perjantai 24. elokuuta 2012

Jeesustelua ja anarkiaa

Moi! Tuli tässä mieleeni että mä voisin kirjoittaa mun ainoasta todellisesta esikuvastani, Jeesuksesta. Siis Jesse vain  näin kavereiden kesken...;-) ja hänen nimensäkin voisi kirjottaa pienellä alkukirjaimella, jottei mene liian pikkutarkaksi hiplailuksi..jos muistaa..

Jesse oli kova jätkä monestakin syystä ja hän on ollut yksi niistä oikeista "punkkareista", joita täällä maan päällä on kävässyt pyörähtämässä.
Miksi sitten pidän esikuvanani jotakin myyttistä hahmoa, joka saanut kulkea monelle "idiootille" syypäänä sotiin, erimielisyyksiin ja oikeassa olemisen tarpeeseen. Aika monestakin syystä ja tässä perusteluja:

Koska jesseä ei ole olemassakaan, hän on vain pelkkä sarjakuva sankari, joka kuvataan näin:

Jos jessen opetuksiin on perehtynyt yhtään ajatuksen kanssa, niin tässä voisi olla vaikka sinun kuvasi, koska hän opetti että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja meissä jokaisessa on kristus tietoisuus. Kuvalla ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska ulkoinen habitus muuttuu hetki hetkeltä ja lopulta maatuu kukkapenkiksi paikkakuntasi hautausmaalle tai tuhkaksi mereen.

Jesse on mulle kuvallisesti vain pelkkä sarjakuva sankari, ja ihailen häntä ainoastaan siksi, koska ihminen tarvii jotain kiinnekohtia elämässään,tässä tapauksessa opettavainen kiinnekohta. Ihmiset  muutenkin jotain hahmoa tai tavaraa..kuka palvoo elokuvanäyttelijää, työpaikan pomoa, poliitikkoa, poliisia, bändiä/soittajaa, autoa, alkoholia, tupakkaa joka tunnin välein, vaatteita, rahaa, baareja, bileitä, seksiä, lääkäriä, tiedemiehiä, juhlapäiviä, kotia, gurua, ravintogurua, teeveetä, nettiä, kitaroita, ystävää, urheilu suoritusta, isää tai äitiä, "kovaa jätkää", oman ainoan "uskontonsa" lahkoa; jehovia, islamia, kristinuskoa, buddhaa, enkeleitä, saatanaa, krishnoja, metal, pop, punk tai räppi porukoita. Jotkut Ihmiset haluavat olla trendikkäitä ja tehdä uskomusten mukaisesti: on ostettava talo ja perustettava perhe. Arvot on iskostettava mieleen, koska muutkin tekevät niin. Esimerkkejä olisi miljoona. Meillä on pirstaloitunut mieli täynnä uskomuksia, ajatuksia ja tarpeita joihin uskomme 100 % sesti. Jesse tiesi sen jo 2000 vuotta sitten eikä mikään ole niistä ajoista muuttunut, paitsi ehkä omassa mielessään, jos on....;-).

Jesse ei opettanut mitään noista edellä mainituista asioista, eikä hän perustanut ensimmäistäkään pirstaleista USKONTOA. Hän kapinoi kaikkia sen aikaisia arvoja ja uskomuksia vastaan, sillä että antoi kaiken anteeksi, eli päästämällä irti. Hän vain kulki paljain jaloin ja opetti ihmisille Jumallallisuutta ja eli yksinkertaisesti, koska hänen sydämessään asui täydellisyys. Hän ei tuominnut ketään, vaan piti jokaista saman arvoisena. Jesse uskoi että me riitämme yksinkertaisina ja täydellisinä, eikä hän painottanut että menkää ja uskotelkaa toisenne uneen. Hän ravisteli ihmisiä hereille, jos joku sitä halusi. Jessen opetukset ovat ikuisia ja ajattomia. Toimii jokaisena vuosituhantena ja jokaisen vuosituhannen jokaisena päivänä. Hänen opetuksensa "kapinoivat", koska ne poikkeavat kollektiivisista vallalla olevista uskomuksista. Tavallisen vihaisen taatelintallaajan opetukset muuttuvat joka hetki mielen mukana, joten siksi ne on sidottu aikaan. Ihminen keksi ajan harhan, koska sillä voi hallita maailmaa. Vapaus ja rakkaus ovat sen vastakohtia aina siihen asti, kunnes ne yhdistyvät ikuiseen nyt hetkeen. Siinä kuolema ja erillisyys katoavat, eikä sen jälkeen tarvitse odottaa kuoleman jälkeistä paratiisia, koska aikaa ei enään ole. Kuolema tai helvetti tulee vain niille jotka siihen uskovat, eli niille ketkä ovat vielä hengissä kehossaan/egossaan.

Jessestä voisi sanoa että hän on ollut ainut maanpäällä kulkenut USKONNOTON ja todellinen ateisti. Uskonnot ja muut uskomukset keksivät hänen ennen ja jälkeensä muut "tavikset", ja he kapinoivat hänen ikuisuusoppiansa vastaan eli itseään vastaan, ihan niinkuin aina ennenkin. Missä muualla voi nähdä erillisyyden opin niin voimakkassti kuin jossain lahkossa? tai miten voi nähdä tuomitsemisen niin voimakkaasti kuin ihmisissä, jotka heittivät hänet ristille kivityksen jälkeen ja tekevät sitä vielä tälläkin hetkellä puheissaan ja ajatuksissaan? (eli siis ihmiset tuomitsevat toisensa). Ihminen pelkää aina siihen asti, kunnes löytää sisältään rakkauden. Kuolemattoman hengen ei tarvitse pelätä mitään. Siksi jesse ei pelännyt ristiä eikä ihmisten hänelle langetettua tuomiota,vaan hän sanoi :"antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät".

Minäkin tiedän jo tätä kirjottaessa, että sohaisen ihmisten vuosisatoja keräämiin kärsimyskehoihin. Tiedän että "Jeesustelu" särähtää jokaisen egon mielessä vastareaktiona, koska niin kävi myös silloin joskus tuhansia vuosia sitten kun joku (ehkä) partasuinen hippipunkkari alkoi ladella totuuksia jossain vuoren päällä. Mikään ei ole muuttunut, mutta ehkä sen verran että minua ei enää heitetä ristille;-) Nyt minä en "jeesustele" vaan "jaketan"..heh..;-)

Mitä yhteistä on siis punkilla ja sarjishahmo jessellä? Kummatkin aluksi kyseenalaistaa elämänsä ja arvonsa. Ei saada tyydytystä yhteiskunnallisista asioista ja aletaan kulkemaan omaa polkua. Sitä joutuu siis väkisinkin olemaan oman tien kulkija ja joutuu etsimään onnen ensin omasta itsestään, koska ulkoapäin sitä ei tule. Punkkareidenkin kesken perustetaan pieni "uskon lahko" ja ollaan me vs. te, mutta Jesse opetti että olemme koko universumi yksi jengi.Vain pelko voi perustaa lahkoja ja erillisiä jengejä.
Jessen opetuksien mukaan sitä joutuu kyseenalaistamaan jopa itsensä, koska itse on se joka tulkitsee ja näkee ympäröivän maailman. Katsomme maailmaa sen silmän lävitse, joka on jo nähnyt eli oppinut "muilta". Semmoinen silmä on ristiriitainen silmä. Todellisuus on jotain aivan muuta. Todellisuus on oikeastaan kaikki muu paitsi se mitä KUVITTELET todellisuudeksi. Kuvitelmaa ei siis kannata ottaa kovin todesta, koska sitä ei ole. Meidän ihmisten kuvitelmat harvoin osuvat kohilleen ja siksi elämä on vaikeeta ja ristiriitaista. Emme ole ns.samalla levelillä, koska jokaisella on oma tarinansa eli ristinsä jota kantaa. Jos ja kun emme ymmärrä toisiamme ja jos kun emme halua ymmärtää toisiamme, niin on helpoin ja rakentavin tie antaa anteeksi ja päästää irti. Olemme kuitenkin tarinan haihduttua ihan sitä yhtä ja samaa jumalallista alkuperää. Olemme sitä NYT ja TÄSSÄ, FOREVER. Rakkaudellista kapinaa tarvitsemme siis ainoastaan ajatuksiamme vastaan, emme toisiamme vastaan, koska todellisuudessa ei ole ketään toista. Ulkopuolella asiat muuttuu, mutta sitä ei voi muuttaa muuten, kuin ensin muuttamalla oma mieli.

Tarkennan vielä tähän että en tuomitse uskontoja enkä mitään uskomuksia tai mielihaluja, koska kaikki ympärillä ovat TÄYSIN NEUTRAALIA, aina siihen asti kunnes annan sille arvon ja tuomioni.
Uskonnot ovat vain pieni merkki siitä, että että ihminen on alkanut etsimään itseään eli totuutta. Hän on kyllästynyt kärsimykseen sisäisen rauhan ulkopuolella. Uskonnot tai henkiset oppisuunnat voivat olla viitteitä totuuteen, mutta EI koskaan ITSE totuus,joten toiset eivät voi olla väärässä tai oikeassa. Koko elämä on polku, siunattu mahdollisuus ymmärtää oma voima ja kunnia. Oma ikuinen jumalallisuus.
Nautiikaa kaikesta mitä näette, mutta älkää ottako sitä liian tosissaan, koska nauramisen puute tulee pelosta. Ihmeiden oppikurssissa sanotaan, että kaikki ongelmat lähtivät siitä kun jumalan poika unohti nauraa. Täysin rennosti on vaikeaa aina olla, mutta anteeksiannon mukana se elämä helpottaa, annan siitä 100 % takuun. Anteeksianto on semmoinen investointi itseen, että sitä ei voi rahalla ostaa, eikä sitä voi kukaan toinen sinulle tuoda. Jos kuitenkin haluat valita anteeksiantamattomuuden, niin anna ainakin itsellesi anteeksi sen mukanaan tuoma kärsimys. Kristus not dead.

T: kapina-apina

p.s jos tässä blogauksessa on jotai kirjoitus vihreitä tai epätarkkoja kuvauksia nii anna anteex,en jaksa nyt tarkistella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti