Aamulla kun herään, niin uusi päivä ilmenee auringon nousuna ja illalla se päivä näyttää taas katoavan. Sekunnit, minuutit, päivät, kuukaudet ja vuodet viuhuvat ohitseni, ennen kuin kerkeän asiaa edes tajuamaan. Ihmiset työpaikalla, arjessa, kaikkialla ilmestyvät elämääni, toiset katoavat ehkä vain vastaantulijoina toisia nopeammin tai sitten jotkut katoavat myöhemmin mutta jokatapauksessa katoavat. Tavarat , rahat ja omaisuus kiertää aikansa kunnes katoavat lopullisesti. Kun katson ikkunasta ulos, niin näen vain hetken ilmeneviä asioita. Vuoden ajat, säätilat, pilvet, jopa naapuri näyttää katoavan jonnekin kulman taakse, perhonenkin lenteli iloisesti ohitseni eikä koskaan enää palaa. Lapset syntyvät ja naapurin mummo päättää päivänsä, niin se elämä vain ilmenee. Lapsuus kestää vain hetken muuttuessaan nuoruudeksi ja vanhuudeksi kunnes se on jo ohi. Sillä aikaa kun yksi meistä vaihtaa tuonpuoleiseen hiippakuntaan, niin jo samalla syntyy miljardeja elämän muotoja. Ihanista pikkuvauvoista saattaa kasvaa ilkeitä nuoria, koulusurmaajia tai sitten yhteiskunnan hyväksymiä kunnon kansalaisia. Ehkä se ihminen käy kaikki kokemukset yhdessä elämässä läpi..?
Autot ajavat päämäärättömästi kun katselen ikkunasta ulos, elämä toistaa kaavaansa, eikä mikään ei näytä pysyvän paikallaan, kaikki on liikkeessä. Ihmiset saattavat luvata ikuista rakkautta toisilleen, mutta hetkessä lupaukset saattavat muuttua vihaksi, ehkäpä ne rakastavaiset eivät halua tavata toisiaa enään koskaan. Vuosikymmenten trendit vaihtuvat uusiin muoti ilmiöihin ja vanhat totuudet vaihtuvat uusiin "totuuksiin". Omat ajatukseni toistavat samoja ajatuksia kollektiivisen oppimisen tuloksena. Nekin siis tulevat jostain ja katoavat ei mihinkään. Ihmisten mielipiteet ovat jo huomenna muuttaneet muotoaan. Sitä kutsutaan täällä "kasvamiseksi".
Vuodet vierivät tai ainakin se näyttää siltä että vierivät. Taloja ja ostoskeskuksia rakennetaan ikuisen elämän toivossa, mutta ei mene aikaakaan, kun niihin tulee jo kosteusvaurioita, kunnes lopulta ne puretaan uuden tieltä. Tarkastele itseäsi, elämääsi ja ympäristöäsi. Mikään ei ole pysynyt paikoillaan ja kaikki on liikkeessä, kaikki asiat hajoavat, koska energia ei pysy paikoillaan.
Tilipäivänä kun saan tilin niin hetken päästä jo odotan uutta tiliä. Mielihalut ja unelmat ja toiveetkin nousevat jostain ajatuksien sopukoista, haihtuen jälleen ikuisen tämän hetken alle. Tänään paistaa aurinko, mutta huomenna se ei ehkä paista...niin se asia vain menee, vai meneekö?
Kyllä se paistaa. Se vain NÄYTTÄÄ siltä että ei paista. Aurinko ei todellisuudessa laske mihinkään eikä päivät vaihdu toiseen. Se kaikki ongelma on vain ihmisen keksimää. Jos valvot yön läpi ja seuraavan päivän, niin sinä vain olet ollut, olet laiminlyönyt uskomustasi. Me vain olemme, AINA. Luulen että ihmisen suurin pelko on menettämisen pelko, kuoleman pelko. Ihminen yrittää ikuistaa itsensä ja itsen rakentaman maailman. Meidän projisoimassa maailmassa kaikki katoaa eli kuolee. Sitä ajatusta me karttelemme. Hassua, karttelemme ajatusta jonka olemme ITSE keksineet. Mieluummin olemme unessa. Emme halua muistuttaa itseämme siitä että siellä missä on alku, siellä täytyy olla loppukin. Olemme ansassa. Hengelliset ja henkiset ihmiset puhuvat taivaasta ja siitä että jos uskot vain kristittyjen luomaan Jeesukseen, niin pelastut. Etsimme monenlaisia tapoja taltuttaa kuoleman pelkoamme. Ateistejakaan ei ole olemassa. Me kaikki uskomme täällä johonkin, ja useasti jopa kaikkeen mitä näemme. Haluamme uskoa, uskoa ja USKOA. Siinä on elämässä kiinni olemisen resepti.
Mitä enemmän ripustaudumme, haluamme, tienaamme, ansaitsemme, saamme. Mitä enemmän tunnemme olomme rakastetuksi, niin sitä enemmän tunnemme että olemme elossa. Pitää siis olla kiinnekohta.
Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa, jotta sen ei tarvitsisi kohdata sitä mikä on jo valmiina, täydellisenä. Meidät on aivopesty uskomaan että tarvitsemme sitä ja tätä jotta elomme olisi laadukasta. Jopa henkisyydessä tarvitsemme sitä ja tätä. Emme enää pärjää ilman suojelusenkeleitä, ilman parisuhdetta, ilman hyvää ulkonäköä tai ilman hyvää tai huonoa karmaa. Ajattelen minä mitä tahansa kaikesta tästä, sitä enemmän erotan itseni todellisuudesta. Kaikki kuitenkin vain ON. Kaikki vain ilmenee elokuvassani jota katselen. Saatan kuvitella, että olen leffassa näyttelijä, pääosanesittäjä, mutta todellinen henkisyys on sitä, että muistat että kaikki roolit ovat vain rooleja. Olemme roolien esittäjiä ja jotka olemme itse valinneet, ja käsikirjoituksen on laatinut itse kollektiivinen ego, kaiken yleinen uskomusjärjestelmä. Olet pohjimmiltaan kuitenkin ikääkuin ohikulkija. Olet täällä, mutta et tästä maailmasta. Maailma ilmenee sinulle ja se on kaunis ilmestys, jos sitä ei revi riekaleiksi.
En usko että meidän tarvitsee saavuttaa mitään sisäisesti. Ulkoinen maailma perustuu ulkoisin saavutuksiin, jotta kaikki saataisiin näyttämään paremmalta. Todellisuus kuitenkin vain on jo täydellisenä. Tässä ja NYT.
Luonnossa ei ole aikaan perustuvaa karmaa, vaan kaikki ilmenee sellaisena kuin se ilmenee. Luonnosta puuttuu tuomio; helvetti ja taivas, hyvä ja paha, synti ja hyvä teko. Se kaikki vain on ja ihminen on osa sitä kaikeutta. Luonnossa ei ole aikaa, eikä menneisyyttä, joten karma on pyyhitty pois. Vain ihminen on kerännyt itselleen alitajuista syyllisyyttä, koska se aloitti ajan jakamisen osiin. Siten myös pirstaloitti oman mielensä osiin ja alkoi voimaan pahoin. Pahoinvointi tai hyvänolon tunne tulee siitä, että on vertailukohta johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Tässä kohti kysyn että mihin toiseen? Tässä hetkessä ei ole mitään muuta kuin NYT. Olet siis saanut kaiken anteeksi ja vapautunut. Jumala on nyt täydellinen ja se nauraa sinulle lempeästi. Olette nyt yhtä, olette ikuisuudessa....kunnes taas tulee se hullu pieni ajatus päähäsi, joka saa voimansa siitä uskomuksesta että oli eilen. Kuitenkaan NYT ei ole eilen, muuta kuin mielikuvituksessa omassa mielessäsi.
Tässä osviittaa siihen mitä on köyhän miehen valaistuminen. Valaistumiseen ei tarvita aikaa eikä paikkaa, se on sinulla nyt tässä hetkessä. Olet siis valaistunut jo nyt. Olet aina ollut ja ikuisesti. Mielesi vain on saattanut häiritä sitä. Tämä ei ole totuus, tämä on vain ja ainoastaan viite, ihan niinkuin kyltti orimattila 20. Kysynkin siis minne olet matkalla? Jos tunnet olevasi eksyksissä, niin kerron sinulle että esim. orimattila on Suomessa, Suomi on pohjolassa, pohjola maapallolla, maapallo avaruudessa ja avaruus ikuisuudessa. Olet kotona jo. Älkää antako mielen sekoittaa hommaa liian monimutkikkaaksi. Todellista "rakkautta" ei tarvitse ansaita, vaikka puolisosi tai esimiehesi sitä niin kovasti sinulta vaatii. Olet rakkaus ITSE. Sinun ei tarvitse ansaita olemassaoloasi mitenkään, koska kaikki vaatimukset ovat harhaa. Puutteenlain keksimää shaibaa. Valaistumista ei mitata karman määrällä eikä edes sen puuttumisella. Mielen sekaisuus ei ole tie onnellisuuteen, vaan oleminen itsessään on kaikki. Nyt hetkessä on poltettu karma. Sytykkeenä anteeksianto ja irtipäästäminen.
HYVÄÄ TÄTÄ HETKEÄ SISKOT JA VELJET, RAUHAA JA RAKKAUTTA!!!! <3 <3
T:Jake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti