muuttunut, enää se ei ole niinkuin ennen" tai silloin kun arki astuu näyttämölle ja ne ns. huonot puolet marssivat nurkan takaa esiin.
On päivän selvää, että se mikä on mielikuvitusta omassa päässä, ei voi olla todellista ja pysyvää. Se on  ristiriidassa sen kanssa, että todellinen rakkaus on ikuista ja pysyvää, täydellistä. On tietysti mahdollista pitkittää suhdetta sillä, että ruokitaan mielikuvaa täyttämällä aika jollain romanttisella ja ihanalla, mutta kun tulee hetki jolloin pitäisi olla vain ja ainoastaan läsnä, kuunnella ja ymmärtää, niin käännetään kylmästi selkä ja mennään vaikka tiskaamaan. Todellisuutta on vaikea kohdata. Mielestäni rakkaus on hetkessä elämistä, eikä rakkauteen riitä että ajattelen rakastavani. Rakkautta ei tarvitse ajatella, se vain ON. Ei ajatteleminenkaan ole missään tapauksessa väärin, mutta kovin pysyvää se ei ole. Ajatukset vain muuttavat muotoaan. Jos huonot ajatukset ponnahtavat alitajunnan syövereistä esiin katsoessa rakastaan, niin on aika antaa itselle ymmärrystä ja anteeksiantoa. Matkakumppanuus on mielestäni juuri tätä. Ymmärtämistä, avoimuutta ja anteeksiantoa. Matka itseen. Toisen täydellistä hyväksymistä. Olemmehan vain ihmisiä tunteineen ja se on täysin inhimillistä. Täytyy vain olla kärsivällinen.

Myönnän ymmärtämättömyyteni siihen, että ihmisillä on jo heti parisuhdetta etsiessä valmiina kilometrin mittainen vaaatimuslista. Mielessä on jo valmiina luotu ajatus siitä minkälainen tuon ihanan miehen tai naisen täytyy olla. Miehen täytyy olla pitkä, komea ja toimeentuleva. Naisen pitää olla hyvä pyllynen, kaunis ja mukava. Hänen pitää ajatella samoin ja mielellään omata sama henkinen näkökulma. Näistä lähtökohdista lähdetään listaa tekemään. Jos listan tekijä on "henkinen hörhö", niin lista voi olla vieläkin pidempi. Ensin luetaan kirjoja "miten luoda elämään rikkautta ja rakkautta" ja sitten vain odotellaan kun maailmankaikkeus alkaa luomaan prinssiä, joka ratsastaa yksisarvisella noutamaan prinsessan ja tämän jälkeen matka jatkuu auringon laskuun. Ongelmia ei ole. Kun yhteinen elo alkaa, niin yksisarviset puuttuu ja ongelmat puljahtava esiin menneisyyden varjolla ...no sittenhän jo onkin aika vaihtaa parempaan, koska halutaan nähdä toisessa se ongelma. Etsitään henkisistä kirjoista kohtia, jotka tukevat omaa päätöstä. Ajatellaan että "ei mun tarvitse alistua tähän", " hän on liian ego..", "mä ansaitsen parempaa." jne. Pinnallista sanon minä. Henkisten ihmisten näkemyserot saattavat olla todella vaikea hyväksyä suhteissa ja se voi aiheuttaa voimakkaitakin aivopesu yrityksiä ja voimakasta oikeassa olemisen tarvetta. Ego nauttii henkisyydestä ja hengellisyydestä. Se on sen paras temmellyskenttä.

Tarkennan tässä kohti, että en hae tässä oikeaa ja väärää tapaa nähdä rakkautta, koska siitä ei todellisuuden näkökulmasta ole, mutta revin ja ruoppaan pois sen mitä rakkaus ei mielestäni ole.




Ihastuminen on ihanaa ja myönnän olevani ihminen joka ihastuu helposti. Minun on helppo ihastua, koska ihmiset on ihania ja jokaisessa ihmisessä on jotain vastustamattoman ihanaa. Rakastaminen onkin sitten jo toinen juttu. Jos on valmis nöyrtymään siihen, että mielikuvani sattavat kadota hetkellä minä hyvänsä, niin yhteisestä matkasta saattaa tulla upea syvä kokemus. Olen varma että ainakin antoisa ja opettavainen. On vain annettava itsensä pois ja antauduttava rakkaudelle. Rakkaus kyllä hoitaa loput, jos itse on valmis luopumaan mielikuvistaan. Mielikuvat estävät täydellisyyden ilmenemisen. Elämän virta on täydellinen, minä en.

