maanantai 18. maaliskuuta 2013

kuolema tulee,oletko valmis?

"On varsinainen kosminen paradoksi, että kuolema osottautuu olevan yksi elämän parhaita opettajia. Yksikään ihminen tai tilanne ei koskaan voi opettaa sinulle yhtä paljon kuin kuolema. Joku voi kertoa sinulle, että et ole kehosi, mutta kuolema osoittaa sen. Joku voi muistuttaa sinulle, miten merkityksettömiä ovat asiat, joihin takerrut, mutta kuolema sieppaa ne sekunnissa. Sinulle voidaan opettaa, että kaikenrotuiset miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia eikä rikkaiden ja köyhien välillä ole eroa, mutta kuolema tekee meistä kaikista hetkessä samanlaisia."

"Kysymys kuuluu: Aiotko odottaa viimeiseen hetkeesi asti, ennen kuin annat kuoleman olla opettajasi? Pelkkä kuoleman mahdollisuus pystyy opttamaan meitä milloin tahansa. Viisas ihminen ymmärtää, että milloin tahansa voi tulla hetki, jolloin hän hengittää ulos mutta ei enää koskaan uudelleen vedä henkeä sisään. Milloin tahansa, missä tahansa voit vetää viimeisen hengenvetosi. Se sinun on opittava. Viisas olento hyväksyy kuoleman todellisuuden, väistämättömyyden ja ennustamattomuuden täysin ja kokonaan." -Kahleeton sielu


Joku on joskus sanonut että kun ei pelkää kuolemaa, niin ei pelkää elämääkään. Aloin miettimään tuota asiaa syvällisesti ja tulin samaan tulokseen. Ensin pitää kuitenkin hyväksyä kuolema omassa mielessä, koska se tulee minulle ja sinulle 100 % varmasti, ennemmin tai myöhemmin. 
Mitä tekisit jos sinulla olisi päivä tai viikko aikaa elää täällä? Mitkä asiat menettäisivät merkityksensä ja mitkä asiat tulisivat tärkeiksi? Mieti näitä asioita, niin ymmärrät mitä henkisyys minulle tarkoittaa.
Alkaisitko elämään täysillä, tässä hetkessä? Kenet ihmisen haluisit tavata? Onko fyysisellä iällä mitään merkitystä kun tietäisit kuolevasi huomenna? Olisiko sinulla vihamiehiä tai murehtisitko rahaongelmia? Jos kuolisit tänään, niin lukisitko iltalehdestä maailman ongelmat? Mitkä muistot nousisivat mieleesi? Jäisitkö murehtimaan menneisyyttäsi tai sitä että aurinko on pilvessä? Antaisitko anteeksi? Niin, viikatemies saattanee tulla hetkellä minä hyvänsä käymään luonasi tai ystäväsi, lapsiesi luona. Se on totuus, vaikka täällä ei saisi puhua kuolemasta avoimesti eikä egosi(itsesi rakentama uskomusjärjestelmä) anna itsellesi edes siihen mahdollisuutta. Kuolema on vaiettu salaisuus mutta taatusti todellinen fyysisyydelle. Täällä palvotaan syntymää, mutta kuolemasta ei puhuta mitään. Kuoleman läsnäolo on kuitenkin aina läsnä maailmalla sekä omassa pienessä elämässä. Itseasiassa kaikki mikä on rakennettu ajan varaan, kuolee. Siksi kuolemme jokainen hetki vanhalle ja synnymme uudelle.





"Sinun ei tule pelätä kuolemasta puhumista. Älä suhtaudu siihen hermostuneesti. Anna sen sijaan kuolemantietouden auttaa sinua elämään elämääsi täysillä joka hetki, sillä jokainen hetki on merkittävä. Se käy ilmi, jos joku saa tietää, että hänellä on vain viikko elinaikaa. Voit olla varma, että hän sanoo sen viikon olevan elämänsä tärkein. Kaikki on silloin miljoona kertaa merkityksellisempää. Entä jos eläisit siten joka viikko?"

Miksi et sitten eläisi niin että jokainen hetki on elämäsi tärkein hetki? Sitten kun kuolema tulee niin sinulta viedään kaikki asiat mitä kuvittelit tärkeiksi. Roolit joita esität, omaisuutesi, rakkaasi, toiveesi ja unelmasi.
Syvien totuuksien ymmärtämisen kauneus on siinä että sinun ei tarvitse muuttaa elämääsi, muutat vain sen, MITEN elät elämääsi, ehkä kannattaisi katsoa kuka sinä olet ja ehkä kannattaisi katsoa elämää hieman syvemmälle. Esim. olet kävellyt ulkona tuhansia kertoja mutta kuinka monta kertaa olet antanut sille arvoa?

"Kuolema antaa merkityksen elämälle. Kuolema on ystäväsi. Kuolema on vapauttajasi. Jumalan tähden, älä siis pelkää kuolemaa! Koeta oppia, mitä se kertoo sinulle. Korkein tie oppimiseen on ottaa jokainen elämän hetki ja oivaltaa, että tärkeintä on elää se täysillä. Jos elät jokaisen hetken voimakkaasti, elämäsi on rikkaampaa etkä pelkää kuolemaa."





Seuraavaksi vien kuoleman käsityksen vielä hieman syvemmälle. Tahdon kysyä että onko kuolema edes todellinen? Jos ja kun jokainen hetki kuolee uuden tieltä, onko kyse ainoastaan muutoksesta? Jatkuvasti vuodenajat vaihtuvat, ilta muuttuu yöksi ja yö aamuksi. Uusia lapsia syntyy ja samaan aikaan ihmisiä lähtee. Kaikessa on havaittavissa samaan aikaan syntymä ja kuolema. Kaikki on ikäänkuin semmosta näytelmää. Olemme vain jaotelleet asiat eri genreihin, pirstaloineet asiat eri merkityksiin. Todellisuudessa kaikki vain ON, tässä ja nyt. Nyt hetkessä olemisen tilassa kuolema katoaa ja mielen hälinä vaikenee. Onko se siis vain mielen hälinä joka voi ajatella kuoleman olevan todellista? Me annamme jopa kuolemallekin erilaiset merkitykset. Jossain maailmalla sitä jopa juhlitaan, kun taas täällä länsimaissa sitä pidetään pahana ja surullisena asiana. Kristinusko on liittänyt siihen helvetin ja saanut ihmisen pelkäämään Jumalaa, ikuista rakkautta. Vain ajatuksemme voi kuolla ja meidän todellinen olemuksemme on kuolematon ja ikuinen. Mielemme on kasattu uskomuksista ja se on aivopesty mitä kummallisemmilla  asioilla. 
Mitä on kaiken tarinan takana ja kuka on se joka kaiken ajattelee? Syvässä unessakin yöllä näet unta tai et ehkä edes näe mitään, etkä silloin kontrolloi mitään, annat vain kaiken olla. Mieti sitä kuka on se, joka vain ON ja katselee? Mitä jos et heräisikään syvästä unettomasta nukkumisen tilasta? Mitä jos ajan maailma vain katoasi? Olisiko se paha asia...? ..Niinpä, vain mieli keksii ajatella siihenkin vastauksen;-) Semmosta se kuolema on. Pelkkä ajatus. Jos todella haluaa kuolemalle antaa jonkin merkityksen, niin näe kaikki vain muutoksena koska sitä se kuitenkin on. Luonto ei murehdi vaan se muuttuu, samalla se on ikuisen olemisen tilassa, vain MINÄ voi ajatella siitä jotakin muuta.
Kuolema on todellinen vain niille ketkä näkevät ja analysoivat sen kuolevan vieressä, kuolemaa ei siis ole sille joka "kuolee", se ainoastaan vain muuttuu. Ihminen syntyy uudelleen, jos on tarvetta. Samaan aikaan kun ystäväsi kuolee, syntyy miljoona uutta lasta maailmaan, mutta et näe sitä, koska olet takertunut tarinaasi. Uskot että tarinaasi koskien ystäväsi on kuollut. 2 näennäistä tarinaa on tullut tiensä päähän.
En tarkoita että ei saisi surra, kyse ei ole siitä. Tottakai tunteet ovat olemassa, koska olet ne ITSE luonut itsellesi. Hyväksy ne, koska ne on kuitenkin olemassa;-). Hyväksy elämäkin, hyväksy ja anna sen näyttäytyä semmoisena kuin se ilmenee, näin opit rakastamaan sitä. Elämä esiintyy elokuvana, jota sinä katselet, joten nauti siitä. Monet ihmiset katselevat monenlaisia elokuvia...on draamaa, kauhua, komediaa, romantiikkaa, seksiä, sotaa, toimintaa...ja niin kuolemaa. Ne kaikki elokuvat vain symbolisoivat elokuvaa elokuvan keskellä. Ei kannata pitää niitä liian todellisena. Olet katselijan roolissa täydellinen, kokonainen, ikuinen, täysin rakastettu ja sata varmasti kaikki kuvittelemasi asiat on annettu anteeksi. Mitään pelkoa mihinkään ei ole. Kuoleman jälkeen ei ole tuomiota eikä täällä ajan maailmassakaan ole tuomiota, vaikka se monesti semmoisena esiintyykin. Pelko on vain yksi tärkeä asia olemassaolon takia,koska muuten babylon hajoaisi käsiin ja tulisi paratiisi. On siis pakko olla kaikkia näennäisiä asioita dualistisuuden valossa, jotta tämä baletti ei katoaisi ikuisuuteen. Maailma haluaa sanoa että ota vastuusi maailmasta, mutta minä sanon ota vastuusi itsestäsi ja opettele muutamaan mielesi maailman suhteen. Vain sitä kautta voit saada maailmassakin jotain muutoksia. Kaikki näyttäytyy sinulle semmoisena kuin sitä katselet.
En tarkoita sitäkään että ei saisi pelätä kuolemaa, kyllä minäkin teen niin(varsinkin alitajuisesti, koska uskon vielä jonkin verran aikaan), mutta siinäkin asiassa voi vaikuttaa omiin ajatuksiin kuolemasta ja ehkäpä tämä kirjoitus on yksi tapa käsitellä tuota pelkoa;-)

Jos todella mietiskelet näitä asioita niin takaan ja alleviivaan että tästä päivästä tulee sinulle hienoin ja rakastettavin päivä koskaan! Ei muuta kuin tätä hetkeä elämään, sillä siellä piilee kuolemattomuus. Olet siis kuolematon.

T:Jake



2 kommenttia:

  1. Toiselle tasolle siirtyminen on ihan mukavaa,sen taas eilen kuuli,kun sieltä ottivat yhteyttä ja kertovat kuinka onnellisia ja iloisia siellä ovat ja saavat meidän touhuja seurata sieltä käsin.Kuolema on surua vain tänne jääville,koska suurimmalle osalle tuonpuoleinen on tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Virpi!Ai sie oot tälläkin "tasolla" vastaamassa..?;-) Mä olen miettinyt tuota toista tasoa,onko semmoinen edes mahdollista,jos kaikki on yhtä? Eikö ego ole se joka pirstaloi ympärilleen toisia asioita,henkiä ja olentoja? Jos kaikki on täällä mielikuvitusta,niin eikö ne tasotkin ole vielä enemmän vain oman mielen tuotetta? Ns.tuonpuoleinen on vain yksi pirstale miljoonista muista,nekin on siis vain mielikuvitusta. Minulle kuolema elämän jälkeen ei merkitse mitään vapautusta, koska se vapautus täytyy kokea/tehdä täällä, eli kannattaa kuolla jo ennen hautaa...;-)Ei sen puoleen kyllä mulle kelpaisi semmonen mukavakin tuonpuoleinen hässäkkä...;-)

      Poista