Google+ Followers

tiistai 22. toukokuuta 2018

Jos olemme rehellisiä, emme me tiedä.

Kun katselen kaikkea tuorein silmin, ilman menneisyyden taakkaa, näen vain sen, mikä tapahtuu juuri nyt, enkä ketään (siis ajatustarinan ulkopuolella olevaa), jonka täytyisi tulla joksikin. Kokonaisuus on jo täällä eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten Jeff parantelee itseään. Sinä olet jo täydellinen sellaisena kuin olet! Tietenkin maallista "itsensä parantelua" voi yhä tapahtua (esim. opeteltaessa vierasta kieltä) mutta se ei kosketa tätä - se kohentaa vain unta. Eikä onnellisessa unessa ole mitään vikaa!

Kysymys: Jos tämä on kaikki, mitä on, mitä tapahtuu kaikille tulevaisuudensuunnitelmille?

Suunnittele pois vain. Mutta ne ovat vain olettamuksia. Emmehän me koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää, että jonakin päivänä istuisin ihmisten edessä puhumassa tällaisista asioista? Miten yllättävää tämä on! Mitä me voimme ikinä tietää? Mistä ikinä voimme olla varmoja? Meistä on tietenkin lohdullista ajatella, että tiedämme. Mieli rakastaa tietää! "Minä tiedän, kuka olen, mitä haluan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä tiedän, että huominen tulee ja mikä on totta ja todellista." Mutta jos olemme rehellisiä, emme me tiedä. Me emme tiedä, mutta teeskentelemme vain tietävämme. Tämä merkitsee teeskentelyn loppua."

Jeff Foster


perjantai 18. toukokuuta 2018

"Minä en koskaan jätä sinua vaille lohdutusta"



"Tämä kurssi on alku eikä loppu. Ystäväsi kulkee kanssasi. Et ole yksin. Kukaan ei voi kutsua Häntä turhaan. Olipa ongelmasi mikä tahansa, voit olla varma, että Hänellä on siihen vastaus ja että Hän antaa sen sinulle ilomielin, jos vain yksinkertaisesti käännyt Hänen puoleensa ja pyydät sitä Häneltä. Hän ei ole antamatta sinulle kaikkia tarvitsemiasi vastauksia mihin tahansa, mikä sinua on vaivaavinaan. Hän tietää tavan, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan ja kaikki epäilykset voitetaan. Hänen varmuutensa on sinun. Sinun ei tarvitse kuin pyytää sitä Häneltä, niin se sinulle annetaan."

Näin alkoi ihmeiden oppikurssin viimeisen tehtävän epilogi ja päättyy näin:

"Uskomme tiemme Hänen huostaansa ja sanomme "Aamen". Jatkakaamme Hänen tietään rauhassa ja uskomme kaikki asiat Hänen käsiinsä. Odotamme Hänen vastauksiaan luottavaisina kysyessämme Hänen Tahtoaan kaikessa, mitä teemme. Hän rakastaa Jumalan Poikaa niin kuin me haluamme häntä rakastaa. Ja Hän opettaa meitä näkemään hänet Omien silmiensä kautta ja rakastamaan häntä Hänen laillaan. Et kulje yksin. Jumalan enkelit leijailevat lähelläsi ja kaikkialla ympärilläsi. Hänen Rakkautensa ympäröi sinua ja tästä voit olla varma: minä en koskaan jätä sinua vaille lohdutusta."



No niin, tulipa jotenkin yllättävästi tämä iok tehtävien loppu, mutta ehkä se johtuu siitä, että tämä onkin vasta alku?
Kaikki IOK tehtävät on siis nyt tehty ja monenlaisia fiiliksiä mielessä ja muodon tason muutoksiakin on koettu tällä matkalla. Hankalin oli ehkä tehtävien alku puolisko ja loppupuolisko olikin jo aika rauhallista. Tehtävistä muodostui mukava osa päivä rutiineja. Sellainen kiva läsnäoleva turva kaikelle sille mitä muodon maailmassa näyttää tapahtuvan. En missään enkä koskaan ole kokenut niin vilpitöntä rakkautta kuin näissä tehtävissä. Se on se aito rakkaus, joka resonoi minuun tavalla jossa ei ole mitään ristiriitaa. Muodon maailmassa on aina jokin juttu jättää yhtä paljon vastauksia kuin on kysymyksiäkin, mutta näissä tehtävissä on 100 % rauha.

Kun aloin lukemaan kirjaa 10 vuotta sitten, niin sain nyt vasta tehtyä tehtävät! Olin aloittanut jo vuosia sitten tehtävien teon, mutta olin lopettanut about puolessa välissä. Sitten muutaman vuoden tauko ja aloin tekemään uudestaan. Kirjan lukemista en ole lopettanut missään vaiheessa pieniä taukoja lukuunottamatta. Aion lukea päivittäin jatkossakin, sillä se kuuluu minun elämääni-pysyvästi. Jos minulta viedään kirja, niin kannan sitä mielessäni. Kovalevy on silleen uusittu. Takaisin vanhaan ei ole paluuta.

Olen ymmärtänyt kirjan tiimoilta joitain asioita, vaikkakin kyseessä ei olekaan ymmärtämisen kirja vaan MUISTAMISEN.
Tajusin, että ei haittaa milloin tehtävät tekee, koska aikaa ei sisänsä ole. Jokaiselle on räätälöity se oman näköinen polku, joskin tämä on aika nopea (ajassa), se karsii niin raadollisestikin vanhat uskomukset ja opettaa antamaan anteeksi maailmalle. Se mitä kirja opettaa on maailman yksinkertaisin asia, mutta mieleen on kerääntynyt esteitä sen asian muistamisen edessä. 
Kirjaa lukee aina uusin silmin ja tuntuu, että en olis koskaan lukenutkaan.... niin ajaton on kirjan teksti. Rakkaus ei ole dualistista vaan ajatonta ja ikuista. Sen muistamiseen tämä on erittäin hyvä väylä. Ei ainut oikea tapa, mutta yksi hyvä tapa. Minulle totuuden etsijälle tämä oli se sopivin. Enää en ole etsijä.

Kaikki suurin muutos on tapahtunut tasolla josta en tiedä mitään, sen vain aistii. Oikeestaan mikään ei ole muuttunut, mutta jotenkin kaikki on muuttunut. Olen ehkä tavallisin nyt kuin ikinä. Mihinkään ei ole kiire eikä oikein mitään tarvitse enää muuttaa.Tule tänne ja katso. Matka(ton) jatkuu...

Maailman suurin kiitos kanssakulkijoilleni ja maailman suurin kiitos sille suurimmalle rakkaudelleni, joka ei koskaan jätä minua vaille lohdutusta eikä koskaan jätä minua yksin. KIITOS!

"Tämä kurssi on alku eikä loppu. Ystäväsi kulkee kanssasi. Et ole yksin."

torstai 17. toukokuuta 2018

Kulmakaupan Buddha

 Pyhälle ei ole omaa kieltänsä.
 Kaikki pyhä on tavallisessa.

Deng Ming-Dao


Eräänä päivänä tapasin Buddhan kulmakaupassa.

Poikkesin pikku puodissa tullessani kaupungilta kotiin. Maksettuani ostamani leivän ja maidon kysyin myyjältä, voisinko saada vaihtorahat pikkurahana pesulaa varten. Annoin hänelle kaksi punnan kolikkoa ja hän antoi minulle takaisin muutaman kaksikymmenpennisen leveästi hymyillen, ja minä sanoin hänelle: "Kiitos", ja hän vastasi minulle: "Ole hyvä."

Valaistuminen ei ole mikään sellainen tapahtuma tulevaisuudessa, joka jättää sinut täydellisyyden tilaan. Ei-valaistuminen tapahtuu joka hetki. Se on iloa arkisissa kohtaamisissa. Se on leivän ja maidon ostamista ja rahanvaihtoa siellä täällä, ja "kiitti,hei" kaupasta poistuessa. Se ei ole mitään tämän enempää.

Valaistumista ei voi löytää. Et voi missään vaiheessa tulla valaistuneeksi. Valaistuminen vain on, ja kun etsit sitä, kadotat sen...vaikka ei sitä koskaan voi oikeasti kadottaa.

Valaistuminen kulmakaupassa-kuka olisi arvannut?

Jeff Foster

Jeff Ikeassa

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Sinulla on Rakkaus juuri nyt

Kysymys IOK-neuvonantaja Liz Cronkhitelle, uutiskirje 14.2.2013:

Minä en ole koskaan oikeasti kokenut rakkautta… Minä olen yksi niistä, jotka ovat syntyneet au-lapsena; äiti oli hyväksikäytetty ja lapsenkaltaisessa mielentilassa. Minulle ei ole syntymästäni lähtien osoitettu oikeasti rakkautta, mutta kylläkin paljon hyljeksintää. Aikuiset lapseni ovat läimäyttäneet ovensa kiinni nenäni edestä. Kaipaan yhteyttä perheeseeni, mutta he ovat heittäneet minut ulos. En ole käyttäytynyt loukkaavasti heitä kohtaan… Olen etsinyt Jumalaa koko ikäni ja tässä elämäni vaiheessa, 62-vuotiaana, ymmärrän, että vielä on toivoa ja olen huomannut ihmisten olevan mukavia, mutta että kaikki tämä on vain sanahelinää, ei sen enempää ja että rakkaus aina kuolee. Tämä näännyttää minut vähitellen.

Vastaus:
 
Sinä et selvästikään ole tietoinen siitä, että sinulla on aina ollut Rakkaus (Jumala). Sinulla on Rakkaus juuri nyt. Se mitä sinulla ei ole, on tietoisuus Rakkaudestasi. Ja tämä asia on helppo korjata!
Ihmeiden Oppikurssi painottaa heti alusta lähtien hyvin näkyvästi sitä tosiasiaa, että sinä et koe Rakkautta silloin, kun toiset näyttävät rakastavan sinua, vaan silloin kun valitset näkeväsi asiat sisimmässäsi olevasta Rakkaudesta käsin. Laajentaessasi tietoisuuttasi Rakkaudesta sinä opit, että sinä olet (sinulla on) Rakkaus.
Rakkaus ei voi tulla sinuun toisista ihmisistä. Rakkaus ei myöskään voi mennä sinusta toisiin ihmisiin. Jos tämä olisi mahdollista, ihmissuhteet olisivat ehjiä ja tyydyttäviä. Ne olisivat Totuus (Jumala). Mutta sinä olet oppinut, että näin ei ole. Ihmissuhteet ovat toimivia silloin, kun olet tietoinen sisimmässäsi olevasta Rakkaudesta ja tunnistat ihmissuhteet sisimmässäsi olevan Rakkauden laajentumina, etkä näe ihmissuhteita rakkauden lähteinä itseäsi varten.

Kun etsit Rakkautta (Jumalaa) maailmasta, opetat silloin itsellesi, että sinulta puuttuu Rakkaus. ”Rakkaus” on sana, jota käytämme silloin kun koemme sellaista ykseyttä, mikä on Totuus (Jumala). Kun tunnet puutteellisuutta, tyhjyyden tai yksinäisyyden jne. tunnetta, älä silloin lähde etsimään rakkautta muilta ihmisiltä, vaan pysähdy ja lepää tietoisuudessa siitä, että sisimmässäsi on Rakkaus. Istu hiljaa ja anna persoonallisen ajattelujärjestelmäsi (egosi) ajatusten tulla ja mennä samalla kun lepäät ajatustesi tavoittamattomissa, Hiljaisessa Rakkaudessa.
Kun olet tekemisissä maailman kanssa, valitse silloin näkeväsi asiat Rakkaudesta käsin niin, että voit kasvattaa tietoisuuttasi sisimmässäsi olevasta Rakkaudesta. Persoonallinen ajattelujärjestelmä reagoi aina nopeasti syyllisyyden, arvostelemisen ja pelon tunteilla. Anna sen tehdä niin ja irrottaudu sen reaktioista ja valitse sen sijaan näkeväsi asiat sisimmässäsi olevasta Rakkaudesta käsin. Tämä opettaa sinulle, että Rakkaus on sisimmässäsi, ja että Rakkaus ei koskaan jätä sinua.
Jos sinulla on uhrautumisen tunteita toimiessasi muiden kanssa, ajattelet silloin puutteesta käsin (persoonallisesta ajattelujärjestelmästä käsin), et Todellisesta Rakkaudesta käsin. Jos käyttäydyt toisia kohtaan tavalla, jonka koet olevan ”rakkaudellista”, mutta jos käyttäytymisen tarkoituksena on saada rakkautta tai jotakin muuta toiselta, näet silloin asian puutteesta käsin, et Todellisesta Rakkaudesta käsin. Kun mielesi on keskittynyt Rakkauteen, toimit toisten kanssa Ykseystietoisuudestasi käsin. Silloin et etsi rakkautta toisilta. Silloin et koe minkäänlaista menettämisen tai uhrautumisen tunnetta. Laajennat Rakkautta sen vuoksi, että niin on luonnollista tehdä. Sinä tiedät myöskin, että Todellinen Rakkaus on heidän mielessään silloinkin, kun he eivät ole siitä tietoisia.
Jos huomaat, että et näe toisia Rakkaudesta käsin, sinun tulee etsiä asioita, jotka estävät sinua olemasta tietoinen sisimmässäsi olevasta Rakkaudesta. Tällaisiksi esteiksi osoittautuvat syyllisyyden, pelon ja arvottomuuden tunteet jne. Tai sitten saatat olla kiinnittynyt persoonalliseen tarinaasi sinua kohtaan osoitetusta rakkaudettomuudesta ja hylkimisestä. Sinun tulee työstää nämä asiat Pyhän Hengen kanssa. Jos et vielä kykene kuulemaan Pyhän Hengen Ääntä suoraan, harkitse menemistä terapeutin tai jonkun muun neuvonantajan puheille. Voi olla, että sinun on ensin hyvä kuulla Pyhän Hengen Ääntä jonkun toisen kautta kokeaksesi itsesi riittävän arvolliseksi itse kuulemaan sisimmässäsi olevaa Pyhää Henkeä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Projisoiminen


(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)

Projisoiminen on egon vääristynyt tapa käyttää laajentamista, mikä näyttää kääntävän syyn ja seurauksen lain päinvastaiseksi. Projisoiminen on erillisyyden tärkein puolustus ja keino pitää erillisyyttä yllä (T-6.II.1:5). Laajentamisessa ajatus suuntautuu ulospäin poistumatta mielestämme. Tällä tavalla yhdistämme mielemme niihin mieliin, joihin laajennamme. Projisoinnissa pyrimme ulkoistamaan ajatuksen pois mielestämme näennäisesti ulkopuoliseen maailmaan. Tästä syntyy vaikutelma, että ajatus näyttäytyy ulkopuolellamme pikemminkin kuin sisäpuolella. Näin ulkopuolista ajatuksesta näyttää tulevan objektiivinen tosiasia, joka ei ole itse aiheuttamamme, vaan itsenäinen ”aiheuttaja”, jolla on valtaa vaikuttaa meihin. Tällä tavalla kipu, jonka itse itsellemme aiheutimme, näyttää olevan muiden meille tuottamaa. (T-7.VII.8-9). Näin projisointi naamioi käyttämänsä lainalaisuuden, jonka mukaan omat ajatuksemme tuottavat käsityksemme ja kokemuksemme.

1. Erillisyydessä projisoimme ulospäin uskomme erillisyyteen ja teemme siten maailman. Erillisyyden maailma näyttää olevan objektiivinen ja todellinen syytaso, jolla on valtaa vaikuttaa meihin – ei omaa kuvitteellista projektiotamme. (T-18.I.5-6).

2. Yritämme käyttää projisointia päästäksemme eroon syyllisyyden tunteistamme ja muunnamme ne muiden ihmisten syyttämiseksi. Syyttäminen aiheuttaa kuitenkin lisää syyllisyyttä ja saa aikaan käsityksen, jonka mukaan maailma näyttää olevan valmis kostamaan meille hyökkäyksemme sitä vastaan. (OT.22.1). Pelkäämme toisin sanoen, että projektiot palaavat takaisin mieliimme (T-7.VIII.2-3). Projisoiminen on siten egon keino olla päästämättä meitä irti syyllisyyden otteesta. Projisointi sen sijaan pahentaa syyllisyyden tunnetta ja lisää pelkoa.

3. Maailmassa näkemämme hahmot, joita Kurssissa nimitetään unihahmoiksi, näyttävät toimivan maailmassa meistä riippumatta ja usein meidän etujemme vastaisesti. Ne saavat kuitenkin elinvoimansa meidän itsemme kieltämistä ajatuksista, joiden emme myönnä olevan sisimmässämme, vaan näemme niiden olevan pikemminkin ulkopuolellamme ja toimivan meitä vastaan.

4. Projisointi saa aikaan meidän Jumalan pelkomme, (ja siihen liittyviä pelkoja, kuten uskomuksen perinteisellä tavalla tulkittuun ristinkuolemaan.) (T-3.I.3:8). Me projisoimme Jumalaan uskomme syyllisyyteen ja sitten näyttää siltä, että Jumala myös uskoo syyllisyyteemme ja haluaa rangaista meitä. Ajattelemme, että Jumala toteuttaa rangaistuksen niiden hyökkäysten ja katastrofien muodossa, joita olemme kohdanneet maailmassa. (OT-153,7:3).
”PROJISOIMINEN TUOTTAA HAVAITSEMISEN”

Kurssin teoria havaitsemisesta on vastakkainen maalaisjärjen mukaiselle uskomukselle, jonka mukaan ulkopuoliset asiat saavat aikaan havaitsemisen. Näyttää siltä kuin ulkopuoliset kohteet lähettäisivät informaatiota aistiemme välityksellä aivoihimme aiheuttaen näennäisesti käsityksemme niistä. Käsityksemme asioista syntyvät kuitenkin sisäisesti. Aikojen kuluessa muodostamme uskomuksia todellisuudesta. Nämä uskomukset ohjaavat sitä, mihin kiinnitämme huomiomme ja saavat aikaan sen, että etsimme asioita, jotka sopivat ennakkokäsitystemme mukaisiin luokkiin. (OK-8.4). Heti kun löydämme tällaisia asioita, uskomuksemme ohjaavat tulkintaamme niistä ja itse asiassa nämä tulkinnat OVAT käsityksemme asioista. (T-11.VI.1-3). Havaintomme ovat siis meidän uskomustemme projektiota valikoivan huomion ja subjektiivisten tulkintojen kautta. Tästä seuraa, että se mitä havaitsemme, on yksinkertaisesti peili, heijastus oman mielemme tilasta.

(SaNi)
Lähde: Perry, Robert (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd edition, sivut 82-83.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Rakkauden muistilista



Vertailu 
Vertailu ei ole rakkautta, koska jokainen meistä on yhtä Jumalallinen hahmo. Hengessä olemme yhtä ja muodon tasolla ainutlaatuisia yksilöitä. On vain erilaisuutta joka on samanlaisuutta. Toinen ei ole toistaan parempi, on vain eri näköistä eikä se tee ketään toista mitenkään huonommaksi. Me hengitämme samaa ilmaa, meillä on sama pallo, sama aurinko, joka paistaa jokaiselle elävälle vertailematta. Koko UNIversumi on yhteinen asuinpaikka meille hetken aikaa, kunnes taas palaamme todelliseen kotiimme, eli Rakkauteen. Se koti on jo meissä, nyt!

Anteeksianto 
Mikään ei ole lähempänä Rakkautta kuin anteeksianto! Se on ainut polku mielenrauhaan ja Rakkauteen. Miten tuomitseminen voisi olla Rakkautta? Tuomitsemisen kautta syntyy uusia sotia. Rakastatko aina kun tuomitset? Jokainen tuomitseminen supistaa mielen erillisyyteen ja yksinäisyyteen ja koko tuomitseminen lähtee yksinäisyyden pelosta. Kaikki tuomitseminen tapahtuu omassa mielessä ja oma mieli on minussa. Minä tuomitsee siis itsensä. Tuomitseminen supistaa ja erillistää, kun taas anteeksianto vapauttaa ja laajentaa mielen yhteiseen Rakkauteen.

Tämä hetki 
Menneisyys? Missä se on? Kun istut siinä ja luet tätä, niin menneisyyttä ei ole missään. On vain tämä hetki. Voit lukea tätä menneisyyden kautta ja tulkita tämän oman suodattimesi kautta. Menneisyys voi näyttää olevan mielessäsi ajatuksina, alitajuisina ja ohjaavina reaktioina, mutta se on vain kuvitelmaa. Todellakin ainut ajan muoto on NYT. 
Eilen oli NYT, tänään ON NYT ja huomenna "tuleva" hetki ON NYT! Menneisyys on siis valetta. Katselemme maailmaa menneisyyden eli pelon pohjalta ja rakennamme kovin usein ihmissuhteetkin menneisyyden pohjalta. Haluamme uuden kokemuksen paikkamaan menneisyydessä tapahtuneet kauheat asiat, haluamme parempaa, mutta kovin usein uudesta ihmisuhteesta tulee vain uusi "syntipukki" ja pelastaja jollekin vanhalle.
Tämä hetki on kuitenkin täysin puhdas ja viaton.

Tunteet 
Tunteet ovat seurausta ajattelemisesta eikä pienen mielen ajatteleminen ole mitään sen rinnalla mitä todellinen ikuinen Rakkaus on. Tunteet ovat neutraaleja ja ne kannattaa hyväksyä, antaa tulla ja mennä. Tunteiden ylikorostaminen tai ylivähätteleminen ei mielestäni ole kannattavaa. Tunteita on meissä jokaisessa, tunsi niitä tai ei. Kun tunne on, tulee ja menee, se on jees. Tunteiden tukahduttaminen on mahdotonta kun seuraat Rakkauden viitoittamaa tietä. Rakkaus itsessään kattaa suuremman laajenemisen kuin sinun tai minun ohimenevät tunteet. Ihmiselo on välillä tunteikasta ja kaunis asia sinänsä. Meissä on paljon tukahdetettuja tunteita, koska olemme oppineet painamaan ne sisällemme. "Älä itke, ei mies saa itkeä, vain lapset itkee", tai "ei maailmaa rakenneta tyhjän naurajista"...
Vihakin olisi hyvä saada paperille tai lenkkipolulle. Tai sinun omalle henkiselle opettajalle, hänelle joka nukahda vihan uneen. 
Kaikki tulee ja menee, on ollut minun oma mantrani. Siksi palaudun suht nopeasti mahdollisista tunne asioista. Rakkaus ei arvostele, Rakkaus vain ON.

Ihmiset
Toiset ihmiset ovat meidän pelastajiamme. Ne nostavat kaikki tunteemme ja ajatuksemme päivänvaloon. On mahdottoman kiitollista, että meillä on toiset ihmiset! Toisista ihmisistä voi peilata sen mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä. Olenko rauhan tilassa? Osaanko olla oma itseni? Ymmärränkö häntä? Vedänkö naamarin päähän? Esitän kivaa ihmistä, pahaa ihmistä vai haluanko näyttää vain parhaat puoleni, jotta saisin suosiota ja ihailua? Pelkäänkö tietyntyyppisiä ihmisiä? Haluanko kenties vain hyötyä hänestä? Onko hän haluni kohde? Riippuvuuteni? Iloni kohde? Muistuttaako hän Jumallisesta? Onko hänen seurassaan luontevaa olla? Rauhan tila? Onko vain puhetta puhen perään? Kenties juoruilua muista ihmisistä? Naurua ja hauskanpitoa? Pelkäänkö hänen rektioitaan?
On lukemattomia asioita joita voi seurailla omassa mielessään ja...niin, antaa anteeksi omille ajatuksilleen ja tunteilleen, sillä sitä varten täällä olet, jos mielit muistaa Jumalan eli ikuisen Rakkauden. Anna anteeksi sillekin asialle, että et kykene antamaan anteeksi. Sitä on Rakkaus, se antaa aina anteeksi koska tietää, että vain Rakkaus on totta!

Mielyttäminen  
Onko mielyttäminen mielestäsi Rakkautta? Omasta näkökulmastani mielyttäminen ei ole Rakkautta, vaikkakin sitä tulee varmasti jollain tasolla tehtyä. Mielyttäminen tulee pelosta ettei kelpaa eikä luota siihen että vain on. Rakkaus on jo nyt täysin vapaa, eikä se vaadi mitään. Jos pelkää muiden ihmisten rektioita ja hylätyksi tulemista, se ei kumpua Rakkaudesta. Kenties pelätään, että syyllisyyden kansi avautuu sisällämme jos emme ole tarpeeksi hyviä toisillemme. Rakkauden ei tarvitse mielyttää! Se vain luottaa tähän vallitsevaan hetkeen ja tietää että minä riitän! Rakkaus on aina tarpeeksi. Jos ilmassa on Rakkauden henkäys, se antaa vallitsevan hetken olla sellainen kuin se on. Mielyttäminen tulee väärän mielen puolelta. Rakkaus antaa mielyttämisenkin anteeksi, sillä se näkee että mielyttäjä etsii itselleen Rakkautta.

Teot 
Onko Rakkaus tekoja, kuten lähes aina siitä puhutaan? Mielestäni se ei ole tekoja. Miksi? Koska Rakkaus ei uhraa itseään mitenkään. Rakkaus on valmis jo nyt! Rakkaus ei elä ulkopuolella vaan se vallitsee mielessä. Ego uskottelee että Rakkaus pitää ansaita ja tietysti mieluiten kovalla työllä. Ei, Rakkaus ei tarvitse kuin muistaa, sillä se ei ole hävinnyt mihinkään, koskaan. Rakkaus tekee just sen minkä se milloinkin tekee ja kun se kyseinen teko tapahtuu spontaanisti eikä ponnista egon peloista, siihen ei liity mitenkään syyllisyyttä eikä epävarmuutta. Rakkaus on tässä ja nyt, vaikka ei tekisi yhtikäs mitään. Ego keksi sen, että Rakkaus pitää jotenkin ansaita ja niin se "rakkauden" hyötykäyttö astui esiin sinne missä Rakkauden koetaan puuttuvan.
Teot liitettynä Rakkauteen tulee helvetin peloista ja tuomitsevasta jumalasta. Ei sinun eikä minun tarvitse enää kiirehtiä taivaan portille hyvien tekojen kanssa. Nyt voidaan höllätä ja löntystellä henkisesti jos siltä tuntuu. Tarvitsee muistaa taas vain se, että olemme kotona JO. Muutat vain oman mielesi, niin maailmaa ei tarvitse muuttaa. Maailma kyllä muuttuu kun muutat oman mielesi. Mutta jos missiosi on tehdä jotain maailmassa niin tee, mutta tämän tietäessäsi teet sen ilman kilpailua, vertailua, syyllisyyttä ja pelkoa. Näin sinun ei tarvitse kulkea loputtomalta tuntuvassa riittämättömyyden tunteissasi. Sinua ohjataan just oikeisiin paikkoihin, just oikeaan aikaan, kun Rakkaus on sinua ohjaava. Luota.

Raha 
Raha ei ole paha. Raha on neutraali asia ja merkitsee sinulle just tasantarkkaan sen verran kun annat sille voimaa. Me olemme kollektiivisesti rakentaneet rahalle voiman joka näyttää pyörittävän paljon asioita ja se on vain väline täällä selviytymiseen. Anna sille anteeksi, niin siitä ei tule jumalaasi etkä jää sen vangiksi. Rahakin voi olla väline vapautumiseen. Kiitos raha.

Romanttiset suhteet 
Ego on keksinyt romanttiset suhteet siihen, että tämä toinen ihminen tulisi ja täyttäisi minun tyhjyyteni. Siksi vaatimuslista on yleensä aika suuri kumppania etsiessä. Tunnemme siis aika paljon tyhjyyttä itsessämme. Kuitenkin kovin usein käy niin, että kun tämä toinen ei kyennytkään täyttää tyhjyyttäni, joten tunteet viilenee ja tulee ero. Ero joka symbolisoi Jumalaeroa.
Minun näkemykseni mukaan romanttinenkin suhde on vain matkakumppanuutta, johon tulee uusi suunta. Katse Rakkauteen. Näin toinen ihmisen ei tule pelkän kivan kanssa, vaan hän antaa minulle mahdollisuuden kohdata omia epävarmuuksiani ja antaa niille anteeksi. Olemme siis kliseisesti sanottuna peilejä toisillemme. Jos haluaa Rakkauden ohjaavan suhdetta, se on annettava korkeimmalle. Oman egon kautta tulee vain tulta ja tappuraa.
Tuli ja tapparura ei ole huono asia, jos anteeksianto johdattaa tätä pyhää ihmissuhdetta. Silloin siitä tulee matka jolla on uusi syvempi merkitys.
Perinteisesti ajateltuna romanttinen suhde on vain niitä perus asioita kuten hyvin toimeentulo, nasta seksielämä ja että kulissit ovat kunnossa. Kuitenkin meillä on monenlaisia ristejä kannettavana eikä muisteta että Rakkaus voi ilmestyä vain läsnäolossa.

Läsnäolo
Tämä on muodon tasolla anteeksiannon ohella muisto Rakkaudesta, johon oman kokemukseni mukaan uskon. Se muistuttaa minulle Jumalasta eli Rakkaudesta. Hiljainen läsnäolo, muuta ei tarvita.

Ilo ja nauru 
Tämä on kans sama kuin edellinen. Yksi parhaista Jumalan muistuttajista. Kun nauraa sielusta asti, tunnen kun olemme yhtä hetkessä. Tunnen kun egon ääni himmenee, arkihuolet katoaa samalla "matalaa" energiaa vapauttaen. Nauru yhdistää ihmiset. Nauru karsii rintamerkit ja meriitit. Köyhä kulkuri ja rikas sikarimies kun nauraa, he ovat yhtä hetkessä. Nauraminen on lääke keholle ja mielelle. Nauru muistuttaa meitä siitä, että tämä maailma on vain yksi suuri kosminen vitsi! Nauru voisi olla Jumalan lahja. Nauraminen on masennuksen vastakohta. Kokeilkaapa naurujoogaa jos ei muuten naurata. Rauhoittaa kummasti, saattanee unohtaa jopa itsensä!

Itkeminen
Sama. kolikon kääntöpuoli ja yhtä tärkeä asia. Nauraminen on vain kivempaa! Tosin itkeminenkin vapauttaa kyynelkanavien myötä myös energiaa ja tekee rauhoittavan olon.

Mieltymykset 
Elämän hetki on silmänräpäys! Ihan totta! Nuorena sitä kuvittelee, että on kuolematon kehossa ja että elämä jotenkin pitää valloittaa ja suorittaa! Tai että elämän tehtävä on vain jatkaa sukua.

Mielestäni kannattaa panostaa myös mieltymyksiin. Elämä on myös nauttimista varten. Harrasta ja löydä itsesi. Tee asioita jota tuovat sinulle iloa. Kuuntele musiikkia, kiertele kirppareita, katsele monimuotoisuutta-elävää ihmettä, kävele metsässä, lue hyvää  ja rakentavaa kirjaa, matkustele, syö hyvää ruokaa, käy kahviloissa, nuku hyvin, kirjoita blogia, harjoittele soittamaan, video kuvaa, osta uusi vaate, käy keikoilla, vitsaile, hölmöile, kirjoita vaikka kirja, hölkkää aamu ja ilta-auringossa, pyöräile maalaistiellä, innostu uusita bändeistä, juttele lasten ja mummojen kanssa, hymyile naapurillesi..siinä mun näköisiä asioita, tee sinä näköistäsi juttua. Elämä voi olla kohta ohi. Nauti siitä!

Onnellisuus 
Onnellisuuden hetkiä on monia ja ne menevät ohitse kuin vastaan tuleva auto... jos ne tulevat pelkästään muodon maailmasta. Todellinen onnellisuus on syvempää ja hyvempää. Se on silkkaa RAUHAA ja lepää kaiken toiminnan ulkopuolella. Se hiljaisesti surisee sisällä, josta ego ei tiedä yhtikäs mitään. Siksi en voi kertoa sinulle siitä sen enempää. Onnellisuutta ei voi spekuloida. Onnellisuus on jo valmiina meissä. Se tarvitsee vain muistaa. Onnellisuus pilkahtelee valona pimeydessä kun antaa anteeksi esteille joita kannamme. Menneisyyden repun voi jättää pois. Jiiha!

Meditaatio  
Olen kokenut hyväksi hiljentää egon äänen ja päästä yhteyteen oman oppaani kanssa. Hänen joka tarvittaessa kuuntelee ja vastaa aina Rakkaudella, täydellisellä hyväksynnällä. Hänen joka muuttaa egon äänet hiljaisuudeksi ja rauhaksi. Hänen joka on antanut kaiken anteeksi. On mahtavaa, että on paikka jossa on aina suuri hyväksyntä ja Rakkaus läsnä. Ihmisten maailmassa on paljon odotuksia, eripuraa, pirstaloitumista ja meteliä. Meditaation kautta pääsen hengähtämään. Menee helposti tuntikin rauhaa hengitellen. Meditaatio on oiva paikka päivittää oma tilanne: onko siellä väsymystä, ongelmia, ristiriitoja, vetääkö mieli ajatuksineen sata-nolla? Meditaatiossa muistan kuka olen. Olen Rakkaus.
Toisessa ihmisessäkin voin joko löytää tai kadottaa itseni.

Epätäydellisyys
Epätäydellisyys maailmassa on sellaisenaan just hyvä. Täällä mikään ei kestä ja kaikelle tulee loppu. Me muutumme, ja kaikki on jatkuvassa muutoksen liikkeessä. Energiahippuset hyrräävät ja muuttavat muotoaan, hyväksy se. Epätäydellisyys on täysin näkökulma asia. Kaikki katoaa, koska täällä mikään ei ole totuuden näkökulmasta totta.

Henki ei ole epätäydellinen ja se on meidän todellisuutemme. Henki on meidän yhteinen todellisuus. Se ei kuole eikä katoa. Se on sinun ja minun todellinen identiteetti. Erota maaailma ja yhteinen mieli toisistaan. 
Muista todellisuus, Rakkaus, mutta elä maailmassa tavallista elämää. Olet maailmassa mutta et maailmasta! Anna sille anteeksi. 
Sinä ja minä olemme vain ohikulkijoita.

Päämäärä
Siinä vaiheessa kun löysin itselleni päämäärän, niin ei tarvinut enää haahuilla totuutta etsimässä. Kun on päämäärä, kaikelle tulee tarkoitus. Huonot ja vieläkin huonommat päivät ja vastaiskut saavat uuden ulottuvuuden. Minun päämääräni ei ole ensin syntyä ilman lupaani, sitten kilpailla koulussa numeroista, juosta oravanpyörässä, sairastella ja kuolla. Minun päämääräni on löytää ikuinen Rakkaus ja kuolematon vapaus!

Arki
Arki on parasta! Yksinkertainen arki. Miksi? Koska MINÄ OLEN!

T:Jake






sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

"En tiedä mitä (parisuhde) rakkaus on, mutta tiedän kyllä sen mitä se ei ole."

Jos olet rakastunut tai ihastunut treffeilläsi, niin vieläkö muistat miten mielesi analysoi tilannetta 1+1 =2? 

"Ooh vaaleat pitkät hiukset ja hyvä peppu". 
"Vau! Pitkä komea ja lihaksikas mies ja tuli vielä bemarilla, hänen täytyy olla hyvin toimeen tuleva". 
"Onpas mahtavat ajatukset hänellä". 
"Herrasmies, toi kukkia jo ensi treffeillä ..". 
"Korkeakoulun käynyt".
"Hyvät tissit ja upea lantio". 
"Hän on kuin Cheekin ja Brat Pittin sekoitus, olen niiin looove". 
"Upea läsnäolo kun hän vain kuunteli minua ja kertoi miten upea minä olen, tarjosi vielä koko illan romanttisessa ravintolassa." 
Tai sitten..."No ei hän kyllä ollut sellainen kuin antoi itsestään ymmärtää..". 
"Ei meidän kemiat oikein kohdanneet, hän oli vain 165 pitkäkin". "Hän näytti facebookin kuvissa niin hyvältä ja livenä oli ihan eri näköinen ja oloinen". 
"Hän tuli lippis päässä polkupyörällä treffeille, nou way". 
"Ei kolahtanut, hän puhui vain ja minä kuuntelin". 
"Ei oikein minun makuuni, kuuntelee vain death metallia ja oli musta letti.".
"Kahden lapsen yh, ei kiinnosta lasten itku, ei hänellä ole minulle koskaan aikaakaan".
"Hänellä on hullu x mitähän se kertoo hänestä?"...jne.

Mitä jos oletetaan, että kaikki tuntuisi natsaavan ensimmäisen tunnin aikana, tarkoittaisiko tämä kenties sitä, että elämän suurin rakkaus olisi löytynyt? Tarkoittaako se, että kun hän on hetken verran onnistunut vastaamaan odotuksiani, elämäni suurin rakkaus on löytynyt? Tai jos hän ei ole vastannut odotuksiani ensimmäisen tunnin aikana, tarkoitaako se sitä, että hän ei olisi sopiva kumppani? Jos hänen kanssaan ei ole henkistä syvyyttä, mutta hän herättää seksuaalisen vetovoiman, niin se riittää perustamaan perheen, olisiko se suurinta rakkautta maailmassa? Jos rakennetaan kulissit kuntoon, mutta läsnäolo puuttuu, olisiko se parasta rakkautta maailmassa? Entä jos hän osaa kaikki henkiset kirjat ulkoa ja on reikimasteri tai joogaguru, olisko hän maailman suurin ja onnistunein rakkauskumppani?
 

On paljon nykypäivän tapoja hakea huomiota ja rakkautta, kuten esim. tinderissä tai muissa seuranhaku palstoilla seikkailu ja niistä jännityksen hakeminen. Ollaan kuin marketin hyllyllä, josta voi napsia parhaimmat ja jos ei heti kemiat kohtaa niin valitaan toinen. Ehkäpä kumppania etsitään ihan maanisesti, koska koetaan yksin olevan vähemmän ja vajaavainen? On vain pakko löytää sielunkumppani joka täydentää vaajaavaisuuteni.

Saattaapa olla sekin, että ihmissuhdetta pelätään kuin ruttoa. Kun tämä toinen tulee lähelle, niin sisältä nousee ahdistus, jopa kiukku tai menneisyyden pettymykset. On pelottavaa joutua hetkeksi luopumaan omista mielikuvista siitä, miten tämän hetken kuuluisi mennä. On helpompaa rakastaa omassa mielikuvituksessa kuin arjessa. On kiva huudella fantasia maailmassa "Rakastan Rakastan", koska vastaanottajana on vain oma mielikuva toisesta. Aito läheisyys elävän ihmisen kanssa voi olla todella pelottavaa kun siinä voi aueta jotain syvältä alitajunnasta. Syyllisyyden ja pelon purkin kansi aukeaa ennemmin tai myöhemmin ja on kivempi kun se kansi pidetään visusti kiinni. Kun on yksin ja piilossa niin ei tarvitse katsoa.

Jos sitten selvitään intiimiin suhteeseen asti, niin viimeistään parin vuoden korvilla alkavat kaikki odotukset ja mielikuvat hajota, eikä tämä toinen enää vastaa odotuksiani. Ehkäpä siinä suhteessa alkaa toisen naama ja odotukset ahdistamaan, tavat ja rutiinit kyllästyttämään? Ehkäpä se toinen hahmo on vain tuki ja turva toimeentuloon? Ehkäpä ajatellaan vain lasten kautta sitä suhdetta? Ehkäpä suhteessa synnyttämä menneisyys pitää sitä kasassa? Ehkäpä yksinään jääminen pelottaa? Ehkäpä seksuaalinen puoli kuihtuu ja silmät alkavat harhailemaan? Jos suhteessa pelataan vain ihmisuhde peliä ja muuttumisleikkiä? Jos koetaan päivä päivältä enemmän ja enemmän sitä, että toinen on muuttunut? Hän ei ole niin kuin hyvinä alkuaikoina? Kuten monesti näkee, se toinen on vain siinä syyllisenä ja tuomittavana: "sinun vikasi...". On mukavampaa rakastaa nousuhumalassa tilipäivänä kuin maanantai aamuna kello 6 ennen paskaduuniin lähtemistä.
Mustasukkaisuus,  riidat, erilaiset näkökulmat ja mielipiteet, uusi henkinen polku, työttömyys, sairaus, pettäminen tai jokin muu suuri pysähtyminen elämässä voi lopettaa tämän "suuren" rakkauden hetkellä minä hyvänsä. Viimeistään kuolema kehot erottaa. Sitä ennen voikin sitten shoppailla ihmissuhdemarkettien hyllyillä ja etsiä omaansa.

Tätäkö on todellinen rakkaus? Onko rakkautta se, että etsii rakkautta kehoista? Onko rakkaus sitä, että se etsii toisen erillisen hahmon, omistaa sen itselleen ja sulkee lopun maailman pois tietoisuudestaan? Onko rakkaus sitä, että suhteen alussa sanotaan "Saat olla sellainen kuin olet", mutta käytännössä et saakaan olla sitä? Pitäisi kuitenkin olla jotain muuta? Ja pitääkö siihenkin, että on oma itsensä, kysyä nöyrästi lupa toiselta? Onko rakkautta, että yrittää hallita toista, pysymään kaltaisenani? Onko rakkautta hakea hyväksyntää ja ihailua? Onko rakkaus vain kahden ihmisen omistuksessa, ja loppu maailma jää jakamaan määrällistä rakkautta keskenään, jos sitä enää riittää? Ilmaisia ämpäreitä jaossa, sori meni jo.

Joku yksinäinen ja ulkoisesti erilainen ja poikkeavan näköinen ihminen jää ehkä ilman parisuhde rakkautta koko loppuelämäksi, onko se reilua? Antaisiko todellinen Rakkaus tapahtua niin? Onko reilua että tuolla jossain on kahdella ihmisellä kivaa vällyjen välissä kun taas joku laitapuolen kulkija jää ilman läheisyyttä kokonaan? Onko rakkauden näkökulmasta oikein, että yleisesti määritetyn kauneusihanteen mukainen säihkysääri seksipommi saa valita miehiä kuin marjoja, mutta huonosti menestyvä ylipainoinen lyhyt introvertti mies, joka ei halua lapsia ei kelpaa kenellekään, onko se rakkauden määrittelemää? Onko rakkaus kilpailua?

Kovin usein, melkein voisin sanoa että aina, perus romanttinen ihmisuhde luodaan siksi, että tämä uusi ihminen pelastaisi minut minun omalta menneisyydeltäni. Ensimmäinen ajatus on se, että toivotaan uuden rakkaan olevan jotain muuta kuin se edellinen, edelliset, koko eletty elämä(t). Toivotaan että tulisi jotain parempaa. Lähdetään vertailemaan ja analysoimaan ihmistä ja tilannetta. Kenties ajatellaan tulevaisuus jo valmiiksi, että millainen sen kuuluisi olla jotta voisin olla onnellinen eikä minun tarvitsisi katsoa sisälle itseeni tässä hetkessä. Mutta kuinkas siinä tulee käymään joka kerta jos ei onnistu pitämään syyllisyyden kantta kiinni? Se tietenkin aukeaa ja tämä suuri rakkaus muuttuu hetkessä viha suhteeksi. Kuuma suudelma on muuttunut syytökseksi, rakkauden loiste on muuttunut huudoksi ja itkuksi. Dualismin kukkaa kastellaan kyyneleillä. Glitteri ja rahan makuinen matkustelu ei pelasta ketään. Mallipariskuntien julkkisrakkaus ei kestä. Eikä julkkis kumppani ole yhtään sen kestävämpi kuin tavistenkaan. On aivan sama oletko korkeakoulutettu ja suosittu luennoitsija. Jokainen joutuu katsomaan lopulta sisälleen. Vaikka kuinka olisi ulkokuori kunnossa ja vaikka kuinka pääsisi rakastelemaan karhuntaljalla taakkatulen loisteessa, sisällä voi tuntua tyhjältä ja pahalta. Vaikka olisit kuinka suosittu, saatat paeta huumeisiin sekä suosion osoituksiin, jotka jo itsessään on huumetta. Jos ei muuta niin menettämisen pelko saattaa hiipiä kuin varkain. Ulkomaailma on hyvin epävarma eikä ajatukset ole kestäviä. Superfoodit, luolamiesdieetti tai veganismi ei vie meitä taivaaseen eikä tee kehoa kuolemattomaksi. Täydellinen kroppa ja hyvät ajatukset eivät kannattale pitkään.

No mitä järkeä ihmissuhteessa sitten on? No ei mitään mutta samalla kaikki.
Ihmisuhde on anteeksiantoa varten. Nähdä kehon taakse Rakkauteen. Nähdä itsensä toisessa. Katsoa läpi sormien. Harjoitellen ja kompastellen olemalla kehossa heikko mutta hengessä vahva. Tässä kohtaa yleensä ego pistää vastaan, koska ego ei halua hyväksyä eikä rakastaa ilman ehtoja. Ego rakastaa vahvuutta ja analyyttistä tietoa ja taitoa. Puhutaan jopa ihmissuhde taidoista, eikö sekin ole vain näytelmää, small talkia?
Olen sanonut monesti että "en tiedä mitä rakkaus on, mutta tiedän kyllä sen mitä se ei ole." Siitä minulla on todella paljon kokemuksia. Rakkaus kyllä näyttäytyy aikanaan kun ensin poistaa esteet sen rakkauden edestä joka on aina olemassa. Rakkaus on aina ikuinen ja täydellisesti meidän yhteinen asia, tasapuolisesti. Vain Rakkaus voi laajentua ikuisuudesta ikuisuuteen. Sitä sinä olet ja sitä minä olen.
Arjessa se tarkoittaa sitä, että jokainen vastaan tuleva ihminen voi olla pelastaja. Jokainen vastaantuleva ihminen voi auttaa löytämään ikuisen tästä hetkestä.
Ego haluaa pelejä ja erkaannuttaa, kun taas Rakkaus yhdistää-mielessä. Vaikka tämä ajan maailma ilmentää voimakkaasti erillisyyttä, niin jokainenhan jo tietää, että aika on keksittyä eikä mitenkään todellinen. Olemuksesi lepää rakkaudessa ennen kehollista ilmentymää ja myös sen jälkeen. Näin myös kehon aikanakin.
Meidän "korkemmat mielet" ovat "parisuhteessa" keskenään-yhtä, vaikkakin kehossa olemme epätäydellisiä. Silti yhteisessä mielessä kaikki on hyvin, ollut aina, eikä meiltä mitään puutu. Vain Rakkaus on todellista.

Parisuhde voi olla ihanan raastava matka rakkauteen. On mahdollista olla matkakumppaneita, mutta jos minulta kysytään, niin en usko vanhaan parisuhde malliin, jossa tehdään kaikki niinkuin on ennenkin tehty. Onko se onnistunut parisuhdemalli? Kuinka moni lupaus on jäänyt täyttämättä? Kuinka moni romanttinen rakkaus on päätynyt kyyneliin?




Rakkautta ei voi koskaan ymmärtää täysin, koska Rakkaus ei ole egon ajatus. Parhaiten voisin kuvailla sitä Rauhan tunteena. Kun vain on, eikä mitään puutu. Jos puuttuu, niin rauha on siltikin läsnä jossain ajattomassa mielen sopukoissa. Paikassa johon ei pieni ajatus yllä mutta silti yltää. Rauhallista johdatusta oivaltaen, että näyn kuuluu tapahtua. Olemme täällä oivaltamassa sen, että elämä on vain näytelmää jonka olemme itse käsikirjoittaneet. Nyt on aika palata kotiin. Kotiin josta en ole koskaan lähtenytkään. Sieltä löydän sinutkin ja siellä olet täysin viaton ja rakastettu. Kotona kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu. Ihan kaikki. Lähde mukaani. Näytös voi silti näyttää jatkuvan, mutta olemme kotona jo.

Sunnuntai-pohdiskelijana: Jake