En tiedä, mutta minulla on semmoinen ajatus ollut pitkään, että kun aloin ymmärtämään egon rakkauden ja hengen rakkauden välisen eron, niin ongelmat alkoivat samalla sekunnilla. Joskus minusta tuntuu siltä, että mitä onnellisemmalta elämäni tuntuu, niin sitä vähemmän toinen kokee saavansa minulta. Vaikka tätä nykyä tuntisin olevani valmis näkemään itseni toisen kautta romanttisesti anteeksi antaen, jopa suhteessa pysyen, niin sitä hiljaisempaa rakkaus asioissa on. Voisiko se olla niin, että ego tahtoo vain säpinää, kivoja sanoja, romanttisia lupauksia, sydämiä ja kauniita runoja ja traditioita? Koetaanko minut kenties liian etäiseksi, liian rehelliseksi? Vai olenko kenties pihalla kuin lintulauta itse sitä huomaamatta? Sanokaa te viisaat se.

Vai voisiko olla kenties mahdollista että en enää tarvitse ketään? Hui kauhiaa, egoni säpsähti koko ajatusta. No voi hyvinkin olla, että en enää tarvitse ketään, mutta matkakumpani olisi silti mukava löytää. Mikään ei opeta niin hyvin kuin parisuhde elämän myrskyissä. Se ilmoittaa kyllä heti asiat itsessä jotka tarvitsee korjausta. Parisuhde on hyvä mahdollisuus rakkauden jakamiseen ja sen laajentamiseen. Se matka tehdään itseen eikä toista yritetä muuttaa millään lailla. Hyvään parisuhteeseen kuuluu myös se, että hyväksytään toisen ihmisen negaatiot ja kipuilut, koska tekopirteä filmaaminen ja positiivisuus pelleily ei kasvata ketään, se vain siirtää totuutta. En halua pelkkää silkkiä ja ruusuilla tanssimista, mä haluan tietää totuuden. Filmaamisella saa ehkä suhteen näyttämään hyvältä ja vahvalta muiden silmissä, mutta onnellista ja rauhallista suhdetta se ei tee. 

Yksin sinkkuna eläminenkin voi tulla pelosta, koska ei kenties uskalleta kohdata itseä, ei haluta että vanha toistuisi. On turvallimpaa olla yksin, kuin ottaa riski epäonnistumisesta. Menneisyys estää rakkauden. Menneisyys jota ei edes tässä hetkessä ole.

Romanttinen rakkaus vai luotettava matkakumppani? No miten ois vaikka molemmat. Sillä ehdolla että ymmärrän alkuhuuman illuusion, en pety kun itse ja toinen paljastaa pimeimmätkin salaisuutensa. Suurin rakkaus olisi sitä että kumpikin uskaltaisi ottaa joka hetki riskin jätetyksi tulemisesta. Mieluummin rehellinen ja aito tyyli alusta asti, kuin pitää kulisseja pystyssä. Salaileva ja pinnallinen naamarileikki: "Joo mä rakastan sun naamaria ja sä rakastat mun, jipii tää on kivaa" tyyli ei opeta paljon mitään. Egohan pistää avoimuutta nössöilynä, jotta oma mielen sekamelska ei paljastuisi. Sillä on aina joku salaisuus jota se varjelee. Rakkaus raatelee, se kantaa omaa ristiänsä, se on kuin avoin kirja ja lopuksi antaa anteeksi -kaiken. Rakkaus saattaa satuttaa, mutta tekee sen totuuden nimessä. Rakkaus ei tuomitse, se vapauttaa. Rakkaus ei kahlitse, se antaa tilaa. Se on kovien hemmojen hommaa. Se ken uskaltaa menemään ristille vielä silloinkin kun rakkaudettomat kivittää, niin ainakin minä nostan hattua. Ei se ei ole pelkureiden hommaa. Pelkurit pelkää ja siksi he tuomitsevat oman pelkonsa pohjalta.



Rakkaudessa saa itkeä, nauraa, suuttua, olla mustasukkainen, mököttää, väsyä, olla etäinen, vihainen, pettynyt, iloinen, romanttinen, ihana, surullinen, hiljainen, negatiivinen, hassu, hullu, tyhmä...jne. Rakkaudessa saa näivettyä ja karjua. Rakkaus antaa kaiken anteeksi ja se antaa ihmisen olla ihminen. Rakkaus ei tuomitse.Tämän elämän polun läpiviemiseksi tarvitsemme toisiamme, koska pohjimmiltaan olemme yksi ja sama rakkaus. Kannattaa olla vain hereillä itsellensä ja kysyä miksi toimin näin? Jos en halua sitoutua, niin miksi en halua? Jos vaihdan aina "parempaan", niin miksi ja mitä juoksen karkuun? 
Jos sinä olet jo valaistunut niin ole rauhassa, mutta anna muiden olla inhimillisiä omassa elämässään. Jos haluat rakastaa vain hyviä ihmisiä, niin kysy huviksesi itseltäsi miksi et rakasta ns.huonoja/pahoja, mikä osa alue vielä tarvii anteeksiantoa? Se voi olla, että saat egosi verekseltään kiinni itse teossa. Äiti ammaa ja muita Jumalia on helppo rakastaa, koska siinä vain takaa itselleen elämän ilman pettymyksiä. Kauniita universaaleja rakkaus runoja on helppo kirjoitella ja tämän jälkeen paistatella julkisuudessa. Heivaa henkisyytesi romukoppaan ja katso todellisuuteen, se on sama kaikille. Niin minäkin yritän tehdä, siinä todennäköisesti epäonnistuen, mutta anna anteeksi minulle, niin minäkin ainakin yritän tehdä. Kuoppiin kompuroiminen on mukavaa ja vapauttavaa, kun osaa nauraa itselleen. Ei siitä kukaan ole tuomitsemassa, korkeintaan ihminen, mutta hänkin tuomitsee tietämättään ITSENSÄ, voi ressukkaa. Ei tää elämä ole ole niin vakavaa, eikä kukaan edes velvoita sinua antamaan anteeksi tai edes rakastamaan, kahlitset siinä tapauksessa vain itsesi. ;-) Eipä tässä sitten muuta kuin....

Rakkautta ja piikkilankaa kaikille!!!!!






Terveisin : 40 vuotias herkkä mies, jonka sydän on lävistetty liian monta kertaa





torstai 15. elokuuta 2013

Henkisyys, mitä se on? Pakoa todellisuudesta?

Moicca!

Olen tässä viimeaikoina miettinyt sitä, että mitä henkisyys on, ja että onko sitä edes olemassa. Nyt on aika päivittää itseni suhteessa henkiseen polkuuni.

Egoni on jotenkin väsähtänyt pitämään mitään henkistä imagoa. Olen kuvitellut itsestäni vuosien aikana lähes kaiken sillä saralla. Olen kuvitellut, että kun ihminen on lähtenyt ns. henkiselle polulle, niin hänestä tulee automaattisesti  jotenkin parempi ja helpompi ihminen. Ei se mene niin. Päinvastoin, henkisen ihmisen identiteetin pitäminen on täysin sama asia, kuin pitäisi rikkaan pankinjohtajan tai rock tähden imagoa. Ne ovat ainoastaan mielikuvia itsestä. Pelkkä minäkuva.

Yleensä kun ihminen alkaa kyseenalaistamaan yhteiskunnan luomia mielikuvia, syntyy mielessä kapina. On siis siirryttävä johonkin ryhmään. Joko poliitiikan, tavis ihmisten, babylonin tai sitten henkisten hippien puolelle. Tämän jälkeen hyökätään typeriä vastaan ajatuksella "me olemme löytäneet totuuden". Sitten alkaa kiinnostamaan magia, kirjat, aurat, enkelit, yksisarviset, ufot, meediot, henkimaailma, henkioppaat, reiki, regressio, gurut, superfoodit, numerologia, horoskoopit, ennustukset, suitsukkeet, kristallit, helmet, kivet, mantrat, kauniit runot, koristeet, patsaat, paastot, kynttilän tuijotukset, tantrat, telepatia, unet, automaattikirjoitukset, kanavoinnit, tarot kortit, enkeli kortit, levitaatio, kaukonäkeminen, intuitio, tontut, rakkaus, myötätunto, anteeksianto, kauniit kuvat, wiccalaisuus, okkultismi, feng shuit, chi, tietäjät, ryhmät, opettajat, filosofit, luonnonhenget, Saatana, Jumala, nirvana, zen, buddhalaisuus..joitain saattaa kinnostaa jopa pössyttely tai jatkuva positiivisuus. Siinä muutamia mainitakseni. Henkisen ihmisen muotiin kuuluu myös tuomita kirkko, uskovaiset ja Raamattu. Raamattu on tuomitseva kirja ja hauska satukirja, vaikka itsellä killuu samaan aikaan seinällä kaiken maailman gurun kuvia tai kuvia valo-olennoista. Omaa tuomiota ei nähdä. Eletään omassa unessa.

Joku saattaa tehdä itselleen henkisen naamion ja kuvitella olevansa jo pitkällä. Voi ainoastaan sanoa että hän on pitkällä egon luomassa identiteetissä. Vaikka omistaisi kaiken kuvitelmissa olevat kyvyt ja saisi supersuosion opetuslasten nuolemassa varpaita, niin olemme edelleen omassa kuvitelmassa. Elämä koostuu ajatuksista. Ajattelen, siis olen.

Itse olen kokemuksen kautta oppinut että kehittymällä ja rakentamalla ei edistytä kuin hitaasti. On tultava takaisin lähtöpisteeseen ja todettava : "turha rinki". Uskon kuitenkin että kaikella on tarkoituksensa ja jokainen kokemus vie lähemmäksi omaa TODELLISTA itseä. Jokainen kulkee sinne omalla tyylillään ja omalla kokemuksellaan. Jonkun egoa voi repiä jatkuvat menetykset, sairaus tai yksinäisyys. Joku voi etsiä itseään vaikka Intiasta ja todeta että se ei ollut sielläkään. Joku voi tulla uskoon ja kuvitella olla Jumalan suosiossa. Joku saattaa voittaa lotto voiton ja silti masentua. Kaikki ajatukset itsestä, egosta irrottaa todellisen itsen täydellisyydestä, Jumalasta(Jumalakin on pelkkä sana). Se irtiotto tehdään mielessä ajatuksin. Näin vaivutaan uneen, täydellisyydestä.

On huvittavaa, että unessa on monilla kova tarve olla oikeassa. Kilpaillaan kokemuksilla, kuvitellaan itsestä liikoja ja projisoidaan ympäristö pahaksi maailmaksi. Jaotellaan ihmiset hyviin ja pahoihin. Jatkuva kilpailu siitä kuka on pisimmällä. Henkisyydestä on tullut kuin henkisten ihmisten tavaratalo. "mitä teille saisi olla?". "Saisiko olla ufoja, kristalleja vai pistetäänkö ihan perus kristinusko, se on ollut meillä valtavassa suosiossa?"

Oman kokemuksen kautta voin sanoa että monikaan ei varmasti huomaa sitä tosiseikkaa, että henkinen oppisuunta saattaa olla vain pakoa todellisuudesta. On ehkä koettu elämässä pelkkiä pettymyksiä ja siksi paetaan mielikuvitukselaan itseä ja elämää. On mukavampi kuorruttaa elämä kauniilla kuvilla ja hienoilla sitaateilla kuin mennä kauppajonoon jonottamaan puoleksi tunniksi. On helpompi lukea henkisten muotigurujen kauniita opetuksia kuin sanoa lähimmälle että kiitos että olet siinä, rakastan sinua. On helpompi mennä omien joukkoon kuin mennä paikkaan jossa joutuu hyväksymään erilaisuutta. On helpompi paasata omaa totuuttaan kuin kuunnella mitä muilla on sanottavana. On kivempi kertoa omia ihmeellisiä tarinoita kuin olla läsnä ja rakastaa. On kivempi mennä taivaan portille ensimmäisenä kuin antaa muiden mennä edellä.

Henkinen elämä on sitä että tutkiskellaan itseä. Karsitaan omia uskomuksia pois, jotta se aito rakkaus sieltä löytyisi. Kirjat ja oppisuuntaukset voivat olla suunnan näyttäjiä, mutta työ on tehtävä itse itsessä. On hyväksyttä itsensä kuin bakteeri universumissa. On nöyryytävä siihen että minä ei ole todellinen ajatuksissa, vaan täällä mennään kokonaisuuden mukana..ja huom. vain pienen hetken. Vaikka ego haluisi kuinka valtaa ja voimaa, olla ykkönen, niin se ei sitä koskaan pysty olemaan. Jos Nietzsche sanoi "Jumala on kuollut " niin missä on Nietzsche nyt? Onko se kenties kuollut?

Olemme yhdessä voima ja kunnia iänkaikkisesti, mutta erikseen ennepitkää heikkoja ja kuolleita. On turha tapella oikeassa olemisen tarpeessa, mutta jos sen sijaan antaa anteeksi, niin vapautuu omassa elämässä. Vapautumiseen ei tarvita henkisiä tai yhteiskunnan arvostamia identiteettejä. Todellinen henkisyys on kunnioitusta, hyväksymistä ja tarpeen tullessa anteeksiantoa. Anteeksiannolla en tarkoita sitä pinnallista "sori" asennetta, vaan ymmärrystä siitä että menneisyyttä ei enään ole. Tässä hetkessä ei ole menneisyyttä. Kysymys kuuluukin tahdotko olla henkinen ihminen vai pelkkä ihminen ikuisuudessa ymmärtäen sen, että olemme sitä jokainen?

Uskonnolliset ja henkiset oppisuunnat ovat kivoja asioita, jos niissä ollaan vapaita eikä samaistuta liikaa omiin uskomuksiin. Diggaan itsekin henkisestä ja uskonnollisesta kuvastosta, lueskelen kirjoja, mietiskelen, meditoin, juttelen, syön superfoodeja jne. mutta parempi ihminen minä en ole. En missään suhteessa. Tykkään vain harrastella näitä asioita. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Jos haluaa oikeasti olla henkisesti valveutunut, niin se näkyy sitten käytännössä. Olen täysin keskeneräinen ja tietämätön. Olen joskus negatiivinen, joskus(aika useinkin) positiivinen, opettelen olemaan mahd. aito pelkäämättä mitä muut sanovat. Yritän puhua intuitiolla ja elää hetkessä. Yritän hyväksyä keskeneräisyyteni ja antaa tunteilleni anteeksi. Tiedän että olemme yhdessä täydellisiä, mutta erillisenä keskeneräinen ja inhimillinen. Jos tunnen pelkoa, niin annan sen pelon olla, jos tunnen hylätyksi tulemisen tunteita, niin hyväksyn sen tunteena joka menee ohi. Jos muistelen vanhoja menetyksiä, niin yritän hyväksyä sen kokemuksena joka on täytynyt käydä läpi. 
Siinä minun henkisyyteni tällä hetkellä. Kaikki vain on, eikä minulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Koputan silti ja annan senkin itselleni anteeksi.

Terveisin : Jarkko Hakola, 40 vuotias elämän runtelema onnellinen mies 




tiistai 6. elokuuta 2013

loppuelämän ensimmäinen päivä

Heips!!

Mietin tässä sitä että mitähän mä mietin...no ei vaan...;-). Nyt alkaa kesäloma 2013 olemaan loppusuoralla ja täytyypä sanoa, että on ollut paras kesä mies muistiin. Olen saanut olla itsekseni, saanut reissata ja nähdä hienoja keikkaelämyksiä(iso kiitos kavereille). Aurinko on paistanut lähes koko kesän ja lenkkeilyä on tullut harrastettua paljon, kuten myös tänä aamuna kukon laulun aikaan..:-) Perjantaina alkaa työt, johon menen hyvissä mielin...mulla on muutenkin elämässä semmoset hyvät vibat ja tunne siitä että jotain hienoa tulee vielä tapahtumaan...:-) Nyt joutuu taas olee positiivinen, kun en muuhun kykene, sori. ;-) Olen sata varma että tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä, mutta silti tämä hetki on kuolematon ;-).


kohtaaminen <3 kaverilla oli paljon asiaa....







Hauskaa tätä hetkeä kaikille!!!!



T:Jake