Lupaa hyvää. Ei yllä ihan kybän biisiksi, mutta vanhoja perinteitä kunnioittaen, sabbath mielessä. Ozzy laulaa komeasti kuten yleensä. Onkohan muuten Ozzy retkahtanut huumeisiin tämän "pikku" proggiksen takia? Ihan niinkuin sileen että päääsee fiiliksiin...;-). Odotan suurella mielenkiinnolla uutta läpyskää.
Megadeth on aina varma kuin bläkki. Uskallan luvata tällä levyllä jopa rust in peacen kaltaisia fiiliksiä. Julmetun tarkkaa riffittelyä, teknistä, hieman jopa kliinistäkin megadeth metallia. Laulumelodiat messissä tyypillisillä Mustaine narinalla. Toimii. Mustainella olisi vastaus myös tuohon edellämainittuun black sabbath kysymykseen...ei sen puoleen, niin olisi mullakin, mutta nyt ei puhuta henkeviä vaan rokataan ja moshataan.
Löysin kirpparilta tämän senari cd:n kokoelmiini. Bändistä tulee mieleeni ajat jolloin olin vielä kirjeenvaihdossa bändin kanssa. Se oli ennen levytys sopimusta. Aikaa jolloin tilailin demoja c-kasetti muodossa, joskus 80 luvun loppupuolella tai 90 luvun taitteessa. Meininki oli underground. Nyt harmittaa kun kasetit on kadonnut ajan mukana ikuisuuteen. Pidän bändistä aina kun alan kuuntelemaan, kaihoisaa musiikkia, jossa on hyvät kertsit ja melodiat. Musiikki jossa soi Suomalainen melankolia. Tämä on minulle iskelmää raskailla riffeillä. Bändi hajosi pian Miika Tenkulan kuolemaan. R.i.p.
Minulla on tällä hetkellä työn alla reilu muovipusillinen vhs nauhoja, jotka pitäisi kääntää dvd: muotoon. Taisin katsoa ysärillä jokaisen Jyrki ohjelman ja niistä parhaat palat arkistoin narulle. On nostalgista katsella apulantaa, himiä, tehosekoitinta ja rasmusta 13 vuotta sitten.
Näistä kasari bändeistä kolahtaa aina lähes jokainen. Kun kuuntelee esim. tuota rattin levyä niin sitä vaan ihmettelee että miten joskus on osattu tehdä noin hienoa musiikkia. Ne riffit, ISOT kertsit, viattoman hauskat videot:TÄYDELLISTÄ. Olin siitä liekeissä silloin 30 vuotta sitten ja olen siitä liekeisää vieläkin! repikää siitä. HARD ROCK HALLELUJAH!
PUNK s NOT DEAD! Aika legendaarista. Tuo 70 luvun lopun punk juttu pääsi menemään pahasti ohi, kun olin sen verran naskali, mutta onneksi on mielikuvitus olemassa. On se ollut silloin aika hurjaa. Kysymys kuului: Kumpi olet punk vai rockabilly? Mä olisin silloiin vastannut "kumpikin".
Omistan jokaisen levyn ja diggailen tätä jatkuvasti. Siinä on kaikki se mikä istuu Jakeflamen sielunmaailmaan. On kaihoa, rikottuja sydämiä, pehmeyttä, syvyyttä, kertsejä, synaa, metallia, rokkia ja kaikki on maustettu 80 s pippurilla. Japen "haistakaa paska yhteiskunta" on ihan omaa luokkaansa, siitä propsit...;-) SIITÄ VAAN SITTEN PERKELE...
Ilo korvalle. Mike on yksi esikuvistani, koska tykkään välillä heittää itselleni tavoitteita. Rumpali jonka oppeihin olisi mukava mennä. Tämä on kuitenkin vain yksi musiikin puolista...asenne on kuitenkin tekniikkaa tärkeämpää..
2. BÄNDITREENIT ja TAPPARAN HOPEA!
Urheilu ei yleensä kuulu samaan kastiin musiikin kanssa, mutta nyt on väistämätöntä mainita asia. Mielestäni hopea ei ole hävitty, vaikka se aluksi siltä tuntuukin..Hyvä tappara, onnex olkoon teille, nyt tuli kakkos sija meikänkin listalla...;-)
Bänditreenit on meitsille aina viikon kohokohta. Silkkaa juhlaa ja fiilistä!Lähtee niinku niinku...NYT!
Olen kuunnellut nirvanaa päivittäin. Olen viimeksi ollut yhtä innoissani bändistä ennen yhtyeen läpi murtoa. Kuuntelin smells like teen spiritiä kasetilta kyllästymiseen asti, mutta kun se pamahti euroopassakin lista ykköseksi, olin jo ihan turta. Kyllästynyt. 90- luku oli grungen aikaa ja se ei innostanut silloin, mutta nykyään kun se on hyvin epämuodikasta, olen sen hienouden löytänyt uudestaan.
Nirvanassa on paljon hienoa, mitä ei nykyään löydä mistään. Johtuu varmasti siitä että nykyään arvostetaan ainoastaan soittotaitoa ja tykätään hiihdellä samoja latuja. Levy-yhtiöt tahtoo ottaa varman päälle, ja siinä ne astuukin paskan päälle. Myös bändit eivät uskalla olla rentoja, vaan otetaan tietokoneet käyttöön ja siirrellään iskuja oikeisiin paikkoihin. Nirvana sotii kaikkea tuota vastaan omassa historiassaan. Nirvana uskalsi olla livenä "huono" sillä seurauksella että se oli hemmetin hyvä. Keikoilla tippui plektrat, kitara oli epävireessä ja Cobain väänteli ääntänsä miten sattui-tarkoituksella. Lopussa hajoitettiin kamat. Aaaah, miten ihanaa ja aitoa. Bändissä oli asennetta.
Käsittääkseni Cobain ei voinut sietää kuuluisuutta ja ehkä siksi kaikki loppui niinkuin loppui.
Nirvana oli samaan aikaan punk kuin pop, se iski niin hevi porukoihin kuin punk porukoihin.
Minä nään Cobainissa lahjakkaan biisin tekijän, joka antoi vaan paukkua liikaa miettimättä. Vaikka yksi biisi nosti bändin tähtiin, se ei tarkoita että orkesteri olisi ollut tähden lento...tai jos oli, niin hieno tähdenlento. Pysyvä semmoinen.
Nevermind on ehdoton klassikko ja lähes yhtä paljon pidän yhtyeen bleach albumista.
Kuka olisi muuten tuolloin arvannut että kuinka lahjakas oli bändin rumpali? Nirvanan hajoamisesta alkoikin ihan uusi lukunsa. Dave Grohl on hieno mies, mutta en hehkuta häntä tässä yhteydessä sen enempää. Nirvanaa ei ylitä mikään(omassa kastissaan), koska se oli niin ainutlaatuinen yhtye.
Yhteenvetona se, että pidän nirvanasta koska bändi kuulostaa samalla demolta, kun se myy miljoonia. Jos tänne maan päälle tulisi ufo ja sille pitäisi soittaa vain yhtä rokkibändiä niin soittaisin sille nirvanaa ja sanoisin että " tämä on rokkia." Ufo todennäköisesti lähtisi takaisin järkytyksestä ja räminästä, eikä sitä näkyisi enään koskaan maan päällä...tai sitten hetken päästä täällä olisi koko sirius rokkaamassa.
JUUSEOMOI!!!! PEACE&LOVE <3
T: JAKEMUSAFLAME
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti