koneiden ja kitaran äpärälapsi

Heips!!!

Nyt heitetään Jakeflame taas viihteelle ja poltetaan filosofian maisterit papereineen roviolla. Universaalit energiat ja jeesustelut ei nyt kiinnosta, kun kyse on elämääkin suuremmasta asiasta eli rock n rollista...vai onko kyse sittenkään tässä tapauksessa rock n rollista?

Postipoika oli kiikuttanut kieli vyön alla eilen kynnykselleni AMARANTHEN uunituoreen nimmaroidun nexus lätyn. Hetken kuunneltuani rieskaa, mieleeni juolahti taas jotain aivan naurettavan turhaa. Aion heittää tänne kyseisestä orkesterista jotain elämää suurempaa läpyskää. Ai miksi? No siksi, koska mielestäni tämä bändi on tuonut METAL rintamalle jotain uutta näkökulmaa. Mitä? Se selviää aivan tuota pikaa.

Ensiksikin minulla on aivan liian ison hard/heavy(alla näkyvä) levykokoelman lisäksi aivan liian iso ysäri ja kasaridance levykokoelma(pienempi kuin alla näkyvä). Minulla on siis hyvinkin kieroitunut ja epätavallinen musiikki maku ja mieli. Minun onnekseni olen siis löytänyt hengenheimolaisia näistä ruotsalais tanskalaisista pitkätukista.

Amaranthe on julkaissut 2 kokopitkää levyä ja kummatkin ovat sitä yhtä ja samaa konemusiikin ja melodisen nykymetallin sekasikiötä. Ainutlaatuisen bändistä tekee dance musiikille tyypilliset tarttuvat kertosäkeet ja 3 laulajaa,joista Jake E laulaa suht puhtaasti, Andy karjuu kitarisansa pihalle ja söpö Elize, joka hoitelee ne kauniimmat jutut. Hieno mixtuura, jossa tukka heiluu(paisi mun snadi fleda,koska päätin että järki ja tukka ei viihdy samassa päässä) ja varvas väpättää(semmoinen multa sentään löytyy).
Bändin tavaramerkkejä on myös millintarkat sovitukset ja studiossa viilatut kliiniset soundit. Annan ne kuitenkin anteeksi, koska se kuuluu konemusiikin luonteeseen. Välillä joutuu jopa haukkomaan henkeä happinaamarista, koska amaraiden musiikki on niin tarkkaa, että että siinä on matemaattiset nerotkin ihmeissään. Riffit takovat kliinisten tuplabassareitten tahdissa ja synatmatto tuulettuu mukavasti nuottimeressä. 100 % groovea en luppaa, mutta lupaan että ne löytyvät zeppeliinien levyiltä.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla mulle iski ajatus nexuksesta että "voi ei, ei mitään uutta". Mutta jo toisella kuuntelukerralla kuulokkeiden kautta ymmärsin, että ei tämän tyylin täydykään muuttua. Tämä on amaranthea eikä mambaa. Silkkaa melodioiden ilotulitusta kera hengen ahdistusta aihettavalla kiireellä.

Bändin ainut kirous on siinä, että jos sitä kuuntelee puolikorvalla, niin se alkaa vaan ahdistamaan. Mutta jos bändin iskevyydestä huolimatta panostaa tarkempaan kuunteluun, niin siitä saa energiset kicksit. Ainakin meitsi saa. Meitsi saa kyllä kicksit aina siitäkin jos bändissä on kaunis mirri mouruamassa.Mauuuu!

Eipä tähän sitten tälläerää muuta. Valaistumista en lupaa tälläkään erää, mutta anna Amaranthen astua elämääsi, jos haluat saada päivääsi täsmällisyyttä ja kovaa kyytiä...tai jos haluat teknisen alan koulutukseen niin osta rummut, kitara ja AMARANTHEn lätty(muussa tapauksessa tee cd:stä vaikka tuhkakupin alunen). Ei muuta kuin bileet pystyyn & GOOD FEELINGS!!
Mitään biisilistoja ja bändifaktoja ei tähän ole lyödä. Minä en ole semmoisista kiinnostunut, ne löytyvät kaikki netistä . Mua kiinnostaa vaan MUSIIKKI ja sen visuaalinen anti. Tsekatkaa ite loput. Peace & Love <3

T:Jakeflame