Vaikka soittelen bändissä ja vaikka tykkään kovasti bändeistä jotka soittavat aina samoja biisejä orjallisen tarkasti, niin mie nautin suunnattomasti vapaasta improvisaatiosta. Tämä ei ole yhtään uusi asia kohdallani. Onhan koko henkisyyden keskeisin asia elää hetkessä mahdollisimman vähän suunnittelua, huolia ja kontrollia. Hetkessä luominen ilman pelkoa siitä että soittaa "väärin" vaatii paljon riskejä ja luottamista siihen että kaikki tapahtuu OIKEIN tässä ja nyt!!!
Muusikoiden suurin vihollinen taitaa olla itsekritiikki, joka pidemmän päälle syövyttää luovuuden ja aitouden!! On surullista miten järki syrjäyttää sydämen ja rohkeuden olla ja kuulostaa siltä miltä kuulostaa.
Olen kerran ollut studiossa ja kotona nauhoitellut satoja biisejä, joten tiedän mitä tarkoittaa se kun oma ego yrittää spekuloida ja pilata kaiken liiallisella "ei tällästä voi tehdä" ajatuksella. En tarkoita kuitenkaan että ei saisi olla kritiikkiä, mutta uskon että parhaat jutut tulevat lähes vahingossa, ihan niinkuin ne miljoona hitit joita bändit ovat pitäneet vuosikausia pöytälaatikoissaan. Olen myös kuullut paljon juttuja siitä että hitti syntyi HETKESSÄ..."se vain tuli jostain". Jos muistellaan 70 ja 80 lukua niin bändit saattoivat julkaista levyjä 2 vuodessa ja ne ovat tänäpäivänä klassikoita. Silloin oli vähemmän hinkkausta ja enemmän fiilistä :-)
Me olemme bändikavereiden kanssa jammailleet(ja itseni kanssa mm.kitaraa) jo monta vuotta ja olemme huomanneet että soittaessa aika menettää merkityksensä ja biisien kestot saattavat pyöriä 45 minuutissa tai jopa tunneissa. Jos normaalin biisin keskimääräinen mitta on noin 3 minuuttia, niin silloin puhutaan täysin erilaisesta musiikillisesta maailmasta.
Emme mittaile kellosta aikaa kun soittelemme, mutta joskus olemme ihmetelleet että mihin se 4 tuntia katosi...;-) Minusta olisi tylsää mennä treenikämpille ja suunnitellusti soittaa mahdollisimman tarkasti ja virheettömästi kuin robootti. Kaikki tapahtuisi tunnissa ja sen jälkeen menisimme ryyppäämään ja analysoimaan että miten treenity meni. Mielessä olisi vain negatiiviset asiat, tulevat keikat ja mahdollinen levy. ÄH, tylsää. Minusta on mielettömän upeaa mennä ja antaa paukkua sitä mitä tulee, antaa spirituaalisen energian viedä ja liittää äänellinen taide yhdeksi. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla eikä sitä fiilistä voita mikään.
On totta että ego hiipii jokaiseen paikkaan ja jopa soittamisen jaloon riemuun. Se alkaa mielessä analysoimaan että "nyt tuli hieno Portnoy juttu" tai "nyt en pysynyt timessa" jne, mutta pääasiallisesti pyrin vain soittamaan ja uppoutumaan maailmaan jossa huolet kaikkoaa ja mieli relaa. Toinen juttu on sitten timeless fields biisit, jotka on sitten sitä rationaalisempaa oikeeta musaa, joka soitetaan klikin kanssa kera synien ja bassojen. Toki senkin sisällä voi improvisoida kunhan tietää ja tuntee musiikilliset kuviot. Hauskaa sekin ja vielä hauskempaa sitä olisi soittaa ihmisille. Ehkäpä joskus, who knows?
Tässä parin viimekerran satoa treenikämpiltä. Mitään ei ole suunniteltu. CARPE DIEM!!!!!LET`s pitämään hauskaa!!!!!
voisko tästä tulla kenties joskus biisi...?;-)
http://www.youtube.com/watch?v=ll4tgWtl9Jc
THRASSII:
http://www.youtube.com/watch?v=XBFbEyVrdqU
DRUM CAM:
http://www.youtube.com/watch?v=NvkHehA5jkA
Loppua kohden fiilis vaan paranee...
http://www.youtube.com/watch?v=2Mz4j9-JTkE
Ja sitten jos vielä jaksaa tsekkailla, niin tämmöseksi se aina menee kun mut päästää skebaa...joko älytöntä tilua tai sitten synkkää ja hidasta...;-)
http://www.youtube.com/watch?v=PncWZsFweeM
...Ja joskus pitää kokeilla bassoakin...
http://www.youtube.com/watch?v=1j5Dx04wbFE
HUH että semmosta tällä erää...omalla laillaan kehittävää toi kuvaaminenkin. Nykyään ei sitä paljoo ees ajattele. Sitä vaan laittaa kuvauksen päälle ja alkaa soittamaan. No Stress!!! ;-)
T: JAKEFLAME
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti