Huomenta! Olen aika usein havahtunut herättyäni aamulla siihen ajatukseen, että TAAS näin unta, joka tuntui tätä päivätajuntaa "todellisempana". Todellisempaa siksi, että näin hyvin selvää,voimakasta ja symbolista unta. Sen unen merkityksen huomaan kuitenkin usein nopeasti.
Kerron nyt heti tähän alkuun hetki sitten näkemäni unen, jotta en sitä kerkee unohtamaan ja menen sitten asiassa hieman syvemmälle...okei,eli. Olin jossain kerrostalo asunnossa, jossa asui eräs vuosia sitten tuntemani naishenkilö. Hänen kanssaan luomani suhde oli aika vaikea, eikä se kestänytkään kovin kauaa(kiitos hänelle opista). Hän tässä unessa oli iloinen ja oli selvästi kaivannut minua, hän halusi ikäänkuin tutustua minuun uudelleen, minulle tuli hyvä fiilis, mutta oli hieman varovainen, koska en voinut tietää oliko se näyteltyä iloisuutta. Jonkin aikaa siinä oli hyvä tunnelma, kunnes huomasin että vieressä virtasi joki...siellä joessa näin virtaamassa ihmisiä kuvina, ensin he olivat kuolleita, mutta hetken päästä ne muuttuivat eläviksi,iloisiksi ja tanssiviksi. Siellä saattoi virrata muitakin asioita ,en tarkkaan muista mitä. Muistan ajatelleeni siinä, että tätä ei usko kukaan; nyt minä näen historian havinaa,jopa elämien takaisia ihmisiä,yritin ottaa kuvia niistä, mutta se ei onnistunut koska katselin omaa untani..;-) Lopulta sanoin jollekin unen henkilölle että EN usko tuohon,se on vain pelkkää UNTA..;-) tässä yöunessa tapahtui vielä jotain, mitä en tarkkaan enää muista, mutta semmoinen tasaisuus siinä pysyi eikä siinä mitään kovin suurta enään tapahtunut.
Haluan vältellä liian tarkkoja uni tulkintoja,koska uskon että kaikki täällä näkemäni asiat ovat VAIN ja AINOASTAAN omaa alitajuntaani, eli silkkaa unikuvaa. Liikaa niihin takertuminen on vain uskomista tähän koko "balettiin", jota elämäksi kutsutaan. Yöuni ja päivätajunta...mistä ne sitten muodostuvat? Ne muodostuvat mielestäni (huom."mielestäni";-) vain asioista joita koen täällä, ajattelen kokemukseni täällä, ajattelen asioita, joista olen muodostanut elämäni. Voisi melkein sanoa, että pelkkää uskomusta on tämä hetken kestävä olemassa olo egona. Mikä merkitys on sitten tällä elämällä? Jokainen päättää sen itse itselleen, minä en voi kertoa sinulle sitä mutta sen voin, minkä merkityksen olen ITSE sille antanut. USKON itse, että olen täällä päästämässä irti, ja opettelen antamaan kaikelle sille anteeksi, koska tämä maailma on egon tasolla täysin mielipuolinen ja rakkauden "järkeä" vailla. Jokaista asiaa tarkemmin tutkiskeltuaan voi todeta sen ristiriitaiseksi, jossa on jakautuneena 2 puolta; hyvältä näyttävä puoli ja huonolta näyttävä puoli. Kaikki on jakautunut täydellisyydestä. Jakautunut Jumalasta, ikuisesta rakkaudesta, kuolemattomuudesta. Olen siis jakanut sen mielessäni. Uskon kuvitelmaan, siihen uneen joka on kollektiivisesti paisunut jo järjettömiin mittoihin. Tätä minä en pidä enään todellisuutena. Jopa muutaman vuosikymmenen kestävä unikin on jakautunut yöuniin ja päiväuniin. Olemme luoneet oman unemme, jonka pillin mukaan transsissa tanssimme. Tämän takia en anna liikaa painoarvoa jokaiselle yöllä tai päivällä nähdylle unelle, tai ainakin yritän niin, koska pelkkä läsnäolo hetkessä helpottaa eloa ja tuo syvää rauhan tunnetta. Tätä kaikkea ymmärrystä voi kutsua vaikka heräämiseksi. Herääminen on se sana, jota lähes jokainen henkinen, jopa uskonnollinen oppisuunta syvällisesti tarjoaa. Valaistuneet puhuvat tästä, mutta sitä ei ego voi ymmärtää koska yhteiskunta ja ympäristö näyttää ja esittää mielellään hyvin voimakkaasti omaa versiota tästä elämästä. Tästä unesta heräämiseen kuluu kuitenkin oma aikansa, koska olen vaivuttanut itseni vuosia,ehkä elämien kestävän ajan tähän kollektiiviseen uneen. Helpoksi kuitenkin homman tekee se, että kaikki on vain mielikuvitusta, joten syyllisyyteen tai pelkoon ei ole todellakaan mitään tarvetta...;-)
Unia on kuitenkin ihan kiva harrastuksen vuoksi tulkita, koska niistä voi jotain oppia itsessään. Viime öisestä unesta opin taas jälleen kerran sen, että alitajuntani tekee minulle jatkuvasti palveluksia, vaikka en niitä menneisyyden asioita päivätajunnassa mietikään. Se putsaa uskollisesti "menneisyyttäni", vaikka sitä ei ole olemassakaan.... on vain NYT, ikuinen nyt hetki, joka ei lopu koskaan,vain ajatukseni siitä saattavat muuttua. Ajatukseni jopa kuolemasta saattaa muuttua. Kaikki näennäiset asiat ja arvot muuttuvat, kunnes ne haihtuvat pois ikuisuuteen, ikuiseen rakkauteen, josta olen tahtonut ITSE erkaantua...hetkeksi.
Tämä ei ole loppujen lopuksi edes vaikea tajuttava, olen tehnyt siitä ainoastaan itselleni vaikean asian, ihan niin kuin kaikesta pienemmästäkin asiasta teen mahdollisimman vaikeaa, jotta pysyisin unessa ja epäonnellisena. Egon tarkoitus on pysyä tunteessa siitä "että jotakin puuttuu". Elämästä ei tarvitse kuitenkaan luopua, eikä sitä tarvitse tukahduttaa millään tavoin, mutta tämä ajatus unesta on ainoastaan syvää psykoterapiaa, joka psykologisesti helpottaa vain elämistä ja tekee siitä elävemmän. On mukavaa olla oman näytelmän pääosa-esittäjä, joka ei masennu pikku ongelmista, vaan näkee vaikeatkin asiat mahdollisuuksina päästää irti sekä näkee meidät jokaisen elollisen kokonaisuuksena ja täydellisenä. Vain ego uskoo rajoihin,eriarvoisuuksiin,sotiin ja pelkoon, se elää omaa untansa,ZZzzzzz. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen, että mikäs on sen hienompaa kuin sanoa yöllä nähdyssä unessa kaverille että: "minä en usko tähän painajaiseen, koska tämä on pelkkää UNTA!!..heh,ja näin se painajainen haihtuu hetkessä pois...;-) <3 <3 <3
Hyvää Yötä...eiku siis hyvää ja kaunista päiväunta kaikille, ketkä rohkenivat mietiskelemään tätä näkökulmaa:-) <3
T: Jakeflame
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti