sunnuntai 26. elokuuta 2012

pieni toivomus itselleni

Lakimies? poliisi ? poliitikko? lääkäri? sosiaalityötekijä? lähihoitaja? rakennuspäälikkö? taxikuski? tehdastyöläinen? toimitusjohtaja? sekatyömies? sihteeri? somistaja? floristi? lehtori? asentaja? esimies? arkkitehti? pappi? ahtaaja? apteekkari? analyytikko? asennuspäälikkö?asemakaavasuunnittelija? automyyjä? autonkuljettaja? biologi? bussinkuljettaja? egologi?erityisopettaja? elokuvaleikkaaja?elinkeinoasiamies? fyysikko? tiedemies? hammashoitaja? hengenpelastaja? hieroja? hätäkeskuspäivystäjä? jäteautonkuljettaja?kanttori? kalastaja? kampaaja? keittiöpäälikkö? kelloseppä? kielenkääntäjä? kirjailija? kiinteistönvälittäjä? kapteeni? konduktööri? kokki? kotiäiti? kuriiri? kuntoseppä? kutoja? kuvanauhoittaja? kätilö? käyttöteknikko? laulaja? lentoemäntä? LVI-asentaja? lipuntarkastaja? lupainsinööri?lähetti? lihanleikkaaja? maalari? maanviljelijä? matemaatikko? matkaopas? meedio? merkonomi? metsuri? metsänhoitaja? myymäläsuunnittelija? nimismies? nuohooja? optikko? pizzakuski? pyöveli? piispa? ratatyöntekijä? runoilija? ravivalmentaja? sorvari? stylisti? sähköasentaja? tatuoija? säveltäjä? tiedottaja? tiskijukka? turkistarhaaja? työnjohtaja? tähtitieteilijä? uimaopettaja? työkaluviilaaja? vartija? varastomies? vanginvartija? verhoilija? yhteiskuntatutkija? yliopettaja? yksikönpäälikkö? opiskelija? varusmies? vai yrittäjä... tai jopa työtön? ehkä jo eläkeläinen tai kuollut.

hiphoppari? punkkari? hevari? poppari? rockabilly? modi? skini? hipsteri? discohile? gootti? pissis? emo? hippi vai jopa omilla aivoilla ajatteleva "toisin ajattelija hörhö?"

wicca? uussamanismi? satanisti? new age? buddhalaisuus? hindulaisuus? islam? juutalaisuus? kristinusko; katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, protestanttiset kirkot: adventismi, anglikaaniset kirkot, baptismi, helluntailaisuus, kveekarit, luterilaisuus...? rastafari? jehovan todistaja? suufilaisuus? jainalaisuus? krishna-liike? zen-buddhalaisuus? enkelit? ufot? mormonit? jooga? tantra? kaikki mytologiat? suomalainen muinaisusko? gnostilaisuus? muinaiset egyptin uskonnot? taolaisuus? skientologia? voodoo? uuspakanuus? ...tai miten ois.... pistetäänkö viides herätysliike??? ;-)

syntymäaika, horoskooppi, nimi, vaatetus, auton merkki, meriitit, ulkonäkö, pankkitili, hiustyyli, lihakset, tissit,naama(-kirja status;-), historia, rikas, köyhä, syrjäytynyt, lahjakas, sosiaalinen, hiljainen, karismaattinen, laiha, pullea, homo ...jne

Erikoistaidot: kitaran soittaja/muusikko, joogamestari, henkinen guru, rakennusmies, painon nostaja, herrasmies, urheilija, taiteilija, runoilija, superfood guru, rakastaja, karateka ...tai ihan mikä vaan.

Oletko kenties masentunut, sairas, onnellinen, terve, ailahteleva, elätkö kenties tulevaisuudessa vai haikailetko niitä "vanhoja hyviä aikoja"? ärsyttääkö sinua kenties tämä blogaus? etkö hyväksy naapuriasi ? kuvitteletko olevasi joku näistä edellä mainituista asioista? haluatko ehkä lisää palkkaa? pakotatko itsesi juoksemaan maratoonin? Haluatko soittaa yhtä hyvin kitaraa kuin Yngwie j. Malmsteen? onko kaikki uskonnot mielestäsi perseestä? oletko mielestäsi jo valaistunut? uskotko että vain -minä- pääsee taivaaseen ja muut helvettiin? uskotko että Jumala rankaisee syntisiä? Uskotko että kristitty konservatiivinen ja hyvin käyttäytyvä mies raamattu taskussa on ainoastaan Jumalan mieleen, uskotko ylipäätään että ei ole mitään muuta kuin edellä mainitut ihmisten keksimät nimilaput??
Uskotko että on vain yksi ja ainut oikea rakkaus ja sekin pitää nimetä papin edessä? kuvitteletko että maailma on sinua vastaan? Uskotko iltapäivälehtien ja uutisten totuuteen? huomaatko olevasi levoton? luetko kaikki tutkimukset ja pidät niitä totuutena?onko elämälläsi tarkoitus? uskotko todellakin että vain se on hyvää musiikkia mistä itse pidät? ajatteletko että rakkaus on vain kahden ihmisen omistuksessa? pidätkö lukuviisaita/oppineita viisaina? mistä voit tietää että kouluissa opetetaan totta? määritteleekö horoskoopit ja ennustajat elämäsi? uskotko että karma ohjaa elämääsi? ihailetko vain niitä ihmisiä, joilla on rintamerkkejä tai iso status? ovatko elokuvanäyttelijät tai muusikot Jumaliasi? ovatko muut väärässä ja sinä oikeassa? tahdotko saada saavutuksillasi hyväksyntää? tuntuuko sinusta hienolta kun sinua katsotaan kadulla? projisoitko kaiken ulkopuolellesi? etkö osaa antaa anteeksi? onko se anteeksianto mielestäsi "mamiksien" juttuja? uskotko että kaikki on ansaittava kovalla työllä? uskotko että oli joku jeesus joka keksi uskontoja? pelkäätkö henkilökohtaista palautetta? etkö uskalla ilmaista mielipidettäsi? osaatko hiljentyä vai pitääkö koko ajan touhuta? uskotko että vain ja ainoastaan omat lapsesi ovat viattomia? etkö ehkä usko että me jokainen ollaan niitä lapsia? ovatko muut syyllisiä elämän tilanteeseesi? uskotko ainoastaan muiden ihmisten mielipiteisiin, rakennatko elämäsi niiden pohjalta? Uskotko että pahantekijät pitää tuomita? Onko rakkaudella rakentaminen mahdotonta tässä maailmassa? etkö usko että rakkaus voisi eheyttää ja että se voisi olla rakentavaa...?

Kuvitteletko että sinulla on samat rajat kuin muillakin? Pitääkö sinulla olla samat pelotkin kuin toisilla? uskotko että olisit vasta sitten onnellinen kun saat lottovoiton? olisitko sitten kuolematon kehossa? etkö enää sairastelisi? uskotko että vain lapsi saa leikkiä ja olla huoleton? uskotko että vain aikuinen tietää kaiken tarvittavan? uskotko että lakikirja ja tuomitseminen vie ongelmat ja rikokset pois? hyväksytkö muiden tunnetilat? raivostuttaako sinua tummaihoiset? et pidä ehkä itseäsi rasistina, mutta et hyväksy edes tumma ihoista näyttelijää? uskotko että vain bakteerin kokoinen maapallo on ainut elollinen paikka jatkuvasti laajenevassa maailmankaikkeudessa? et ehkä usko ikuisuuteen, mutta uskot sunnuntaihin, koska joku on sen kalenteriin kirjoittanut... oletko rakastunut vai oletko statukseltasi sinkku? haluatko päteä työssäsi? etkö usko että jokainen meistä on pohjimmiltaan yhtä luova? olemmeko mielestäsi kaikki samalla viivalla? uskotko että superfoodit tekevät sinusta kuolemattoman yli-ihmisen? rentouttaako ainoastaan alkoholi sinut? uskotko että vain ystäväsi ovat parempia ihmisiä kuin ei ystäväsi? ajatteletko pahaa toisista kun sinulla on paha olla? tunnetko syyllisyyttä syömisestä, laiskuudesta, menneisyydestä? häpeätkö itseäsi? uskotko että alastomuus tai rakastelu on syntiä ja tarvitsee piilottaa? Pelkäätkö kenties läheisyyttä? etkö usko rakkauteen? uskotko että aika on orjasi? uskoitko viime yönä unessasi tapahtuviin asioihin? uskotko päivällä tapahtuviin mielikuviin? onko maailmasi täynnä uhkakuvia? etkö uskalla yleisille paikoille ilman pelkoa? luuletko olevasi ajatuksesi? pitääkö kaikki henkiset totuuden etsijät vangita uskomuksiin, ehkä jopa vankilaan? onko tiedosta tullut uusi uskonto? haluatko päteä "fiksuilla" blogauksilla..?;-)

Tässä on vain murto-osa kaikesta niistä uskomuksista joita ihminen mielessään keksii. Niinkuin minä keksin tämän blogauksen. 
Minulla on ainoastaan pienenpieni toivomus itselleni ja se menee näin: HYVÄKSYN  jokaisen näennäisen erillisen kehon ajatukset ja lupaan olla mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Jokaisella on oikeus luoda omat uskomuksensa ja tehdä niistä oma identiteettinsä. 
Jatkan siis matkaa omissa uskomuksissani,kiitos ja anteeksi....




T: Jakeflame

lauantai 25. elokuuta 2012

Parisuhteen kauneus ja sen varjo

Ensiksi aion painottaa sitä että ne ketkä ovat lukeneet ajatuksiani vuosien varrella, he eivät tule viisastumaan tästä kirjoituksesta mitään uutta. Joudun siis olemaan edelleen samaa mieltä asiasta. Ehkäpä itsessäni oleva asenne ja ymmärtäminen on kuitenkin muuttunut.
Yksi tämän elämäni mietityimpiä asioita on ollut parisuhde ja rakkaus, todellinen vapauteen perustuva rakkaus, eikä mikään manipulointiin tai pelkoon perustuva rakkaus. Aito rakkaus. Siksi puhun siitä nyt. Avoimesti. Intuitiolla.

Parisuhteen kauneus on sitä että siinä suhteessa ei hallita toista ihmistä, eikä siinä yritetä muuttaa toista kaltaisekseen. Parisuhteen kauneus ei ole mielestäni siinäkään, että näkee toisen syyllisenä omalle historialleen.

Parisuhteen kauneutta on se että hyväksyy ITSENSÄ ja toisen sellaisena kuin se on, samalla siinä tulee hyväksytyksi itsensä. Ihmissuhteet ovat siis paras polku hyvään itsetuntemukseen. Mutta joo, aloitetaan....

Hmmmmmm...mitenkäs se kaikki meneekään, useasti...niinkö aikuisten oikeesti...?;-)



Rakastuminen ja siitä seuraavat vaiheet...

Ensiksi tulee aivot narikkaan vaihde, jossa tunteet sumentavat rationaalisen ajattelun ja voi lepatella ihan rauhassa pilvissä. Sydän tykyttää eikä ruoka maistu, elää siis rakkauden energioissa, sitä on ihastunut, kuvittelee olevansa rakastunut, siis KUVITTELEE olevansa rakastunut. Muu maailma saattanee supistua ulkopuolelle. Mies tuntee itsensä tarzaniksi, koska on valloittanut naisen, itsetunto on korkealla ja nainen tuntee itsensä naiseksi, koska on halutuin nainen maan päällä. Toinen on täydellinen ja ihanin ihminen mitä maan päällä kantaa. Sitä on kohdannut sielun kumppaninsa, vaikka takana olisikin jo monta ihmissuhdetta. Ihanan karmaiseva tunne, johon ihminen voi jäädä jopa koukkuun hakeutumalla aina uudestaan ja uudestaan samaan "rakkauden" tilaan. Olen maailman onnellisin ihminen. Peittoja ei tarvitse tuuletella erikseen ja kummallakin on tunne että omistamme toisemme. We are one.



Sitten tulee ylikierroksilla pyörivä ajattelu vaihde, jossa pelko alkaa marssia alitajunnasta kehiin, sabotoimaan ihanan huumaavaa tilaa. Menneisyys ilmoittelee itsestään, mutta ei kuitenkaan mahda rakkauden edessä mitään, usko toiseen ihmiseen voittaa. Pelätään pahinta mutta toivotaan parasta.

Tässä vaiheessa omat odotukset ovat ovat jo hyvällä pohjalla ja toivotaan että sen rakkaan odotukset vastaisivat omaani. Totuus toisesta alkaa kuitenkin pilkistää...eivätkä ne odotukset välttämättä kohtaa. Näytteleminen saattaa siinä tohinassa unohtua, joten tämän jälkeen saattaa tulla pettymyksen tunteita ja sen myötä aletaan huomata toisen pieniä puutteita. Mieleen hiipii ajatus "kukaan ei ole täydellinen". Rakkaus saattaa kantaa tämänkin pienen esteen läpi. Jos vauhti on ollut niin kova, että vaavi alkaa jorata masussa ja pään päällä on kattoikkuna, josta näkyy tähti taivas, niin rakkaus aika isolla prosentilla kantaa hyvin. Tai jos sillä toisella on unelma kroppa tai lompakko pullollaan tuohta, niin ei ole mitään hätää, rakkaus kantaa sata varmasti. Hyvällä säkällä miljoona varmasti. Rakkautta jos vielä täydentää kauniilla ja koreilla sanoilla "minä rakastan sinua",niin ollaan jo vahvalla pohjalla. Mutta mitäs sitten....?

Pahimmassa tapauksessa rakkaus alkaa sala vaivihkaa kertoilemaan ehtoja. Ehkäpä mieli ehdottelee, että jos sinä toimit näin, niin sitten minäkin toimin näin. Jos sinä annat huomiota ensin, niin sitten minäkin annan huomiota. Jos teet palveluksen minulle, niin silloin minä tunnen itseni rakastetuksi ja ansaitset minulta rakkautta ja palveluksia. Jossain vaiheessa sitä miettii että mihin katosi pysyvä huuma. No oman ajatuksen mukaan se on toisen ihmisen muuttumisen mukana mennyt. Se rakas ei olekaan enää sama ihminen, kuin silloin kun kohtasimme. Nainen ihmettelee että mihin katosi kauniit sanat, lupaukset ja kukkakimput, ja mies ihmettelee että mihin katosi hellyys ja naisen huomioiminen miestä kohtaan. Tylsä ja minuutin tarkka arki kaikkine rationaalisine ajatuksineen on syrjäyttänyt rakastumisen tunteen hulluuden. Luovuus ja tämä hetki läsnäoloineen on kadonnut odotusten ja tulevaisuuden ajatuksiin. Epävarmuus saattaa pilkahtaa niinä hetkinä kun itsellä on huono päivä. Välillä putsataan energioita oikein kunnon riidalla, jonka päälle onkin sitten hyvä rakastella tulisesti.

Nyt eletään sitä vaihetta että alkaa erillistyminen tai sitten mielyttäminen ja riippuvuus. Halutaan ehkä omaa rauhaa ja jos sitä ei saada ni kadotetaan itsemme. On ehkä alettu elämään toisen kautta elämää menettämisen pelossa ja siitä tulee henkinen väsy. Menetään energioita, mutta ei ymmärretä mistä johtuu. Käydään ahkerasti töissä ja elätetään perhe, yritetään totetuttaa sen toisen tai yhteistä unelmaa. Oli se sitten talo hanke, uusi auto, taulutelkkari tai seuraavan loman unelma ulkomaan matka. Ihmetellään sitä kun välillä mielessä käy ajatus "kaikkea on, mutta jokin puuttuu". Se ajatus ohitetaan nopeasti ja sitten ajatusta täydennetään lisää materialistisilla asioilla, ehkä jopa perjantai pullolla. Rakkauden huuma on kadonnut ja tilalle on tullut kiintymys ja riippuvuus. Ajatuksiin ei edes uskalleta päästää se ajatus, "että haluisin olla vapaa", mutta koska minulla on sitomassa perhe ja kaikki materialistinen omaisuus mitä voi olla, se ei voi olla mahdollista. Kaiken lisäksi minulla on elätettävänä perhe ja olemme naimisissa. On lainan lyhennyksiä, auton katsastusta, korjaamista, ison pihan nurmikon leikkausta ja kaiken laista muuta remppaa, työ kiireet painavat päälle ja terveyskin alkaa pikkuhiljaa ilmoitella kehon ja elämän rajallisuudesta. Päivät, kuukaudet ja vuodet kiitävät ohitse eikä huomata sitä, että kehon elo maan päällä on todella lyhyt aika. Enää ei muisteta miltä tuntuu katsella lapsen silmin innostuen pienistä asioista hetkessä eläen. "Aikaa ei ole" on tuttu mantra. Enää ei voi mennä iltasella rakkaan kanssa tähtitaivaan alle ja yhteiset hauskanpito hetket hukkuvat omien ongelmien alle. Kaikki henkiset ajatukset ovat vain hippien kotkotuksia, eikä elämällä ole muuta tarkoitusta kuin tilipäivä ja sauna kalja. On olemassa vain hörhöjä uskovaisia tai sitten niitä kunnon kansalaisia, jotka pitävät leijona paitaa päällä, maksavat veronsa tunnollisesti ja muistavat valittaa robottimaisesti säätä ja muita päivän kuumia puheenaiheita.. Seksistäkin on saattanut tulla mekaanista, koska se pitää tehdä lasten nukkumaan menon jälkeen, hiljaa pimeässä peiton alla. Kaikki spontaanius on poissa. Lapsillekin syötetään vain valmispizzaa ja purilaisia, koska ne niin tykkäävät siitä. "Eeässää" ja kahvia vedetään pannu tolkulla kun muuten ei jakseta.
On ehkä unohdettu luominen ja omat rakkaat harrastukset. Maalaaminen, kitaran soitto tai jalkapallo on vaihtunut telkan kattomiseen, eikä niitä jakseta enää harrastella rankan työpäivän jälkeen. Haikaillaan mielessä että kyllä minustakin olisi tullut huippu kiekkoilija jos....Hiljentyminenkin on vain hörhöjen juttuja, pitää olla tehokas!
Parisuhdekin alkaa pikkuhiljaa rakoilla. Naisella käy mielessä omat fantasiat ja mies katselee salaa hoikkia farkkushortsisia naisia kadulla, mutta kummatkin pitävät visusti halunsa ja ajatuksensa piilossa, koska muuten sitä paljastuisi nolosti. Pelätään "rakkaan" tuomiota, pelätään ehkä että raamattu tuomitsee ja lopulta joutuu helvettiin irstaiden ajatuksien takia. Kauhiaa.
Puhumattomuus  ja avoimuus ei ole enää niin yksinkertaista, koska olemme "kasvaneet erillemme". Tässä vaihessa egon peli on jo kovassa vauhdissa... Jos alkaa puhumaan omista mielihaluistaan, niin niistä pahoitetaan mieli, jos jätetään puhumatta, niin energia ja luottamus ei kierrä, vaan mielessä tapahtuu tukahtuminen. Rehellisyys ja avoimuus puuttuu,tilalle on tullut junailu. Sitten ihmetellään jos työkavereiden pikkujouluissa väärä mekko nousee korviin. Syyllisyys ja pelko vievät sata nolla. Ja näistä seuraa ongelmia terveyden kanssa, se hoidetaan tietenkin lääkärin vastaanotolla ja pilleripurkilla.

Okei, tässä oli siis yksi kuvaus siitä mikä on mielestäni rajallista "rakkautta", joka ei mielestäni ole missään tekemisissä todellisen rakkauden kanssa. Rakkaus on mielestäni VAPAUTTA, ja tämä fiktiivinen parisuhde näki vain omaa untansa, jossa rakkauden merkitys oli unohtunut siihen ajatukseen, joka oli syötetty ulkoapäin. Tehdään niinkuin on aina tehty...(vaikka nykyajan naimakaupat eivät ole edes olleet historiamme aikana aina todellisia.)

Tuossakin kertomassani "perus-suhteessa" VOI OLLA rakkautta, jos ymmärretään se, että rakkaus ei ole tekemistä, vaan hyväksymistä ja läsnäoloa. Siihen ei kuulu vaatimukset, eikä toisen muuttaminen omiin toiveisiin. Se on anteeksiantoa itselle ja toiselle sekä sitä, että arvostetaan toisen omia ja oikeaksi tuntemia valintoja. 
Jos toinen noista, mies tai nainen olisi esim. halunnut olla työttömänä, eikä sitä olisi huvittanut lähteä oravanpyörään mukaan, niin olisiko "rakkaus" loppunut? Aika useasssa tapauksessa se olisi loppunut. "Rakkaus" olisi vain kuitattu tylysti sillä, että "meillä ei ollut yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia". Hö!!?? Minun käsityksen mukaan rakkaus on ikuista eikä se voi loppua. Jos haluaa oikeasti rakastaa (tai OPPIA rakastamaan) toista ihmistä, niin hän hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Oli rikas,rakas,köyhä tai varas. Tietenkin arvokkaisiin omiin valintoihin kuuluu myös rakkaudesta pois lähteminen...;-)

Nyt tullaankin siihen mikä minulle edustaa rakkautta, eli se, että on jaettu yhteinen elämän polku, jossa voi toiseen luottaa. Sille toiselle voi olla 100 % rehellinen ilman että tarvitsee pelätä. Kumpikin voi puhua mitä sylki suuhun tuo ja antaa energian virrata vapaasti. Kumpikin SAA tehdä mitä haluaa. Siinä saa kuunnella omaa INTUITIOTAAn vapaasti tuntematta syyllisyyttä tai että tarvitsisi pelätä toisen reaktiota. Jos toisella nousee omat negatiiviset emootiot pintaan(niinkuin yleensä luonnollisesti käy), niin ne hyväksytään ja puhutaan avoimesti pois. Annetaan anteeksi ja ymmärretään se, että se toinen on vain ja ainoastaan MINUN PEILINI, ja että omat ajatukset ovat luonteeltaan katoavaisia, ja että rakkaus ei lopu, koska se vaan laajenee ja lisääntyy. Ymmärretään että se toinen on ihana rakas enkelini ja oppaani polulla rakkauteen. Todellisessa rakkaus suhteessa on liikkumatilaa olla ja siinä voi saada hengittää vapaasti. Uskon omassa elämän tietoisuudessani, että kaikki turhat lupaukset ovat vanhaa pelon energiaa, enkä usko että rakkautta tarvitsee vangita tai hallita. Rakkaus uskoo että kaikki on tässä ja nyt, vapaasti. Rakkaus ei myöskään elä puuteessa, koska rakkaus on täydellinen. Rakkaus ei lopu yhtä äkkiä, koska rakkaus on eheä. Ainoastaan omassa mielessä ajatus rakkaudesta saattaa muuttua, eikä sekään vastaa toisen ajatusta rakkaudesta. Jos rakkaus katoaa mystisesti, niin sitä ei koskaan ollutkaan. Silloin vain kuvitellaan että rakkautta ei enää ole. Tämänkin haluan vielä sanoa että parisuhteissakin voi PETTYÄ AINOASTAAN OMIIN ODOTUKSIINSA.

On totta että polku rakkauteen tarvitsee vaikeita suhteita jotta oppisi. On opittava luopumaan ja on opittava päästämään irti. On opittava olemaan yksin ja tuntea se rakkaus silloinkin sydämessään. On pakko oppia ymmärtämään, että rakkaus ei ole materiaalista, vaan ainoastaan henkistä hyvää oloa. Se polku on opittava kantapään kautta.  Rakkaus ei vaadi mitään,se vain ON.

Kaikesta huolimatta haluan vielä rakastua ja huumaantua siitä tunteesta, haluan rakastella rakkaani kanssa ja nähdä tässä ihmisessä koko universumi. Haluan oppia itsestäni lisää ja haluan oppia rakastamaan toista vilpittömästi. Tahdon oppia antamaan anteeksi vieläkin paremmin. Haluan oppia hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on, vieläkin paremmin. Haluan oppia antamaan anteeksi omille rstiriitaisille ajatuksilleni. Haluan olla itselleni armollinen. Ottaa rennosti ja nähdä rakkaus muuallakin kuin siinä "oikeassa".

Vielä lopuksi minulla on pari sanaa sinulle rakkaani. 
Se että kumpikin haluaisi meistä oppia rakastamaan. Olisi halu kulkea absoluuttiseen rakkauteen, koska tiedostamme sen että olemme egoja kehossa ja siksi rajallisia. Tiedämme sen, että vain hengessä voi todellisesti yhdistyä, koska kehossa olemme erilliset. Voimme siis olla vain matkakumppaneita. Matkalla ikuisuuteen. 
Muistuttakaa tähdet taivaalla ja sinun kauniit silmäsi siitä täydellisyydestä. Rakastan sinua enkelini jo nyt, ja tiedän että ilmestyt vielä elämääni fyysisesti. Siihen asti näen sinut kaikessa muussa mitä äitimaa meille kantaa ja antaa. 
Menneisyydelle annan myös kaiken rakkauteni ja kiitollisuuteni. En ole ollut helppo kenellekään, olen kompastellut polullani ja ollut pihalla kuin lumiukko, mutta minulla on nyt ymmärrys ja se on teidän ansiotanne,kiitos. <3



T: Jakeflame


perjantai 24. elokuuta 2012

Jeesustelua ja anarkiaa

Moi! Tuli tässä mieleeni että mä voisin kirjoittaa mun ainoasta todellisesta esikuvastani, Jeesuksesta. Siis Jesse vain  näin kavereiden kesken...;-) ja hänen nimensäkin voisi kirjottaa pienellä alkukirjaimella, jottei mene liian pikkutarkaksi hiplailuksi..jos muistaa..

Jesse oli kova jätkä monestakin syystä ja hän on ollut yksi niistä oikeista "punkkareista", joita täällä maan päällä on kävässyt pyörähtämässä.
Miksi sitten pidän esikuvanani jotakin myyttistä hahmoa, joka saanut kulkea monelle "idiootille" syypäänä sotiin, erimielisyyksiin ja oikeassa olemisen tarpeeseen. Aika monestakin syystä ja tässä perusteluja:

Koska jesseä ei ole olemassakaan, hän on vain pelkkä sarjakuva sankari, joka kuvataan näin:

Jos jessen opetuksiin on perehtynyt yhtään ajatuksen kanssa, niin tässä voisi olla vaikka sinun kuvasi, koska hän opetti että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja meissä jokaisessa on kristus tietoisuus. Kuvalla ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska ulkoinen habitus muuttuu hetki hetkeltä ja lopulta maatuu kukkapenkiksi paikkakuntasi hautausmaalle tai tuhkaksi mereen.

Jesse on mulle kuvallisesti vain pelkkä sarjakuva sankari, ja ihailen häntä ainoastaan siksi, koska ihminen tarvii jotain kiinnekohtia elämässään,tässä tapauksessa opettavainen kiinnekohta. Ihmiset  muutenkin jotain hahmoa tai tavaraa..kuka palvoo elokuvanäyttelijää, työpaikan pomoa, poliitikkoa, poliisia, bändiä/soittajaa, autoa, alkoholia, tupakkaa joka tunnin välein, vaatteita, rahaa, baareja, bileitä, seksiä, lääkäriä, tiedemiehiä, juhlapäiviä, kotia, gurua, ravintogurua, teeveetä, nettiä, kitaroita, ystävää, urheilu suoritusta, isää tai äitiä, "kovaa jätkää", oman ainoan "uskontonsa" lahkoa; jehovia, islamia, kristinuskoa, buddhaa, enkeleitä, saatanaa, krishnoja, metal, pop, punk tai räppi porukoita. Jotkut Ihmiset haluavat olla trendikkäitä ja tehdä uskomusten mukaisesti: on ostettava talo ja perustettava perhe. Arvot on iskostettava mieleen, koska muutkin tekevät niin. Esimerkkejä olisi miljoona. Meillä on pirstaloitunut mieli täynnä uskomuksia, ajatuksia ja tarpeita joihin uskomme 100 % sesti. Jesse tiesi sen jo 2000 vuotta sitten eikä mikään ole niistä ajoista muuttunut, paitsi ehkä omassa mielessään, jos on....;-).

Jesse ei opettanut mitään noista edellä mainituista asioista, eikä hän perustanut ensimmäistäkään pirstaleista USKONTOA. Hän kapinoi kaikkia sen aikaisia arvoja ja uskomuksia vastaan, sillä että antoi kaiken anteeksi, eli päästämällä irti. Hän vain kulki paljain jaloin ja opetti ihmisille Jumallallisuutta ja eli yksinkertaisesti, koska hänen sydämessään asui täydellisyys. Hän ei tuominnut ketään, vaan piti jokaista saman arvoisena. Jesse uskoi että me riitämme yksinkertaisina ja täydellisinä, eikä hän painottanut että menkää ja uskotelkaa toisenne uneen. Hän ravisteli ihmisiä hereille, jos joku sitä halusi. Jessen opetukset ovat ikuisia ja ajattomia. Toimii jokaisena vuosituhantena ja jokaisen vuosituhannen jokaisena päivänä. Hänen opetuksensa "kapinoivat", koska ne poikkeavat kollektiivisista vallalla olevista uskomuksista. Tavallisen vihaisen taatelintallaajan opetukset muuttuvat joka hetki mielen mukana, joten siksi ne on sidottu aikaan. Ihminen keksi ajan harhan, koska sillä voi hallita maailmaa. Vapaus ja rakkaus ovat sen vastakohtia aina siihen asti, kunnes ne yhdistyvät ikuiseen nyt hetkeen. Siinä kuolema ja erillisyys katoavat, eikä sen jälkeen tarvitse odottaa kuoleman jälkeistä paratiisia, koska aikaa ei enään ole. Kuolema tai helvetti tulee vain niille jotka siihen uskovat, eli niille ketkä ovat vielä hengissä kehossaan/egossaan.

Jessestä voisi sanoa että hän on ollut ainut maanpäällä kulkenut USKONNOTON ja todellinen ateisti. Uskonnot ja muut uskomukset keksivät hänen ennen ja jälkeensä muut "tavikset", ja he kapinoivat hänen ikuisuusoppiansa vastaan eli itseään vastaan, ihan niinkuin aina ennenkin. Missä muualla voi nähdä erillisyyden opin niin voimakkassti kuin jossain lahkossa? tai miten voi nähdä tuomitsemisen niin voimakkaasti kuin ihmisissä, jotka heittivät hänet ristille kivityksen jälkeen ja tekevät sitä vielä tälläkin hetkellä puheissaan ja ajatuksissaan? (eli siis ihmiset tuomitsevat toisensa). Ihminen pelkää aina siihen asti, kunnes löytää sisältään rakkauden. Kuolemattoman hengen ei tarvitse pelätä mitään. Siksi jesse ei pelännyt ristiä eikä ihmisten hänelle langetettua tuomiota,vaan hän sanoi :"antakaa heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät".

Minäkin tiedän jo tätä kirjottaessa, että sohaisen ihmisten vuosisatoja keräämiin kärsimyskehoihin. Tiedän että "Jeesustelu" särähtää jokaisen egon mielessä vastareaktiona, koska niin kävi myös silloin joskus tuhansia vuosia sitten kun joku (ehkä) partasuinen hippipunkkari alkoi ladella totuuksia jossain vuoren päällä. Mikään ei ole muuttunut, mutta ehkä sen verran että minua ei enää heitetä ristille;-) Nyt minä en "jeesustele" vaan "jaketan"..heh..;-)

Mitä yhteistä on siis punkilla ja sarjishahmo jessellä? Kummatkin aluksi kyseenalaistaa elämänsä ja arvonsa. Ei saada tyydytystä yhteiskunnallisista asioista ja aletaan kulkemaan omaa polkua. Sitä joutuu siis väkisinkin olemaan oman tien kulkija ja joutuu etsimään onnen ensin omasta itsestään, koska ulkoapäin sitä ei tule. Punkkareidenkin kesken perustetaan pieni "uskon lahko" ja ollaan me vs. te, mutta Jesse opetti että olemme koko universumi yksi jengi.Vain pelko voi perustaa lahkoja ja erillisiä jengejä.
Jessen opetuksien mukaan sitä joutuu kyseenalaistamaan jopa itsensä, koska itse on se joka tulkitsee ja näkee ympäröivän maailman. Katsomme maailmaa sen silmän lävitse, joka on jo nähnyt eli oppinut "muilta". Semmoinen silmä on ristiriitainen silmä. Todellisuus on jotain aivan muuta. Todellisuus on oikeastaan kaikki muu paitsi se mitä KUVITTELET todellisuudeksi. Kuvitelmaa ei siis kannata ottaa kovin todesta, koska sitä ei ole. Meidän ihmisten kuvitelmat harvoin osuvat kohilleen ja siksi elämä on vaikeeta ja ristiriitaista. Emme ole ns.samalla levelillä, koska jokaisella on oma tarinansa eli ristinsä jota kantaa. Jos ja kun emme ymmärrä toisiamme ja jos kun emme halua ymmärtää toisiamme, niin on helpoin ja rakentavin tie antaa anteeksi ja päästää irti. Olemme kuitenkin tarinan haihduttua ihan sitä yhtä ja samaa jumalallista alkuperää. Olemme sitä NYT ja TÄSSÄ, FOREVER. Rakkaudellista kapinaa tarvitsemme siis ainoastaan ajatuksiamme vastaan, emme toisiamme vastaan, koska todellisuudessa ei ole ketään toista. Ulkopuolella asiat muuttuu, mutta sitä ei voi muuttaa muuten, kuin ensin muuttamalla oma mieli.

Tarkennan vielä tähän että en tuomitse uskontoja enkä mitään uskomuksia tai mielihaluja, koska kaikki ympärillä ovat TÄYSIN NEUTRAALIA, aina siihen asti kunnes annan sille arvon ja tuomioni.
Uskonnot ovat vain pieni merkki siitä, että että ihminen on alkanut etsimään itseään eli totuutta. Hän on kyllästynyt kärsimykseen sisäisen rauhan ulkopuolella. Uskonnot tai henkiset oppisuunnat voivat olla viitteitä totuuteen, mutta EI koskaan ITSE totuus,joten toiset eivät voi olla väärässä tai oikeassa. Koko elämä on polku, siunattu mahdollisuus ymmärtää oma voima ja kunnia. Oma ikuinen jumalallisuus.
Nautiikaa kaikesta mitä näette, mutta älkää ottako sitä liian tosissaan, koska nauramisen puute tulee pelosta. Ihmeiden oppikurssissa sanotaan, että kaikki ongelmat lähtivät siitä kun jumalan poika unohti nauraa. Täysin rennosti on vaikeaa aina olla, mutta anteeksiannon mukana se elämä helpottaa, annan siitä 100 % takuun. Anteeksianto on semmoinen investointi itseen, että sitä ei voi rahalla ostaa, eikä sitä voi kukaan toinen sinulle tuoda. Jos kuitenkin haluat valita anteeksiantamattomuuden, niin anna ainakin itsellesi anteeksi sen mukanaan tuoma kärsimys. Kristus not dead.

T: kapina-apina

p.s jos tässä blogauksessa on jotai kirjoitus vihreitä tai epätarkkoja kuvauksia nii anna anteex,en jaksa nyt tarkistella

maanantai 20. elokuuta 2012

Hyvästit tälle ajatukselle(tarina erkaantumisesta)

Kun en ollut vielä erkaantunut äidistäni,olin erkaantunut isästäni ja kun sitten erkaannuin äidistäni, erkaannuin erkaantumisen maailmaan.... siis tervetuloa erkaantumaan!!
Erkaannuin lapsena leluistani sekä myös ystävistäni. Erkaannuin hoitopaikasta ja leikkikoulusta. Erkaannuin leluista, vuosista ja tunteista. Erkaannuin kodeista, asuinpaikoista ja vaatteista. Erkaannun vanhasta minästä ja jokaisesta ajatuksesta, jokainen hetki.
Katselin kuinka vuodenajat erkaantuvat toisistaan, katselin kuinka lehdet erkaantuivat puistaan, vesipisarat järvistä ja meristä. Pilvet auringon ja taivaan edestä, se sama jatkuu tälläkin hetkellä. Päivät erkaantuvat kuukaudesta ja kuukaudet vuodesta, sekunnit minuuteista. Nuoruus erkaantui lapsuudesta ja nuoruus muuttui aikuisuuteen. Erkaannuin perheestäni ja kavereistani ja onnen tunteet vaihtuivat pettymyksiin,vuoronperään. Jopa rakkaus sai erkaantua vihaan ja katkeruuteen. Luottamuksen tilalle sai astua epäilys. 
Jokainen askel symbolisoi erkaantumista vanhasta ja kilometrit tuhoavat menneisyyden. Kilometritkin siis erkaantuvat toisistaan. Erkaannun jokainen hetki myös kaikesta syömisestä ja kun kuuma kesäpäivä on erkaantunut viileästä päivästä, hikikarpalot erkaantuvat ihollani haihtuen tyhjyyteen.
Koko luonto näyttää olevan erkaantuneena toisistaan. Maat ja mantereet näyttävät olevan erkaantuneet toisistaan. Niin myös kivet, pensaat, puut ja kaikki muut. Planeetat ja tähdet ovat erkaantuneet toisistaan, niin myös ideat ja ideologiat erkaantuvat toisistaan. Näin on myös rauha erkaantunut sotaan ja niiden tarinat toisistaan. Uskonnot erkaantuvat toisistaan ja sen mukana ihmiset ja ikuinen rakkaus. Helvetti saa erkaantua taivaasta ja näin myös hyvät erotetaan pahoista. Toisten paikka on tulimeri ja toiset saavat erkaantua ikuiseen iloon palmujen alle. Näin ajatus erkaantumisesta saa siis jatkua...
Perheet ja sukulaiset erkaantuvat toisistaan yhdellä ajatuksella ja niin myös parisuhteissa ollaan monesti kokonaisten maailmojen päässä toisistaan. Rikkaat erotetaan köyhistä ja vallanhaluiset nöyristä. Jopa taiteet erkaantuvat hyvästä ja huonosta taiteesta. 

Jokainen aamu kun herään, erkaannun yöunesta ja jokaisen loman loputtua erkaannun takaisin "arkeen". 

Jopa hiukset ovat erkaantuneet toisistaan, solut, bakteerit, hajut ja maut ovat erkaantuneet toisistaan. Kädet, jalat, silmät ja korvat ovat erkaantuneet toisistaan. Näin ihmiskehossa kaikki muistuttavat erkaantumisesta. Kehot erotetaan nimillä, syntymäajalla ja tulevaisuudessa ehkä mikrosirulla. Kaikki jatkaa jakautumistaan aina siitä lähtien kun siittiö ja munasolu oli/on jakautunut.

Ihmisellä on jatkuva tarve luokitella asioita hyvään ja pahaan, koska sillä on pakonomainen tarve jakautua. Ihmisen on pakko pirstaloida ajatuksellaan jokainen asia ikuisuudelta tuntuvan ajan. Jopa Jumalat on jaettu tuhansiin osiin ja vieläpä oikeisiin ja vääriin. Ihmismieli saattaa pirstaloida itsensä miljardiin osiin, sitä muuten kutsutaan mielisairaudeksi. 
Kaiken huipuksi ikuisuus on jaettu ajaksi, ikuinen nyt-hetki menneisyyteen ja tulevaisuuteen, vaikkakin niitä ei missään näy. Rakkaus jaetaan vain tiettyjen ihmisten omaisuudeksi ja loput saavat jäädä ilman. Kaikessa siis piilee erkaantumisen ajatus, jos ja kun mietiskelet sitä syvällisesti. Ei ole ihme että ihminen on aina kokenut yksinäisyyttä ja surua,vaikka ulkoiset asiat näyttäisi olevan hallittuja ja kunnossa. Ilo koetaan hetken,kunnes se muuttuu takaisin suruksi. Hyökkäämme helposti toisiamme vastaan henkisesti ja jopa fyysisesti, koska meitä pelottaa kaiken epävarmuus. Taistelemme olostamme ja olemme valmiita tuomitsemaan pienistäkin asioista. Henkiin jäämisen taistelu vallitsee kaikkialla ja jatkuvasti. Jopa puunjuuret taistelevat vedestä ja hiiret muuttavat syksyllä taloihin asumaan,tosin ihmisen pelko tappaa nekin pikku hiirulaiset. Kuitenkin lopulta kuolema korjaa kehomme takaisin maahan, vaikka kuinka tosiasiat kiellettäisiin.

Elämäksi kutsuttu aika on vain pienen pieni ajatus erkaantumisesta ikuisuudessa ja ikuisuudesta. MUTTA, ikuinen rakkaus ei ole koskaan jättänyt meitä, koska olemme se itse, olemme se yhdessä. Erikseen olemme vain  pelokkaita ja epävarmoja , itseämme tuhoavia kuolevaisia. Sen on jo nähty. Pelkkä ajatus erkaantumisesta ei vie meitä pois ykseydestä eikä se vie meiltä pois totuutta. Vaikka näen tämän kaiken -opitun- maailman  kehoni rajallisilla silmillä ja vaikka olen tehnyt kaikesta näkemästäni esteen ja epäjumalan, ja vaikka kuinka yritän vierittää pelkoni ja syyllisyyteni sinulle, jonka luulen erkaantuneen minusta sinuun, niin voin silti antaa elämälle anteeksi ja päästää siitä irti,vapautua taakasta. Minun ei tarvitse irrottaa erillisyyttä täydellisyydestä eikä minun tarvitse uskoa kaikkea mitä minulle vakuutetaan. Minun ei tarvitse jakaa syntiä jumalasta eikä krapulaa humalasta. Ihanat ja kauniit tekopirteät rakkausrunotkin jakautuvat pois tästä hetkestä kirjaimiksi ja sanoiksi. Tulkinta ei ole sama juttu kuin OLEMINEN. Kirjaimet ja sanatkin erkaantuvat toisistaan aina siihen asti, kunnes niiden on aika kadota tyhjyyteen, olemisen ikuiseen tilaan. Nyt hetkeen.
Tämäkin blogaus on jakautuminen vallalla olevaan uskomukseen elämästä, joten sinulla on oikeus jakaa tämäkin viisaudesta hulluuteen tai sitten toisinpäin, ihan miten haluat asiat valita nähdä.

Pohjimmiltaan on vain 2 tunnetta; pelko ja rakkaus ja niistäkin vain toinen on todellista, jopa niin todellista, että se on tunteidenkin ulottumattomissa. Ajattelen minä siitäkin sitten mitä tahdon, niin rakkaus on ja pysyy, jakamattomana, erkaantumattomana ja ikuisena.

Nyt minä jakaudun pois täältä, ja on tullut aika jättää hyvästit tällekin ajatukselle. Hyvästit tälle koko idealle ja erkaantumisen ajatukselle. Jätän hyvästit koko vanhalle minälle ja toivotan sinulle hyvää ikuista loppu elämää. Nou problem, älä huolestu, kuolemaa ei ole, kuin korkeintaan ajatuksena ja ajatuksellakin on tapana muuttua. Hyvästi.



perjantai 17. elokuuta 2012

Hamppusuklaata ja hippeilyä!

Juu tää perjantai aamu lähtee viikonloppu fiiliksissä. Ajattelin tossa äsken, että meitsi vie "hippeilynkin"vanhasta huonosta energiasta uuteen terveelliseen ja mielihyvä keskuksia hivelevään energiaan. Olen aina kyseenalaistanut kaiken lokeroimisen, mutta koska kaikille pitää olla jonkinlainen nimi, keksin tässä aikani kuluksi itselleni uuden tyylisuunnan: -Uuden energian hippi-,tässä tyylisuunnassa ei tarvitse näyttää hipiltä eikä näkö kysymyksellä muutenkaan ole mitään väliä. Tässä syödään super terveellisiä herkkuja, kuunnellaan musiikkia mitä tahdotaan, revitään tiukat yhteiskunnalliset ja kollektiiviset rajat auki(mielessä) ja toivotaan kaikille pelkkää hyvää; peace & love.







Uuden ajan(tai paremminkin sanottuna TÄMÄN HETKEN HIPPINÄ) harjoitetaan jatkuvaa anteeksiantoa kaikelle, koska mistään ei jaksa vaivata päätä, eikä muutenkaan huvita/jaksa enää kerätä huonoa karmaa. Tässä elämän tyylissä tyhjennetään mieli vanhasta ja yritetään ottaan kiinni siitä mikä on TODELLISTA, eli NYT tästä hetkestä.




Uuden ajan hippinä saa näyttää miltä haluaa. Hyvältä ja seksikkäältä saa näyttää, eikä kehoa tarvitse synnillistää tai piilottaa. Mutta jos haluaa näyttää ei seksikkäältä,sekin on yhtä hyvä juttu, oma valinta, tärkeintä on kuitenkin sisäinen kauneus(mutta usein se näkyy myös tavalla tai toisella ulospäin) <3

Uuden ajan hippinä ei uskota siihen mitä ulkoapäin näkyy/heijastuu tai ei ainakaan anneta sille kovin suurta painoarvoa, koska tiedetään se että vain MINÄ tekee ne analysoinnit, vain minä voi ajatella sen mitä minä näkee. Otan siis täyden vastuun siitä mitä näen ja koen. Jos tuomitsen, annan sen anteeksi ja vapaudun.
Uuden ajan hippinä taistelu käydään omassa mielessä, jos sielläkään, koska vain omiin odotuksiinsa voi pettyä.


Uuden ajan hippi ei menetä rauhaansa asioista jotka esim. liittyvät menneisyyteen, eikä varsinkaan asioihin jotka ovat tapahtuneet kymmeniä vuosia sitten. Uuden ajan hippi näkee kaikki ihmiset ihon väriin katsomatta saman arvoisina. Tämän hetken hippi kykenee katsomaan kotiplaneettaansa avaruuden näkökulmasta ja näkee sen kotina, tosin senkin vain "hotellina" tällä lyhyellä matkalla kohti Jumalallista alkuperää."Olkaa ohikulkijoita" sanoi Jeesus hippikin jo 2000 vuotta sitten, häntäkään ei jaksanut sen aikaiset huolet rasittaa...("pitäkää hulluna,heittääkää vaik kiviä ja lyökää naulat ranteisiin,olen antanut anteeksi ja siksi vapaa...";-)


Uuden ajan hippi näkee kaikki uskonnot ja henkiset oppisuunnat vain nimilappuina, eikä niillä ole mitään sen kummempaa merkitystä. Kaikki on pohjimmiltaan täysin neutraalia, aina siihen asti kunnes teet siitä ajatuksillasi tärkeän. Itse päätät. Menneisyyttä ei ole kuin meidän "likaisissa" mielissämme, sitä ei kannata enää elää, olet siis ABSOLUUTTISEN VAPAA!!!!! <3





Uuden ajan hippi opettelee rakastamaan aidosti ohi pinnallisen eli opitun tavan rakastaa. Se mitä media, uskonto tai yhteiskunta on opettanut rakkaudesta ei ole rakkautta, koska rakkaus on olemista ja hyväksymistä. Hipille rakkaus on kaikki, eikä se ole vain yhden  tai kahden ihmisen välisessä omistuksessa. Ihmissuhteet on kuitenkin upea mahdollisuus tutustua itseensä. Parisuhde on mahtava tapa opetella rakastamaan, koska se toinen on itseni peili. Vain itsessä on ne esteet, jotka estävät minua tuntemasta rauhaa ja rakkautta.


Uuden ajan hippi ei yritä muuttaa ympäristöään kaltaisekseen, vaan muuttaa ainoastaan itseään ja huomaa että sen mukana muuttuu myös ympäristö. Hippi ei kerro yhtä ainutta TOTUUTTA, vaan antaa viitteitä ja ohjeita miten kokea rauhaa ja aitoa rakkautta. Rakkaus on yksinkertaisuutta, ei monimutkaista.
 Että semmosta,katsotaan mitä se tämä "hippi"(vain sana), on nauttinut tänä aamuna kun näin rakkauteen viittaavaan tekstiin päätyi..;-)
Näistä tehtyä raakasuklaata..(niille tiedoksi,jotka luulevat hampun olevan huimaus aine,niin kerron että tämä on silkkaa ravintoa ja sitä löytyy jokaisesta terveys kaupasta)
kaiken tämän lisäksi piilotin suklaaseen steviaa ja spirulinaa...
eli tämän näköistä hipin HAMPPU suklaata tuli:

Tämän blogauksen aikana soi seuraavat äänilevyt:

Ei muutakuin PEACE & LOVE kaikille ja JUST BE!!!

Tässä vielä aikaisempi suklaan teko video, jossa vielä opettelen tekoa..Aika intuitiivisesti mä teen kyl vieläkin pirtelöt ja suklaat, koska mauissakin voi kokea uusia elämyksiä;-)


 T:Jakeflame