Google+ Followers

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Koko rakkauden käsitteen kuolema

"Todellisessa rakkaudessa ei ole halun kohdetta, kiintymystä tai hellyyttä, sillä rakastettu on yhtynyt täysin rakastajaan. Objekti on romahtanut subjektiin, ja jäljellä on vain rakkaus. Pelkkä rakkaus, josta kukaan ei ole tietoinen, jota kukaan ei tunne tai kiellä. Pelkkä rakkaus, samalla täysin yksin ja välittömästi yhteydessä kaikkeen..

Subjekti ja objekti eivät voi koskaan olla rakastuneita toisiinsa. Ne ovat aina erotettu toisistaan, jakautuneet. Ne voivat vain tuijottaa kaihoten toistensa silmiin sillattoman kuilun ylitse siinä kiihkeässsä toivossa, että kenties jonakin päivänä rakkaus rakentaisi sillan tuon kuilun ylitse ja moninaisuuden tuottama eristyneisyys ja hajaannus antaisivat tilaa välittömän kumppanuuden, yhteyden ja ykseyden ilolle.

Mutta ei, rakkaus ei voi koskaan rakentaa siltaa tuon kuilun yli, sillä kuilu on erottamaton osa subjektiksi ja objektiksi jakautumista. Itse asiassa nimenomaan tuo kuilu on yhtä kuin subjektiksi ja objektiksi jakautuminen, eikä mikään voi täyttää sitä kuilua, joka niin täydellisesti läpäisee kaikkien kokemustemme perustan. Ei, rakkaus ei voi rakentaa siltaa tuon kuilun ylitse, koska subjekti ja objekti, rakastaja ja rakastettu, ovat lähtökohtaisesti ja perustavanlaatuisesti toisistaan erillään. On epätodennäköistä, että ne koskaan edes kohtaisivat toisensa ihmisinä, ihmisolentoina.



Todellinen rakkaus merkitsee tämän kauhistuttavan kuilun kuolemaa ja sen myötä kaiken kahden ihmisen välillä olevan jakautumisen loppua. Tähän ei voi koskaan päästä pyrkimällä, sillä nimenomaan siihen pyrkiminen vahvistaa erillisyyttä ja antaa sille voiman. Tämä johtuu siitä, ettei tuota erillisyyttä todella ole. Sitä ei ole koskaan ollut eikä sitä koskaan myöskään tule olemaan. Erillisyys ja kuilu ovat mielen harhaa, ja kun mielen harhaa vastaan käy taisteleminen, sodan häviää varmasti.

Rakastuneet eivät voi koskaan kohdata toisiaan pyrkimällä siihen, vaikka he miten sitä yrittäisivät.

Näin meidän rakastavaisemme jatkavat toistensa tuijottamista kaihoisasti sen sillattoman kuilun ylitse, jonka he ovat itse itselleen luoneet. Miten heitä voisi auttaa? Jokainen heidän pyrkimyksensä lähentyä toisiaan vain loitontaa heitä entisestään. Ovatko he tuomittuja elämään ja kuolemaan tällä tavoin? Onko olemassa mitään ratkaisua?

Kyllä on, mutta siihen liittyy kuolema. Ei suinkaan fyysinen kuolema. Ei suinkaan fyysinen kuolema vaan egon kuolema, kaiken eristyneisyyttä synnyttävä kuolema, kaiken jakautuvan ja jakavan kuolema, kaiken erillisyyttä luovan kuolema. Koko rakkauden käsitteen kuolema. Lopulta se merkitsee myös rakastetun ja rakastajan kuolemaa. Sinun ja minun kuolemaa ja sen myötä kaiken sen kuolemaa, joka meidän välissämme on. Se on laskeutumista puhtaaseen tyhjyyteen, hyppy tuntemattomaan.



Se, joka tekee tämän hypyn, saattaa maistaa sen suloisen ja yksinkertaisen täydellisen yksin olemisen ilon, joka on todellinen rakkaus. Katso! Punarinta sirkuttaa hypellessään kasteikoisella nurmikolla, ja aamuaurinko alkaa lämmittää ja herätellä uneliaita olentoja tässä Eedenin puutarhassa, jolle me olemme antaneet nimeksi maa, eikä missään ole nähtävissä erillisyyttä, yksinäisyyttä tai jakautumista, koska kaikki asiat ovat kaikissa asioissa, ja äiti on joka puolella- koti on joka paikassa. 



Ja minä hymyilen itsekseni oivaltaessani tämän mitä ilmeisemmän seikan. En ole löytänyt sinua mutta olen tunnistanut jotakin, joka on piileskellyt minulta koko elämäni ajan. Sinä et ole tuolla jossakin vaan täällä. Sinä olet osa sitä kaiken kokevaa rakennetta, jota pidän itsenäni. Joten minä en rakasta sinua, sillä ei ole mitään "minua" rakastamassa eikä ketään "sinua", jota voisi rakastaa. Ei, minä en rakasta sinua, sillä sinä olet erottamaton osa sitä, mikä rakastaa.

Suuri etsiminen päättyy tähän, tähän hetkeen. On vain rakkaus, ja sinä olet se-sinä olet rakkaus itse. Sinä olet se, mitä minä tunnen nyt, sinä olet tyhjyydestä kuplivat ja takaisin tyhjyyteen hajoavat ajatukset, sinä olet tuo punarinta, raikas aamukaste nurmikolla ja aurinko kaikessa loistossaan, ja me olemme ikuisesti ja ajattomasti sidoksissa toisiimme tällä tavoin, sinä ja minä, yhdessä kaiken muun kanssa. Paitsi ettei mitään "minua" tai "sinua" tai "kaikkea muuta" ole. Joten me emme voi koskaan olla toisistamme erossa- ei, me emme voi olla erillämme, emme nyt emmekä milloinkaan.

Joten tänä aamuna olen yksin puutarhassa, ja sinä olet täällä kanssani näkemässä tämän kaiken."



Jeff Foster, Olemisen Ihme

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sinä olet henki, kokonainen ja viaton



"On aivan välttämätöntä muistaa, että ennen kuin kaikki syyllisyys on poistettu mielestä, ei voi olla loputtomassa nykyhetkessä pysyvästi. Se on mahdotonta. Jokainen yritys pysytellä tässä hetkessä on tuomittu epäonnistumaan, ellei samalla harjoita todellista anteeksiantoa. Ennen kuin on saanut täysin annettua anteeksi sille, minkä on projisoinut oman itsensä ulkopuolelle, ei saa omassa alitajuisessa mielessään itsekään anteeksi, ja ennen kuin saa itse täysin anteeksi, ei voi saada syntymän ja kuoleman kierrettä katkeamaan. Tässä hetkessä oleminen ei paranna alitajuista mieltä ja tee egoa tekemättömäksi. Todellinen anteeksianto sen sijaan poistaa esteet rakkauden tietoisuuden tieltä ja rakkauden läsnäolo on ihmisen luonnollinen tila. Yhtä luonnollista on tehdä ego täysin tekemättömäksi niin, että on mahdollista pysytellä ikuisessa "ainaisuudessa" yksinkertaisesti vain siksi, ettei mitään muuta ole enää jäljellä."





"Pyhän hengen ääni ei käske, koska se ei pysty ylimielisyyteen. Se ei vaadi, koska sen ei tarvitse hallita. Se ei voita, koska se ei hyökkää. Se pelkästään muistuttaa. Se on vastustamaton ainoastaan sen vuoksi mistä Se sinua muistuttaa."




" Mitä enemmän antaa anteeksi, sen paremmin ymmärtää uneksivansa"




"Todellinen henki on kokonainen ja pysyvä. Se on kuolematon todellisuutesi."



"Sinä olet henki.
Kokonainen ja viaton.
Kaikki on annettu anteeksi ja vapautettu."


"Valaistumisella ei ole eri tasoja. Joko olet kokonainen tai et ole."


"Onnistunut ihmisuhde on sellainen, jossa annat anteeksi tai olet antanut anteeksi."


"Jos veljesi ovat viattomia, koska he eivät todellisuudessa tehneet mitään, silloin sinäkin olet viaton, koska et ole todellisuudessa tehnyt mitään."



"Vaikka miten näyttäisi siltä,  että olet oikeassa- ja muodon tasolla sitä varmasti oletkin- se ei tuo sinulle rauhaa."


"Olen kuolematon henki.
Kehoni on vain kuvajainen.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa,
mikä minä olen."



Kuolematon todellisuutesi

maanantai 16. lokakuuta 2017

Voimakas vallitseva hetki

"Mainitsin läsnäolon voima-kirjassani havaintoni kahdesta sorsasta, jotka kamppailevat hetken, erkanevat toisistaan ja lipuvat vastakkaisiin suuntiin. Molemmat räpyttelevät tarmokkaasti siipiään muutaman kerran vapauttaakseen tappelun aikana syntyneen ylimääräisen energian. Sitten ne uivat rauhallisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jos sorsalla olisi ihmisen mieli, se jatkaisi taistoaan ajattelemalla ja tarinoimalla. Sen tarina olisi luultavasti tällainen:
"En voi uskoa, mitä hän juuri sanoi. Hän tuli muutaman sentin päähän minusta. Hän kuvittelee omistavansa tämän lammen. Hän ei kunnioita lainkaan yksityisyyttäni. En luota häneen milloinkaan. Ensi kerralla hän yrittää jotakin muuta ärsyttävää. Varmasti hän juonii ja jotakin. Mutta minä en aio suvaita sitä. Minä annan hänelle opetuksen, jota hän ei unohda". Mieli kieputtaa tarinoitaan jatkuvasti, ajattelee niitä ja puhuu niistä vielä päivien, kuukausien ja vuosienkin kuluttua. Myös kehossa taistelu jatkuu. Kaikkien mainittujen ajatusten vastaukseksi kehittynyt energia on tunnetta, joka puolestaan kiihdyttää ajattelemista. Näin syntyvät egon tunteelliset ajatukset. On helppoa huomata, miten ongelmallista sorsan elämä olisi, jos sillä olisi ihmisen mieli. Valtaosa ihmisistä kuitenkin elää kuvatun kaltaisen mielen kanssa kaiken aikaa. Yksikään tilanne tai tapahtuma ei todellisuudessa lopu lainkaan.  Mieli ja sen sepittämä "minä ja tarinani" jatkavat sitä.
Ihminen on harhautunut laji. Kaikki luonnollinen - jokainen kukka tai puu ja jokainen eläin- voisi opettaa meille tärkeitä asioita, jos vain pysähtyisimme, katsoisimme ja kuuntelisimme.
Sorsa opettaa: räpyttele siipiäsi- mikä kääntyy muotoon "irrottaudu tarinasta" - ja palaa ainoaan tilaan, jossa on voimaa vallitsevaan hetkeen."

Eckhart Tolle


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Voit vain olla rakkaus. Se on niin yksinkertaista!


"...Taivas ei ole paikka tai tila. Se on pelkästään tietoisuutta täydellisestä Ykseydestä ja tietoa siitä, että mitään muuta ei ole olemassa, ei mitään tämän Ykseyden ulkopuolella eikä mitään muuta sen sisällä."



"Näet todellisen maailman vasta, kun olet antanut täydellisesti anteeksi ihmisten maailmalle, sillä todellisessa maailmassa ei ole tiedostamattoman syyllisyyden heijastumia. Näet kaikkialla vain viattomuutta, koska se on omaa viattomuuttasi."




"Kun todella heräät, tunnistat sen, mikä ennen näytti todelliselta, siksi turhanpäiväiseksi uneksi, joka se oikeasti on. Sen jälkeen unohdat sen - tai ainakin siitä tulee sinulle merkityksetön. Näit edellisenä yönäkin unia, joita et enää muista. Nykyinen elämäsi ja kaikki muutkin katoavat, ja kun kaikki saavuttavat samanlaisen valaistumisen tilan, koko maailmankaikkeus katoaa ja jäljelle jää vain Jumalan Taivaallinen Maailmankaikkeus."


"Anteeksianto huomaa, että sitä, mitä luulit veljesi sinulle tehneen, ei ole tapahtunut. Se ei anna syntejä anteeksi eikä tee niitä todellisiksi. Se näkee, että syntejä ei ollut. Ja näin nähtynä kaikki syntisi on anteeksiannettu."




"Egon käsikirjoitus ei näytä aina muuttuvan silloin, kun haluat sitä. Mutta on mahdollista lopettaa kaikki egon käsikirjoitukseen välttämättä kuuluva kärsimys ja kokea rauha pelon sijaan."



"Mikset vain lakkaisi ajattelemasta sitä, rakastavatko ihmiset sinua vai eivät, ja sen sijaan itse vain rakastaisi heitä? Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, mitä he sinusta ajattelevat. Voit vain olla rakkaus. Se on niin yksinkertaista!"





...Kuka on parantaja? Vain potilaan oma mieli. Lopputulos on se, minkä hän päättää sen olevan. Erityiset ulkopuoliset voimat näyttävät huolehtivan hänestä, mutta ne antavat vain muodon hänen omalle päätökselleen. Hän valitsee niistä joitakin vain saattaakseen toiveensa kouriintuntuvaan muotoon."




"Ikuisuus on yksi aika ja sen ainoa ulottuvuus on "aina."


"...Sekä aika että ikuisuus sijaitsevat mielessäsi ja tulevat olemaan ristiriidassa keskenään, kunnes näet ajan vain keinona tavoittaa ikuisuuden uudelleen."




"Aseta uskosi ainoastaan tähän yhteen asiaan, niin se riittää: Jumala tahtoo, että sinä olet taivaassa, eikä mikään voi estää sinua saavuttamasta sitä tai sitä saavuttamasta sinua. Mikään hurjimmistakaan harhahavainnoistasi, kummallisista kuvitteluistasi tai synkimmistäkään painajaisistasi ei merkitse mitään. Ne eivät voita sitä rauhaa, jonka Jumala sinulle tahtoo."




"Kiellä harhat, mutta hyväksy totuus. Kiellä, että olet kuin varjo, jonka lyhyeksi ajaksi lankeaa kuolevaan maailmaan. Vapauta mielesi, niin näet vapautuneen maailman."


"Pelon läsnäolo on selvä merkki siitä, että luotat omiin voimiisi."




"Anna aina muiden uskoa mitä he haluavat. Sinun ei tarvitse saada ihmisiä olemaan samaa mieltä kanssasi."




"Ketään muuta ei ole missään. On vain yksi ego, joka näyttäytyy monena."




"...Sadut voivat olla mielyttäviä tai pelottavia, mutta kukaan ei sano niitä tosiksi. Lapset voivat niihin uskoa ja siksi ne ovat heille hetken aikaa tosia. Mutta kun todellisuus valkenee, kuvitelmat ovat mennyttä. Todellisuus ei kuitenkaan ole hävinnyt sillä välin."




"...en ole unohtanut ketään. Auta minua nyt johdattamaan sinut takaisin sinne, mistä matka alkoi, jotta yhdessä minun kanssani voisit valita toisella tavalla."




"Parasta on oppia antamaan anteeksi aina huolimatta siitä, mitä näyttää tapahtuvan. Se on ainoa todellinen ulospääsytie koko tästä painajaisesta."


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Näin voitat egon pelin!

"Millainen tahansa mielen järkytys, aina pienestä ärtymyksestä leimahtavaan vihapuuskaan, on varoitusmerkki. Se kertoo sinulle, että kätketty syyllisyytesi on nousemasssa alitajuntasi syövereistä pintaan. Ajattele tätä ärtyneisyyttä syyllisyytenä, joka täytyy vapauttaa antamalla anteeksi sille vertauskuvalle, jonka liität siihen. Ego yrittää saada sinut näkemään syyllisyyden itsesi ulkopuolella projisoimalla sen syyn johonkin mielen harhakuvaan. Egon ajatustapa pyrkii aina laittamaan jotakin sinun ja syyllisyytesi väliin, ja mikä tahansa eteen tuleva asia tai ihminen soveltuu tähän.
Projisointi seuraa aina kieltämistä. Ihmiset voivat joko projisoida tämän tukahdetun syyllisyytensä muihin tai antaa sille oikein anteeksi. Vain nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mahdollisia näyttipä maailma miten monimutkaiselta tahansa. Jos haluat olla egoa ovelampi ja kääntää sille lopulta selkäsi, sinun on oltava valpas havaitsemaan ärtymyksen tai suuttumuksen varoitusmerkki ja lakattava sen jälkeen reagoimasta ja alettava antaa anteeksi. Näin voitat pelin."

Pursah (Gary R. Renard)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Yksi pieni virhe luo kärsimyksen maailman

SUURUUS ON EGON LEMPIKUVITELMA

"Suuret asiat syntyvät pienistä, joita kunnioitetaan ja joista huolehditaan. Jokaisen elämä koostuu tosiasiassa pikkuasioista. Suuruus on mielen abstraktio ja egon lempikuvitelma. Vaikuttaa ristiriitaiselta, että suuruuden perusta on tämän hetken pikkuasioiden kunnioittamisessa eikä suuruuden idean tavoittelemisessa. Tämä hetki on aina pieni siinä mielessä, että se on yksinkertainen. Siihen kätkeytyy kuitenkin suurin voima. Tuo voima on atomin tavoin yksi pienimmistä, ja silti siinä on valtavasti voimaa. Tavoitat sen vain silloin, kun sitoudut vallitsevaan hetkeen. Tai on  ehkä totuudenmukaisempaa sanoa, että se tavoittaa silloin sinut ja sinun avullasi tämän maailman. Jeesus viittasi tähän voimaan sanoessaan "Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan." Ja "Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään." Levottomuus, stressi ja kielteisyys voivat erottaa sinut tuosta voimasta. Illuusio siitä, että olet erilläsi maailmankaikkeutta hallitsevasta voimasta, palaa. Tunnet jälleen olevasi yksinäinen, taistelevasi jotakin vastaan tai yrittäväsi saavuttaa jotakin. Mutta miksi levottomuus, stressi tai kielteisyys nousi esiin? Siksi, että käänsit selkäsi tälle hetkelle. Miksi teit niin? Oletit jonkin muun olevan tärkeämpää. Unohdit tärkeimmän pyrkimyksesi. Yksi pieni virhe, yksi väärinkäsitys, luo kärsimyksen maailman."

HILJAISUUS

"Joku on joskus lausunut, että "Hiljaisuus on Jumalan puhuma kieli, ja kaikki muu on huonoa käännöstä." Hiljaisuus on oikeastaan avaruudellisen tilan synonyymi. Kun tiedostamme hiljaisuuden aina sen kohdatessamme, yhdistymme sisimpäämme hahmottomaan ja ajattomaan ulottuvuuteen, joka löytyy ajatuksen ja egon tuolta puolen. Hiljaisuus on mahdollisesti luontoon leviävää hiljaisuutta, aamun varhaisten tuntien hiljaisuutta huoneessasi tai äänten välisiä taukoja. Hiljaisuudella ei ole muotoa-siksi emme voikaan tiedostaa sitä ajattelemalla. Ajatukset ovat muotoa. Hiljaisuuden tiedostaminen merkitsee rauhaisaa tyyneyttä eli ajatuksetonta tietoisuutta. Et ole milloinkaan täydemmin ja syvemmin itsesi kuin ollessasi hiljaisessa tyyneydessä, jossa olet sitä mitä olit ennen fyysisen ja psyykkisen, ihmiseksi kutsuttavan muodon omaksumista. Olet myös sitä, mitä tulet olemaan muodon kadotessa. Kun olet hiljaisessa tyyneydessä, olet sitä, mitä olet väliaikaisen elämäsi tuolla puolen: tietoisuus- ehdollistumaton, hahmoton, ikuinen."

Eckhart Tolle



 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Olemisen autuus, elävä rauha

"Kun kuulet sisäisestä avaruudesta, alat ehkä etsiä sitä, mutta koska etsit sitä kuin esinettä tai kokemusta, et sitä löydä. Tämä on kaikkien niiden ongelma, jotka tavoittelevat henkistymistä tai valaistumista. Siksi Jeesus onkin sanonut:: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: "Se on täällä", tai: "Se on tuolla". Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
Jos et ole valveilla ollessasi jatkuvasti tyytymätön, huolestunut, levoton, masentunut, epätoivoinen tai muulla tavoin kielteisyyden jäytämä: jos voit nauttia yksinkertaisista asioista, kuten sateen tai tuulen kuuntelemisesta: jos voit nähdä taivaalla lipuvien pilvien kauneuden tai kykenet olemaan toisinaan yksin tuntematta itseäsi yksinäiseksi, kaipaamatta viihdyttäviä ärsykkeitä: jos kohtelet ventovierasta vilpittömän ystävällisesti haluamatta häneltä mitään...Ihmismielen muutoin alituiseen ajatusvirtaan on avautunut tilaa, vaikka vain edes hetkeksi. Kun näin tapahtuu, syntyy tunne, vaikka heikkokin, hyvinvoinnista ja elävästä rauhasta. Tunteen voimakkuus vaihtelee tuskin huomattavasta, taka-alalla olevasta tyytyväisyydestä Intian entis-aikojen viisaiden nimittämäksi anadaksi-olemisen autuudeksi.

Koska olet ehdollistunut pelkän muodon huomioimiseen, tiedostat sen luultavasti vain epäsuorasti. On olemassa jotakin, joka yhdistää kykyä nähdä kauneutta, kykyä arvostaa yksinkertaisia asioita, nauttia omasta seurasta tai suhtautua muihin ihmisiin sydämellisen ystävällisesti. Tämä yleinen tekijä on tyytyväisyyttä, rauhaa ja elävyydentunnetta, näkymätön tausta, jota ilman nämä kokemukset eivät olisi mahdollisia."

Eckhart Tolle